Hän kertoi ensimmäisistä musiikin oppitunneistaan: "Minulla ei ollut varsinaista opettajaa, koska isäni kielsi minua aloittamasta soittamista, väittäen sen olevan juoppousammatti. Vuoden 1875 tienoilla isäni oli opettamassa leipurille ensimmäisiä otteita viulunsoitossa. Olin innolla mukana oppitunneilla, ja kun isä oli poissa töissä, harjoittelin salaa. Isä huomasi sen ja lukitsi viulun alalaatikkoon, mutta hän unohti lukita sen yläosan, joten otin viulun, harjoittelin ja palautin sen paikoilleen laatikkoon, edistyin hyvin. 12-vuotiaana (noin 2 vuoden harjoittelun jälkeen tällä tavoin) näytin isälleni osaamiseni, ja sain jatkaa häiriöttä. Nuotit olen oppinut itseopiskelun avulla."
Hänellä on kaksi poikaa: Julius Ferdinand, syntynyt 4.2.1895, ja Martin Konstantin, syntynyt 4.2.1900, asuvat isän kotitilalla Svedjekullassa Tenholassa. Molemmat ovat menestyksekkäästi osallistuneet pelimannikilpailuihin. Kaikki soittavat sujuvasti minuetteja, polskaa, valsseja, masurkkaa, katrillia, engelskaa, poloneesia, galoppia ja viisuja.
Westin omisti vuonna 1730 valmistetun jäljitelmä-Stradivariuksen. Herra Edvard
Hedman kertoo matkakertomuksessaan (S. L. S. nro 139): "Mitä viulunsoiton
taitoon tulee, Fredrik Westin ottaa kiistatta ensimmäisen sijan niiden kanssa,
joita olen tähän mennessä tavannut. Korkean musiikki-intonsa ansiosta Westin on
itseopiskelun kautta hankkinut taitoja ja viulunsoiton osaamista, jotka
asettavat hänet merkittävästi muiden kansanviulistien edelle. Westin soittaa
kohtuullisesti nuottien mukaan ja melko varmasti eri tilanteissa kaikilla
kielillä. Hänen melodiavarastonsa on poikkeuksellisen runsas ja
mielenkiintoinen. Westinin isä ja
isoisäkin olivat taitavia viulistimiehiä."
Kuva Sibelius -museon arkistoista, Otto Andersson kuvasi
Westinin Pehrsbölen kylässä.
[1] Budkavlen : meddelanden utgivna av
Brages sektion för folklivsforskning, 01.01.1925, nro 4, s. 14
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/917709?page=14
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
