Turun rikkain mies

Turun rikkaimmaksi mieheksi 1700-luvun loppupuoliskolla nousi vuonna 1711 Västeråsissa, Ruotsinmaalla syntynyt Jacob Bremer. Hän aloitti nousunsa yhteiskunnan portailla viettämällä lapsuudessaan kuusi vuotta paikallisessa Triviaalikoulussa ja tämän jälkeen Västeråsin kaupungin lääninhallituksen virassa vielä pari vuotta. Västeråsista Jacob Bremer lähti velipuolensa Franz Kockin luokse Turun kaupunkiin. Hän työskelin Franzin liikkeessä kauppa-apulaisena kymmenisen vuotta, kunnes 1737 avasi oman puodin. Samaan aikaan hänestä tuli porvari, koska vain heillä oli oikeus toimi kauppiaina.

Vähitellen hänelle kertyi muita virkoja ja liike-elämän puolella Jacob laajensi toiminaansa laivanvarustukseen sekä teollisuuteen. Vuodet 1742-43 hän joutui toimimaan Tukholmasta käsin ns. pikku vihan aikaan. Muutaman vuoden päästä hän kuitenkin oli jo Suomessa ja omisti mm. vuonna 1748 rakennetun Åvikin lasitehtaan osakkuuden Somerolla. Jacob Bremerin suuren tarmokkuuden osoituksena voi pitää hänen toimintaansa turkulaisen teollisuuden merkittävänä alullepanijana. Vuonna 1757 Bremer perusti sokeritehtaan ja muutamia vuosia myöhemmin tupakkatehtaan. Siinä sivussa hän pisti pystyyn Järvenojalle paperitehtaan ja yhdessä herra Frenckellin kanssa hän otti hoitoonsa Turun ainoan kirjapainon.

Ihmeellisintä tässä on se tosiseikka, että herra Bremerillä ei ollut lainkaan omaisuutta hänen aloittaessaan kauppiasuransa. Hänen vanhempansa eivät jättäneet pojalleen perinnöksi maaomaisuuksia tai kiinteistöjä. Hänen vaurautensa kasvoi yksinkertaisesti valtavalla työteliäisyydellä, säästäväisyydellä ja tarkalla suunnittelulla. Jacob Bremerin vaatimatonta luonneutta kuvaa se, että hän ei ottanut vastaan mitään niistä arvonimistä tai muista kunnianosoituksista, joita aikalaiset hänelle tarjosivat. Työ itsessään piti hänet tyytyväisenä.

Jacob Bremer oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen puoliso Margareta Pipping oli kotoisin Ruotsin Arbogasta. Hänen kanssaa Jacobilla oli yksitoista lasta, joista moni kuoli pienenä. Rouva Pippingin kuoltua meni Jacob naimisiin turkulaisen Ulrika Fredrika Saloniuksen kanssa. Tästä liitost syntyi vielä kaksi lasta.

Jacob Bremer kuoli vuonna 1785 Turun rikkaimpana miehenä. Hänet haudattiin Piikkiön kivikirkon vierellä olevan, valurautaisen aidan ympäröimän komean muistomerkin uumeniin. Puoliso Ulrika Fredrika seurasi miestään huhtikuussa 1798.

Kauppias Foeder ja tytär

Liedossa asunut Margareta Ulrika Pipping ja kauppias Gabriel Justin Foeder vihittiin Turun ruotsalaisessa seurakunnassa lokakuussa 1789. Sulhanen ei ollut enää mikään nuori mies, vaan Lokalahdella 1746 syntynyt kersantti Johan Otto F:n ja vaimonsa Eva Maria Ingman jälkeläinen.

Gabriel Justinin veli Adolf Magnus oli antautunut pappisuralle ja vuodesta 1779 lähtien hän työskenteli Suomen tykistöpataljoonan ja tykistörykmentin palveluksessa edeten aina sotarovastiksi saakka. Adolf Magnus Foeder kuoli Tukholmassa helmikuussa 1817.

Veljessarjan kolmas oli Tammisaaren kaupunginrahastonhoitaja ja raatimies Karl Otto Foeder, joka oli naimisissa Kristina Dahlmanin kanssa. Heidän poikansa Karl Gabriel toimi kotikaupunkinsa raastuvanoikeuden notaarina ja vuodesta 1816 pormestarina.

Neljäs veli oli peräti 93 vuoden iässä Turussa kuollut "peilitehtailija" Fredrik Johan Foeder, joka oli naimisissa Hedvig Charlotta Spångbergin kanssa. Hän lahjoitti Paimion kirkkoon "lukkarin taulun kullatuilla reunoilla".

Gabriel Justin toimi siis kauppiaana Turun kaupungissa ja puoliso Margareta Ulrikan isä oli myös saman ammatin harjoittaja. Margareta oli miestään yli 20 vuotta nuorempi ja miehensä toinen vaimo. Gabriel Justin oli aiemmin ollut aviossa Sara Sophia Simolinin kanssa ja tästä liitosta oli syntynyt kolme lasta, joista ainakin yksi kuoli vauvana. Sara Sophia kuoli keuhkotautiin joulukuussa 1788 ja kuten edeltä huomataan, avioitui Gabriel jo seuraavana vuonna toisen vaimonsa kanssa.

Itselliseni tuntemattomasta syystä Gabriel Justin Foederin viimeinen leposija löytyy Piikkiön hautausmaalta. Samassa haudassa on myös hänen ja Margareta Ulrika Pippingin ainoa lapsi, nuorena kuollut Justina Ulrika. Heidän hautakivensä pisti silmääni toukokuisena iltana Piikkiön kivikirkon vierellä. Muistomerkki oli siirretty ilmeisesti kunnostustöiden takia pois paikaltaan ja makasi pitkin pituuttaan nurmella.