Pitäjänsuutari Sevonin tapaus

 Vanhoista käräjäkirjoista voi joskus löytää jopa sukupuita! Yksi näistä tapauksista on Viitasaarella noin vuonna 1827 kuolleen pitäjänsuutari Jakob Sevonin perinnönjakoon liittyvä asia. Se löytyy Rautalammin tuomiokunnan Viitasaaren käräjäkunnasta, syyskäräjiltä 1827. Jutun lopussa on lähdeviite. Asia on suurin piirtein seuraava:

"Maria Pasanen Rantaheinälästä on täten haastettu ja kutsuttu
olemaan läsnä syyskuun 3. päivänä tänä vuonna pidettävässä
laillisessa käräjäkokouksessa Pietarsaaren käräjäkunnassa,
käräjätalolla, vastaamaan talonpojanpoika Johan Jacobsson Sevónille;
Israel Argelandille, Anders Pasaselle ja Matts Norikselle.

Tämä liittyy siihen, että edesmenneen talonpoika Jacob Sevónin
määräyksestä on siirretty kaikki hänen kiinteä ja irtain omaisuutensa
edelleen edesmenneen Herman Sevónin alaikäisille lapsille ja Greta
Radekainille. Viitasaarella 10. kesäkuuta 1827.

Käräjäoikeuden puolesta:
Herman Westzynthius,
Pyhäjärvi, heidän aiottua kannettaan koskien."

Henkilöt eivät itselleni sukua (ellei nyt jostain historian hämäristä), mutta tässäpä Jakobin sukutaulu, jos sattuu osumaan jonkun esipolviin:

Jakob Sevon. Synt. 6.8.1761 Kuopio Halola, kast. 24/8 (T: Matts Ruotsalainen, Kristina Vänätär). Pitäjänsuutari, talollinen, lautamies. Tullut Maaninka Halola Tuovilanlahti 29.12.1786 Viitasaari Heinola. Kuollut n 1827 Pihtipudas Säkkärämäki 4 Rantaheinola. Vnht: Jakob Siponen ja Brita Kolehmainen.
-  Puoliso 1:o 20.6.1786 Viitasaari Haapaniemi Anna Brita Arnberg. Synt. 3.12.1766 Kokkola. Vedetty yli HK 1804. Kuollut 27.7.1805 Pihtipudas Säkkärinmäki 4 Rantaheinola (Ilmoitusasiain pöytäkirjat). Vnht: Henrik Johan Arnberg ja Brita Eriksdotter.
-  Puoliso 2:o 1.1.1807 Viitasaari Ilmovalkama Greta Paavontytär Raatikainen. Elossa HK 1850.

Lapsia:

 1. Herman Henrik Sevon. Synt. 26.7.1787 Viitasaari Aholahti.  Taulu 2.

1. Brita Lovisa Sevon. Synt. 24.11.1788 Viitasaari Säkkärinmäki 4 Rantaheinola, kast. 30/11 (T: Johan Porthan, Jöran Arnberg, Matts Pietiläinen, Brita Puranen, Maria Arnberg). Elossa 28.1.1828 Pihtipudas (Käräjät 21.2.1828).
-  Puoliso Henrik Laurinpka Turpeinen. Talollinen. 

1. Maria Katarina Sevon. Synt. 26.1.1791 Viitasaari Säkkärinmäki 4 Rantaheinola.  Taulu 3.

1. Anna Stina Sevon. Synt. 27.11.1792 Viitasaari Säkkärinmäki 4 Rantaheinola.  Taulu 4.

1. Helena Sofia Sevon. Synt. 25.1.1795 Viitasaari Säkkärinmäki 4 Rantaheinola, kast. 18/2 (T: ing. Jonas Danielson, v past. Johan Porthan, exp.bef.man Gustaf? Norman, enckiefru Helena ......, jfru Maria Vallgren). Kuollut (lapseton) 2.5.1819 Pihtipudas Löytymäki (Ilmoitusasiain pöytäkirjat).
-  Puoliso Anders Ruuska. Synt. 16.11.1789 Viitasaari Pihtipudas Löytymäki, kast. 24/11 (T: Lars och Krister Kanaset, Maria Kumpulainen, Stina Paananen). Vnht: Erik Ruuska ja Maria Paananen.

1. Johanna Albertina Sevon. Synt. 4.12.1796 Viitasaari Säkkärinmäki 4 Rantaheinola.  Taulu 5.

1. Greta Lisa Sevon. Synt. 15.8.1798 Viitasaari Säkkärinmäki 4 Rantaheinola.  Taulu 6.

1. Johanna Sevon. Synt. (LK) 1801 Pihtipudas Säkkärinmäki Rantaheinola. Kuollut (LK) 1802 Pihtipudas.

1. Johan Jakob Sevon. Synt. 12.8.1803 Pihtipudas Säkkärinmäki Rantaheinola (Ilmoitusasiain pöytäkirjat). Kuollut 2.2.1829 Pihtipudas Säkkärinmäki Rantaheinola (WT 1831 § 95).
-  Puoliso Stina Lisa Vehkalahti. Synt. 13.12.1803 Reisjärvi Kulkkula. Vnht: Petter Eliasson ja Stina Johansdotter Tiitto.   

Kuva - Rautalammin tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:47 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1827-1827, jakso 668; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6744424227&aineistoId=659774370 / Viitattu 23.12.2024

Henry "the Fat" (von Northeim)

Henry von Northeim – keskiajan vaikutusvaltainen saksilainen ruhtinas

Henry von Northeim (s. noin 1060) oli yksi aikansa vaikutusvaltaisimmista saksilaisista ruhtinaista. Hän syntyi Otto von Northeimin ja Richenza von Schwabenin perheeseen, ja peri isältään Rittigaun ja Eichsfeldin alueet. Nämä maat tekivät hänestä merkittävän mahtimiehen Saksassa. Samalla hän oli yksi erittäin kaukaisista omista esi-isistäni. Samaan aikaan hän on luultavasti usean sadantuhannen muunkin nykyään elävän henkilön esivanhempi.

Avioliitto ja perinnöt

Vuonna 1086 Henry avioitui Brunonen dynastian ja Katlenburgin kreivien perintömaiden haltijan, Gertrud von Braunschweigin, kanssa. Tämä avioliitto yhdisti laajat maa-alueet Northeimin lääniin. Myöhemmin Henry peri myös Bilsteinin kreivien maa-alueita Werra-joen laaksossa, missä hänestä tuli ainoa maanomistaja. Henry tunnettiin myös uskonnollisesta toimeliaisuudestaan; hän oli Helmarshausenin luostarin vouti ja perusti Bursfeldeen benediktiiniläisluostarin vuonna 1093.

Osallistuminen poliittisiin konflikteihin

1080-luvun alun sisällissotien aikana, jotka olivat osa laajempaa investituurariitaa, Henry tuki aluksi isäänsä ja anti-kuningas Herman von Salmia, joka oli sukua hänen vaimonsa kautta. Vuonna 1086 Henry kuitenkin vaihtoi puolta veljiensä Kunon ja Otton kanssa ja asettui tukemaan keisari Henrik IV:tä.

Kiistat perintöoikeudesta ja kohtalokas loppu

Henry’n vaimo Gertrud oli Egbert II:n, Meissenin markkreivin, ainoa sisar. Koska Egbertin avioliitto jäi lapsettomaksi, Henry oli perimässä hänen alueitaan Frisiassa Egbertin kuoltua vuonna 1090. Keisari Henrik IV kuitenkin luovutti Meissenin toiselle henkilölle, ja Frisia oli jo otettu Egbertiltä kapinan vuoksi vuonna 1089. Näitä alueita hallinnoi Utrechtin piispa Konrad, mutta kun Konrad murhattiin vuonna 1099, keisari myönsi maat lopulta Henrylle.

Henry pyrki vakiinnuttamaan asemansa Frisian alueella, mutta tämä herätti vastustusta sekä kirkon että kauppiaskunnan keskuudessa. Kauppiaat ja kaupunkilaiset liittoutuivat kirkon kanssa vastustaakseen Henryä. Vaikka Henry saapui alueelle sovittelevissa merkeissä, hän aavisti vaaran ja yritti paeta veneellä. Pakomatka kuitenkin päättyi traagisesti, kun hänen aluksensa hyökättiin merellä ja upotettiin. Henry menehtyi hyökkäyksessä, mutta hänen vaimonsa selvisi hengissä.

Muisto

Henry von Northeim haudattiin Bursfelden luostariin 10. huhtikuuta 1101. Hänen elämänsä ja toimintansa jättivät jäljen keskiajan historiaan, erityisesti Saksin ruhtinaskuntien ja investituurariidan aikakauteen.

Tekstin kuvituksena Henryn hautapaikka, Bursfelden luostari nykymuodossaan Ala-Saksin osavaltiossa Saksassa.

Joulun perinteiden kiehtova historia

Joulunaika tuo mukanaan monia rakkaita tapoja ja perinteitä, mutta oletko koskaan miettinyt, mistä nämä kaikki juontavat juurensa? Joulu on kuin kulttuurinen mosaiikki, jossa kristilliset ja esikristilliset vaikutteet sekoittuvat keskenään.

Joulun alkuperä – kristillistä vai pakanallista?

Nykyisen joulun juuret ulottuvat syvälle historiaan. Talvipäivänseisauksen juhlintaa on ollut pohjoisella pallonpuoliskolla jo vuosituhansien ajan, ja esimerkiksi Stonehengen rakennelmien uskotaan liittyneen tähän vuodenkierron tärkeään hetkeen. Kristillinen joulu sai paikkansa 25. joulukuuta 200-luvulla jaa., mutta päivämäärä ei ole sattumaa – sama päivä oli myös Voittamattoman auringon (Sol Invictuksen) juhla Roomassa.

Suomeen joulunvietto saapui keskiajalla kristinuskon mukana, mutta juhlan nimi, "joulu", on esikristillinen ja peräisin germaanisista kielistä. Sana viittaa alun perin talvijuhlaan, joka tunnettiin juomingeistaan ja uhrilahjoistaan jumalille.

Joulukuusi ja sen tarina

Vaikka joulukuuset saatetaan joskus yhdistää esikristilliseen puiden palvontaan, tämä yhteys ei pidä paikkaansa. Joulukuusiperinne sai alkunsa myöhäiskeskiajan saksalaisista mysteerinäytelmistä, joissa kuusi symboloi paratiisin hyvän ja pahan tiedon puuta. Vanhimmat maininnat koristelluista joulukuusista ovat 1400-luvun Saksasta. Suomeen kuusiperinne saapui vasta 1800-luvulla, mutta nykyään kuusi on yksi joulun tärkeimmistä symboleista.

Joulupukki – kristillistä pyhimystä ja pakanallisia piirteitä

Suomalainen joulupukki on kiehtova yhdistelmä kristillistä Pyhää Nikolausta ja esikristillisiä vuodenkierron juhlan hahmoja. Pyhän Nikolauksen perinne saapui Pohjoismaihin 1800-luvulla ja yhdistyi vanhaan pukinhahmoiseen joulupukkiin, joka oli kiertänyt taloissa naamioituneena jo vuosisatoja. Hahmon taustalla voi nähdä myös viikinkien tarinoita ja Keski-Euroopan Krampus-hahmon vaikutteita.

Jouluruokien kerroksellinen historia

Joulupöytä tarjoaa katsauksen Suomen ruokakulttuurin kehitykseen. Esimerkiksi perinteinen joulukinkku yleistyi vasta 1900-luvulla, ja monet nykyiset laatikkoruoat ovat suhteellisen nuoria lisäyksiä. Toisaalta ohrapuuro ja lipeäkala edustavat vanhinta joulun ruokaperinnettä, jotka juontavat keskiajan katolisista paastoajoista.

Aaton tunnelma ja vanhat tavat

Jouluaatto on aina ollut juhlista jaloin. Vanhoihin suomalaisiin joulutapoihin kuuluivat saunominen hämärän aikaan, olkien levittäminen lattialle ja kynttilöiden sytyttäminen. Lapsille joulu merkitsi myös uusia vaatteita – usein juuri jouluksi kudottiin kangasta, josta räätäli valmisti perheen asusteet.

Joulun sanoma ajan läpi

Vaikka joulun juuret ovat monisyiset, yksi asia on pysynyt: joulu on juhla, joka mukautuu ajan ja kulttuurien muutoksiin. Olipa kyse kristillisistä seimiasetelmista, joulupukin kierroksista tai perinteisestä jouluoluen nauttimisesta, joulun perinne jatkuu rikkaana ja elävänä.

Olkoon jouluperinteesi kuinka vanhoja tai uusia tahansa, toivon niiden tuovan valoa ja iloa vuoden pimeimpään aikaan. Hyvää joulua kaikille!

Elämäkerta eräästä esi-isästä

Perhetausta

Erland Andersson Lindelöf syntyi noin vuonna 1440. Hänen vanhempansa olivat Anders Henriksson Lindelöf (s. noin 1412 Abildgaardissa, Ruotsissa) ja Ingeborg Frille (s. noin 1412 Halikossa). Erlandilla oli neljä sisarusta: Karin Andersdotter Voltis, Margareta Andersdotter Lindelöf, Katarina Andersdotter Karpelain ja Haqvinus Andreae Lindelöf.

Erland meni naimisiin Margareta Lindelöfin kanssa, joka oli syntynyt vuoden 1450 paikkeilla. He avioituivat noin vuonna 1470 Sauvoss. Parille syntyi poika, Henrik Erlandsson, noin vuonna 1485.

Asema ja ammatillinen ura

Erland palveli asemiehenä (asemies), joka oli keskiajalla sotilaan tai ratsumiehen nimitys. Tämä ammatti kuvastaa ajan militarisoitua yhteiskuntaa, jossa aatelismiehet ja heidän jälkeläisensä osallistuivat aktiivisesti sotilaalliseen toimintaan.

Elämä ja aika

Erland syntyi myöhäiskeskiajan kuohuvassa maailmassa, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Ruotsin valta oli vakiintunut alueelle jo 1200-luvulta lähtien, ja yhteiskunta oli vahvasti feodaalinen, aatelissukujen hallitessa maita ja ihmisiä.

Erlandin isä, Anders Henriksson, oli kotoisin Abildgaardista Hallannista, joka kuului aikanaan Tanskaan mutta siirtyi myöhemmin Ruotsille. Hänen äitinsä, Ingeborg Frille, tuli Halikosta, mikä kertoo perheen vahvoista juurista Varsinais-Suomessa.

Noin vuonna 1470 Erland avioitui Margareta Lindelöfin kanssa Sauvossa. Avioliitto solmittiin aikana, jolloin Pohjoismaiden yhteys vahvistui Kalmarin unionin myötä. Unionin alla olivat Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakunnat, vaikka poliittiset jännitteet ja konfliktit jatkuivat.

Erlandin poika Henrik syntyi monimutkaisten poliittisten muutosten keskellä, aikana, jolloin kuninkaallinen valta keskittyi ja kansalliset liikkeet vahvistuivat. Erland palveli sotilaana aikana, jolloin Sten Sture vanhempi pyrki suojelemaan Ruotsin suvereniteettia tanskalaisilta Kalmarin unionin valtapyrkimyksiltä.

Erland kuoli vuonna 1517 Kärkisissä Sauvossa, vain hieman ennen Kustaa Vaasan johtamaa kapinaa, joka johti Kalmarin unionin hajoamiseen ja modernin Ruotsin perustamiseen.

Aikalaisdokumentti

Tuon ajan ihmisistä ei juuri dokumentteja löydy, mutta Erlandin kohdalla tapahtuu mukava poikkeus. Hänet löytää parikin kertaa Turun tuomiokirkon ns. Mustakirjasta, johon oli koottu lähinnä maaomaisuuksiin liittyviä asioita. Vuoden 1486 maaliskuussa miehemme mainitaan oheisen kuvassa olevassa merkinnässä. Erland Andersson ja Lasse Frans hyväksyvät siinä edesmenneen veljensä, mestari Håkanin, lahjoituksen Turussa sijaitsevasta tilasta Pyhän Katariinan alttarille siellä (Turussa) sijaitsevassa tuomiokirkossa.

 

Teksti kuuluu kokonaisuudessaan suurin piirtein seuraavasti - lähde SDHK-nr: 42946

Svenskt Diplomatariums huvudkartotek över medeltidsbreven:

Kaikkien niiden tietoon, jotka tämän kirjeen näkevät, me Erland Andrisson ja Lasse Frans tahdomme saattaa tiedoksi, että olemme hyväksyneet rakkaan veljemme, mestari Håkanin – jonka sielulle Jumala suokoon armon – testamentin koskien sitä tilaa, jonka hän lahjoitti Pyhän Katariinan alttarille itsensä ja muiden ystäviemme puolesta, jotka ovat jo edesmenneet tai tulevat kutsutuiksi tästä elämästä. Tämä tehtiin siinä toivossa, että me ja mainitut ystävämme saisimme osallisuuden niihin hengellisiin ansioihin, joita kyseisellä alttarilla tehdään Jumalalle, Pyhälle Katariinalle ja kaikille Jumalan pyhille, niin kauan kuin prebenda on voimassa ja pysyy vahvana. Kirjoitettu Turussa Herran vuonna 1486 Pyhän Gregoriuksen päivänä, molempien sineteillämme vahvistettuna.

 

 

Tekoäly ja kuvien analysointi

Tekoäly tuo tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia vanhojen valokuvien sisällön analysointiin. Toki se on jo pitkään ollut mahdollista, mutta tulokset eivät ole kovin tarkkoja. Muutaman vuoden päästä tilanne voikin jo olla aivan toinen.

Tässä omista kokoelmista satunnaisesti valittu kuva sekä ChatGPT:n analyysi sen sisällöstä. Tämähän ei tuo vielä juuri mitään sellaista uutta tietoa, jota ei itsekin pystyisi päättelemään. Mutta hauskaa tämä kokeilu on :)

Kuvassa talon edustalla istuskelee Iivari Nikolai Nummelin, joka syntyi Ahlaisissa vuonna 1892. 

ChatGPT:n analyysi: 

Tässä on kuva, joka esittää perinteistä hirsitaloa, luultavasti Suomesta tai muualta Pohjoismaista, perustuen rakennustyyliin ja ympäristöön. Kuvassa näkyy:

Keskeiset yksityiskohdat:

1. Rakennukset:

   • Pääosin hirsirakenteisia, vanhan ajan talotyyliä, jossa näkyy kaksi rakennusta – etualalla näkyvä päärakennus ja taustalla oleva lisärakennus.
   • Ikkunoiden muotoilu ja yksityiskohdat viittaavat 1800- tai 1900-luvun alkuun.
   • Katto on tehty todennäköisesti päreistä tai laudoista.

2. Henkilö:

   • Kuvassa istuu henkilö, joka näyttää olevan vanhempi mies. Hänellä on päällään siistit vaatteet ja hattu, tyypillinen asu aikakaudelle.
   • Istuu rauhallisesti talon edessä olevalla kivellä tai penkillä.

3. Ympäristö:

   • Kuvan ympäristö näyttää maalaismaisemalta. Maassa näkyy mutaista polkua, ja vasemmalla puolella näkyy vanha puu.
   • Tontilla on mahdollisesti pientä pihaa tai tilaa talon ympärillä.

Mahdollinen käyttö sukututkimuksessa:

Jos tämä kuva liittyy sukututkimukseesi, se voi olla arvokas lähde perheen asuinpaikan tai elinolojen ymmärtämiseen. Kannattaa etsiä lisätietoa kuvan taustasta: onko talo edelleen olemassa tai onko tunnistettavia sukulaisia kuvassa?

Sukututkijan opas aviottomien lasten isien jäljille 1600-luvulta 1900-luvulle

Aviottomien lasten isien jäljittäminen tarjoaa kiinnostavia sukututkimuksellisia haasteita. Historialliset lähteet, kuten tuomiokirjat, kirkonkirjat ja sosiaalihuollon arkistot, avaavat kuitenkin ikkunoita menneisyyden perhesuhteisiin ja sosiaalisiin käytäntöihin. Tässä blogikirjoituksessa sukellamme aikakausiin, jolloin aviottomien lasten syntymään liittyvät oikeudelliset ja yhteiskunnalliset käytännöt muovautuivat merkittävästi.

Tuomiokirjat ja oikeudenkäynnit

1600- ja 1700-luvuilla aviottomien lasten äidit joutuivat usein oikeuden eteen syytettyinä salavuoteudesta tai aviorikoksesta. Näissä oikeudenkäynneissä äitiä pyydettiin ilmoittamaan lapsen isä. Tämä käytäntö teki tuomiokirjoista tärkeän lähteen isyyden selvittämiseksi.

1700-luvun lopulle tultaessa käytäntö kuitenkin muuttui: lapsen isää ei enää ollut pakko ilmoittaa oikeudessa. 1800-luvulla syytteet aviottomien lasten äitejä vastaan jäivät pääsääntöisesti nostamatta. Jos äiti kuitenkin vaati lapsen isältä elatusmaksuja eikä asiaa saatu sovittua, hän saattoi haastaa isän oikeuteen. Maaseudulla asia käsiteltiin kihlakunnanoikeudessa ja kaupungeissa raastuvanoikeudessa. Näihin liittyviä tietoja löytyy alioikeuksien pöytäkirjoista.

Kirkonkirjat ja rippikäytännöt

Aviottoman lapsen äidiltä edellytettiin rippiä oman seurakuntansa papille. Tästä tehtiin merkintä seurakunnan rippikirjaan ja ripitettyjen luetteloon. Nämä merkinnät eivät kuitenkaan kerro lapsen isästä, mutta ne voivat tarjota tärkeitä vihjeitä äidin elämäntilanteesta ja sosiaalisesta asemasta.

Lastenvalvoja ja vuoden 1922 laki

Vuoden 1922 laki avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista toi mukanaan uudenlaisen viranomaisrakenteen. Jokaiseen kuntaan perustettiin lastenvalvojan virka, jonka tehtävänä oli valvoa aviottomien lasten elatusasioita. Lastenvalvojan arkistoista löytyy tietoa muun muassa elatusmaksujen valvonnasta. Nämä arkistot sisältyvät kuntien sosiaalitoimen arkistoihin, ja niitä säilytetään pääasiassa kuntien omissa arkistoissa.

Kansallisarkistosta löytyy lastenvalvojien ja kunnallisten lautakuntien aineistoja erityisesti luovutetuilta alueilta, kuten Karjalasta. Näitä aineistoja voi etsiä Kansallisarkiston Astia-palvelusta hakusanoilla, kuten lastenvalvoja, huoltolautakunta tai lastensuojelulautakunta.

Asiakirjojen saatavuus ja käyttörajoitukset

Sosiaalihuollon asiakirjojen käyttöön liittyy huomattavia rajoituksia. Ajantasaista tietoa löytyy Tietosuojavaltuutetun toimiston sivuilta. 

Vinkkejä sukututkijoille

1. Hyödynnä tuomiokirjoja: Etenkin 1600- ja 1700-luvun tuomiokirjat ovat korvaamaton lähde isyyden selvittämisessä.
2. Tutki alioikeuksien pöytäkirjoja: Isyyteen ja elatusmaksuihin liittyvät asiat löytyvät varsinaisasioiden pöytäkirjoista.
3. Etsi lastenvalvojan asiakirjoja: Lastenvalvojan arkistot tarjoavat tietoa 1920-luvulta eteenpäin.
4. Tarkista kirkonkirjat: Rippikirjat ja ripitettyjen luettelot voivat tarjota lisätietoja äidin taustoista.
5. Hanki käyttölupa tarvittaessa: Sosiaalihuollon asiakirjojen käyttöön vaaditaan virallinen lupa, joten varaudu hakemaan se Kansallisarkistosta. Tarkista kuitenkin etukäteen, voitko edes saada haluamiasi tietoja. Kansallisarkisto noudattaa luonnollisesti maamme lainsäädäntöä.

Historialliset lähteet tarjoavat arvokasta tietoa aviottomien lasten isyyden selvittämiseksi ja heidän äitiensä elämäntilanteiden ymmärtämiseksi. Näiden lähteiden tutkiminen avaa kiehtovia näkökulmia menneisyyden ihmiskohtaloihin.

Lähteitä

Kansalliarkisto, Arkistojen Portti

Sirkka Karskela - Sukututkimuksen opas Finnroots 1981

Markku Kuorilehto - Sukututkimuksen jatko-opas Suomen Sukututkimusseura 2008

Seppo Sampio - Sukututkimuksen perustieto WSOY 1986

Puujärven emäntä käräjöimässä

Karjalohjan haudattujen luettelosta[1] lokakuun 15. päivältä vuodelta 1702 löytyy merkintä Puujärven kylässä asuneen Kaisa Kasperintyttären kuolemasta.  Hänet haudattiin kirkon lattian alle, lähelle sakastin ovea alttarin luona. Kukkasia emme hänen viimeiselle leposijalleen pysty viemään, sillä tuon ajan kirkko on hävitetty jo ammoin. Sen paikkana oli Pyhän Ristin hautausmaa, josta tehdyn videonpätkän voit käydä katsomassa täällä.

Kaisa tai voimme kai kutsua häntä myös Kaarinaksi, nimi löytyy muutamia kertoja käräjäkirjoista. Puujärvellä epäsopu Järventaustan ja Frääsän tilojen välilä oli jatkunut vuosikymmeniä. 1670–1680-luvuilla riidat kärjistyivät Frääsän Lasse Jöraninpojan ja Karin Kasperintyttären ottaessa yhteen. Kaarina oli haukkunut Frääsän palveluväkeä 1671 ankarin sanakääntein niin että Lasse tulistui asiasta vielä käräjillä 1672. Kaarina joutui sanoistaan vastuuseen kolmen markan sakon edestä. Epäsopu jatkui ja Frääsä syytti talvikäräjillä 1683 Kaarinaa, kun tämä oli nimitellyt häntä varkaaksi ja murhaajaksi. Tästä Kaarina sai sakkotuomion. Frääsän koirat tappoivat naapurin kolme koiraa ja Frääsän isäntä kävi vielä salaa tappamassa Järventaustan siankin. Naapurukset tulivat sopimaan riitansa syyskäräjille 1683. Lasse lupasi korvata kaikki aiheuttamansa vahingot ja olla kaatamatta naapurin metsää. Kaarina lupasi puolestaan, ettei hän tai hänen lapsensa sano pahaa sanaa naapurista.

Synkkiä hetki Puujärvellä koettiin myös vuonna 1674 käräjäkirjojen[2] mukaan. Talvikäräjillä Kaarina esiintyi hyvin nöyrästi:

Karin Caspersdotter Puujärveltä kertoi itkien, kuinka hän on joutunut äärimmäiseen köyhyyteen. Hänen miehensä, Lars Fredriksson, sairastui useita vuosia sitten niin vakavasti, ettei pysty enää osallistumaan tilan töihin. Lisäksi vaikeat katovuodet ovat tehneet tilanteesta vielä pahemman. Karin kertoi joutuneensa myymään karjansa selviytyäkseen, ja hänen pieni perheensä on elänyt enimmäkseen toisten avun varassa. Koska hänellä ei ole varaa maksaa määrättyjä sakkoja, hän pyysi oikeudelta todistusta köyhyydestään. Oikeus ja lautakunta vahvistivat hänen tilanteensa ja kirjasivat asian pöytäkirjaan ilman rangaistusta.

Lars Fredriksson kuoli vuonna 1680, jonka jälkeen Kaarina asui tilalla kuolemaansa saakka.

 

Kuvassa Puujärveä ym. kyliä vuoden 1697 maakirjassa. Tuolloin on isännäksi Järventaustan taloon merkitty Abraham Laurinpoika. Hän oli Kaarinan toisesta avioliitosta syntynyt poika. Kaarinan ensimmäinen puoliso, Abraham Roos/Raasen, oli kuollut sotaretkellä jossain päin nykyistä Saksaa.

---

[1] Karjalohjan seurakunnan arkisto - I C:1 Syntyneiden ja kastettujen luettelo 1688-1744, jakso 25: Kuolleet ja haudatut 1701, 1702, 1703; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6271514119&aineistoId=1156568991 / Viitattu 18.11.2024

[2] Raaseporin ja Hattulan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat - KO a:4 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat, 1674-1675, 1678-1680 1674-1680, jakso 31, sivu 26: <Winter Ting Carislojo Sochn.>; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6725803329&aineistoId=655976180 / Viitattu 18.11.2024