Artukaisissa

Artukaisten pihapiiriä syyskuun ensimmäisenä 2012

Everstiluutnantti Karl Samuel Alleenin ja hänen kolmannen vaimonsa Ida Gustava Maria Grönbergin neljästä lapsesta kaksi oli poikia ja loput tyttöjä. Pojista nuorempi, Arthur Karl, syntyi Tapaninkylässä syksyllä 1853. Reilun 20 vuoden iässä hän löysi puolisokseen Karjalohjan Kärkelän ruukilta kotoisin olleen Vilma Emilia Brobergin, jonka sukujuuret olivat kyseisellä kuparihytillä sekä mm. Perniön Kosken tehtaalla. Häitä pariskunta vietti Turun kaupungissa joulukuun lopulla 1875.

Tuohon aikaan agronomi Alleen hankki itselleen nykyisin Turussa, mutta tuohon aikaan Raisiossa sijainneen Artukaisten kartanon 135,000 markan summalla. Tämä ainakin jo 1540-luvulle periytyvä tila oli yksi pitäjän vauraimmista (tosin kyseinen nimi mainitaan jo vuonna 1405 eräässä tuomiokirjassa muodossa Jöns Artukayne). Vuosien mittaan Alleen osti muitakin tiloja lähiseudulta perheen kasvaessa samaan aikaan. Esikoispoika Axel Karl syntyi 1876, joka sitten vuoteen 1885 mennessä sai seuraa Arthur Johanneksesta, Gerda Emeliasta, Gustaf Hjalmarista, Thyra Mariastsa, Elsasta ja Gunnarista.

Heistä Gerda meni syksyllä 1908 naimisiin kaukaisen sukulaismiehensä, mikkeliläisen Edvin Alleenin kanssa. Karl Axelin tapaamme liikemiehenä ja Tanskan varakonsulina Turussa. Hänen puolisonsa oli Elizabert Eager. Arthur Johannes Alleen nai pankkivirkailija Dagny Sirenin työskennellen Artukaisten ja Pakarlan kartanoiden hoitajana sekä myöhemmin omistajana vuosina 1903-1917. Lopulta hänesti tuli Ab Åbo transitohamnin toimitusjohtaja. Arthur Johannes kuoli vsta alkuvuodesta 1969 ollessaan matkalla Vaasassa.

Tilanomistaja, agronomi Arthur Alleen menehtyi 1915. Vilma Brobergin kuolinaikaa en ole onnistunut löytämään.

Koska Artukainen oli laaja maatila, ei yksi voinut mitenkään huolehtia kaikesta mahdollisesta. Päivittäisten rutiinien johtamiseen tarvittiin pätevä työnjohtaja ja sellainen löytyi vaimo Vilma Brobergin kotikylästä eli Kärkelän ruukilta. Ruukkityömies Johan Enqvistin ja Charlotta Nordmanin vuonna 1847 Kärkelässä syntynyt poika Johan Axel osoittautui oivaksi valinnaksi.

Johan Axel Enqvist tuli jo 1870-luvun loppupuoliskolla Artukaisiin yhdessä vaimonsa Amanda Karoliinan ja tyttärensä Amanda Matildan kanssa. Raisiossa syntyi sitten toinen tytär, Aina Vilhelmiina. Johan Axelin sukujuuria voi isän puolelta seurata aina 1500-luvulle saakka Suomusjärven Arpalahden rustholliin. Hänen äitinsä Charlotta Nordman oli Kärkelän myllärinä toimineen Johan Nordmanin tyttären, Eva Lisan avioton lapsi. Mylläri Nordman oli työskennellyt Fiskarsin ruukin venemiehenä mennessään naimisiin massamestari Winterin tyttären, Maja Lisan kanssa syksyllä 1795.

Johan Axel Enqvistin esipolvissa oli siis runsaasti Uudenmaan ruukkisukujen työläisiä. Vaimo Amanda Karolinan vanhemmat olivat Suomusjärven Häntälän kylässä asunut puuseppä Isak Lindström ja vaimonsa Helena Palmgren. Muutama vuosi tyttären syntymän jälkeen tuli puusepästä Kiskon Viiarin kylän Hannun talollinen. Isak Lindströmin oma isä, Isak Cavonius, oli ollut Sammatissa puuseppänä poikansa syntymän aikaan aivan 1800-luvun alussa.

Pahantekijä ja murhamies Ananias Lindroos

Turun Kakolan vankilassa eräänä perjantaiaamuna alkusyksystä 1896 ilmoitti eräs vanki tarvitsevansa puuta työtarpeisiinsa. Vartija Nieminen lähtikin yhdessä mainitun vangin kanssa puuvajalle. Niemisen avatessa lukossa ollutta vajan ovea iski vanki, Ananias Lindroos, kirveen hamarapuolella vartijaa takaraivoon. Kaikeksi onneksi Niemiselle jäi sen verran voimia jäljelle, että hän saattoi huutaa apuvoimia. Ulkotyöjoukon toinen vartija riensikin tapahtumapaikalle, jolloin Lindroos sai jalat alleen. Nieminen toipui varsin nopeasti kirveen iskusta ja ryhtyi sitten ajamaan toisen vartijan kanssa karkuria takaa. Laukaistuaan pari kertaa pistoolinsa sai Nieminen Lindroosin pysähtymään. Ananias Lindroos vietiin takaisin kiven sisään ja Nieminen lähti hoidattamaan vammojaan Kakolan omaan sairaalaan.

Ananias Lindroos oli tuomittu elinkautiseen vankeuteen nelinkertaisesta varkaudesta sekä erikseen kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen murhasta. Epätoivoisen teon syynä lienee ollut aie karata vartijan vaatteisiin pukeutuneena.

Lindroos sai murhatuomionsa Lohjalla tammikuun 19. päivänä tapahtuneesta Kristina Lovisa Alleenin väkivaltaisesta kuolemasta. Noin kuuden aikoihin illalla joku Lohjankylän asukki päätti vierailla yksinään asuneen Kristina Lovisan luona, mutta joutui kauhukseen huomaamaan tämän tulleen tapetuksi. Pikaisessa tutkinassa selvisi, murhaaja tai tämän apurit olivat myös ryöstäneet Alleenin omaisuutta. Kaikki piironkien laatikot oli avattu ja vaatearkusta oli koko sisältö levitelty ympäri asuntoa. Arvotavaraa ei Alleenilla edes ollut, joten siinä mielessä pahantekijä veti vesiperän. Vanhapiika oli saanut elantonsa huolehtimalla luonaan asuvista kansakoululapsista, minkä lisäksi hän teki satunnaisesti pieniä töitä.

Murhan tultua viranomaisten tietoon, otti poliisi talteen kaikki Lohjankylässä sillä hetkellä tilapäisesti asuneet henkilöt. Näiden joukosta kohdistui epäilys hyvin pian juuri Ananias Lindroosiin, joka oli kiertelevä tapiseeraaja. Tarkemmissa selvityksissä huomattiin, että Ananiaksen karvalakissa oli vielä hyytymätöntä verta, vaikkakaan muissa vaatteissa ei huomattu mitään epäilyttävää. Tämä ei ollut ihmeellistä, sillä murhatusta ei ollut edes vuotanut verta isoja määriä. Poliisin mukaan murhattua neiti Alleenia oli ensin isketty nyrkillä kohden oikeata silmää ja sen jälkeen potkaistu saappaan kannalla oikean korvan kohdalle. Tästä väkivallasta oli murhatun kallo haljennut.

Vaikka Lindroos ei heti tunnustanut tekojaan, löydettiin häntä vastaan raskauttavia todisteita. Aivan kuolleen vierellä oli tupakkaa, jonka epäillyn alainen oli todistettavasti ostanut lohjalaiselta kauppiaalta aivan äskettäin. Toisaalta hän oli jo muutoin poliisin hyvä tuttu, sillä Lindroos oli tuomittu jo kolmekertaisesta varkaudesta. Kaiken kukkuraksi häntä epäiltiin hieman aikaisemmin Inkoossa tapahtuneesta anastuksesta.


Kakolassa tekemästään verityöstä tuomittiin Ananias syyskuussa 1896 neljäksi vuodeksi koppivankeuteen. Lisärangaistuksena hänet suljettiin viideksi vuorokaudeksi pimeään koppiin. Vartija Niemiselle hänet tuomittiin maksamaan kivuista 250 markkaa ja vaatteista 25 markkaa.

Nousiaisten Allenius/Alleen -suvun tarinan loppu

Gustaf Alleniuksen perhe Kangasalan rippikirjassa 1773-84

Gustaf Allenius syntyi 18.12.1700 Nousiaisissa ja tuli ylioppilaaksi Turun koulussa 1722. Hän oli Kurun kappalainen vuodesta 1725 ja lienee avioitunut melko pian sen jälkeen. Gustafin vaimo oli papin tytär Anna Katarina Florin, joka ol syntynyt vuonna 1707 Hämeenlinnassa.
Kurun aikoina syntyi kuusi lasta. Vanhin lapsi Susanna Gertrud Allenius, 1726 – 1804, sai puolisokseen  Virtain kappalaisen Johan Långhjelmin. Pojasta Gustaf Alleniuksesta, 1730 – 1808, tuli aikanaan Ahvenanmaan Föglön kirkkoherra. Katarina Allenius syntyi 1732 ja kuoli naimattomana 1810-luvulla. Eva Kristina Allenius, 1736 – kuollut ennen 1787, avioitui ensin Tampereen saarnamiehen, fil.maist. Nils Widbomin kanssa ja  myöhemmin maanmittari Georg Hartlin kanssa. Johan Allenius, myöhemmin Alléen, 1738 – 1805, oli Tampereen rykmentin Vesilahden komppanian katselmuskirjuri, postimestari, kaupunginvanhin ja Tampereen kasööri. Märta Maria Allenius, 1741 – 1811, avioitui ensin komissiomaanmittari Carl Krusellin kanssa, myöhemmin Kauvatsan saarnamiehen Mathias Forsiniuksen kanssa. Ruoveden kirkkoherraksi Gustaf nimitettiin 1745 ja Kangasalan kirkkoherraksi 1751. Gustaf avioitui toistamiseen Kangasalla, ja taaskin oli morsian papin tytär, Kristina Forselius. Tästä toisesta liitosta syntyi vielä kolme lasta.
   
Ollessaan Kangasalla kirjoitti Gustaf 1753 kuvauksen Kangasalan seurakunnasta (Beskrifning öfver Kangasala församlingen). Uusi Kangaslan kirkko rakennettiin myös Gustafin aikana. Juuri virkaan tullut uusi kirkkoherra Allenius oli pyytänyt kihlakunnanoikeudelta todistusta vanhan kirkon kunnosta, seurakunnan varattomuudesta ja uuden kirkon rakennuskustannuksista. Pidetyn katselmuksen jälkeen todettiin kokonaan uuden kirkon rakentamisen tarpeellisuus. Pitäjäläiset tuntuivat mieslukuisesti osallistuneen siihen kihlakunnanoikeuden istuntoon, jossa kirkkoasiaa käsiteltiin. Tuntuu siltä, ettei mainittu rovastintarkastuksen päätös ollut erityisen yksimielinenkään, sillä suuri joukko Kangasalan isäntiä esiintyi käräjillä rustitilallinen Simo Huikkolan ja lautamies Kristoffer Alleniuksen johdolla rakentamista vastaan niin käyttäytyen, että saivat sakkoja.
   
Kuninkaallinen majesteetti Adolf Fredrik vahvisti rakennuspäätöksen 18. joulukuuta 1760. Edelleen elettiin taloudellisesti huonoa aikaa Ruotsi-Suomessa, sillä Ruotsi kävi parhaillaan heikosti menestynyttä sotaa Preussia vastaan. Puolueet taistelivat keskenään ja rahan arvo laski katastrofaalisesti. Kangasalan kirkon piirustukset hyväksyttiin kuninkaan neuvostokamarissa Tukholmassa kesäkuussa 1762. Kangasalla pitäjäläiset alkoivat kuitenkin katua päätöstään rakentaa kirkko kivestä. He anoivat tuomiokapitulilta oikeutta rakentaa kirkkonsa puusta.  Maaherra antoi päätöksensä lokakuun 15. päivänä 1764. Päätöksessä todetaan kiviä jo ajetun paikalle kirkkoa varten. Rakennusmestari Piimänen ja muurausmestari Gustav Rosenberg sitoutuivat Kiskon pitäjässä louhimaan 750 kuormaa kalkkikiveä tai sen verran kuin kirkkorakennukseen tarvitaan, jos pitäjäläiset kuljettavat kivet rekikelien aikana kirkkovallille. Oli päätetty, että seurakuntalaiset itse suorittavat rakennustyön, kukin talo mieslukunsa mukaan. Vaikka rakentamispäätöksen vahvistamisen jälkeenkin esiintyi vastustusta kivikirkon rakentamiseen, työ saatiin kuitenkin alkuun v. 1764. Kirkkoherra Allenius joutui syksyllä 1765 pahaan välikäteen, kun muurausmestari kahden kisällinsä ja oppipojan kanssa joutui odottelemaan kaksi viikkoa ilman työtä ja vaati kirkkoherralta korvausta. Pitäjän herrasväet olivat pitäneet kirkon rakennukselle tuotuja kiviä kelvottomina. Sitäpaitsi kesä oli ollut sateinen, jonka takia talonpojat tarvitsivat enemmän aikaa korjuu- ja kylvötöihinsä. Rakennustyön aikana pidettiin ensimmäinen virallinen tarkastus työmaalla elokuussa 1765.  Kun sisustustyöt olivat valmistuneet, kirkko vihittiin ilman tornia marraskuun ensimmäisenä päivänä 1767. Sen vihki Oriveden rovasti Anders Salovius piispa Mennanderin määräämänä. Rovasti Salovius "puhui sopivasti" 2. Kor. 8:23 johdolla: "Ja sen me olema tehnet sen suuren uskalluxen tähden cuin meillä teidän tygön on ja niin myös meidän veljeimme tähden. Kirkko nimitettiin prinssi Kustaan kirkoksi".

Gustaf sai lääninrovasti arvon 1773. Lopullisesti kirkko torneineen valmistui syksyllä 1776. Lopputarkastuksen suorittanut Anders Jansson sanoi 11. marraskuuta 1776 päiväämässään pöytäkirjassa kirkkoa hyvin kauniiksi ja tilavaksi. Mutta hänellä oli huomautuksiakin: Muurausmestarityö ei näytä joka paikassa yhtä hyvältä. Varsinaisten kirkon seinien muuri näyttää olevan suuremmella huolella rakennettu, mutta tornin muuri ei ollut yhtä hyvää työtä. Kivet olivat huonosti asetetut, kalkin laatu oli huonompaa. Yhdessä ja toisessa paikassa muuri näyttää ikäänkuin tahtovan horjua äärettömän painon alla. Tarkastaja näki halkeamia. Länsipuolella hän epäili perustuksenkin olleen pettämässä. Paikalla ollut muurausmestari valitti kalkin puutetta ja lupasi tulla toisen kerran paikalle ja peittää pienet virheellisyydet, joita silloin oli näkyvissä.
Vuonna 1780 todettiin piispantarkastuksessa kirkon olevan muutamaa halkeamaa lukuunottamatta varsin hyvässä kunnossa. Mutta tornissa oli tapahtumassa sitä, mitä tarkastuskertomuksen lausunto enteili. Tornissa oli sellaisia repeämiä, että se oli mitä kiireimmin korjauksen tarpeessa. Jokainen pitäjäläinen määrättiin tuomaan tornin korjaukseen kaksi kappaa kalkkia. Ennenkuin ehdittiin ryhtyä korjaustöihin, torni kuitenkin kaatui toukokuun 21. päivänä 1782 särkien myöskin osan kirkkomaan ympärille suurella vaivalla rakennetusta kiviaidasta. Uuden tornin rakentaminen saatiin vireille vuonna 1785. Tornin rakentamiseen tähän nimikkokirkkoonsa kuningas myönsi yleisen koko valtakunnassa koottavan kirkkokolehdin. Syksyllä 1800 oli tornikin vihdoin valmis. Gustaf ei sitä kuitenkaan koskaan nähnyt, sillän hän oli kuollut 21.10.1785.

***

Gustaf Allenius nuorempi syntyi Kurussa 9.2.1730. Hän tuli ylioppilaaksi 22.6.1748 ja filosofian maisteriksi 25.7.1754. Saatuaan pappisvihkimyksen 1757, oli hän apupappina isänsä alaisuudessa. Kirkkoherraksi Ahvenenmaan Föglöhön hänet nimitettiin 1767. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli 28.1.1768 edellisen Föglön kirkkoherran tytär Sofia Maria Svebilius. Sofia Maria oli aika lailla Gustafia nuorempi, hän oli syntynyt 16.1.1748. Gustafille ja Sofia Marialle ehti syntyä seitsemän lasta ennen kuin Sofia Maria kuoli 28.11.1794. Vanhimmasta pojasta Petter Gustaf Alléenista tuli sittemmin Turun hovioikeuden aktuaari, toiseksi vanhin, Johan Reinhold Allenius, syntyi 1770 ja kuoli samana vuonna. Adolf Alléenista, s. 1772, tuli lääninkirjanpitäjä Turussa. Tytär Maria Sofia Lovisa Allenius eli vain muutaman vuoden sen jälkeen kun hän oli syntynyt 1775. Samoin kävi Karl Wilhelm Alleniuksellekin; hän syntyi 1778 ja kuoli samana vuonna. Myös kaksi nuorinta, kaksoset Fredrika Albertina Allenius ja Maria Lovisa Allenius, kuolivat samana vuonna kuin syntyivätkin, 1779. Gustaf meni vielä vanhoilla päivillään 1795 uusiin naimisiin Ulrika Charlotta Hårdhin kanssa. Gustaf kuoli 1809, mahdollisesti Tukholmassa.

***

Petter Gustaf Alléen syntyi Föglössä 4.2.1769. Ylioppilaaksi hän tuli jo 16 vuoden iässä 15.6. 1785. Suoritettuaan kuulustelun lainopissa ja sen perusteissa 15.12.1787, tuli hän auskultantiksi Turun hovioikeuteen, väliaikaiseksi notaariksi 16.6.1792 ja aktuarioksi 9.11.1795. Petter omisti talon Turun eteläisessä korttelissa no. 25. Hän avioitui hovioikeusneuvoksen tyttären kanssa 21.10.1798, morsian oli Johanna Lovisa Barck. Petter kuoli 18.6.1814 ja Johanna lapsivuoteessa jo 28.7. samana vuonna. Vanhin lapsi oli silloin vain 15-vuotias, joten lapset lienevät kasvaneet Johannan sukulaisten huomassa.

Vanhimmasta eli Gustaf Johan Alléenista, 1799 – 1854, tuli aliupseeri ja seuraavaksi vanhin, Adolf Axel August Alléen, 1800 – 1822, seurasi isänsä jalanjälkiä tullessaan hovioikeuden auskultantiksi. Tytär Sofia Lovisa Alléen, 1802 – 1859, menehtyi tyttärensä kera tulipalossa Tammisaaressa; hänen miehensä oli hovioikeusneuvos Nils Adolf Grotenfelt. Carl Samuel Alléen, 1804 – 1861, oli everstiluutnantti, 1. pso Maria Sohlberg, 2.pso. Mathilda du Rietz. Bror Fredrik Alléen sen sijaan kuoli jo samana vuonna kuin syntyi, 1804.

Vanhemmat antoivat seuraavalle lapselle saman nimen kuin edelliselle, mutta Bror Napoleon Alléen eli hänkin lyhyen ajan, 1807 – 1808. Tytär Gustava Johanna Alléen, 1809 - 1873, avioitui Suomen Pankin Turun osaston johtaja Arndt Pomellin kanssa. Seuraava tytär Augusta Agatha Amalia Alléen kuoli hänkin jo samana vuonna kuin syntyikin, 1812. Alexander Alléenista, 1813 – 1868, tuli sotilas kuten vanhemmista veljistään, hän oli jalkaväen varapataljoonan komentaja. Nuorin tytär ei koskaan nähnyt äitiään; Selma Augusta Alléen, 1814 – 1874, avioitui tulevan Leppävirran rovastin Daniel Fredrik Wallen kanssa.


Kiitos RR!

Nousiaisten Allenius/Alleen -suvun tarina jatkuu

Myös Gustavin ja Marian vanhin poika Johannes Allenius tähtäsi papinvirkaan Nousiaisissa. Hän syntyi Nousiaisten Santamalan kylässä 7.10.1673 ja oli Turun katedraalikoulussa 1686-1691, ylioppilaaksi hän tuli 1691. Pappisvihkimyksen hän oli saanut viimeistään silloin, kun hänet 2.6.1695 nimitettiin Nousiaisten pitäjänapulaiseksi, apupapiksi.
Johannes avioitui Naantalissa 6.3.1697, morsian oli nimeltään Katarina Fordell Katarina oli Släktbok I mukaan syntynyt Kemiön Nyckelborgissa 3.6.1679, hänen vanhempansa olivat Johan Mattsinpoika Fordell (23.1.1619 Kemiö? – 19.1.1691 Merimasku) ja Brigitta Jakobintytär (16.4.1649 Laitila? – 16.4.1694 Merimasku). Johanneksen ja Katarinan häissä toimi sulhasen äiti morsiamen pukijana ja hän oli lainannut tehtäväänsä varten majoitusmestari Fälbomin leskeltä Sannaisista kruunun ja muita koristuksia. Naantalista morsiamen saattue ajoi Nousiaisiin, jossa ilmeisesti pidettiin toiset pidot morsiusparin kunniaksi.

Släktbok I antamien tietojen mukaan olisi Katarinan isä Johan ollut 30 vuotta vaimoaan vanhempi ja jo 60-vuotias Katarinan syntyessä. Tuo edellä mainittu “Nyckelborg” –niminen paikka, isä Johan Mattsinpojan kotipaikka, on sekin hieman ongelmallinen, sillä sen nimistä taloa tai kylää ei Kemiössä tai koko Suomessakaan ainakaan enää löydy. Ratkaisu ongelmaan saattaa mutkan -joskin pitkän sellaisen- kautta löytyä Ruotsista. Katarina Fordellin ja Johannes Alleniuksen pojan Gustafin puolison Anna Katarina Florinin mahdollisen pikkuserkun, inspehtori Blomin, leski Greta asui 1740-luvulla Nyckelberg-nimisella tilalla Ruotsissa. Johan Mattssinpoika Fordell asutti ehkä kyseistä Nyckelberg(a) –nimistä kartanoa 1600-luvun lopulla. Johan Mattssinpoika Fordell ilmaantui Merimaskun Tammisaareen nähtävästi arrendaattoriksi 1682 ja esiintyi siellä perheineen vuoteen 1691 asti, jolloin Brita-vaimo mainitaan leskenä. Leski Brita mainittiin itse vainajana 1694. Hänen muistotaulunsa, epitaafi, on esillä Merimaskun kirkossa. Siinä lukee (vapaasti kännettynä):

”TÄÄLLÄ KUKAAN EI OLE POIKKEUS. Maallinen Vaikerrus/ Puhku ja Pakko/ Taivaalliseksi Voitto-Lauluksi/ Vaihtui; Kun Hyväsukuisen Jumalaapelkäävän ja Kunnollisen Matronan, Vaim. Brita Jakobin Tyttären/ Aiemman Vouti Nyckelborgilla/ Hyväsukuisen ja Uskollisen Aut. JOHAN MATTSIN POJAN FORDHELLIN/ Lesken ja Rakkaan Vaimon/ Joka 43 vuoden Iässä vanhurskaalla hetkellä tämän Maailman Huolet/ ja Pakon vanhurskaasti 2 Helmikuuta Anno 1694 jätti hyvästit, Hengetön Ruumis Kunnioittavalla Hautakulkueella, ja Hienolla Seurueella hänen Paikkaansa ja Lepoon Merimaskun Kirkkoon seuraavana 18 Maaliskuuta laskettiin/ siellä odottamaan Pelastajamiehen JESU Kristuksen ilmestystä Herran viimeisenä Päivänä"

Avioiduttuaan viljeli Johannes Allenius Killaisten Pajalaa 1697-1716 ja Sukkisen kartanoa 1697-1735. Ensimmäinen lapsi, isänsä nimen saanut Johannes Allenius, 1699-1746, oli Nousiaisten pitäjänapulainen 1725-30 ja Valkjärven kirkkoherra 1730-46; hänen vaimokseen tuli 1724 Sara Stenudd. Toinenkin lapsi oli poika, Gustaf Allenius, josta hänestäkin tuli pappi. Gustafista enemmän alempana. Kolmas lapsi, tyttövauva Katarina syntyi 1702, mutta kuoli jo pienenä. Kruunu luovutti Nousiaisten kappalaisen pappilaksi 1702 Killaisten Tuorin ja Lapilan autiotalot, joiden tonteille seurakunta rakensi 1703 tarvittavat rakennukset. Samoihin aikoihin Johannes nimitettiin kappalaiseksi, joten hänestä tuli näin ensimmäinen Nousiaisten kappalainen, joka asui kirkkoherran tavoin oikein virkatalossa.
Seuraavat lapset syntyivät lienevät sitten syntyneet virkatalossa. Poika Erik Alléen, 1703-69, vielä 1743 Allenius, oli posti-inspehtori Turussa ja hänen puolisonsa 1737 oli Brita Sofia Schenbeck. Myös Emanuel Alléen, 1706-64, vielä 1732 Allenius, muutti Turkuun, missä hän ansaitsi elantonsa kauppiaana. Emanuel omisti Brinkkalan talon sekä Uittamon rusthollin Kaarinassa. Hänen ensimmäisen vaimonsa 1736 oli Kristina Möller ja toinen Maria Elisabet Fithie.


Sen jälkeen syntyi tytär Susanna Allenius, 1708-40, jonka mieheksi vihittiin 1735 Messukylän kappalainen Gabriel Hellsten ja poika Jakob Alléen, 1711-83, vielä 1748 Allenius. Isoveljensä tavoin hän oli porvari Turussa, ensimmäinen puoliso vuonna 1748 Anna Mooliis, toinen 1756 Maria Grään ja kolmas 1759 Helena Katarina Lydeman. Poika Kristoffer Alléen syntyi 1713; hänestäkin tuli kauppias. Hän muutti Poriin 1781 ja katoaa sen jälkeen kirjoista - puolison nimeksi tiedetään Maria Fontenia.
Vuonna 1700 alkaneen, huonosti sujuneen Suuren Pohjan sodan aikoina saapuivat venäläiset miehitysjoukot Nousiaisiin eräänä lokakuun sunnuntaina 1713. Lukuunottamatta niitä, jotka olivat päässeet lähtemään Ruotsiin asti, lienee koko pitäjän väki paenneet metsiin. Alleniusten silloinen kaksivuotias Jakob-poika kirjoitti myöhemmin aikuisiällä perheensä piileskelleen silloin Kytöisten kylän takamailla Möörönjoen niityllä. Tämä ensimmäinen venäläisten käynti ei kestänyt enempää kuin pari, kolme päivää. Vasta myöhemmin syksyllä he tulivat takaisin pysyäkseen aina vuoteen 1721 asti.
Vuosien 1716-21 ison vihan miehitysaikana oli Johannes seurakunnan sijaiskirkkoherra ja veli Gustaf oli sijaiskappalainen. Näinä aikoina syntyivät vielä lapset Katarina Allenius, 1715-16, Elias Allenius, 1717-17 ja Katarina Allenius, 1719-19. Johannes kuoli 17. ja 18. päivän välisenä yönä maaliskuussa 1735. Vaimo Katarina kuoli Turussa 9.4. 1751.


lähteitä


ERIC SÖDERSTRÖM, En bortglömd gren Blom av stammen Blom - Florinus – Florin, Genos 29 (1958), s. 29-45,
http://www.suku.fi/genos/29/29_29.htm


Brita Jakobintyttären epitafista ilmenee, että Johan Mattssinpoika Fordell oli toiminut Nyckelbergin voutina. Eric Söderströmin lähteen mukaan Nyckelberg sijaitsi Roslagenissa. Lännan pitäjässä tunnetaan kuitenkin Rocklänna-niminen kylä tai alue, joka lienee sekaantunut Roslageniin. Rocklänna sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Tukholman länsipuolella ja siellä on ollut Nyckelberga-niminen kartano. Kartano muuttui perintötilaksi 1600- ja 1700 -lukujen vaihteessa. Koska kyseessä näyttää olleen ruukkipitäjä, on Nyckelberga voinut toimia esim. ruukinpatruunan asuinkartanona. Johan Mattssonpojan vaimon synnyinpaikka Länna on saattanut sekaantua Letalan eli Laitilan kanssa-


SAY, Suomen Asutuksen yleisluettelo. Poika Jakob Johaninpoika mainitaan v. 1696, hänen veljensä Henrik Johanin-poika (pso. Lisa) vuonna 1697, ja tytär Katarina vuosina 1695 ja 1696.


"NEMO HIC EXCIPITVR. Jordisk Jämmer/ Pust och Twång/ Til een Himmelsk Seger-Sång/ Förwäxladt; Då den Ehre-borne Gudfruchtige och Dygdesamme Matronans, Hust. BRIITA Jacobs Dotters/ Fordom Befalnings-Mans på Nyckel-berg/ Ehreborne och Wälbetrodde Sal. JOHAN MATTS SONS FORDHELLS/ Effterlefwerskas och Kärälskelige Makas/ Hwilken uppå sit 43 åhrs Ålder uthi en salig stund denne Werldennes Oroo/ och Twång saligen den 2 Februarij Anno 1694 valedicerade, Andelöse Lekamen med Hederlig Lijk Process, och Förnämbligt Medföllie til des Lägerställe och Hwijlorum uthi Merimasko Kyrckia den 18 Martii dereffter nidsattes/ där at förvänta Frelsarmannens JESU Christi Up-penbarelse på sidsta HERrans Dagh."




jatkuu

Laukka l. Allenius Nousiaista

Henrik Georgii Lauck tuli Nousiaisten kappalaiseksi 1631 mennessä. Hän oli mahdollisesti Nousiaisten kirkkoherran Gregorius Henricin, k. 1630, poika.
Gunanr Suolahden arvion mukaan  tuli sukunimi turkulaisesta porvarisukunimestä Kynsilaukka. Turussa asuikin sopivasti 1500-luvun lopulla eräs Henrik Jakobinpoika Kynsilaucka, jonka tyttären muuten tiedetään avioituneen viimeistään 1622 Vihdin tulevan kirkkoherran, Jacobus Petri Boteruksen kanssa, joka ajallisesti saattoi olla Gregorius Henricin opiskelukaveri.

Henrik Georgiin jälkeläiset käyttivät sukunimeä Allenius, joka perustuu sanamuunnokseen laukka eli sipuli, lat. allium. Laukka-nimi lienee kuitenkin johdos keskiajan suosituimmasta pyhimysnimestä Laurentiuksesta. Sukunimi Laukka voisi mahdollisesti liittyä myös Perniön Laukan kylään tai Liedon (Auran) Laukkaniityn kylään. Henrikillä oli nimettömäksi jäävä sisko, joka ensin oli naimisissa turkulaisen räätälin Kristoffer Enckellin kanssa (2 lasta) ja myöhemmin, nähtävästi 1636 räätälimestari Erik Helgenpojan kanssa (2 lasta). Sisko kuoli n. 1643, jonka jälkeen Henrik mainittiin lasten holhoojana.
   
Henrik Georgii otti viljeltäväkseen Koljolan kylän Mäkilän autiotilan 1633-1647 ja 1640 Mikkolan tilan Kärmelän kylässä. Hän avioitui n. 1639-42, puolison nimi oli Karin Bertelintytär. Henrik mainittiin 1644 olleen tuomiokapitulin määräyksestä väliaikaisesti suljettu virastaan, sillä hän oli juovuspäissään ensin pahoinpidellyt ja solvannut Lemun kirkkoherraa Jakob Staffaninpoikaa ja sitten käyttäytynyt sopimattomasti esimiestään, Nousiaisten kirkkoherraa Matias Benedictiä kohtaan tämän yrittäessä pitää hänelle sen johdosta puhuttelua. Tämä välikohtaus ei kuitenkaan estänyt Henrikin nousua kappalaisesta Nousiaisten kirkkoherraksi, jona hänet mainitaan 1649-1663. Henrikillä oli ainakin viisi tai jopa kuusi lasta.
Pojista oli Johannes Allenius Nousiaisten kirkkoherra 1665-1669 ja hän viljeli aikaisemmin autiona ollutta kruununtilaa Killaisten Pajalaa vuosina 1667-1669. Johanneksen vaimo oli Anna Johanintytär, pari oli lapseton. Tytär Brita Henrikintytär syntyi 1646, viljeli Killaisten Pajalaa ja kuoli naimattomana Nousiaisissa 1714 tai 1715. Gustaf Allenius oli isänsä ja isoveljensä tavoin pappi; hänestä lisää myöhemmin. Maria Henrikintytär eli leskenä vielä 1726, sitä ennen hänen puolisonsa oli ollut torvensoittaja Ernest Stekelborg Urjalan Mennoisten rusthollista. Katarina Henrikintytär kuoli 1730-luvulla, hänen miehensä sitä ennen oli ollut Petrus Albert Spensenius, Nousiaisten kappalainen 1688-1702. Lisäksi Turun katedraalikouluun oli 1677 kirjattu eräs Jakob Allenius, joka saattoi kuulua sisarusparveen.
Henrik Georgii kuoli 1663, vaimo Karin n. 1679.

***

Henrikin poika Gustaf Allenius oli ylioppilas 1664 ja stipendiaatti 1667-72. Alleniuksille olivat Nousiaisten seurakunnan virat, kuten tapana usein oli, lähes perinnöllisisä. Vuonna 1669 oli Gustaf armonvuoden saarnaajana Nousiasissa veljensä Johanin kuoleman jälkeen. Vuonna 1670 tai 1673 hänet nimitettiin kappalaiseksi ja kirkkoherraksi 1688.

Gustaf avioitui 7.1.1673. Morsian oli Maria Jägerhorn af Storby, ja häät pidettiin morsiamen kotitilalla Naantalin Luonnonmaan Isokylässä. Samana vuonna syntyi vielä vanhin poika Johannes, josta hänestäkin aikanaan tuli Nousiaisten kirkkoherra. Hänen jälkeen syntyi tytär Katarina Allenius, jonka puoliso oli Vanajan kappalainen Axel Pacchalanius. Axel oli sitä ennen ollut armovuodensaarnaja appensa kuoleman jälkeen. Vuonna 1679 syntyi vielä poika Gustaf Allenius, kappalainen Nousiaisissa ja Hinnerjoella. Tämän vaimo oli 1702 Anna Regina Botus.
Gustaf ja Maria viljelelivät Killaisten Pajalaa vuosina 1678-89 ja morsiamen suvun Sukkisen kartanoa 1690-93. Gustaf kuoli 1693, jonka jälkeen Maria vastasi Sukkisesta aina vuoteen 1697. Hän eli vielä 1709.

Lähteitä;


Perhe- ja yleistiedot: Aulis Oja, Nousiaisten historia 1 (1977), s. 244; Atle Wilskman (utg.), Släktbok 1, Skrifter utgiv-na av Svenska Litteratursällskapet i Finland 107 (1914), p. 313 alk.


Gunnar Suolahti, Finlands prästerskap på 1600- och 1700-talen (1927), s. 9.


Veli-Pekka Toropainen, Tietoja 1600-luvun turkulaisten sukulaisuusuhteista, Genos no. 2 (2003), s. 106 (alkulähde TKO 9.9.1653).


Pirjo Mikkonen – Sirkka Paikkala, Sukunimet (2000), s. 296. Laukka esiintyy jo varhain koko maassa etu-, suku- ja talojen niminä, esim. Hauholla 1486 Lars Laukoi, Viipurissa 1543 Per Lauckan, 1650 Pyhäjoella OL Erich Lauka, Kurkijoella 1651 Laukka Ifuanof ja Ilomantsissa 1642 Laucka Larsson hämäläinen. Myöhempinä aikoina on sukunim-ityyppi Alén/Alenius/Alléen/Allenius/Ahlén ollut jokseenkin yleinen sekä Suomessa että Ruotsissa. Osa näistä saattaa olla samalla lailla sipulista tai Laurentiuksesta johdettuja, mutta suurin osa kuitenkin lepästä (ruots. al, ahl) ja osa Alli/ Hallila/Alitalo –tyyppisistä talon nimistä. Osa lienee myös sattumanvaraisia sotilasnimiä.


Eino Välikangas, Släkten Enckells äldsta led i Finland, Genos 31 (1960), s. 51-54.


Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden (1909-16), s. 222.

Pohjanmaalla eli 1500-luvulta lähtien laaja ja vaikutusvaltainen Fordell-niminen vouti- ja kauppiassuku. Myös Tukholmassa nimi esiintyy jo 1485, kun eräs Knut Fordell sai sakkoja yöllisestä häiriköinnistä. Katarinan suvun mahdollista yhteyttä näihin muihin Fordelleihin ei tiedetä.


tarina jatkuu.....