Kolme veljestä ja velipuoli

Suomusjärven Alhaisten rusthollarin poika Johan Andersson meni vuonna 1778 naimisiin Salon Kaukolan kylän Pommerin rusthollarin lesken, Maria Johansdotterin kanssa. Marian ensimmäisestä avioliitosta Jacob Johanssonin kanssa oli ehtinyt syntyä tytär Helena ja poika Israel. Johan Anderssonin kanssa lapsia tuli vielä kahdeksan lisää, joten talon tuvassa on varmaan ollut aikamoinen vilske.

Pommerilta perhe muutti 1790-alkuun mennessä Pyölin Ylimmäisen ratsutilalle, minkä isäntä Johanista nyt tuli. Talo sijaitsi nykyisen Muurlan keskustaajaman liepeillä. Nimi Ylimmäinen jäi vähitellen syrjään ja sen korvasi Yrjälä sekä vielä myöhemmin Knaapi. Johan Andersson kuoli vuonna 1813 ja uudeksi isännäksi tuli hänen vanhin poikansa Johan, joka käytti sukunimeä Böhling. Velipuoli Israel Jacobsson oli jäänyt Pommerilta, missä hänet mainitaan tulevina vuosina syytinkiläisenä ja entisenä rusthollarina.

Johan Böhlingin täysveli Abraham käytti sukunimeä Forsström ja lähti Turkuun vuonna 1800. Tämän jälkeen hänestä ei kuultu mitään eivätkä edes isän ja äidin kuolema saaneet Abrahamia palaamaan kotiseudulleen. Perinnönjaon kannalta tilanne oli hankala, koska kaikkia perillisiä ei saatu päättämään asioista. Niinpä Johan panetti itsensä ja velipuolensa Israelin puolesta ilmoituksen sanomalehteen vuonna 1816. Siinä hän pyysi kadonnutta veljeään ilmoittautumaan ja mikäli tätä ei tapahtuisi, menettelisivät muut sisarukset tahtonsa mukaan.

Perheessä oli myös neljäs mies, vuonna 1796 syntynyt Efraim. Hän muutti vuoden 1827 alussa Halikon Kaninkolan kylän Mäikän taloon ja avioitui piika Ulrika Israelsdotterin kanssa. Pitäjän rippikirjojen mukaan Ulrika olisi syntynyt Sauvossa, mutta hänen vanhempiaan en toistaiseksi ole onnistunut paikantamaan. Joka tapauksessa Efraimista tuli nyt Mäikän rusthollari ja hän käytti vanhemman veljensä tavoin sukunimeä Böhling. Pariskunnan punertava hautakivi löytyy aivan Halikon kirkon viereltä ja vaikka aikaa on Efraimin poismenosta vierähtänyt yli 150 vuotta, on teksti edelleen luettavaa.

Pyölin Yrjälä-Knaapille jäänyt Johan Böhling kuoli kunnioitettavassa 80 vuoden iässä ja tämän jälkeen tilaa siirtyi hetkeksi Manelius -suvun jäsenille. Suomen Maatilat III -teos tietää kertoa, että vuonna 1932 tilan nimenä oli Yrjölä ja omistajana herra Vesterling. Yrjölästä oli tuossa vaiheessa erotettu neljä palstatilaa ja jäljelle oli jäänyt noin 165 hehtaarin maat.

Sukukirjoissa jälkeläisluettelot ovat pääsääntöisesti mieslähtöisiä, mutta tässä tapauksessa mielenkiintoisemman kuvan tästä suvusta antaa vuonna 1753 syntyneen Maria Johansdotterin perillisten listaus. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut suvun Lohjalle siirtyneestä haarasta.

Eräs Böhling Lohjalta

Salon Harjolan kylän Ylimmäisen talon isäntänä viimeistään vuodesta 1836 lähtien oli Carl Wilhelm Böhling. Hän oli mennyt naimisiin 1831 Kaukolan kylän Eskon talosta kotoisin olleen Ulrikan kanssa, mutta tämä avio oli päättynyt lapsettomana vaimon kuolemaan vain reilut kaksi vuotta myöhemmin.

Carl Wilhelm eleli yksin muutamia kuukausia, mutta syksyllä 1834 hän lähti kosiomatkalle Kiskon Kurkelan kylän Heikolaan. Matka oli ilmeisen menestyksellinen ja 23.9.1834 vietettiin Ylimmäisen tulevan isännän ja Fredrika Juhontyttären häitä Kiskossa. Fredrikan sukujuuret vievät paitsi Heikolaan, niin myös Suomusjärven Laperlaan sekä Hintsalaan ja edelleen Nummen Leppäkorven kylään.

Carl Wilhelmin esivanhempia puolestaan löytyy Heikolan naapurista, Liuhdon rusthollista. Jännittävästi myös Leilän rusthollin von Lund - sukukin kuuluu Ylimmäisen nuoren isännän esipolviin.

Carl Wilhelm Böhlingille ja Fredrikalla oli yhteensä seitsemän lasta, joista toiseksi vanhin oli Karl Johan. Hän meni naimisiin Lohjan Humppilasta kotoisin olleen Ida Dammertin kanssa ja tuli myöhemmin saman pitäjän Vohloisten rusthollin isännäksi. Pariskunnalla oli useita lapsia, joista poika Johan Emil (1876-1946) lepää isänsä kanssa saman kiven alla Lohjan keskiaikaisen kivikirkon ympärille levittäytyvällä, erittäin kauniilla hautausmaalla.

Johan Emilin sisko Sigrid Maria käytti suomensi nimensä Harjulaksi ja oli naimisissa Karstun kylän Joenpellon isännän, Väinö Viktorin kanssa.

Monien muiden lohjalaisten rusthollareiden tavoin Böhling tarjosi Vohloisten tilalla olleita rakennuksia vuokralle, lähinnä varakkaiden helsinkiläisten käyttöön kesäksi.