Salaperäinen torppari Gabriel Matsson

Torppari Gabriel Matsson ilmestyy vuosien 1812-1818 rippikirjaniteessä Uskelan pitäjän Isokylän Hannulan taloon - tai pikemminkin sen yhteen torppaan. Hänen syntymäpaikakseen on merkitty Uskela, mutta syntymäaikaa ei ilmoiteta. Puolisonaan hänellä on entisen sotilaan, Mats Häggin leski Caisa Johansdotter (nimet siinä muodossa kuin ne ovat rippikirjassa).

Caisa ja Gabriel olivat menneet naimisiin elokuun 11. päivänä vuonna 1811. Vihittyjen luettelon mukaan Gabriel asui jo tuolloin Isokylässä. valitettavasti Uskelan vuosien 1810-11 rippikirjat ovat tuhoutuneet ja edellisen jakson kirjoista Gabrielia ei löydy ainakaan Isokylän kohdalta. Gabriel Matsson kuoli jo 1817, haudattujen luettelon mukaan 42 vuoden iässä. Näin ollen hän olisi syntynyt noin 1775. Caisa Johansdotterin perheestä löytyy kylläkin eräs Gabriel Matsson, mutta hän oli syntynyt Mats Häggin ensimmäisestä avioliitosta erään Wilhelmiinan kanssa. Näin hän ei ollut sukua Caisalle eikä Gabrielille.

Tästä muutaman sukupolven takaisesta esi-isästäni löytyy kuitenkin muutamia merkintöjä ennen vuotta 1811. Hän oli renkinä mm. Kupilan talossa, mutta tuolloinkaan Gabrielin syntymävuotta ei ilmoiteta. Syntymäpitäjiä ei tuohon aikaan merkitty lainkaan Uskelan rippikirjoihin. Hämärä merkintä tällä sivulla mainitsee renki Gabrielin tulleen kuulutetuksi Maja Stinan kanssa.

Koska haudattujen luettelon ilmoittamalla iällä ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, tulee mietittäväksi myös se Gabriel Matsson, joka muutti vuoden 1811 alkupuolella Uskelaan. Muuttaneiden luettelossa tämän miehen kerrotaan syntyneen Uskelassa 8.8.1790, mutta tuolla päivämäärällä ei kastettujen luettelosta löydy ketään. Näin koko selvitysyritykselle käy samalla tavalla kuin sille on käynyt jo vuodesta 1989 lähtien; se kuivuu kokoon. Periaatteessa netin kautta on saatavilla tarpeeksi materiaalia, mutta sen huolellinen läpikäyminen ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta. Niin, olen kyllä kolunnut Uskelan rippikirjoja alusta loppuun useammalta vuodelta....

Mestaus Marttilassa

Yksi Suomen viimeisistä mestauksista tapahtui mieltä ylentävästi työpaikkani ikkunasta näkyvän risteyksen tienoilla, Härkätien varrella Marttilassa. Tästä tapahtumasta kertoi opettaja Ansas aikoinaan seuraavaa;

"Viimeisimpiä mestauksia, joita Suomenssa on toimeenpantu, on epäilemättä talollisen pojan Antti Hannulan mestaus vuonna 1824, sillä jo kaksi vuotta myöhemmin keisari Nikolai I lakkasi vahvistamasta kuolemantuomioita Suomessa.

Talollisen poika Antti oli jostain syystä riitaantunut vanhan isänsä kanssa ja tulistuneena tuupannut tätä. Isä oli raihnas ja hän kaatui lyöden päänsä takan kulmaan, josta vammasta hän kuoli. Tämä tapahtui toukokuun seitsemäntenä päivänä vuonna 1823 Palaisten kylän Hannulan talossa.

Ruotsin lain mukaan Antti Hannula tuomittiin kuolemaan, jonka rangaistuksen hän kylläkin olisi voinut sovittaa elinkautisella vankeustuomiolla. Syyllinen itse halusi tulla mestatuksi varoituksena muille.

Niinpä Tiipilän kylän Marttilan talossa kappalainen Daniel EKvall sai tehtäväkseen neljän viikon ajan valmistaa Hannua kuolemaan. Mestauspäivän aamuna tuomittu ei syönyt lainkaan, vaan paasti ja nautti Herran Ehtoollisen, jonka jälkeen hänet vietiin mestauspaikalle Tiipilän nummelle.

Kello kymmenen aikaan lokakuun 22. päivän aamuna lähti kulkue Marttilan talosta keskellään kuolonkalpea Antti Hannula. Vierellä kulki kaksi pappia ja lukkari Heikki Lönn käveli edellä veisaten mahtavalla äänellään virttä nro 250 "Oi, Jeesu piinas' kautta".

Kansaa oli tullut paikan päälle aina Turusta saakka katsomaan tätä julmaa toimitusta. Teloituspaikan ympärille oli rakennettu korkea aitaus sekä pyövelille havuista oma koppi. Kun synkkä kulkue tuli perille, rohkaisivat papit vielä kerran tuomittua Jumalan sanalla.

Antti Hannula laski lähes tiedottomana päänsä pölkylle ja pyöveli teki työnsä. Kertomusten mukaan iskuja oli peräti kolme, sillä takinkaulus oli joutunut kirveen ja kaulan väliin. Mestattu ruumis asetettiin korkean paalun päähän kiinnitetylle rattaan pyörälle, jossa se sai olla lintujen raadeltavana. Kun luut lopulta putosivat maahan, sai mestatun tytär kirkkoherran erityisluvalla kerätä ne kirkkomaalle. Naulat, joita oli käytetty ruumiin kiinnittämiseen, oli kerätty aikaa sitten taikakaluina talteen."

Nykyisin tästä pari sataa vuotta sitten tapahtuneesta murhenäytelmästä kertoo suurin piirtein mestauspaikan tienoille pystytetty muistomerkki. Mahtaisiko vielä joltain paikkakuntalaiselta löytyä noita em. onnenkaluiksi kerättyjä nauloja?

Kuka oli Gabriel Matsson Uskelasta?

Sarjassa historian hämäryyteen katoavat esivanhemmat on vuorossa Uskelan Isokylän Hannulan talon Kankareen torpassa vuosina 1811-1817 asunut Gabriel Matsson, joka oli naimisissa Kaisa Johansdotterin kanssa (vihitty 1811). Kaisan ensimmäinen puoliso oli ollut reserviläinen Mats Hägg, joka oli ollut samalla Kankareen edellinen torppari.

Matsin ja Kaisan vanhemmat ovat tiedossa, mutta Gabrielista ei Uskelan rippikirja osaa kertoa edes syntymävuotta. Rippikirjaan hänet on merkitty syntyneeksi Uskelassa ja pitäjän haudattujen luettelon mukaan Gabriel kuoli 42 vuoden iässä keväällä 1817. Täten hän olisi syntynyt vuoden 1775 paikkeilla.

Uskelan, Salon ja Perttelin kastetuista ei kuitenkaan löydy vuosien 1774-1776 väliltä ketään sopivaa henkilöä Gabrielin saappaita täyttämään. Salossa tosin syntyy juuri vuonna 1775 kaksikin tuon nimistä lasta Mats -nimiselle isännälle. Toinen näistä lapsista kuolee vuoden ikäisenä ja toinen menee tahollaan naimisiin. Vihittyjen luetteloon merkitty "bägge i från Storby" ei sekään auta pitkälle. Kaiken lisäksi ratkaisevalta vuodelta 1811 ei ole olemassa Uskelan rippikirjoja. Edellinen kirja päättyy vuoteen 1809 ja seuraava alkaa 1812.

Tuosta ensin mainitusta kirjasta löytyy hieman lisätietoja hänen vaiheistaan. Isokylän Kupilan renkinä työskentelevän Gabrielin kohdalle on merkitty seuraavaa "förlofvad med Maja Stina Mattsdr ifr Haliko". Toisin sanoen renkimies on tuolloin lupautunut menemään vihille Halikossa asuneen Maja Stinan kanssa. Tällä naisella on pari aviotonta lasta ja kihlaus Gabrielin kanssa purkautuu, koska hänet lopulta vihitään muonamies Mats Matssonin kanssa.

Vuosien 1812-1818 rippikirjassa Gabriel Matsson mainitaan edelleen Kupilan talossa ja tuolloin hän poistuu sieltä merkinnällä "är gift med Häggs enka Caisa i Storby". Tämä siis täsmää edellä esitetyn kanssa, mutta tässäkään yhteydessä Gabrielille ei anneta syntymäaikaa.

Yksi keino kyseisen miehen sukuperän selvittämiseen olisi hänen ainoan lapsensa kummilistan tutkiminen. Kummeiksi pyrittiin saamaan paitsi paikkakunnan säätyläisiä tai pappisväkeä, niin myös omia sukulaisia ja kylän talollisia. Näin joku Gabrielin sukulainen voisi putkahtaa esiin. Tämä työ on edelleen tekemättä, vaikka Gabrielin sinänsä löysin jo 1980-luvun lopulla...