Pari Rautellia



Siuntion Flythin Malm vuosien 1857-63 rippikirjassa

 Lohjan Routiolta lähteneen Rautell -suvun Tenholaan aikoinaan joutuneisiin jälkipolviin kuului mm. tilanvuokraaja ja kauppalaivan perämies Johan Reinhold Rautell, joka eli vuosina 1804-1865. Hänen vaimonsa oli kirjanpitäjä Julius Hagemannin tytär Engla Juliana. Johan Reinhold muutti 1829 Siuntioon, jossa hänestä tuli "arrendaattori" eli tilanvuokraaja Malmin rustholliin.

Malmin rustholli oli yksi Siuntion vanhimmista tiloista ja lisäksi vauras. Siellä perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista vanhin oli Johan Julius. Hänestä tuli myöhemmin kruununnimismies Inkoon pitäjään. Hänen nuorin veljensä Ivar Reinhold mainitaan siuntiolaisena tilanomistajana 1800-luvun loppupuolella, kun taas aiemmin syntyneiden Carl Wilhelmin ja Joseph Napoleonin tarkemmista edesottamuksista ei itselläni ole paljoa tietoa. Carl Wilhelm pistäytyi nuorena miehenä Tammisaaressa, mutta palasi Malmille 1855. Joseph Napoleon lienee saanut isänsä peruina kaipuun merelle, sillä hänestä tuli merimies. Georg Emanuel syntyi pojista toiseksi nuorimpana, mutta hänen kohtalokseen tuli kuolla jo noin 10 vuoden iässä.

Joseph Napoleon taisi jäädä ulkomaille, sillä huhtikuussa 1871 kihlakunnanoikeus joutui kuuluttamaan häntä herra Thomas Adolf Adlercreutzin vuonna 1867 antaman vakuuden johdosta. Sen panttina oli 2/11 osaa Malmin rusthollista sekä Grennäsin päätilasta. Hovioikeuden ylimääräinen notaari Adlercreutz omisti tuohon aikaan Sjundbyn kartanon ja oli Siuntion mahtavimpia miehiä. Merimies Rautellia ei joko saatu kiinni tai sitten hän ei pystynyt maksamaan velkojaan, sillä kesällä 1872 pakkohuutokaupattiin em. osuus Malmin tilasta. Malmiin kuului myös tuo Grennäsin talo.

Johan Reinholdin ja Engla Julianan tyttäriä olivat Anna Maria Wilhelmina, Ida Henriette Julie ja Natalia Charlotta. Heidän mahdolliset puolisonsa ja myöhemmät vaiheensa ovat minulle tuntemattomia. Rippikirjasta 1857-63 löytyy kuitenkin tieto Idan muutosta Karjaalle ja isoveli Carl Wilhelmin lähdöstä Espooseen.

Malmin rusthollissa lienee riehunut ankara tulipalo vuoden 1870 paikkeilla, sillä sekä leski Hagemann että hänen lapsensa saivat paloapukorvauksia loppukesästä. Yhteensä maksettu korvaus nousi lähes 2,500 markkaan, joista lesken osuus oli hieman alle 800 markkaa.

Henrik Thomas Adlercreutz Sjundbyn kartanosta

Kesällä 1892 kuoli Siuntion Sjundbyn kartanon isäntä Henrik Thomas Adlercreutz, joka oli syntynyt samaisessa talossa helmikuussa 1848. Hänen vanhempansa olivat hovioikeuden ylimääräinen notariaatti Thomas Eric Robert Adolf A. ja vaimonsa Amalia Mathilda Printz. Kyseinen Adlercreutz -suku oli omistanut Sjundbyn jo vuodesta 1698 lähtien lukuunottamatta lyhyttä Porkkalan vuokra-aikaa viime sotien jälkeen. Kartanon ehdottomasti tunnetuin omistaja oli kuitenkin Sigrid Vaasa, Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n tytär, joka hallitsi sitä kuolemaansa saakka vuonna 1633.

Henrik Thomas kävi yksityiskoulua Helsingissä ja pääsi ylioppilaaksi 1867. Hän opiskeli lakia muutamia vuosia valmistumatta koskaan. Lakikirjojen sijaan nuorukainen lähti Ruotsiin ja Tanskaan, missä hän tutustui perinpohjaisesti maatalouteen sekä meijeritoimintaan.

Nämä opiskelut kantoivat myöhemmin kaunista hedelmää ja Sjundbyn kartanosta tuli oikea mallitila maanviljelyksen ja taloudenpidon suhteen. Herra Adlercreutz itse nautti suurta arvonantoa pitäjäläisten keskuudessa ja niinpä hän toimi Siuntion kunnankokouksen puheenjohtajana, koulun johtokunnassa ja paikallisessa säästöpankissa.

Vaikka Henrik Thomas ei ensi alkuun osallistunut politiikkaan valtakunnan tasolla, mutta lopulta hän edusti niillä aatelissäätyään. Hänet nimitettiinkin talouskomiteaan varajäseneksi.

Hänen läheisimmät tuttavansa ja työtoverinsa kuvailivat herra Adlercreutzia uskolliseksi ystäväksi, jonka kodin ovet olivat aina avoinna vierailijoille. Tämä oli hänestä itsestään selvää, kun kyseessä oli ikivanha kartano. Hänen maatalouteen uhraamansa aika antoi kartanolle liikkumavaraa raskaina aikoina, sillä tila oli hyvin omavarainen.


Nykyisin tilan emäntänä toimii Margareta Segersven, joka on Henrik Thomas Adlercreutzin jälkeläisiä. Linna on yksityiskoti, jonne on tosin tehdään opastettujan kiertokäyntejä. Viereisen joen kupeella sijaitseva voimalaitos ja 1700-luvulta peräisin oleva viljamakasiini sekä venäläisten vuokra-ajasta muistuttava ulkorakennus täydentävät tätä vuosisatojan vanhaa kulttuurimaisemaa. Omavaraisuudesta muistuttaa em. voimalaitos, joka tuottaa vesitilanteen salliessa sähköä kartanolle. Ulkorakennuksen seiniltä löytyy venäläisiä kirjoituksia, jotka on oivallisesti jätetty muistuttamaan reilun puolen vuosisadan takaisesta ajasta.

Vällin lasten murheellinen tapaus

Teutarin kylät Lohjan ja Inkoon rajamailla olivat aikanaan selkeästi ruotsinkielisiä. Melko pian Teutarin pohjoispuolelta alkoi sitten suomenkielisen, lähinnä hämäläis- ja varsinaissuomalaisen asutuksen alue. Kylän länsipuolella levittyi Inkooseen ja Karjaaseen kuulunut ruotsinkielinen tienoo, jonka asutus lienee ollut suurelta osin peräisin Ruotsista.

Vähä-Teutarin kylän Vällin (ruots. Wällans) talon rusthollariksi tuli 1700-luvun lopulla Claes Tötterman, joka oli Iso-Teutarista lähtenyttä sukua. Osa tästä suvusta aateloitiin aikanaan nimellä Adlercreutz. Suvun vanhin tunnettu esi-isä on Erik Markusson, joka kuoli vuonna 1654. Hänen poikansa Thomas käytti sukunimenä Teuterström ja Tötterman -nimisten sanotaan olevan samaa sukua. Yhteinen linkki näiden kahden sukuhaaran välillä on hävinnyt historian hämäriin - jos se on ylipäätänsä olemassa.

Claes Tötterman oli syntynyt Vällin talossa tammikuussa 1765. Hänen isänpuoleinen sukunsa oli hallinnut taloa viimeistään vuodesta 1637 lähtien. Puolison Claes kävi hakemassa Tenholan Dahlin rusthollissa, missä Christina Ulrica Kjellin oli syntynyt vuoden 1782 lopulla. Christina Ulrican äiti oli Stina Johansdotter Tötterman ja isä tämän toinen puoliso, Henrik Kjellin. Kun Stina Johansdotter kuoli 1800-luvun alussa, meni Henrik Kjellin naimisiin Claesin kaksoissisaren, Helena Töttermanin kanssa.

Stina Johansdotterin oli kotoisin Inkoon Bilskogin Gripsin kestikievarinakin toimineesta talosta ja hänellä oli samoja esivanhempia Claesin sekä Helenan kanssa. Lähin yhteinen esi-isä oli Vällin isäntänä vuosina 1662-87 olut Claes Thomasson, jonka vaimo oli Margareta Johansdotter.

Christina Ulrika Kjellin sai Claes Töttermanin kanssa kolme yhteistä lasta, Gustavan, Marian ja Carl Enoch. Perilliset syntyivät vuosien 1805-1810 välisenä aikana, mutta jo kesäkuussa 1811 Claes menehtyi keuhkotautiin. Kolmen pienen lapsen äitinä Christina Ulrikalle tuli varmasti kiire etsiä perheelle uusi elättäjä. Tämä löytyi eteläisestä Inkoosta, Finnbölestä kylästä. Skräddarsin talossa 1781 syntynyt Jacob Finnberg meni naimisiin leskivaimo Kjellinin kanssa ja otti samalla Vällin talon hallintaansa.

Tästä avioliitosta syntyi viisi lasta, Lena Ulrika, Eva Lovisa, Claes Jacob, Erica Charlotta ja Carl Emanuel. Heistä Lena ja Eva avioituivat Karjaalle sekä Snappertunaan. Claes Jacob mainitaan laivurina kotitalossaan ennen varhaista kuolemaansa, kun taas pikkuveli Carl Emanuelista tulee Vällin uusi isäntä.

Paljon ennen näitä tapahtumia Christina Ulrika Kjellinin perheessä koettiin lähes pahin kuviteltavissa oleva tapahtuma. Huhtikuun yhdeksäntenä päivänä 1822 ensimmäisestä avioliitosta syntyneet sisarukset Gustava, Maria ja Carl Enoch oli jossain päin Inkoon laajaa saaristoa. Jälkipolville tuntemattomasta syystä lapset joutuivat veden varaan ja hukkuivat.

Äidin ja isäpuolen raskaaksi velvollisuudeksi tuli saattaa kolme lasta Lohjan kirkon hautausmaalle toukokuun toisena päivänä. Vanhin lapsista oli hieman päälle 16 ikävuoden ja nuorimmainen vajaat 12 vuotta. Jo viikkoa aikaisemmin oli haudattu samassa tapaturmassa hukkuneet Vällin Kurjalan torppari Henrik Ax ja Iso-Teutarin Lassilan torppari Christian Sadvall.

Kummallista kyllä, Lohjalla oli sattunut vuoden 1811 syksyllä yhtä paha onnettomuus. Tuolloin avomerellä hukkuivat marraskuun 24. päivänä Karstun Joenpellon nahkurin Nils Lomanin vaimo Anna Ahlroth, Karstun Joenpellon pitäjänlasimestari Johan Åfeltd, Karstun Hemmilän rusthollarin poika Johan Eriksson, Skraatilan pitäjänsuutari Erik Svahn ja Mynterlän pitäjänräätäli Anders Stenström. Ehkä kyseessä oli joku käsityöläisten yhteinen riento, jonka aikana vene on kaatunut tai heikko syysjää murentunut heidän altaan.