Sigridin muistolle

Espoon keskiaikaisen kivikirkon läheisyydessä, suuren puun juurella on vaatimaton kivinen hautakivi. Sen äärellä lepää vain reilun parin viikon iässä kuollut Sigrid Helena Söderberg. Kuolinsyyksi on merkitty hjärtsprång[1], joka voi tarkoittaa montaakin asiaa. Harri Hirvelän mainiolla Historismi -sivustolla[2] tämän kuolinsyyn merkitys on "lapsen sydänkouraus", "kouristaja", kuumekouristukset tai epilepsia pikkulapsella.

Sigrid Helena oli syntynyt Espoossa helmikuussa 1876 Bembölen Smedsin verotalossa. Sen omisti tuolloin lapsen isä, agronomi Gustaf Adolf Söderberg, joka oli muuttanut sinne Helsingistä 1871. Puoliso, Sigridin äiti Hanna Erflund muutti puolestaan Espooseen Karjaalta. Häitä vietettiin syyskuun lopulla 1874[3].

Sigridin vanhempien sukujuuret vievät mm. Perniöön, Helsingin pitäjään ja edelleen Nurmijärvelle. Lisäksi äidinisän, Otto Reinhold Erflundin taustalta löytyy sellaisia seurakuntia kuin em. Karjaa sekä Kakskerta.

Sigridin veli Harald Cyrus syntyi 1877 ja hän työskenteli 1910-luvulla Turussa puutarhurina. Esimerkiksi Uusi Aura -sanomalehdessä[4] 4.7.1916 Turussa käynyt herra käytti Haraldista mukavia termejä, kuten kaupungin kaunistaja, sen viehätysten luoja ja ylläpitäjä. Haraldin jälkeen perheeseen syntyi vielä tytär Hanna Gesonda. Hänet nai aikanaan merikapteeni Nikolai Nyberg, joka oli syntynyt Uudessakaupungissa[5].

---

[1][1] Espoo kuolleet 1841-1891 (AP I F:3)  Sivu 167-168 1876 ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=31040&pnum=86 / Viitattu 28.07.2023

[2] https://historismi.net/tools4.html

[3] Espoo rippikirja 1868-1877 (AP I Aa 6)  Sivu 67 Bemböle, Smeds Skatte Augm. Hemman ; SSHY http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=30915&pnum=71 / Viitattu 28.07.2023

[4] Uusi Aura, 04.07.1916, nro 77 (3-päiv. painos), s. 3

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1193689?page=3

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

[5] https://www.geni.com/people/Gustaf-Adolf-S%C3%B6derberg/6000000008393551704

Viktor Julius Brenner

Lähinnä Kirkkonummella ja Espoossa vaikuttaneeseen Brenner -sivistyneistösukuun kuulunut Viktor Julius Brenner syntyi Kirkkonummen Vårnäsin kartanossa 18.1.1845. Hänen vanhempansa Anders Oskar Napoleon Brenner ja Maria Charlotta Wessell.

Vuodesta 1864 lähtien Viktor Julius työskenteli notaarina Helsingin postikonttorilla, kunnes 1873 hän sai ylennyksen nuoremmaksi kirjanpitäjäksi ja 1876 nuoremmaksi ekspeditööriksi. Koko mainitun ajan hän palveli samassa toimipisteessä.

Viktor Julius Brenner kuoli vain 41 vuoden ikäisenä elokuussa 1886. Hänen kerrotaan olleen luonteeltaan hiljaisen, hyväntahtoisen ja humaanin. Näin totesivat kaikki Viktor Juliuksen työtoverit.

Kaipaamaan jäivät isoveli, tullitarkastaja Oskar Benedikt sekä nuorempi veli, kauppias Axel Rudolf. Perheen muut lapset Maria Charlotta, Axel Magnus ja Karl Arthur Konrad olivat kaikki kuolleet jo lapsena. Lisäksi Anders Oskar Napoleonin ja Maria Charlottan esikoispoika oli menehtynyt heti synnyttyään.

Viktor Julius ei ollut koskaan naimisissa eikä hänellä ollut jälkeläisiä. Hänen veljensäkin olivat poikamiehiä ja Brennereitten tämä sukuhaara sammui näihin kolmeen poikaan.

Kuka oli Hebla?

Eräs esiäitini on rouva Hebla, joka avioitui Espoon Gumbölessä vuonna 1665 esi-isäni Henrik Persson Brennerin kanssa. He asuivat Gumbölessä, kunnes Henrik luovutti talon pojalleen Nilsille vuonna 1694. Tämä ei saanut kuitenkaan taloa yksin omakseen, vaan hän omisti sen edelleen yhdessä isänsä ja Karl-veljensä sekä Anna-sisarensa aviomiehen Johan Hagertin kanssa. Osakkaat myivät sen yhdessä 1697 Henrikin siskon Karinin pojalle Henrik Gabrielinpoika Pernoviukselle.

Samaan aikaan Henrik ja Hebla muuttivat Nummen Hyrsylän kylän Lonkalan rustholliin. Pariskunnalla oli kaksi lasta Nils ja Maria. Vanhemmat ja ainakin Maria muuttivat Nummen Hyrsylän Lonkalaan noin vuonna 1694, jolloin Gumböle luovutettiin Nilsille ja Maria-tytär meni naimisiin. Nils tuli Lonkalaan vasta vuoden 1697 jälkeen. Rippikirjojen perusteella Lonkalan isäntäparina 1695 olivat Henrik Persson Brenner ja Hebla Carlsdotter.

Henrikille tämä avioliitto oli toinen. Henrikin sukujuuret ovat melko hyvin selvillä, kun taas Heblan sukuperästä on olemassa kolme erilaista versiota. Toistaiseksi asiaa ei ole pystytty yksiselitteisesti todentamaan, joten innokkaille tutkijoille olisi seuraavassa mukava pähkinä purtavaksi;

Ensimmäinen ehdotus on kirjasta "Släkten Rennerfelt", (Tukholma 1963). Karl Simonsson Remanen avioitui toisen kerran Anna Munck af Fulkilan kanssa 1637. Hän sai huomenlahjaksi Langin tilan Vihdistä. Heille syntyi kaksi poikaa Carl n.1640 ja Klas n.1642. Rennerfeltin mukaan Carlille syntyi kaksi lasta Klas ja Hebla. Anna eli Langilla ja kuoli 1692. Carl kuoli 1686 ja tytär Hebla peri Hyrsylän Lonkalan, jossa Carl oli asunut kuolemaansa asti.

Toinen versio perustuu artikkeliin "Om släkten Remanders ursprung", Genos nro 1 vuodelta 1974. Sen kirjoittaja tyrmää tiedot Heblasta ja Carlin lapsista. Hän esittää Annalle vielä kolme lisälasta, Margaretan, Kirstinin ja Larsin. Näiden lasten syntymäajat ovat kuitenkin monta vuotta Karl Simonsson Remasen kuoleman, joka tapahtui vuonna 1649, jälkeen. Lisäksi näyttäisi siltä, että Nils osti Lonkalan Gumbölen myynnin jälkeen.

Kolmannen muunnelman mukaan Hebla on Karl Remasen ja Anna Munckin tytär, syntynyt 1640-luvun alussa poikien tapaan. Joissain tiedoissa poikien syntymäajat voivat heittää parikin vuotta. Ajallisesti siirtyminen Lonkalaan osuu "nappiin". Äitinsä jälkeen hän peri Lonkalan 1692, meni naimisiin 1665 ja muutti takaisin miehensä kanssa noin 1694. Historiakirjat kertovat hänen olevan kummina ainakin viidelle Lonkalan lapselle. Myös Gumbölen ja Lonkalan välillä on vilkasta vaihtoa esim. palkollisten välillä. Myös Maria on rippikirjoissa Lonkalassa ennen muuttoaan Hyrsylän Saukolle.

Olisin yhdessä parin nettituttavani kanssa kiinnostunut kaikista mahdollisista lisätiedoista, jotka voisivat valaista tätä hankalasti selvitettävää esivanhempaa. Lähinnä kaivataan kirjallisia todisteita, jotka osoittaisivat oikeiksi ja/tai vääriksi edellä mainittuja vaihtoehtoja. Ohessa on Henrikin perhetaulu kirjasta "Slägterna Brenner i Finland", jonka Magnus Brenner julkaisi Helsingissä vuonna 1912. Siitä saa lisätietoja Henrikin lapsista.

Oivallinen pankkiiri Abel Landen Nummelta

Nummen Järvenpään kylän Uotilan ratsutilalla syntyi vuonna 1833 poikalapsi, jolle annettiin nimeksi Abel. Hänen esipolvistaan löytyy komea valikoima pitäjän säätyläisiä sekä hieman pidemmälle mentäessä jopa aatelisia. Hänen isänsä, rusthollari Johan Landen oli syntynyt vuonna 1806 Uotilan edellisen isännän, Johan Erikssonin ja Maria Salinin perheen kolmantena lapsena.

Johanilla sisaruksista vanhin oli Christina, joka meni naimisiin Lohjan Outamon tilanvuokraajana olleen Herman Henrik Carlingin kanssa. Seuraavana syntynyt Maria oli naimisissa Pusulan Marttilan kylän rusthollari Carl Stenbergin kanssa. Johania paria vuotta nuorempi Eva taasen avioitui Leppäkorven kylän Linnun rusthollarin, Henrik Johan Stenbergin kanssa. Myös neljäs ja nuorin sisko Henrika oli naimisissa ratsutilallisen kanssa. Tämänkin herran nimi oli Carl Stenberg, mutta hänen talonsa oli Pusulan Karisjärven Harmin rustholli. Perheen kuopus Erik syntyi vasta 1822, jolloin isä Johan oli jo reilusti viisikymppinen. Erik olikin velipuoli, koska Maria Salin oli kuollut 1818 ja Johan Landen oli mennyt uusiin naimisiin Greta Werlanderin kanssa. Greta oli Lohjan Karstun kylän Hemmilän talosta kotoisin.


Johan Landenin omaksi puolisoksi tuli kirkkoväärti ja lukkari Kristian Ilmoniuksen tytär Kristina Lovisa Sierlan kylän Yli-Vilkiltä. Hän oli miestään kolmisen vuotta nuorempi ja isä Kristian olikin ollut tyttären syntyessä jo melkein 53 vuoden ikäinen. Äitinsä Fredrika Lovisa Woivalenin kautta Kristina Lovisalla oli sukusiteitä mm. Nicander-, Gjös-, Myhr-, Lindelöf- ja Stålarm -sukuihin. Löytyypä taustalta myös puolen Suomen isopappa Pietari Juusten Viipurista. Toisaalta Kristina Lovisan veli Imanuel Ilmonius on tunnustettu lääketieteen professori, joten tämän perheen kohdalla ei "rahvaaseen vajoamisesta" voi puhua.


Abel Landen syntyi sitten joulukuussa 1833, lähes kolme vuotta ennen vanhempiensa vihkimistä. Kastettujen luettelossa mainitaankin äiti Kristina Lovisan olleen Johanin "Trol. brud". Abelin kastetta olivat kummeina todistamassa Syvänojan Ali-Sonnin torpparin leski Lisa Andersdotter, Pappilan Korvenpään torpparin vaimo Maria Johansdotter sekä Pappilan renki Aron Aronsson. Nämä kaikki olivat somerolaisia. Kasteen antoi Someron tuolloinen armovuodensaarnaaja Johan Lagerstedt. Tätä kastetta ei löydy Someron luetteloista, vaan ainoastaan Nummelta. Hieman omituiselta vaikuttaa myös kummien suhteellisen vaatimaton asema, kun kyseessä oli melko vauraan Uotilan talon nuoren rusthollarin ensimmäinen lapsi. Ehkäpä Abelin syntymä ennen vihkimistä vaikutti tähän kaikkeen. Abelista seuraava lapsi, Johan, syntyi sitten hieman säädyllisemmin noin puoli vuotta Johanin ja Kristina Lovisan häiden jälkeen.

Abel Landenin omaan elämä muotoutui melkoiseksi menestykseksi. Hän opiskeli ensin Turussa ja pääsi ylioppilaaksi 1854. Paria vuotta myöhemmin hän suoritti ns. kameraalitutkinnon ja 1857 hän oli jo töissä Helsingin tullikamarilla. Vuodesta 1865 lähtien hänen virkansa oli vaakamestari.

1870-luvun alkussa herra Landen osoitti kiinnostusta maatalouteen ottaen hoitoonsa omistamansa Kilon ja Gräsan kartanot Espoosta. Hän oli ostanut tilat 1870 protokollasihteeri Agricolan konkurssipesän huutokaupasta 142,000 silloisella markalla. Viljelystä tai karjanhoidosta ei kuitenkaan tullut Landenin ainoata kiinnostuksen kohdetta. Hän tuli osakkaaksi Kalewa- ja Fennia -vakuutusyhtiöihin sekä vaikutti Helsingin panttilainaliikkeen perustamiseen. Vuonna 1885 perustamansa Hypoteekkiosakeyhtiön hän muutti kahta vuotta myöhemmin Uudenmaan Osake-Yhtiöpankiksi. Tämän pankin johtajana hän sitten toimi vuosikymmenien ajan. Aikalaisten keskuudessa Landenin kuvailtiin mieheksi, joka osoitti toimissaan "suurta liikemieskykyään, hywää arwostelukykyään ja käytännöllistä ymmärrystään". Pankki palvelin Landenin johdolla niin talollisia, käsityöläisiä kuin liikemiehiäkin.

Tietysti tämä tarkoitti myös sitä, että Landenille suorastaan sateli luottamuksen osoituksia erilaisten yhdistysten, toimikuntien ja laitosten johtoon. Niinpä hän oli mukana mm. palotoimikunnassa, kaupungin tilien tarkastajana, köyhäinhallituksessa ja sai esimerkiksi Eläinsuojelusseurana kunniamerkin 1893. Hän oli myös Uudenmaan läänin Hewosystäväin ja Keisarillisen Suomen Talousseuran jäsen.

Niin kuin tämä kaikki ei vielä olisi ollut tarpeeksi, harrasti Abel Landen suurta hyväntekeväisyyttä. Ylioppilasvuosinaan hän avasi Nummelle yksityisen kansakoulun, jossa lapsia opetettiin ilmaiseksi kirjoituksessa, laskennossa, kirjanpidossa, maantiedossa ja historiassa. Vaikka oppikirjoja ei pahemmin ollut, ei tämä häirinnyt innokasta opettajaa. Helsinkiin tultuaan Landen otti useasti osaa kansakoulunopetukseen ja oli hetken alempana voimistelunopettajana yliopistolla.

Abel Landen lahjoitti aikanaan kymmeniä tuhansia markkoja erilaisiin kansansivistyspyrintöihin. Kotipitäjäänsä Nummelle hän antoi 1898 tai 1899 peräti 5000 markan kertalahjoituksen "kansan siwistämisen hyväksi".

Abel oli naimisissa Ida Aurora Westlundin kanssa. Heidän lapsistaan voisin mainita vuonna 18 syntyneen Hildur Ingeborgin, joka oli naimisissa kreikkalaisen kirjallisuuden professorin, Ivar Heikelin kanssa. Heidän tyttäristään Karin Valborg Heikel syntyi 1899 ja oli naimisissa jääkärieverstiluutnantti Herman Samuel Sundwallin kanssa. Toinen tytär Marita Ingeborg Heikel oli siskoaan kolme vuotta vanhempi ja hänen miehensä oli MOK, VT Arvid Allardt.

Abel Landenin tiukasta liikemiesälystä huolimatta hän oli myös suurenmoinen ihmistuntija. Tästä olkoon osoituksena monissa yhteyksissä kerrottu tarina kansallisrunoilijamme Eino Leinon vekselin lyhennyksistä;

Eino Leinohan ei ollut ainoastaan runoilija vaan myös näytelmäkirjailija ja teatterimieskin. Kesänä eräänä hän - muuan toinen teatterimies kumppaninaan - järjesti Helsingin Seurasaareen ulkoilmanäyttämön. Mutta se menestyi huonosti. Rahaa ei tullut, meni vain.

Silloin Leino ja hänen kumppaninsa laativat vekselin ja kiikuttivat sen Uudenmaan pankkiin, jonka johtaja, Abel Landén, suhtautui ylen ymmärtäväiseti kirjailijoiden ja taiteilijoiden pulmallisiin raha-asioihin. Nytkin hän hyväksyi vekselin. Mutta syksyn tullen Leinon yhtiökumppani siirtyi jonnekin maaseudulle ja poisti vekselin mielestään.

Aikanaan se lankesi ja silloin Leino, joka työskenteli Helsingin Sanomissa, lähetti Eskon, toimituksen juoksupojan, Uudenmaan pankkiin vekseliä uudistamaan. Esko oli niin perehtynyt vekseliasioihin, että tiesi vekselissä tarvittavan asettajankin, ja niin hän huomautti tästä seikasta. Mutta Leino huitaisi vain kädellään, lykkäsi pojalle lyhennysrahat - neljänneksen vekselin määrästä - korot ja tunnusteensa ja väitti, että kyllä se kelpaa yhdelläkin nimellä. Tällaisin eväin Esko asteli pankkiin. hetken kuluttua soi Sanomien puhelin, joku halusi puhua Leinon kanssa. Tämä joku oli pankinjohtaja Landén, ja keskustelu tällainen:

"Hyvä herra Leino, täytyyhän vekselissä olla asettajakin..."

"Tjaah, mutta minä kun en ryhdy hankkimaan ketään toista nimenkirjoittajaa sen häipyneen kumppanin tilalle...Lyhennän vekseliä neljänneksen kerrallaan...niin, ja maksan korot...En, halua vetää tähän juttuun ketään muita..."

"Tarkoitatte, että minun on ryhdyttävä asettajaksi?" "Niin, miten vain herra johtaja suvaitsee..." Ja suvaitsihan Landén. Ällistynyt Esko palasi pankista, vekseli oli uudistettu.

Tämän jälkeen Landén kolmen kuukauden väliajoin soitti - hyvin kohteliaasti - Leinolle ja muistutti heidän pikkuisesta yhteisestä asiastaan. Ja oitis runoilija painui pankkiin lyhennys- ja korkorahoineen, ja vuodessa hän tuon vekselin sitten "tappoikin".