Kiskon Kurkelan kylän Pipon ratsutilan isäntäparin Iisakki Iisakinpojan ja Beata Arvidintyttären tultua iäkkäämmiksi, päättivät he luovuttaa tilan kaikkinensa kasvattipojalleen Mikko Mikonpojalle. Kun Mikosta puolestaan aika jättäisi, siirtyisi Pipo hänen omille jälkeläisilleen. Tilan menestyksellinen hoito oli luonnollisesti erittäin vaativaa eikä vanha ja vaivainen Iisak jaksanut enää työskennellä pelloillaan.Tilan luovutusta ei tehty heppoisin perustein ja ehdotkin mietittiin aina tarkkaan. Pipon kohdalla Iisakki ja Mikko tekivät seuraavan sisältöisen sopimuksen;
1. Mikko luovuttaa vuosittain Iisakille ja hänen vaimolleen kaksi tynnyriä ruista ja tynnyrillisen ohraa elannoksi sekä käyttöön ne peltotilkut, joita Iisakin isoisä viljeli, molempien elinajaksi ja toisen puolison kuoleman jälkeen kaksi tynnyriä viljaa.
2. Iisakki saa asuttavakseen talosta kaksi huonetta sekä tallin ja hevosen. Iisakki avustaa heinänkorjuussa. Poika saa käyttää hevosta talvisaikaan silloin, kun Iisakki ei sitä tarvitse. Iisakki luovuttaa lisäksi 10 tynnyriä ruista ja ohraa, yhden tynnyrin ja 10 kappaa herneitä, härän, lehmän, sian, kahdeksan viikatetta, neljä sirppiä, työkirveen, piilukirveen, kaksi auran vannasta, kaksi karhia, kaksi huhtakoukkua, kaksi uusiteräistä lapiota ja muita peltotyökaluja sekä kahdeksan laatikkoa, kangasta, rautapadan ja kaksi juomatynnyriä hanoineen. Mikko sitoutuu maksamaan velkansa 61 kuparitaalaria.
Edellä olevasta voi päätellä, että Mikkoa pidettin täysivaltaisena perheenjäsenenä. Hän sai talon itselleen, kunhan lupautui huolehtimaan Iisakista ja Beatasta asianmukaisesti. Mikään muu ei voinut tulla kysymykseenkään, sillä vanhempia kunnioitettiin tuohon aikaan syvästi. Itse asiassa Raamatun oppien mukaisesti omien vanhempien pahoinpitelystä seurasi kuolemanrangaistus.
Mikko Mikonpoika oli naimisissa Orijärven Isotalosta kotoisin olleen Maria Iisakintyttären kanssa. Heillä 10 lasta, joista kaksi vanhinta eli Mikko ja Iisakki jatkoivat Pipon rusthollareina. Kolmanneksi vanhin lapsista oli Jonas, joka käytti suvun myöhemminkin suosimaan nimeä Pihlstedt. Jonas kävi Turun katedraalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi 1760-luvun lopulla. Vuoden 1783 alussa hänestä tuli Kiskon pitäjänpedagogi. Jonas Pihlstedt kuoli naimattomana ja lapsettomana myöhemmin samana vuonna.
Vanhin tytär oli nimeltään Maria ja hän meni naimisiin perniöläisen Petteri Passin kanssa. Petterikin ehti olla Pipon talon isäntänä ja hänen kuoltuaan Maria nai kiikalalaisen Antti Erkinpojan. Kurkelan kylässä oli useampia Pipon isäntä sen takia, että talo oli jaettu kahtia. Tilojen nimet olivat ytimekkäästi Ali- ja Yli-Pipo.
Sisarussarjan kuopus oli poika Elias, josta tuli kotitalonsa torppari. Hänestä käytetään välillä nimeä Suohas, joka oli Eliaksen asuman torpan nimi. Vaimonsa Tiinan Elias löysi kotoaan, sillä tämä oli ollut Pipon piikana vihkimisen aikaan.
