Tammisaaren vanhalla hautausmaalla herra Ivar Emil Ulrik Taucher, jonka elämänura oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Hän oli syntynyt syyskuussa 1845 Tornion kaupungissa raatimies ja kauppias Isaac Taucherin perheen järjestyksessä viidentenä lapsena. Kaiken kaikkiaan raatimiehemme perheessä oli seitsemän lasta, joiden ensimmäiset etunimet muodostovat ilmeisen ajatellun sarjan:
Ida Maria Susanna
Isabella Fanny Math.
Irene Hilda Henrika
Iduna Christ. Amanda
Ivar Emil Ulrik
Isidor Eskil Henr.
Ilma Erika Amalia
Lasten äiti oli kirkkoherra Erik Castrenin ja Maria Sundin tytär Maria Henrika Matilda Castrenin. Isaac Taucher ja Maria Henrika Matilda Castren Alatorniolla marraskuussa 1835. Edellä mainituista lapsista Isak Erik Georg toimi kunnallisneuvosmiehenä Tammisaaressa vuodesta 1872 lähtien. Hänen puolisonsa oli Augusta Wilhelmina Favorin. Isidor Eskil Henrik taasen oli naimisissa Lydia Wolffin kanssa ja työskenteli Rantasalmen ja myöhemmin Uudenkaarlepyyn tuomiokunnan tuomarina.
Ivar Emil Ulrik ei antautunut akateemiselle uralle eikä häntä myöskään kiinnostanut paikallistason kunnallisasiat. Sen sijaan tapaamme miehen vuonna 1872 Korppoon seurakuntaan kuuluneelta Utön saarelta majakanvartijana. Puoliso Aina Harlin oli miestään 13 vuotta nuorempi ja syntyisin Paltamon pitäjästä. Utön saarelle hän muutti vuonna 1879 Kajaanista, joten kulttuurillinen ja kielellinen siirtymä on nuorelle naiselle ollut melkoinen. Tiettyä eksotiikka lisää kuvioon se, että vihkiminen tapahtui Kökarin pappilassa.
Utön jälkeen pariskunta muutti 1882 Kirkkonummelle. Siellä Ivar Taucher jatkoi työtään majakanvartijana, tällä kertaa Rönnskärin majakalla. Rönnskärillä sijaitsee on vuonna 1800 valmistunut majakka, joka on Suomen toiseksi vanhin. Utölle majakka rakennettiin ensi kerran jo 1753.
Aina Harlinille ja Ivar Taucherille ei koskaan syntynyt lapsia. Ivar menehtyi 60 vuoden iässä keskikesällä 1906. Jostain syystä hän halusi tulla haudatuksia Tammisaareen eikä asuinpitäjäänsä Kirkkonummelle. Lyhyissä muistokirjoituksissa Ivar Taucheria kuvaillaan hyvänsuovaksi ja vaatimattomaksi mieheksi. Suremaan jäi puoliso Aina, joka joutui taloudellisiin vaikeuksiin miehensä kuoleman jälkeen.
Aina Harlinin omistama talo ja tontti nro 297 Tammisaaren kaupungin 56. korttelissa meni julkiseen pakkohuutokauppaan kevään lopulla 1914. Käytännössä lesken toimeentulo oli pitkälti riippuvainen hänelle myönnetystä "kuudennen luokan" eläkkeestä. Tosin Aina piti Tammisaaressa kauppaliikettä, jossa myytiin "herrojen ja rouvien" vaatteita. Mainittakoon, että eläkettä myönnettäessä vuonna 1906 Aina Harlinin kuvailtiin olevan "loistomestarin" leski.
Aina kuoli Lappeenrannassa maaliskuussa 1929 hieman yli 70 vuoden iässä. Hän ei koskaan mennyt uusiin naimisiin.
 | |
Utön majakka vuosien 1753, 1814 ja 1888 asussa. Museovirasto - Merenkulkulaitoksen kokoelma |
