Johan Emil Telenius kävi Porvoon kymnaasia ja pääsi ylioppilaaksi 1854. Neljä vuotta myöhemmin hänet vihittiin papiksi ja ainakin 1862-1864 hän toimi Mustion ruukinsaarnaajana. Sieltä perhe muutti lähes naapuriin eli 1863 Inkoon kappeliseurakunnaksi tulleeseen Degerbyn. Montaa aikaa hän ei sielläkään ollut, sillä jo 1869 hänestä tuli Siuntion kappalainen - sama virka, mitä hän oli hoitanut jo Degerbyn aikoina. Siuntiossa Johan Emil myös kuoli 1877. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli ollut Hilda Helena Vallenius Ruskealasta ja tämän kuoltua Telenius nai siuntiolaisen Amanda Matilda Löfmanin. Edellä mainittujen paikkakuntien lisäksi Johan Emil Telenius oli kirkkoherran apulaisena Karjalohjalla vuonna 1860.
Avioliitosta Hilda Helenan kanssa olivat syntyneet lapset Jenny Aina Maria (1862), Runo (1864), Minne Alina (1867) ja Alma Helena (1869). Ennen varhaista kuolemaansa ehti Johan Emil vielä nähdä hänen ja Amandan Matildan ainoan yhteisen lapsen, Emil Einarin (1876), joka tosin menehtyi siskopuolensa Alma Helenan tavoin hyvin pienenä. Hilda Helena Vallenius oli kuollut 1870.
Tästä henkilökatraasta antoi hyvin surullisella tavalla paljon puhetta alkuvuodesta 1891 neiti Minne Alina. Kun isä Johan Emil oli kuollut, joutuivat ainakin Minne Alina ja veljensä Runo Kangasalalla asuneen holhoojansa kasvatettaviksi. Äitipuoli Amanda Löfman meni puolestaan uusiin naimisiin erään Granlundin kanssa ja asui tuohon aikaan Åminnen kartanossa Tuusulassa. Holhoojana Kangasalan pitäjässä oli muuan professori Liljestrand eli Minne Alinan isoäidin sukulainen.
Veli Runo ryhtyi kauppakonttoristiksi ja kuoli 1880-luvun lopulla Tampereella. Aikalaiset muistivat hänet taitavana viulistina. Koska sisarukset olivat saaneet perintönä jonkin verran omaisuutta, pystyttiin Minne Alina lähettämään kauppakouluun Tukholmaan.
Joulun alla 1890 neiti Telenius saapui Suomeen ulkomailta ja kirjoitti eräälle ystävättärelleen, että tulisi tapaamaan tätä. Kirjeessään hän oli todennut, ettei halunnut viettää joulua yksin. Kuitenkin Alina (jota nimeä hän näyttäisi käyttäneen) tuli tuttavansa luokse vasta tammikuun toisena päivänä. Hän oli joka tapauksessa hyvin iloinen kertoen matkoistaan mm. Italiassa sekä työpaikastaan eräässä pankkihuoneessa Hampurissa. Tammisaareen, missä ystävättäret nyt olivat, sai Alina useita kirjeitä. Osa näistä oli saapunut jo ennen joulua ja ainakin viisi niistä oli samalta lähettäjältä Hampurista. Postileimojen mukaan kuoret oli postitettu päivän välein. Ystävättärelleen Alina totesi kirjeiden olevan eräältä naispuoliselta tuttavalta, mutta viimeistä viestiä lukiessaan hän sanoi "tuntuu vähän ikävältä, kun täytyy lähteä Hampuriin aikaisemmin kuin olin aikonut, sillä vaikka minulla on virkavapautta tammikuun 15. päivään, kutsuu kirje minua sinne virkatoimeeni jo kuudentena päivänä".
Joten heti seuraavana päivän tulonsa jälkeen eli tammikuun kolmantena Alina Telenius pakkasi laukkunsa matkustaen Hankoniemeen sekä edelleen Tukholmaan. Juorupuheissa puhuttiin Alinan kihlautuneen, mutta mistään sellaisesta ei neiti Telenius itse sanonut mitään. Matkatavaroita pakatessaan hän oli näyttänyt ystävättärelleen käsilaukkuun, jossa oli ollut kaunis kristallipullo täynnän kirkasta, läpikuultavaa nestettä. Alina sanoi sen olevan hajuvettä. Tukholmasta hän oli luvannut lähettää valokuvansa sekä kuulumisiaan, mutta nämä terveiset eivät koskaan tulleet perille.
Tämä surullinen tositarina jatkuu Kööpenhaminassa, minne Alina Telenius tuli maanantaina, tammikuun 12. päivänä 1891. Hotellin päiväkirjaan hän oli kirjoittanut olevansa "neiti Telenius Helsingistä". Häntä arvioitiin hiukan yli 20 vuoden ikäiseksi, hyvin kauniiksi ja hienosti puetuksi. Hänen silmänsä olivat siniset, hiukset vaaleat, kasvot arvokkaat ja vartalonsa solakka. Ravintolan palvelusväki oli erittäin mieltynyt neiti Teleniuksen ystävällisyyteen. Tultuaan perille hän söi seisovasta pöydästä näyttäen iloiselta ja onnelliselta.
Tiistaina neiti Telenius tiedusteli hyvää kylpypaikkaa ja lähtikin ulos saatuaan osoitteen. Ennen päivällisaikaa hän tuli takaisin ja otti osaa aterialle. Kukaan läsnä olleista ei huomannut mitään erikoista. Ruokailtuaan Alina meni omaan huoneeseensa, mutta soitti huonepalvelun paikalle kello kuuden aikaan. Paikalle rientänyt palvelija huomasi Teleniuksen pukeutuneen valkoisiin vaatteisiin. Asiana Alinalla oli se, että hän ei halunnut itseään häirittävän. Hän kertoi itsellään olevan yhtä ja toista toimitettavaa. Palvelijan mentyä oli Alina Telenius lukinnut ovensa.
Kun neitiä ei keskiviikkona vielä puolen päivän aikaankaan näkynyt missään, alettiin hotellin työntekijöiden keskuudessa olla levottomia. Niinpä hänen huoneensa ovi avattiin yleisavaimella. Alina Telenius makasi vuoteellaan puettuna valkeaan silkkipukuun jalassaan vaaleat atlaskengät. Hänen vieressään oli pieni pullo, joka oli tyhjä. Vaikka neiti Telenius voitiin yhdellä silmäyksellä todeta kuolleeksi, oli hän silti edellen kaunis eikä kasvoilla ollut merkkiäkään levottomuudesta. Hän makasi aivan kuin olisi vain nukkunut.
Paikalle noudettiin luonnollisesti sekä poliisi että lääkäri, joka saattoi vain todistaa Teleniuksen tehneen itsemurhan myrkkyä nauttimalla. Poliisi otti haltuun hänen matkatavaransa, joiden joukossa oli mm. revolveri. Poliisi löysi myös kaksi kirjettä, joista toinen oli hotellin isännälle ja toinen eräälle lääkärille Helsingissä. Hotellin omistajalle osoitetussa kirjeessään Alina pyysi anteeksi sitä häiriötä, minkä hänen kuolemansa tulisi aiheuttamaan. Mukana olleilla rahoilla neiti Telenius pyysi hautaamaan hänet niissä vaatteissa, missä hän oli kuolleessaan ollut. Mitään selitystä ei jäljelle jääneistä papereista löytynyt Alina Teleniuksen murheelliselle ratkaisulle kuolla oman käden kautta.
Luultavasti hän oli hyvin herkkä ja syvästi tunteva ihminen. Hieman aiemmin nimittäin oli nimittäin italiainen "ilmapurjehtija", kapteeni Rolla kuollut esiintyessään Tukholmassa. Hänen käyttämänsä kuumailmapallo oli hajonnut kesken nousun ja ajautunut lopulta merelle. Vain 19-vuotias Rolla löydettiin myöhemmin hukkuneena, vaikka lääkärit arvioivat hänen kuolleen jo ennen mereen syöksyä. Alina Telenius oli se suomalainen nainen, joka lähetti Rollan haudalle kukkasia sekä itse tekemänsä runon. Tuohon aikaan Telenius oli matkalla Italiassa. Lisäksi Alinan tiedettiin lähettäneen matkakirjeitä erääseen ruotsalaiseen sanomalehteen julkaistaviksi.
Kaiken ohella Alina Telenius oli kerran Tukholmassa ollessaan ottanut niin suuren määrän kloraalia, että hänet jouduttiin kiidättämään lääkäriin. Näin ollen hän oli ilmeisesti hautonut itsemurhaansa jo pidempään, vaikka ei ollut sitä koskaan ilmaissut edes lähimmilleen millään tavalla.
Minne Alina Telenius haudattiin toiveidensa mukaisesti Kööpenhaminan Holmeniin. Ainoastaan Venäjän paikallinen konsuli oli papin lisäksi paikalla hautajaisissa, mutta eräät kaupungissa asuneet suomalaiset olivat lähettäneet tilaisuuteen joukon seppeleitä.
