Rautalammilla helmikuussa 1794

Rautalammin kastettujen luettelossa on helmikuun yhdeksännen päivän kohdalla vuonna 1794 tavallista enemmän tekstiä. Tuolloin syntyi talollinen Pekka Liimataisen ja vaimonsa Anna Markkasen perheeseen kaksostytöt, joista toinen kuolleena ja toinen menehtyi vedettyään kolme kertaa henkeä.

Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen merkintä siamilaisista kaksosista maassamme. Nämä tytöt olivat vatsoistaan kasvaneet yhteen, mutta pää sekä jalat olivat erillään. Kädet olivat syntyessä toinen toisensa kaulan ympärillä.

Pekan ja Annan perheessä oli kaksi muutakin tyttöä, mutta nämä olivat tiettävästi täysin normaaleja lapsia. Siamilaisten kaksosten syntymisen taustalla ei ole perinnöllisyyttä.

2nne fl.b. med sammanvuxna magor, men hufvuden ochfötter åtskilda med händerna om hvarandras halsamage rörde sig, men denne död redan vid födelsen_och den andre efter nämde 3ne andedrag

Rautalammin pappeja

Rautalammin RK:n 1832-42 yhteydessä oli pappisluettelo, josta tässä vanhimmat.


Följande Prestmän hafva så vidt man känner varit Pastorer i Rautalampi Socken:

1:o  LAURENTIUS LAURENTII
Uti Olof Larssons Dombref af den 13. December 1579 kallas han Kyrkoherde, men måste redan någre år förut varit det, såvida Isaac Nilssons Dombref af den 9. Feb. 1568 förmäler, att nuvarande pastorsbolet, som då utgjorde ett Fru Anna på Åkerö tillhörigt Frälse hemman, samma tid blifvit utbytt emot ett i nuvarande Laukas Socken belägit hemman, hwilket derigenom bekommit Frälse natur. Af det föregående kan således med någorlunda visshet slutas, att bemälde Laurentius varit den förste Kyrkoherde äfven derföre, att något Prestebol före sagde tid icke funnits, utan har Kapellane ännu år 1682 bygdt och bodt å Pastoratets Saviniemi Torp. Underskrifvit Upsala mötes Beslut af 1593.

2:o  LAURENTIUS JENTEN
När han blifvit Pastor eller aflidit, kan ej utredas.

3:o  PÅHL JEMSONIUS
I hans tid blefvo Laukas, Saarijärvi och Viitasaari Socknar ifrån Rautalampi afsöndrade, hvilket skedde omkring 1648.

4:o  LAURENTIUS …….. ?
Förenämnde Lars saknas helt och hållit uti den förtekning, som finnes införd vid slutet af Confessio fidei tryckt i Åbo 1693, men finnes deremot …ckeligen nämnd uti ett Härads Rättens protocoll af den 5. Aug. 1691, der fråga varit väckt om Prestegårdens ägor, såsom Silanii företrädare, med följande ord: “i förre Kyrkoherdens Salig Herr Larses tid”.

5:o  ISAAC SILANIUS
Finnes redan anteknad såsom Pastor 1669, död 1693. I ett Lagmans Rättens Protocoll för den 25. Aug. 1691 säges han vara “den femte Kyrkoherde i manna minne”.

6:o  JOHAN PORTHANUS
Pastor 1693, död 12.12.1697, var gift med Elisabeth Hoffrén.

7:o  Magister ARON HENRIK HOFFRÉN
Pastor 1699, Prost 17_3, död 1718, gift med Maria Gertrud Arnfeldt.

8:o  GABRIEL CASTELIUS
Föreståt Församlingen under Ryska väldet till år 1722.

9:o  JAKOB BARSE
Pastor i Junii 1722, död den 1. Feb. 1740 62 1/6 år gl, gift med Katarina Seseman, död 1741 56½ år gl.

10:o  GREGORIUS BOUCHT
Pastor den 8. October 1740, död den 1. April 1758, gift med Sofia Krook, död 1769 65 år gl.

Suur-Rautalammen lautamiehet vuonna 1738

Förteckning på Nämndemännerne

uti Öfre Säxmäki Härad för åhr 1738

Laukaa

Lars Larsson ifr Laukkavirta
Lars Jakobsson ifr Paadentaipale
Samuel Tomasson ifr Kuukkajärvi
Simon Eriksson ifr Leppävesi
Erik Matsson i Jyväskylä
Lars Johansson ifr Kuusivesi
Erik Henriksson i Petruma
Karl Markusson ifr Leppävesi
Jakob Eskilsson i Leppävesi

Rautalampi

Jöran Jöransson i Koutajärvi
Lars Bengtsson i Siikakoski
Staffan Johansson Rossi i Kärkkäälä
Johan Johansson Liimatainen ibm
Mickel Larsson i Nilakka
Pål Henriksson i Vuonamolahti
Mårten Tomasson i Hankavesi
Johan Pettersson i Särkisalo
Krister Samuelsson i Kuuhankavesi

Viitasaari ja Saarijärvi

Erik Larsson i Alvajärvi
Tomas Tomasson i Pudasjärvi
Henrik Andersson i Pyyrinlahti
Matts Simonsson i Konginkangas
Pål Pålsson i Taimoniemi
Matts Bertilsson i Saarijärvi
Petter Isaksson i Ilmolahti
Johan Tomasson i Kimingi
Israel Matsson i Saarijärvi
Mickel Mickelsson Hänninen ibm

Rautalammin komppaniaan värvättyjä päiväyksellä 17.1.1759

Rautalammin komppanian katselmusta tammikuun 17. päivältä vuonna 1759.

Pari löytöä lisää Tammisaaresta

Tammisaaren vihityt 1871

Tarinointini tammisaarelaisten sukulaisten joukosta jatkuu edelleen. Tällä kertaa sivuan vain lyhyesti Heerman -sukua. Eilen esittelemäni merikapteeni Julius Heermanin sisko oli Helena Henriette, joka oli syntynyt joulukuussa 1839. Hänen kuolinilmoituksensa joulukuulta 1884 kertoo Helena Lindqvistin, os. Heermanin, menehtyneen "leipurin leskenä. Historiallista Sanomalehtiarkistoa selaamalla ei tästä herrasta löydy oikein mitään konkreettista tietoa. Digiarkistossa Tammisaaren rippikirjat loppuvat vuoteen 1861, joten sitäkään kautta ei ole apua saatavilla.

Onneksi vihittyjen luettelot ulottuvat paljon pidemmälle. Niitä selaamalla selviää Helena Henrietten avioliitto "bagaremästare" Gustaf Edvard Lindqvistin kanssa toukokuussa 1872. Gustaf Edvardin vanhemmat olivat pitäjänräätäli Carl Gustaf L. ja vaimonsa Gustava Lovisa Ahlbom. Sulhanen oli kolme vuotta morsiantaan vanhempi ja syntynyt siis 1836. Ehkäpä hieman tavanomaista korkeampi avioitumisikä oli syynä siihen, että Lindqvistien pariskunnalla ei ollut yhtään lasta. Näin tämä Heerman -sukuhaara päättyy kovin lyhyeen.

Kuten niin usein, seurasi vihittyjen luettelon läpikäynnistä useita muita löytöjä. Näistä tähän hetkeen mennessä tärkein oli Gullön rusthollin tyttären, Eva Gustava Kopparströmin avioliitto vuonna 1871 kaupunginlääkäri Axel Adolf Aschanin kanssa. Kopparströmin eräs haara on ollut mielenkiintoni kohteena, koska sen kantaäiti on Lohjan Roution Rautell-sukua.

Herra Aschan oli syntynyt Rautalammilla 1838. Hänen isänsä Pehr Johan A. oli mainitun pitäjän kappalainen, kun taas äiti Anna Kaisa Wickström oli vaatimattoman torpparin tytär Porvoosta. Axel Adolf kävi ylioppilaaksi Kuopion kymnaasissa. Lääketieteen lisensiaatiksi ja saman tien tohtoriksi hän tuli 1869. Seuraavana vuonna hän sai Tammisaaren kaupunginlääkärin viran, jota Aschan sitten menestyksellisesti hoiti aina kuolemaansa saakka 1889. Puoliso Eva Augusta oli menehtynyt jo 1880. Pariskunnalla oli lapset Per Ivar, Axel Anton, Anna Lilia, Tor Gustaf ADolf ja Ellen Viola. Molemmat tyttäret menehtyivät pieninä, mutta Tor Gustafista tuli aikaan lääkäri, kun taas Per Ivar mainitaan "johtajana - direktör". Hän puolisostaan Anna Sofia Gardbergista löytyykin sitten mukava linkki vihtiläiseen Olin -sukuun ja sitä kautta moneen muuhun selvityksieni alla oleviin tahoihin.

Ehkä ei ole syytä mennä pidemmälle tämän esittelykierroksen kanssa, sillä jollain aikavälillä nämä kaikki henkilöt tulevat löytymään Rautellien sukutaulusta kotisivuillani. Lyhyen tarinani opetus on se, että yhtä tietoa hakiessa avautuu kolme neljä uutta tutkimuslinjaa - jos vain malttaa lukea joka rivin esim. vihittyjen luetteloista!

Asemapäällikkö Landgrenin kohtalo

Axel Emmerik Landgren oli syntynyt 1846 Nilsiässä, missä hänen isänsä Johan Fredrik oli ollut lukkarina. Lukkari Landgren oli hakenut vaimonsa Kustaava Olivia Ruuthin Porvoon kaupungista kolmisen vuotta aikaisemmin. Pariskunnalle syntyi vuoteen 1862 mennessä 12 lasta, joista Emmerik oli kolmanneksi vanhin. Isä Johan Fredrikn veli Lars Anders oli samoihin aikoihin kirkkoherrana Pälkjärvellä ja Mäntyharjulla.

Herra Landgren saapui Turku-Toijalan radan varrella sijainneeseen Auran asemataajamaan vuonna 1891 tehtävänään toimia asemapäällikkönä. Hänet opittiin pian tuntemaan hiljaisena ja täsmällisenä virkamiehenä, joka nautti läheistensä suosiota. Ennen Auraan tuloaan hän oli ehtinyt työskennellä samoissa tehtävissä mm. Alavudella ja Nikolainkaupungissa eli Vaasassa. Valitettavasti herra Landgrenin ruumiilliset ja henkiset voimat heikkenivät iän myötä ja vuoden 1900 tammikuussa rasitus kävi ylivoimaiseksi.

Landgren oli ollut jo jonkin aikaa virkavapaalla sairauden takia, mutta hänen oli määrä palata toimeensa tammikuun 12. päivänä. Lääkäri antoi hänelle kuitenkin lisää sairaslomaa, sillä paraneminen ei ollut edennyt toivotulla tavalla. Syystä tai toisesta asemapäällikkö Landgren joutui neljä päivää myöhemmin aamupäivällä mielenhäiriöön juoden pullollisen karboolihappoa. Tätä myrkkyä, joka tunnetaan myös yleisnimellä fenoli, käytetään mm. räjähteiden, maalien ja lääkkeiden valmistuksessa. Se syövyttää voimakkaasti ihoa ja limakalvoja vaurioittaen samalla maksaa sekä munuaisia.

Heti, kun tapahtuma oli huomattu, pyydettiin apua Turun kaupungista. Sieltä lähti lääkäri kohti Auraa ylimääräisellä veturilla, mutta tämän tultua kello yhden aikoihin perille oli kaikki jo myöhäistä. Axel Emmerik Landgren menehtyi suuriin tuskiin ja häntä jäivät kaipaamaan puoliso Idan lisäksi perheen alaikäiset lapset.


Vaikka Axel Emmerikin ja hänen vanhempiensa nimet olivat kovin ruotsinvoittoisia, heidän sukujuurensa lähtivät Savon sydänmailta. Äiti Kustaava Ruuth oli syntynyt Nurmijärvellä, mutta hänen vanhempansa olivat kotoisin Pielavedeltä. Johan Fredrikin isänisä Lasse Niilonpoika Laukkanen oli taasen uudistalollinen Rautalammin Äyräpäässä. Lasse lähetti poikansa, Johan Fredrikin isän, Andersin Kuopion triviaalikouluun ja lopulta hänestä tuli Uukuniemen kirkkoherra. Johan Fredrik Landgren asui 1850-luvulta alkaen Kalimaniemen talossa, jonka nimi lyheni aikaa myöten Kalimaksi. Vuonna 1906 lukkari Landgrenin jälkipolvet suomensivat sukunimensä samoin Kalimaksi.

Runoilija Korhonen

Koska tämä blogi suuntautuu historiaan ja sukututkimukseen, ei nyt ole kyse puoluesihteeri korhosista, vaan paljon merkittävämmästä henkilöstä.

Rautalammin Sonkarinsaaressa vuonna 1775 syntynyt Paavo Korhonen oli kotipitäjänsä ensimmäisiä merkittäviä runoilijoita. Noin kolmenkymmenen vuoden iässä hän sai haltuunsa kotitalonsa, mutta jo muutaman hetken päästä hän luovutti sen nuoremmalle veljelleen. Paavo jäi kuitenkin asumaan saman katon alle toimittaen tilapäistöitä.

Näin ollen hänelle jäi aikaa "saada mieltänsä mitata, järjen jousta jännitellä". Korhosen tuotanto paisui vuosien mittaan merkittäväksi ja suuren osan siitä painatti Elias Lönnrot 1848. Lempinimen Vihta-Paavo saanut runoilija oli Pertti Hallikaisen mukaan "tyypillinen rahvaan-runoilija-kronikoitsija, arvohenkilöiden onnittelija, valistussaarnaaja, yleisönosaston sekalaiskirjoittaja, tunnelmarunoilija ja hengellisten laulujen tekijä".

Paavo Korhonen oli aikalaisten mukaan miellyttävä, ystävällinen ja viisas sekä itseään kohtaan kunnioittavan rehellinen. Näin ollen ei ollut mikään ihme, että hän saavuutti niin merkittävän aseman Suomen kansanrunoilijoiden keskuudessa.


Paavo oli naimisissa Liisa Huttusen kanssa. Perheeseen syntyi seitsemän lasta. Rippikirjaan on pitäjän kirkkoherrana vuosina 1808-1821 ollut Johan Fredrik Boucht katsonut parhaaksi merkitä pitäjän merkkimiehen työnkuvan erittäin selkeästi.

Hirvittävä onnettomuus Konnekoskessa

Rautalammin pitäjän Konnekoskella sattui kesäkuun 17. päivä vuonna 1860 hirvittävä onnettomuus. Pitäjän kirkolle oli tuona päivänä kokoontunut "puoli pitäjää" tuoreita rippilapsia katsomaan. Koska Rautalammilla on runsaasti vesistöjä, suurin osa kirkkokansasta oli tullut paikalle veneillään. Näin olivat tehneet myös Varismäen kyläläiset, jotka olivat kulkeneet matkansa suurella kirkkoveneellä. Kaikkiaan kerrottiin ainakin 40 venheen seilanneen pitkin Hankaveden selkää.

Paluumatkalla Varismäen kirkkovene matkasi Konnekoskea pitkin, koska sitä kautta matka kotiin oli useita kilometrejä lyhyempi. Muutamat vaimoihmiset olivat huutaneet kosken kohdalle tultaessa perämiehelle, että tämä laskisi heidät maihin. Perämies yritti rantautua kulkusuunnassa oikean puoleiselle rannalle ja muutamat naiset olivatkin jo pääsemässä kuivalle maalle, kun perämies huomasi kauhukseen ison veneen peräpään nousseen liian korkealle. Samassa virta tarttui veneeseen ja riuhtoi sen voimakkaasti poikkipäin kosken niskalle. Siellä veneen matkustajat joutuivat toteamaan, että alus oli kääntynyt perä edellä koskeen päin. Virta vei nyt veneen kohti erästä karia ja siihen törmätessään kirkkovene hajosi. Eräs veneessä ollut nainen oli huutanut tilanteen tajutessaan "katsokaas! nyt mene koko kuorma ihmisiä helwettiin".

Yli 30 henkeen noussut kirkkokansa oli nyt joutunut Konnekosken armoille ja sen syvyyksiin vajosi 17 matkustajaa. Näistä lähes kaikki olivat nuoria naisia tai tyttösiä. Useimmat menehtyneet olivat sukua keskenään ja mm. Istunmäen eräästä talosta kuoli emäntä ja kolme hänen tytärtään, iältään 7-18 vuoden välillä. Toisesta saman kylän tuvasta hukkuivat poika ja tytär. Vanhin kuolleista oli vuonna 1816 syntynyt Otto Oittinen ja nuorin em. Istunmäen seitsemän vuoden ikäinen Anna Kaisa Tiihonen. Suurin piirtein puolet saatiin pelastettua muiden koskessa olleiden veneiden riennettyä apuun.

Suomen Julkisia Sanomia kertoi lisäksi tapauksesta uutisoidessaan heinäkuussa 1860, että Sarantaipaleelle on jo aikaa pyydetty rukoushuonetta. Lehden mukaan tämä onnettomuus olisi voitu välttää, jos kirkko olisi keskellä kylää. Juho Liimatainen kirjoittama artikkeli päättyy toteamukseen "mutta annas aika aamun tulla, jos miehillä olis jo toinen mieli! kuin saawat niitä suuria selkiä ja wäkewiä koskia usein kyllä hengen waarassa waeltaa."

Olen alle koonnut listan Konnekosken turmassa kuolleista ja heidän vanhemmistaan. Lisäksi on mainittu heidän syntymäaikansa ja kylänsä. Ainoa, jonka sukuperää en ole pystynyt tunnistamaan, on renki Juho Karhunen Istunmäen kylästä. Hän oli kuolinikänsä perusteella syntynyt noin 1834.