Kuvallinen yllätys Suku Forumin kautta

Suku Forumilla nimimerkki Kimmo O.K. omistavansa mustavalkokopioita 1920-lopulla ilmestyneistä "Itä ja Länsi" -lehdistä. Näissä aviiseissa julkaistiin kuvia Suomen sisällissodassa kaatuneista henkilöistä. Kun Kimmo toimitti forumille sukunimilistauksen, bongasin sieltä "ilokseni" yhden Vareliuksenkin. Koko sukututkimusharrastukseni sai alkunsa tästä Lohjan Varolan talosta lähteneestä suvusta ja oletin heti, että tämäkin "Varelius E." kuuluisi tuohon joukkoon.

Pyysin ja sain ystävälliseltä Kimmolta tuon kuvan, josta selvisi syntymävuosi 1895 sekä kaatumispaikka Hauho. Toisaalta "Suomen sotasurmat 1918-1922" tiedostosta oli helppo hakea tarkemmat tiedot. Kuvassa on Kaarlo Emil Varelius, joka oli kuolemansa aikaan kirjoilla Uudenmaan läänin Pyhäjärvellä. Hän oli kuitenkin syntynyt Pusulan Ikkalan kylän Uudentalon Grönbackan torpassa Kustaa Adolf Vareliuksen ja Eveliina Vilhelmiina Janssonin viidestä lapsesta toiseksi nuorimpana.

Äiti Eveliina oli kotoisin Mäkkylän Uudentalon rusthollista, kun taas isä Kustaa Adolfin isä oli pitäjänpuuseppä Henrik Warelius. Täten Tuuloksessa 1918 kuollut Kaarlo Emil oli sukua myös itselleni, sillä Henrik Wareliuksen isoisä, Varolan isäntä Henrik Isaksson oli oman suoran esi-isäni, räätäli Niilo Warellin veli. Oman isäni isoisän isoisä ja Kaarlo Emilin isoisä olivat keskenään pikkuserkuksia. Tästä selostuksestahan ei sitten ota selvää kukaan muu kuin toinen sukututkija, mutta itselleni tällainen kuvallinen yllätys oli enemmän kuin tervetullut. Tähän asti minulla on ollut käytössä vain yksi miespuolisen Warelius-sukuisen valokuva, nythän määrä tuplaantui!

Samalla huomasin lisätä em. torppari Kustaa Adolf Vareliuksen koko perheen tietokantaani. Tämä kävi helposti, sillä Pusulan tiedot löytyvät HisKistä peräti 1900-puolelle saakka.

Suuri kiitos sinulle Kimmo!

Ryypiskelun kauheat seuraukset

Kesäkuisena maanantaina vuonna 1879 tapahtui Lohjankylästä Ventelään johtavalla maantiellä kauheita. Mustion rautaruukilta Karjaan pitäjästä oli samaisena päivänä lähtenyt neljä miestä reissuun kahdella hevosella. Matkassa olivat entinen ruotusotamies Johan Wall, itsellismies Johan Viktor Backman, Romsarbyn Jussilan lampuoti Karl Skogberg sekä tämän renki Karl Lundberg. Miehet olivat poikenneet oluttehtaalla Lohjankylässä, vaikka jo sinne saapuessaan he olivat olleet aivan humalassa.

Olutkannuun porukka sekoitteli vielä jäljellä olleet viinat ja tätä ilolientä he sitten nauttivat Ventelää lähestyessään. Sieltä joukon oli tarkoitus jatkaa matkaansa Vihtiin miilupuita hakkaamaan. Tästä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään, sillä miehet olivat liiaksi humalassa. Heti Lohjannummen jälkeen heidän kesken tuli riitaa jostain joutavasta asiasta. Sanaharkka yltyi lopulta tappeluksi, jonka jälkeen renki Karl Lundberg makasi maassa iso puukonhaava rinnassaan. Lääkäri Tengström, joka sai rengin leikattavakseen, sanoi haavan ulottuneen keuhkoihin saakka ja olleen tämän takia kuolettavan.

Koska Skogberg, Wall ja Backman olivat aivan sekaisin viinasta ja oluesta, ei varsinaisesta puukottajasta päästy heti selvyyteen. Seuraavana päivänä eli tiistaina paikalle saatiin nimismies Jansson, mutta hänkään ei useiden tuntien kuulustelujen jälkeenkään saanut tolkkua puukottajasta. Skogberg ja Wall sanoivat Backmanin murhanneen rengin, mutta viimeksi mainittu ei myöntänyt eikä toisaalta kieltänyt tätä. Hän sanoi, että juopumuksensa takia muistanut mitään maanantaista.

Tutkinnassa avustanut jahtivouti Grahn oli löytänyt rattailta verisen puukon. Kysyessään Backmanilta oliko tämä hänen omansa, oli vastauksena jälleen hiljaisuus. Nimismies teki kuulustelujen jälkeen sen päätöksen, että Skogberg sekä Wall laskettin vapaalle jalalle. Backman sen sijaan lähetettiin Helsingin vankilaan odottamaan välikäräjiä. Johan Viktor Backman oli asunut Inkoon "Gångbölessä" ennen näitä tapahtumia. Tuollaista paikkaa en Inkoosta tiedä, mutta sen sijaan kyseessä voisi olla Gårsböle.