Kuusamon sulhanen

Pöytyän Lankkisten takamailla asusteli 1800-luvun alkupuoliskolla entinen sotilas ja reserviläinen Henrik Holm yhdessä poikansa Matin perheen kanssa. Henrikin käyttämää nimeä Holm on pidettävä sotilasnimenä pikemminkin kuin sukunimenä. Ruotusotilaaksi tulleessaan mies sai säädöksien mukaan liikanimen, jota kutsutaan myös sotilasnimeksi. Nimi saattoi myös välillä vaihtua ja niinpä Henrik tunnettiin nuorempana nimellä Orm, käärme. Sotilasnimet tulivatkin monesti luonnosta, mutta myös miesten varusteista ja ulkonaiseen olemukseen liittyvistä seikoista.

Kuusamon rk 1857-1866, osa II

Henrik Ormin l. Holmin ja hänen vaimonsa Valpurin vanhin poika Matti ei käyttänyt sukunimeä lainkaan, vaan hänet mainitaan rippikirjoissa pelkällä patronyymillä. Puolisokseen tämä 1795 syntynyt Matti otti itseään yhdeksän vuotta nuoremman Maija Juhontyttären, joka vihkimisen aikaan oli ollut piikana Leisalan yksinäistalossa. Kuten niin usein kävi, oli myös Maijan isä Juho Alm ollut Ruotsin armeijan palveluksessa rakuunana asuen perheineen Auvaisissa.

Matilla ja Maijalla oli yhteensä neljä lasta; Maijastiina, Liisa, Samuel ja Johanna vuosien 1828-1846 välillä. He asuivat ensin Leisalan talon mailla, mutta viimeistään 1840-luvun lopulla perhe on kirjattu rippikirjassa Lankkisten takamaiden sivuille. Pöytällä asui tuohon aikaan muitakin sukunimeä Holm käyttäneitä henkilöitä, kuten Pappilassa asunut räätäli Jaakko Holm. Heillä ei kuitenkaan ollut sukusiteitä Henrik Holmiin.  Pappilassa asui toinen räätäli, Juho Holm. Haudattujen luettelon mukaan hänet haudattiin kirkon pohjoissivulle, vaikka kuolinsyynä olikin paleltuminen. Joka tapauksessa tätä räätäliparkaa kohdeltiin epäkristillisenä hänen kuoltuaan.

Edellä mainituista Henrik Holmin pojanlapsista Liisa lähti heti kohta ripille päästyään omille teilleen. Hänet löytää mm. Prunkkalan Järykselän kylän Alitalosta 1848-1849, missä Liisa oli piikana yhden palvelusvuoden palatakseen sitten Pöytyän puolelle. Siellä hän sai palveluspaikan Auvaisten kylän Jaakkolan talosta. Sitten tapahtui jotain erittäin harvinaista koko Auranmaan historiassa, vähintäänkin tuohon ajankohtaan verrattuna. Liisa Matintyttären vei vihille peräti Kuusamosta saakka tullut itsellismies Risto Kyllisen poika Yrjö. Häitä vietettiin morsiamen kotitorpassa maaliskuun lopulla 1852. Ensimmäinen yhteinen lapsi, Juho Risto syntyi jo kesäkuun puolivälissä samana vuonna. Kummeikseen tämä vanhempiensa kanssa Kuusamoon saman tien muuttanut lapsukainen sai Naaranojan itsellisvaimon Liisa Mikontyttären, Auvaisten Jaakkolan piian, Maija Matintyttären sekä suutarioppilas Samuel Matinpojan.

Kuusamossa Liisa perheineen asettui Poussun kylään. Rippikirjaan hänet on 1850-luvun lopulla merkitty sukunimellä Jaakkola, joka siis on luonnollisesti perua Pöytyän ajoilta. Perheessä oli useita lapsia ja suku on heidän kauttaan jatkunut aina tähän päivään saakka. Liisa Matintytär oli yksi pisimmän muuttomatkan 1800-luvulla tehneistä pöytyäläissyntyisistä naisista. Oli erittäin harvinaista, että sulhanen tuli kauempaa kuin omasta seurakunnasta tai sen naapureista. Esimerkiksi vuosien 1750-1850 välisenä aikana solmituissa 1999 liitossa vain 330 tapauksessa sulhanen oli kotoisin muualta kuin Pöytyältä.

Kuusamosta Sammattiin

Sammatin Haarjärven Paikkarin talon torpparina oli viimeistään 1880-luvun alussa Kuusamossa syntynyt Elias Heikinpoika Hänninen. Hänen vanhempansa olivat Lämsän kylässä asuneet talollinen Heikki Hänninen l. Niskala ja vaimonsa Dorde. Elias Hännisen vaimo oli Suomusjärven Kettulan kylän Pyölin torpparin, Esaias Juhonpojan tytär Matilda, jonka äiti oli Kustava Kustaantytär. Elias ja Matilda asuivat ensin Pyölillä sulhasen saadessa leipää perheelleen muonatorpparin töissä. Tätä ennen Elias oli ehtinyt olla jo hetken aikaa Sammatin Vanhatalossa muonatorpparina tultuaan paikkakunnalle vuonna 1864.

Pariskunta vihittiin ajalle tyypilliseen tapaan morsiamen kotiseurakunnassa eli tässä tapauksessa Suomusjärvellä. Siellä myös syntyi heidän esikoisena Hilma Loviisa elokuussa 1868. Elias Hänninen oli itse syntynyt vuonna 1832 ja Matilda 1845. Matilda menehtyi loppukeväästä 1888 ja seuraavana vuonna Elias vei vihille Karjaalta kotoisin olleen Katariina Loviisa Nikanderin. Tosin morsiamen syntymätietoja ei tuntuisi löytyvän ao. pitäjästä. Joka tapauksessa tästä liitosta syntyi tytär Karoliina Vilhelmiina isän ollessa jo 58 vuoden ikäinen.

Tässä välissä Hänninen oli luopunut Haarjärven torpastaan ja muuttanut Sammatin kirkon läheisyyteen Uudentalon maille pitämään maakauppaa. Taloudessa häntä avusti 1890-luvulla piika Alma Aliina Hartzell, joka oli syntynyt Uudessatalossa tarkka-ampuja Kristofferin Hartzellin nuorimpana lapsena. Alma oli vain 13-vuotias tullessaan Hännisten piiaksi.

Iän karttuessa päätti Elias Hänninen luopua sinänsä hyvällä ja keskeisellä paikalla sijainneesta kaupastaan. Vuoden 1899 alussa hän ilmoitteli lehdissä myyvänsä kauppapuotinsa sekä siihen liittyvät asuinhuoneet, makasiinin, liiterin tallin ja joukon muita rakennuksia. Asunnossa oli neljä huonetta, kun taas puoti käsitti kamarin ja kyökin itse liiketilan lisäksi.

Vain kolmea vuotta myöhemmin Elias Hänninen kuoli 70 vuoden, viiden kuukauden ja 10 päivän vanhana, kuten kuolinilmoituksessa muistettiin tarkasti kertoa. Häntä jäivät kaipaamaan leski Loviisa, yksi tytär sekä veli muiden sukulaisten ja tuttavien lisäksi.

Loviisa Nikanderin myöhemmistä vaiheista löytyy pieni maininta alkuvuodelta 1909, kun leskivaimo palkittiin Maanviljelystoimikunnan toimesta hänen miehensä toimittamasta kuhan istutuksesta Enäjärveen.


Hännisen tytär Hilma Loviisa meni 1886 naimisiin Haarjärven Katavan talon vuokraajan pojan, Gustaf Henrik Salon kanssa. Heillä oli ainakin yksi tytär, Hulda Aleksandra. Karoliina Vilhelmiina lienee sitten kuollut ennen isäänsä, koska kuolinilmoituksessa mainitaan vain yksi tytär.

Svebilius -sukuisia

Erään suositun teorian mukaan oli Svebiliusten Suomen-haaran juuret Gotlannissa. Siellä oli asunut visbyläinen kauppias Per Andersson, k. 1655, jonka puoliso Lisbet Andersdotter, 1625-1692, avioitui uudelleen 1665 käräjänotaari Lars Göran Svebiliuksen (1621-1679), piispa Svebiliuksen veljen kanssa. Lars ei saanut lapsia vaimonsa kanssa, mutta hän adoptoi Lisbetin tyttölapsen (tai lapset) Lisbetin ensimmäisestä liitosta. Ottotytär (etunimi ei ole jäänyt jälkipolvien tietoon) ....Persdotter otti käyttöönsä isäpuolensa sukunimen Svebilius ja meni naimisiin visbyläisen tullikirjurin Petter Pettersson Oxen kanssa. Heillä oli poika Petter Oxendahl, joka oli suutari Kokkolassa.

Näin olisi Petterin poika, pappismies Petter Oxendahl (nuor.) lähes 90 v. myöhemmin (1743), voinut aikuisiällä vaihtaa nimensä Svebiliukseksi isänäitinsä isäpuolen mukaan. Nimi Svebilius ei välttämättä sano suomalaiselle juuri mitään, mutta ruotsalaisen korvissa se on melkein yhtä kaikuva nimi kun esim. Mikael Agricola täällä; Olof Swebilius (1624-1700) oli näet eräs Ruotsin nimekkäimpiä Upsalan arkkipiispoja. Upsalan piispa oli 1800-luvun alkuun asti myös Suomen arkkipiispa. Nimen on siis täytynyt olla suomalaiselle pappismiehelle arvokas ja sen käyttö näppärä keino korostaa sukulaisuutta entiseen arkkipiispaan. Juuri siinä piileekin tämän hämmästyttävän teorian vahvuus: Svebilius-nimen ottaminen käyttöön ilman oikeutusta olisi vähintäänkin herättänyt ammattiveljesten hilpeän huomion ja mahdollisesti Ruotsin suvun vihan. Olihan piispa Swebilius kuollutkin vasta muutama vuosikymmen aikaisemmin. Teorian huono puoli on siihen sisältyvä outo suvun siirtyminen Visbystä Kokkolaan.

Koska teorialle ei myöskään esitetä minkäänlaisia lähdetietoja, kirjataan tässä suvun kantaisäksi se vanhin perheenjäsen, joka melko todistettavasti kuului Suomen Svebilius-perheeseen: suutarimestari Petter Oxendahl (vanh.). Hän avioitui 19.9.1714 Tukholmassa Marian srk:ssa Sofian (Persdotter Öhmanin?) kanssa. Petter ja Sofia olivat ehkä avioliiton solmimisen aikaan pakolaisina Ruotsissa, sillä 1713 oli Suomessa alkanut isovihan aikainen venäläismiehitys. Perhe asui henkirjan mukaan vuosina 1724-47 Kokkolan 13. korttelissa. Petter Oxendahl haudattiin 10.9.1745 Kokkolassa. Sofia oli kuollut jo aikaisemmin, n. 1742. Kokkolan rippikirjan mukaan vuosilta 1736-41 oli Petter Oxendahl syntynyt 1686 ja Sofia 1682. Heillä oli lapset:

1. Petter Oxendahl, mainittu rippikirjassa 1733.
2. Elisabet Oxendahl, mainittu rippikirjassa 1736-41, asui silloin Tukholmassa.
3. Sofia Oxendahl, 1722 - n. 1742 (rippikirja 1736-41)
4. Maria Oxendahl, s. 1722, k. 4 kk vanhana.

===

II. Petter (Peer, Petrus) Oxendahl (nuor.) syntyi Tukholmassa lokakuussa 1715. Hän opiskeli Vaasan koulussa 1732, tuli ylioppilaaksi Upsalassa 1735 ja Turussa 1743 sekä fil. maisteriksi Turussa 1745. Pappisvihkimyksen hän 12.2.1746. Sitä ennen, 1743, hän oli ottanut käyttöönsä nimen Svebilius (Swebilius).

Petterin puoliso noin vuodesta 1747 oli Maria Margareta Mörner, 13.12.1725- 5.6.1809. Maria oli mahdollisesti Ahvenanmaan Sundin Träsk-rälssitilalla asuneen kapteeni (myös "välborne jägmästaren") Hans Mörnerin, k. 1728, tytär.

Petter sai viran Raahen pedagogiossa ja Turun piispan suosituksesta heti sen jälkeen 1747 Kuusamon seurakunnan vt. kirkkoherrana, kun silloinen viranhoitaja Jakob Chydenius, kuuluisan valtiopäivämiehen ja taloudellisen liberalismin esitaisteilijan, Antti Chydeniuksen isä, siirtyi Kokkolan kirkkoherraksi. Lapin suomalainen papisto nosti kuitenkin metakan ja väitti, ettei Svebilius osannut kunnolla suomea. Heidän edustajanaan Kemin rovasti Isak Ervast tuli kuulustelemaan Svebiliusta ja hänen lausuntonsa oli niin murskaava, ettei tuomiokapituli yksinkertaisesti uskaltanut antaa Svebiliukselle virkaa supisuomalaisesta seurakunnasta. Uutta kirkkoherraa ei kuitenkaan nimitetty ennen kuin vasta v. 1748, johon asti Petter oli vt. pappina Kuusamossa.

Vuonna 1749 Petter oli toimessa Porin koulussa ja rehtorina siellä vuodesta 1755 alkaen. Petter oli Ahvenanmaan Föglön seurakunnan kirkkoherra 20.11.1759 lähtien, aina kuolemaansa asti 21.12.1765. Kuolinmerkinnän mukaan hän oli silloin 53 v. 3 kk. ja 6 pv. ikäinen. Maria eli leskenä vielä pitkän rupeaman, 5.6.1809 asti. Heillä oli lapset:

1.Sofia Maria Svebilius, 11.1.1748 Kuusamo - 1794 Föglö, pso. Gustaf Allenius, Föglön seuraava kirkkoherra.
2.Agata Lovisa, s. 21.9.1750 Pori.
3.Ernestina Charlotta, s. 24.12.1754 Pori.
4.Fredric Vilhelm, s. 18.2.1759 Pori.
5.Elisabet Friederica (kaksonen), s. 28.4.1760 Turku.
6.Emerentia Amalia (kaksonen), s. 28.4.1760 Turku.
7.Ulrica Albertina, s. 13.4.1763 Föglö.
8.Otto Evald, 16.10.1765 - 18.2.1765 Föglö.

Kiitos RR!