Kauppaliike C. G. Penttinen

Koskella Tl vaikutti vuodesta 1859 lähtien maakauppias C. G. Penttinen. Kyseisenä vuonna tuli vihdoin voimaan maakauppalaki, joka salli kauppojen perustamisen myös maaseudulle. Luonnollisesti laki sisälsi monia varsinaista liiketoimintaa hidastavia rajoituksia, mutta vähitellen toiminta muuttui vapaammaksi.

Carl Gustaf Penttinen oli syntynyt 1834 Someron Lautelan kylän Pentin puolen manttaalin talossa. Hänen isänsä Heikki Heikinpoika oli hyvin vaatimattomista oloista, sillä hänen isänsä Henrik Klippa oli kuollut 1808 ruotuvaivaisena sotilaana Talvisillan Kylä-Teeren talon torpassa. Äiti Maria Eliaksentytär oli puolestaan syntynyt Sarjan Syrjälän torpassa ja mennyt 1826 naimisiin Lautelan Pentin talollisen pojan, Vilhelmin kanssa. Tämän kuoltua vain parin vuoden kuluttua, oli Maria sitten heinäkuussa 1828 nainut Heikin.

Kun Pentin talo samoihin aikoihin jaettiin kahtia, tuli Heikistä sen uusi isäntä. Mitään suoraa sukusidettä ei uudella talollisella ollut lähinaapuriinsa, sillä sitäkin isännöi uusi suku.

Carl Gustaf, joka oli muodostanut sukunimensä kotitalonsa perusteella, löysi oman vaimonsa Kosken Tl Iso-Sorvaston kylän Vanha-Mäkelän verotalosta. Vuonna 1844 syntyneen Maria Heikintyttären vanhemmat olivat Heikki Matinpoika ja lietolaissyntyinen Liisa Matintytär. Molemmat vanhemmat kuolivat 1860 ja teini-ikäinen Maria joutui pärjäämän yksin. Kauppias Penttinen vei hänet lopulta vihille huhtikuussa 1865.


Nuori pari asui aluksi Jättälän Kraatarilla, missä Penttisen ensimmäinen kauppaliikekin sijaitsi. Sieltä he muuttivat kauppoineen Tuimalan kylän Ali-Isotaloon vuosien 1872-73 aikana. Lapsia oli Penttisille ehtinyt tässä vaiheessa syntyä kaksi; pojat Gustaf Edvard ja Karl Verner. Tuimalassa he saivat seuraa Väinö Nikolaista ja Taimi Mariasta.


Maakauppias Penttisellä oli myös haaraliike Marttilan Ollilan kylässä. Elokuussa 1878 merkittiin aikakirjoihin murtovarkaus, sillä 18. päivää vasten yöllä veivät pitkäkyntiset kauppiaamme Ollilan myymälästä 100 markkaa puhdasta rahaa, useita pakkoja verka- ja pumpulikankaita, useita huiveja sekä pienempää tarviketta. Lisätuloja Penttinen sai toimimisesta ns. reservipaikkana Marttilan nimismiespiirin kyytimiehenä. Luvassa oli huikeat 32 penniä virstalta, mikäli joku kulkevainen haluaisi saada kyydin seuraavaan kestikievariin.

Penttinen menehtyi alkusyksystä 1891 ja seuraavan vuoden helmikuussa kannettiin lesken käsiin jääneessä kauppapuodissa Tuimalan kylässä kuoleman jälkeen pidettyjen huutokauppojen rahat. Maria Penttinen jatkoi kuitenkin kauppatoimintaa, sillä olihan liike tuossa vaiheessa toiminut jo yli 30 vuotta. Mikään ei kestä ikuisesti ja syksyllä 1909 oli Marian pakko pistää liike myyntiin heikentyneen terveytensä takia.
Useisiin sanomalehtiin toimitetuissa ilmoituksissa rouva Penttinen lupasi myydä kauppatavaransa huokealla hinnalla ja antaa sopukaupalla omistamansa kauppa-, asunto- ja ulkohuoneet joko kaupaksi tai vuokralle.
Apuna tässä kaikessa oli Penttisellä nimismies Edvard Sjöman.

Kaupat saatiin aikaiseksi ja Maria Penttinen lopetti 50 vuotta yhtä mittaa toimineen liikkeensä vuoden 1909 viimeisenä päivänä. Vuoden 1910 alusta lukien kauppa avautui uudelleen ja hyviä tavaroita kohtuuhinnoin sekä rehellisellä kohtelulla lupasi toimittaa Lempäälästä kotoisin ollut Ivar Fallström.

Tultiin sitä kaukaakin Marttilaan

Marttilan pitäjässä asui 1900-luvun alkuun saakka melko vähän sellaista väkeä, joka olisi tullut nykyistä Turun talousaluetta kauempaa. Poikkeuksena tästä olivat sotilasvirkamiehet ja papisto, joiden asuinpaikka määrättiin ylemmältä taholta. Kuitenkin silloin tällöin paikkakunnalla piipahti pidemmän tai lyhyemmän aikaan hieman eksoottisempiakin kansalaisiamme.

Niinpä tapaamme Vättilän kylän Kylä-Postin talon väen joukosta satulantekijäkisälli Johannes Wilhelminpojan, joka oli tullut Marttilaan Turusta vuonna 1886. Rippikirjan mukaan hän oli syntynyt Ikaalisissa, Pohjois-Satakunnassa. Ikaalisten kastettujen luettelon mukaan tämä heinäkuun kolmantenatoista päivänä 1859 päivän valon ensi kerran nähnyt nuorukainen oli kotoisin Vatsiaisten kylän Vähä-Luukkaan talosta. Hänen isänsä oli ollut kyseisen talon isäntä 1860-luvun puolen välin tienoille, kunnes oli uuden isännän myötä joutunut tyytymään itsellismiehen rooliin Iso-Luukkaan mailla.


Johanneksen vanhemmat, Vilhelm Juhonpoika ja Fredrika Sofia Matintytär sairastuivat 1870-luvun alussa joutuen lopulta hoidettavaksi Turun sairaalaan. Siellä he molemmat kuolivat vuoden 1873 alkupuoliskolla. Perheen lapsista Kalle Vilhelm, Elina ja Johannes jäivät näin orpoina asumaan kotimökkiinsä. Parin kolmen vuoden sisällä he kaikki muuttivat Ikaalisista Turkuun. Ehkäpä he olivat löytäneet jonkun palveluspaikan käydessään katsomassa vanhempiaan näiden sairaalassaoloaikana.

Turusta Johannes oli sitten matkannut Härkätietä pitkin Laurilan kylän läpi Vättilään ja edelleen Kylä-Postin mailla olleeseen mökkiin. Lokakuun neljäntenä päivänä 1885 Johannes meni naimisiin Laurilan Alitalon piian, Amanda Karoliina Eldströmin (s. 1859) kanssa. Tämä oli tullut Marttilaan Liedosta maaliskuussa 1885 mukanaan yksi avioton lapsi, tytär Aina Maria. Lapsen takia rippikirjoihin on nide toisensa jälkeen muistettu merkitä tieto Amandan ripittäytymisestä salavuoteuden takia. Muuttokirjaan Amanda on merkitty irtolaiseksi, joten hänen onnensa oli palveluspaikan nopea löytyminen. Muussa tapauksessa pitäjän vaivaishuolto ei olisi sallinut välttämättä sallinut hänen jäädä Marttilaan.

Rippikirjan mukaan Amanda Eldström olisi syntynyt Marttilassa, mutta luultavammin hän oli kotoisin Liedosta. Ainakaan hänen syntymäänsä ei löydy Marttilan kastettujen luettelosta.

Johanneksella ja Amanda Karoliinalla oli kolme yhteistä lasta, tyttäret Sandra Karoliina ja Ida Josefiina sekä poika Juho Joonas. Kylä-Postilta perhe muutti 1887 Laurilan Alitalon maille, jossa perheelle teki seuraa seppä Fredrik Sederström. Alitalossa perhe oli vuoden 1895 syyskuuhun, jonka jälkeen he ottivat muuttokirjan Koskelle. Tässä vaiheessa Johannes on ottanut käyttöön sukunimen Lähtinen, nimenomaan ä-kirjaimella varustettuna. Uusi koti löytyi Tuimalan Ali-Isotalon mailta, nykyisestä kuntakeskuksesta.

Lasten aikuistuessa perhe hajaantui Aina Marian lähdettyä 1897 Helsinkiin, Sandra Karoliinan 1902 Halikkoon, Ida Josefiinan 1905 Maariaan ja lopulta Juho Joonaksen 1907 Paimioon. Isä Vilhelm oli kuollut tammikuussa 1899 ja Juhon seuraksi Paimioon lähti myös leski Amanda Karoliina Eldström.


Kuvassa Paimionjokea Laurilan kylässä ylävirtaan päin kuvattuna vuonna 2008 - kuva blogin kirjoittajan ottama