Karvaiset lahnat lattialla...

En mielelläni narise ja vikise, sillä olen sitä mieltä, että vikinät, narinat ja piipitykset kutsuvat luokseen juuri niitä asioita, joita en halua elämässäni kohdata.

Mutta nyt kyllä narisen, vikisen, kitisen ja marmatan, ja vielä niin maan perusteellisesti. Eihän tässä ole enää mitään tolkkua. Suomen ilmasto on kuin tropiikissa ja kansa kärvistelee päivät pitkät kodeissaan, kuka lattialla, kuka piiloutuneena maakellarinsa viileään pimeyteen.

Sarah Lee

Miten tässä näin kävi, pohjoisen viileät ja kuulaat kesäyöt muistuttavat turkkilaista saunaa paitsi, että pääkin on samassa laatikossa turpoamassa ja hikoilemassa.

Päiväeläjät ovat muuttuneet yöeläjiksi ja hiippailevat yön pimeydessä eksyneinä, törmäten toisiin yhtä eksyneisiin, kuumuudesta läkähtyviin sieluihin.

Zena Holloway

Entäpä sitten kotieläimet, niillä vasta kärvisteltävää onkin. Ei tarvitse kuin mietiskellä miltä itsestä tuntuisi kontata neljällä raajalla pitkin lattioita, paksu turkki päällä. Tietysti kissojen lämmönsäätely eroaa ihmisen vastaavasta, mutta en nyt vain halua ajatella asiaa siltä kannalta.

Haluan rinnastaa helleasuissaan jääpaloja narskuttelevat ihmiset ja turkkipäälliset nelijalkaiset ystävämme. Eihän tässä narinassa olisi muuten mitään järkeä, eihän...?

Pinterest

Omat kaksi kissapoikani pötköttelevät kuin karvaiset lahnat pitkin lattioita, siirtyen paikasta toiseen aina sen mukaan, miten meikätyttö liikuttelee tuulettimia oman viileytensä varmistamiseksi.

Tavallisesti kaksi niin aktiivista karvaista pakkausta, jotka toimivat elävinä hyönteisloukkuina, todellisina "suurriistan" metsästäjinä, jaksavat tällä hetkellä vain viitata tassullaan pörräävän siivekkään suuntaan.

Pinterest

Ei tulisi poikien mieleenkään nostaa raskaalta tuntuva takamus ylös ja löntystellä jonkun sekopäisenä lentelevän tyypin perään, jota ei tietysti saisi edes kiinni. Fiksuja poikia...

Teetä juova Mörrimöykky juo vettä ja teetä, teen maullakaan ei ole enää väliä, kaikki käy kunhan se on astiassa, jossa on reunat ja sisältöä.

Pinterest

Pojat eivät jaksa edes tapella keskenään. Päivittäinen kengurutappelu on jäänyt ja hullua kyllä, täytyy todeta, että olen jäänyt näiden muutamien päivien aikana kaipaamaan poikien keskinäistä mätkimistä.

Kengurutappeluasennossa molemmat pojat seisovat tanakasti takatassuillaan ja sohivat etutassuillaan vimmatusti, kunnes toinen saa satuttavan osuman ja taistelu muuttuu takaa-ajoksi, jonka voittajaa voi aina vain arvailla...

Pinterest

Istuessani koneella, takomassa vimmatusti näppäimistöä, ahtautuvat molemmat karvakasat koneen ääreen. Toinen asettautuu näytön ja näppäimistön väliin, toinen taas rojahtaa röyhkeästi näppäimistölle, josta seurauksena on melkoisia kirjoitusvihreitä.

Tänään asetelma oli sama, punainen ukkeli pötkötteli näytön ja näppäimistön välissä, musta möykky taas päätti avustaa narinoiden kirjoittelussa. Punainen sälli muutti asentoa ja tajusi, että velipoika on aivan liian lähellä sillä seurauksella, että tassut kävivät ja musta möykky mätkähti pöydältä lattialle.

Pinterest

Harvoin näkee niin hämmästynyttä ilmettä kuin luomet puolitangossa olevalla mustalla hepulla oli sillä hetkellä. Pikainen tarkastus selvitti sen, että loukkaantumisilta vältyttiin, mutta Mörrimöykky taisi saada elämänsä trauman.

Tällä hetkellä Mörrimöykky pureskelee vähemmän hellästi Karvisen häntää ja kohta on tiedossa laiskanpulskea ottelu, jossa tietokone on vaarassa.

Pinterest

Miten tässä näin kävi, olin valmistautunut narisemaan ja vinkumaan kohtuuttoman trooppisesta ilmasta ja päädyinkin lässyttelemään kahden karvaisen pojan sekoiluista tietokoneella. Varmasti kuumuudella on osuutta asiaan...

Alla YouTube-video, jonka Arnoya Norway lähetti eilisen kommenttinsa mukana. Katsomalla videota, alkoi olemus kummasti viiletä, tuli suorastaan hyvä olo, mikä lieneekin videon tarkoitus. 

Kiitokset videosta voi lähettää suoraan Arille, yllä olevan linkin kautta. Itse kiitän viilentävästä videosta tässä ja nyt, se toimii sittenkin...

Yön ja päivän sylissä...

Veden eri olomuodot ovat tällä hetkellä pinnalla, veden viileys kiehtoo ja kietoo silkkiseen otteeseensa, ja vajoan vettä myöten alas, kuuntelemaan rauhoittavaa äänimaailmaa, nauttimaan erilaisesta kuvakulmasta alhaalta ylöspäin, läikehtivän valon leikkiessä uneliaan taianomaisena pääni yläpuolella.

Elena Kalis

On jollakin tavalla outoa, miten yöllä sekä mieliala että ajatukset vaeltavat jollakin toisella tasolla. En tiedä mikä se taso on, onko sitä olemassakaan vai ovatko mielialan ja ajatusten kulut vain sattumanvaraisia kuplia maailmankaikkeudessa.

Red Mahan

Ihmetellessäni yön hiljaisina hetkinä ihmisiä ja maailmanmenoa, ehdin ajatella enemmän, päivisin kaikki tapahtuu nopeammalla temmolla ja ehdin vain reagoida tilanteisiin ja ihmisiin, en ajatella asioita ennen kuin ne ovat jo tapahtuneet.

Ehkä päivän toiminnot ovat seurausta yön mietteistä, ehkä ne ovat alitajunnan liikennesääntöjä, jotka olen yöllä opetellut tai omaksunut.

Mark Mawson

Yön salaisuudet vievät mukanaan, päivän nopeat kohtaamiset taas saavat minut joskus suunniltaan. Yön minä on erilainen, rauhallinen ja mietiskelevä. Päivän minä keskittyy vilistäviin asioihin ja ihmisiin, joilla kaikilla on sama kiire ja vauhtisokeus mielensä kammioissa.

Ihmisten kovaääninen nauru kuuluu päivään, samoin liioitellut eleet. Ja niihin väsyneenä odotan yötä, jolloin ilo ilmenee pehmeänä hymynä, suupielien kihartuessa ylöspäin.

Gattaldo

Yöt ovat vielä lämpimiä ja kosteita, auringon laskettua suorastaan tukahduttavia, mutta taipuessaan aamuun, yö viilenee vähä vähältä, kunnes aamukasteen suloisena hetkenä yön salaisuudet avautuvat ja viileys kulkee iholla kuin onnellinen, myöhään saapunut sanansaattaja.

Ja näin minä haluan nukahtaa, veden viileään syliin, yön ja päivän välissä, jolloin yö on vielä minussa kiinni...

Zena Holloway

Lisää jo aiemmin blogissa esiintynyttä Meksikon matkailun edistämiseksi tehtyä videomateriaalia, ja voi pojat millaisia videoita...

Miten jotain näin kaunista voi olla olemassa, upeasti kuvattuna ja toteutettuna. Tässäkin videossa on vedenalaista balettia, niin kauniina ja viileänä, että sen tuntee suorastaan kipuna sielussa.

Sian Kan / Tulum 1.20 Estrellas del Bicentenario from David Torres on Vimeo.

Syvä sukellus eiliseen...

Tällaisina, kesän kiihkeän kuumina öinä palaan usein lapsuuteen ja nuoruuteen, täyttämään muistin pimeitä mustia aukkoja, jotka nuorempana ohitin halusta ja huolettomasti, eläessäni nopeasti, lujasti ja täydesti.

Zena Holloway

Joskus jokainen joutuu kohtaamaan menneisyytensä mustat möröt, pimeät ja pohjattomat aukot, ja niinpä ne vain on käytävä läpi, vihdoin ja viimein, jotta niistä voisi lopullisesti luopua ja jatkaa elämää, ehkä varmempana, pystypäisempänä ja itseensä luottavaisempana.

Vanhoissa sananlaskuissa asuu viisaus ja viimeistään silloin sen tajuaa, kun käy kamppailluun menneisyytensä haamujen kanssa. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää...

Zena Holloway

Menneisyys ei aina osoittaudu sellaiseksi, millaiseksi sen on luullut ja tiennyt jääneen. Lapsen muistot tapahtumista ja sanotuista sanoista  päättyvät siihen, kun tilanne on poistunut elämästä eikä lapsen ajatusmaailma riitä käsittelemään mahdottomia asioita, käymään niitä läpi.

Ei ennen kun koittaa aika, jolloin menneisyys joutuu syytettyjen penkille, jolloin aikuinen toimii puolustuksen avaintodistajana ja syyttäjän puolella on menneeseen hetkeen jämähtänyt tietämätön lapsi. Lapsi, jolle ei selvinnyt sanomattomien sanojen salaisuus, että se mitä ei sanottu, oli itse asiassa tärkeämpää kuin lausutut sanat.

Zena Holloway

Aikuisena pystyy käsittelemään asioita useamman aikakerrostuman suodattimien läpi, asettamaan lapsen tietämättömyyden kokonaisuudesta toiseen mittakaavaan. On yllättävää, miten usein, vuosien kuluttua, suuri vääryys osoittautuu taustatietojen puutteeksi, oman tunne-elämän kuohunnan sekametelisopaksi.

Miten kipeää ja samalla niin tervehdyttävää onkaan vaeltaa edestakaista matkaa lapsuudesta aikuisuuteen ja takaisin, nähdä miten irrallisina leijuneet palaset vihdoin ja viimein löytävät oikean paikkansa elämän palapelissä.

Barbara Cole

Ei kukaan ole luvannut, että elämä olisi helppoa, mutta ei se totisesti ole mahdotontakaan. Omalla kohdallani asioiden läpikäyminen tuottaa alussa pientä surua, mutta kokonaisuuden palapelissä, muistamisen jälkeen, on kuin suuri paino kirpoaisi harteilta ja sydämestä.

Elämä ei sittenkään ole epäoikeudenmukainen, toisinaan asioiden selviäminen vain vie ihmisen mielestä kohtuuttoman pitkän ajan, vaikka muilla aikamääreillä mitattuna kyse ei ole kuin sekuntien matka itsestä pois ja takaisin.

Zena Holloway

Elämän elokuvaa silmiensä edessä katsoessaan, huomaa selvääkin selkeämmin, miksi ja miten oma käyttäytymismalli on muokkautunut. Samalla ymmärtää enemmän myös muiden käyttäytymismalleja, kaikki ne saavat alkunsa jostakin ja kaikilla niillä on mahdollisuus muuttua, mikäli niille antaa mahdollisuuden.

Niin fyysisesti kuin henkisesti vapauttavaa on istuskella oman menneisyytensä raunioilla, ihmetellä mihin ne katosivat ja nähdä, miten ne rakentuvat uudestaan, ehjempänä ja kokonaisempana

Pinterest

Alla oleva musiikki kuului usein lapsuuteni tapahtumissa taustalla ja meni vuosia, ettei se enää herättänyt minussa samoja tunnekuohuja ja mielikuvia, palauttanut minua lapsuuteen.

Olen aina nauttinut tästä sävellyksestä, mutta vältellyt sen kuuntelemista, vain ja ainoastaan sen aiemmin mieleen tuomien muistikuvien takia. Nyt voin rauhassa, vihdoin ja viimein, nauttia itse sävellyksestä, antaa itselleni vapauden muodostaa uusia mielikuvia, rakentaa suhteeni sävellykseen uudelleen... 

Pisin matka, jonka ihminen tekee, on matka itseen...

Yllä oleva esitys on sellisti Jacqueline du Pré:n versio Luigi Boccherinin sellokonsertosta. 

Taas kerran, YouTubessa ei ole Yo-Yo Ma:n versiolle upotuskoodia, joten se suorana linkkinä tässä. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun Yo-Yo Ma:n tulkinnat eivät sisällä upotuskoodia, mutta minkä teet. 

Tulkinnoissa on, totta totisesti, melkoinen ero ja itselleni Yo-Yo Ma:n versio on "se oikea", aikuisen elämän versio.