Voi itkujen itku ja kiroilujen kiroilut. Nyt tekisi mieleni kirjoittaa vain kirosanoja kirosanojen perään. Kuvapalvelu tömähti nurin ja kauhulla, tukka pystyssä, odottelen joudunko taas kerran poimimaan kuvan kerrallaan blogiin takaisin.
Sähköinen maailmamme on haavoittuvaisempi kuin koskaan ja haavoittuvaisemmaksi se tulee rakentumaan. Virtuaalimaailmamme ilmestyy ja katoaa yhtä mystisesti kuin sähköinen raha, jonka määrää ei kukaan enää kykene ennustamaan.
Nyt istun tumput pystyssä ja odottelen hetken mitä tuleman pitää. Jos mitään ei tule eikä mikään pidä, on vielä kiukun käryt hiuksissa savuten etsittävä uusi kuvapalvelin tai jokin paikka, jossa kuvat eivät katoa virtuaalimaailmasta kuin Atlantis aikoinaan muinaistarujen maailmasta.
Ymmärrettävistä syistä olen vihainen, kärttyinen ja kiroilen...
Istun lattialla parkuen ja itseäni hiuksista repien. Todella "kypsää" ja aikuismaista käytöstä, mutta joskus tilanteet vain, varsinkin toistuessaan, saavat ihmisen kerrassaan tolkuttomaan tilaan.
Toivottavasti ei kukaan läheisyydessäni juuri nyt mainitse sanaa "kuvapalvelin", sillä reaktioni voisivat yllättää itsenikin...
Tekstit
