He tulevat Paratiisin kääntöpuolelta, nuo Helvettiin pudonneet onnettomat, joiden olemassaolosta emme halua kuullakaan.
Emme kutsu heitä kulkureittiemme varrelle, kolisuttelemaan mukejaan ja rasioitaan, polvistumaan kylmälle sementille, kädet yhteen painettuina, äänettömään pyyntöön asetettuina.
He ovat miehiä ja naisia, lapsia mukanaan ja he kaikki näyttävät ulkomaalaisilta, eivät kenenkään ystäviltä tai sukulaisilta...
Kaupunkien kaduilla, turuilla ja toreilla, auringon paisteessa ja pakkasen purressa, tuulessa ja sateessa, me kohtaamme heidät, vaikka silmämme väistävät, välttävät katsomasta kerjäläistä.
Kuljemme heidän ohitseen, näkemättä ja kuulematta, välttäen suoraa kohtaamista, kosketuksesta puhumattakaan.
Eivät he kuulu meidän maailmaamme, tuttuun ja turvalliseen, emmekä me halua heidän maailmaansa, kaikkeen likaiseen, epäonnistuneeseen.
Köyhistäkin köyhin, suomalainen selviytyjä, ei taipumaan saa jäseniään, suostu tai pysty kerjäämään, tai siis näinhän me luulemme ja haluamme sen olevan...
On aika kertoa tarina, joka ehkä osaltaan, joko vaikeuttaa tai helpottaa suhtautumista asiaan, sillä huomenna, jokaisena päivänä me kohtaamme heidät uudestaan...
Kävelin seuralaiseni kanssa armaan pääkaupunkimme keskustan katuja, törmätessämme yhä tutummaksi käyneeseen näkyyn, ihmiseen, meidän eteemme polvistuneeseen.
Olimme ohittaneet polvistujan, kun seuralaiseni nykäisi minua, kehottaen kääntymään ja palaamaan jo kävelemäämme matkaa takaisin. Pysähdyimme polvistuneen miehen eteen...
"Hei", seuralaiseni tervehti miestä. Polvistuja nosti katseensa, vastaten tervehdykseen, täydellisellä suomen kielellä. "Mitä sinä täällä polvistelet?", kyseli seuralaiseni hiljaisella äänellä.
"Nopein tapa tienata päivän tarve", kuului tyhjentävä vastaus. Rasian pohjalla yhden ja kahden euron kolikot seurustelivat sopuisasti keskenään, muutaman setelin pilkistellessä kolikoiden keskellä.
"Tyhjä rasia kestää täyttyä pitempään, syöttikolikot tuovat nopeammin rahaa lisää." Saimme pikaisen oppitunnin kerjäämisestä ja lopuksi syyn siihen, miksi seuralaiseni tuttu oli polvillaan, esittäen ulkomaalaista kerjäläistä.
Hän oli jo pitempään seurannut ulkomaalaisten kerjäystekniikoita, pukeutumista ja käyttäytymistä, jonka jälkeen hän puki ylleen näytelmän puvustukseen kuuluvat asusteet, aloitti näytelmäkappaleen esittämisen.
Miehen puvustus oli suorastaan täydellinen. Ja kuka meistä pysähtyisi pitemmäksi aikaa tarkastelemaan saumalleen, vaatetusta kerjäläisen...
Harmaaksi virttynyt musta pusakka, hihansuut repsahtaneina, päässään ruskea resoripipo, jonka hiippa lerpatti nuupahtaneena kuin viime vuoden vettyneet tärkit olisivat sitä pahoinpidelleet.
Hän oli polvistuneeseen asentoon liikkumattomaksi patsaaksi asettautuneena, ryppyisiin toppahousuihin jäätyneet jalat verhottuina.
Jalkojen alla mytty eilisen vaatteita, edessä loistaen kuin pieni kalpea aurinko, Flora-margariinirasia.
Mitä kireämpi pakkanen, sitä nopeammin Flora-rasia täyttyi . Parin tunnin sinnikkäällä polviasennolla, välillä lämpimikseen hyppien, hän sai sen päivän rahantarpeen täyteen.
Seuralaiseni kertoi myöhemmin, että kohtaamamme suomalainen kerjäläinen kuului siihen yhteiskunnan ulkopuolella elävään ihmisryhmään, joka elää päivästä päivään päänsä pillereihin tukahduttaen, yli jäävät roposet kaltaistensa parissa pelaten.
Tarina lyhyesti kirjoitettuna on tässä, enemmänkin tuli ilmi, mutta se ei ole oleellista, vain se, että ulkomaalaisena kerjäläisenä pitämämme, voi ollakin jotain aivan muuta...
Ja mikä on tämän tarina sanoma, jos sanomaa olikaan? Ehkä se, että he vaikuttavat ulkomaalaisilta, mutta he saattavat olla meidän, kenen tahansa lapsia, ystäviä, sukulaisia tai tuttavia.
Ja jokaisena päivänä kerrallaan, joudun aina uudestaan pohtimaan, katsonko suoraan, vai annanko katseen vaipua suojaan...
Ja pahempaakin paremmin tähän lopuksi sopii alla oleva kappale, jossa löytyy syy moneen kurjuuteen ja joka on monelle totta tänäkin päivänä...
Selvisi myös tärkein syy ulkomaalaisena esiintymiseen, vartijat eivät keskity heidän pois hätyyttelemiseen, kaiken energian voi keskittää näyttelemiseen.
Ja kyllä, mekin pudotimme kolikkomme ja saimme silmäniskun kyytipoikana kansainvälisen toivotuksen, "God bless You", vahvasti murtaen...
Tekstit
