Edelleen sama maailma...

Aamun kylmyys ja kosteus sekä värien yltäkylläisyys olivat melkeinpä typerryttäviä ja askeleet johtivat väkisinkin ja itsestään maarunskan valloittamille, tuttuakin tutummille ja rakkaille luonnon ja luontoon eläytymisen paikoille.

Taivas oli yhtä sininen kuin ennenkin, pöyheän pehmeät pilvijonot kiitivät taivaalla tuulen paimentamina. Kaikki oli kuin ennenkin, mutta ei sittenkään...

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sunsets Wallpaper

Kylmä kosteus oli eilistä kylmempää, kasteen ja usvan pisarat kiinteämpiä ja kirkkaampia, aamun väri oli kolean kirkas ja upea.

Kaikkialla voimakkaana aistittava tuoksumaailma oli koleudesta kovempi, kylmän kosteuden koskettamaa.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sunsets Wallpaper

Ihmiset olivat maailmastani kadonneet, tiet ja polut hiljaisuuden kattamat. Vedin syvään henkeä, nautin aamun kulusta sisälläni, ihollani tuntuvista kostean viileistä ilman taputuksista poskillani.

Miten nautinkaan näistä hetkistä syksyisessä luonnossa, askelteni äänistä märillä lehdillä, hiekan rapinasta jalkojeni alla ja petollisten liukkaiden kivien sammalpäällysteiden varottavasta vihreydestä...

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Other Wallpaper

Aurinko oli jo korkealla, paistaen terävästi silmiin. Sen väri oli kalpean haalistunut, kova ja paljastava. Oli kuin aurinko kalpean terävillä säteillään olisi halunnut näyttää todellisen maailman, nauraa ihmisen järjettömyydelle ja sille, miten helposti kesän keltaisempi värimaailma loi valheellisia illuusioita, joihin ihmiset niin helposti lankesivat.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Forests Wallpaper

Nojasin kevyesti männyn hilseilevään runkoon, tuntien sen pehmeän kovuuden, samanaikaisesti kuunnellen puiden pauketta tuulessa, naksahduksia ja taipumisen suhinaa.

Lehtien havina hyväili korviani, hellien ajatusten lentoa mieleni metsissä. Luovutin menneiden aikojen kauhtuneet kummitukset syksylle, vapautuen turhasta painolastista tämän hetken elämässä.

Desktop Nexus: Wallpapers > Abstract Wallpapers > Photography Wallpaper

Närkästyneenä touhuava piskuinen orava katseli vähän väliä mäntyyn nojailuani. Mielessäni käväisi, että olinko valinnut oravan oman puun ajatusteni lennättämisen paikaksi, vai olinko vain muuten liikaa sen maailmassa.

Sillä hetkellä oravan närkästyksen kohteena oleminen ei liikuttanut minua vähääkään, ei edes se, että myös lintujen napisevat äänet ilmoittivat minun olevan liikaa, tuovan ihmisen maailman liian lähelle, olevan varaaksi siellä eläjille.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Forests Wallpaper

Sienten monilukuinen joukko kansoitti kankaat ja piiloutui aluskasvillisuuden alle. Toinen toistaan kauniimpana ja herkullisempana, tuntemattomuuden peitossa lymyilevää myrkyttäjää ja herkkusuun aarretta, toistensa läheisyydessä, suloisessa sekamelskassa keskenään.

Tietämättömänä voin vain tarkentaa kameran objektiivia, tallentaa värejä ja muotojen moninaisuutta talven varalle. Sienten tuoksu tuntui voimakkaana, kosteus oli sivellyt niiden pinnan himmeän kiiltävällä kalvolla ja värit toistuivat sen vaikutuksesta moninkertaisina.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Mountains Wallpaper

Luonnon äänimaailma oli vähäisempi monien lintulajien poismuuton vuoksi. Jäljelle jääneet siivekkäät olivat kuin menneen kesän kaikuja, vaimeampia ja vähemmän.

Hämmentävän erilainen vierailu luonnossa oli päättymäisillään ja jäin miettimään kaikkea kokemaani. Mikä oli niin erilaista, mikä muuttunut kokonaan ja mistä ei ollut enää jälkeäkään? Ehkä vasta tänään todella tajusin kesän ja syksyn vallanvaihdoksen, jälkijunassa ja pitkällä viiveellä, mutta viimeinkin.

Desktop Nexus: Wallpapers > Abstract Wallpapers > Fantasy Wallpaper

Ja maailma oli edelleen samanlainen, mutta kuitenkin niin erilainen... 

Sienillä myrkyttäjätär...

Miten on mahdollista, että niinkin paljon sienistä pitävää turhaketta naiseksi kuin meikätyttö, ei saa päästää yksin sienimetsälle kori ja sienikirja mukanaan?

Yksinkertaisin selitys on se, että en koskaan ollut siinä jonossa, jossa opeteltiin tunnistamaan sieniä, edes kirjan kanssa.

Pinterest

Pääni on kuin tuulten majatalo, kaikki ovet selkosen selällään... Mitään ei sisään jää, varsinkaan sienitietous.

Monimutkainen selitys taas on varmasti se, että päästäni puutuu kokonaan sieniosasto ja väkisinkään tunkemalla eivät sienten tuntomerkit sinne mene.

Foxfires

Sienioppia on yritetty tunkea päähäni monen sieniasiantuntijan voimin, vaan minkä sille mahtaa, että pääni on kuin teesiivilä, josta puuttuvat sekä verkko että rengas. Paljonko niillä eväillä voi meikätytöltä vaatia, ei sitten niin yhtikäs mitään. Sääli...

Ovat sieniammattilaisetkin olleet helisemässä meikätytön kiikuttamien korien kanssa, ne kun ovat täynnä toinen toistaan kauniimpia myrkkysieniä. Kun kauneus on sienenpoiminnan kriteeri, ei tuloksena voi olla muuta kuin täydellinen katastrofi...

TopGif

Eihän sille mitään mahda, että seitikit näyttävät silmissäni suppilovahveroilta, samoin koivunkantosienet. Mitäs ovat niin pirskatin saman näköisiä.

Kanttarellillakin on matkijasienensä, korallilta näyttävä vetelähkö kasa, onneksi ei kai myrkyllinen sieni, mutta hyödytön hetale, joka kelpaa tietysti meikäläiselle, tyhmälle.

Foxfires

Kun muut seisoskelivat niissä jonoissa, joissa taottiin sienitietoutta tyhjiin päihin, istuskelin varmasti taas kivelläni mietiskelemässä ja kun lopulta muistin, että johonkin pitäisi mennä jonottamaan, oli vastassa lappu luukulla.

Timothy Martin

Kun ystävät tulevat luokseni kylään ja tarjolla on mitä tahansa sieniin viittaavaa, kuuluu kysymys, että omin nokkinesiko olet käynyt sienimetsässä vai kaupasta hankkinut. 

Silloinkin epäilevät ilmeet kertovat suuresta epäluottamuksesta, aivan kuin en osaisi ostaa kaupasta syötäviä sieniä. Harvemmin kaupan tiskille eksyy seitikkejä tai kärpässieniä ja jos eksyy, niin silloin en ole ainoa myrkyttäjätär tässä kaupungissa.

Timothy Martin

Kyllä, minulla jos kenellä, on vallan loistavat mahdollisuudet tulla tunnetuksi Suomen tehokkaimpana sienillä myrkyttäjänä. Paljon kauniita sieniä lautasilla, myrkyllisiä kuin mitkä, mutta silmänruokaa tarjolla upeasti katettuna.

Onneksi tiedän rajoitukseni ja siksi käyn sienimetsässä lähinnä kameran kanssa keräilemässä kuvasatoa. Sienikori saa minun puolestani pysyä tyhjänä, niin on turvallisinta, kaikille...