Pieniä ja isoja

 Ranskan matkan jälkeen ei ole tullut ommeltua kuin pussukoita, vaikka yhden peiton kankaatkin ovat odottamassa. 

Pieniä avaimenperäkukkaroita olen ommellut melkein sarjassa. Näitä on kiva tehdä, ja ovat aika sukkeliakin ommella. 

Samalla näihin saa upotettua paikkaansa löytämättömiä vetoketjuja, myös niitä lyhyitä pätkiä. Pikkupussukan korkeus on n. 10 cm. Päällikankaassa on silitettävä tukikangas, vuorissa ei. Ohjeita näihin löytyy useita, itse olen hyödyntänyt Wandee easy sewingin videota (https://www.youtube.com/watch?v=ad_aJYzWawQ&t=104s), koska siinä on ohje kaavan tekoon.

Vetoketjun ompelen videosta poiketen päällisen ja vuorin väliin, on vähän siistimpi sisäpuolelta niin, vaikka sinne ei kovin paljon mahdukaan kurkkimaan. 

Vaikka kolikoita ei nykyisin juuri mukana kuljetetakaan, muutama huulirasvariippuvainen ystävä on ottanut tämän mielihyvin vastaan. 

Aiemmin syksyllä ompelin ystävän lapsenlapselle Överipinkki-pussukan. Ja kävi, niin kuin minulle usein käy, että leikkasin 1½ tuuman kaitaleita yli yhden pussukan tarpeen, ja kun mekkokuvia oli vielä jäljellä, niin ompelin sitten toisenkin. 

Korkeus 23 cm, leveys yläreunasta mitattuna 30 cm ja pohja 13cm.

Harmittaa vain hirmuisesti, että Eurokankaassa aiemmin myytävänä ollutta tukihuopaa ei enää saa, vaan tilalla on letrumpi versio. Ei ehkä kuvasta näy, mutta minusta nämä näyttävät vähän lysähtäneiltä. Jos joku tietää, mistä voisi saada EK:n huovan kanssa vastaavaa, niin otan vinkkejä mielelläni vastaan. Tykkään liimattomasta tukihuovasta, koska tikkaan sen kuitenkin tilkkupintoihin kiinni, liima on ihan turha kemikaalien ja hinnan lisä. 

Liinavaatekaapissa toimettomana pyörinyt keittiöpyyhe siirtyi kangaslaatikkoon. Pyyhe oli todella kovaa ja tiukkaa kangasta, eikä pehmennyt pesuissakaan. Lisäksi siinä oli taustapuolella tumma, lähtemätön  tahra, joka oli siinä jo uutuuttaan, ehkä jotain kone- tms. öljyä. 

Aluksi suunnittelin leikkeleväni pyyhkeen palasiksi, kukkia ja lintuja, sekä käyttäväni kankaan niin. Mutta kun aloin mallailla leikeltäviä paloja, totesin, että paljon kaunista menee hukkaan. Alaosaan ja pohjaan lisäsin sinistä kangasta, ettei mikään kaunis vain joutuisi pohjaan piiloon. Pyyheosion tikkasin vaaleista kohdista pienellä kiemuratikkauksella tukihuopaan kiinni, pohjan vaakasuoralla tikillä.

Tässä pussukassa em. tukihuopa toimii kohtalaisesti, koska kangas on niin topakkaa itsessään. Vetoketjun kiinnitysidea on Noodleheadin Open wide zippered pouch- ohjeesta, siksi tämä aukeaa vähän isommaksi kuin överipinkki. 

Korkeus 23 cm. leveys yläreunasta mitattuna 28cm ja pohjan leveys11cm.

Minusta tämä kangas on kauniimpi pussukkana kuin pyyhkeenä 😊

Aivovoimistelua

 Törmäsin joskus viime syksynä netissä ohjevideoon, jossa tehtiin pieni avaimenperäpussukka. Laitoin ohjeen heti testiin, kun satuin omistamaan heloja, joilla avainrengas kytkettiin ompelukseen. Kiva ja helppo ohje, ja pussukkakin valmistuu aika nopeasti.

Kaivelin menneellä viikolla vetoketjukoriani ja totesin, että siellä on monta sellaista vetoketjua, jotka eivät kovalla toivomisellakaan lukeudu lempiväreihini tai edes lähelle niitä. Ne on tulleet omistukseeni jonkun vetoketjulajitelman mukaan ja jääneet kuljeksimaan, kun en ole niille järkevää paikaa löytänyt. Päätin aloittaa rumanväristen vetoketjujen tuhoamisviikot ja upottaa ne avaimenperäpussukoihin. 

Tuumasin, että parasta lienee edetä vetoketjulähtöisesti. Otan ruman vetoketjun ja etsin siihen sopivan kankaan toiveena, että vetoketjukin kaunistuisi saadessaan sopivaa seuraa. 

Ja nyt näitä on sitten kolme uutta tuon ensimmäisen lisäksi. Eikä nuo ketjut näytä yhtään niin kamalille kuin yksinään näyttivät. 

Viimeiseksi ompelun jälkeen hela puristetaan pihdeillä kiinni. Liimaan kylläkin helan toisen reunan pussukkaan, että saan helan laitettua suoraan ja pääsen sen asentoa säätämään ennen puristusta. Nahkatilkku väliin ja sitten pihdeillä kiinni. Oranssin kanssa kävi vahinko, vetoketjun lukko oli jäänyt myös pihtien leukojen väliin ja sehän sitten teki pienen lommon helaan. 

Aivovoimisteluksi homma meni, kun en millään keksinyt ompelujärjestystä, jonka hoksasin ekassa pussukassa. Ohjeessa on viimeinen ommeltava kohde koiran (vai kissan-)korvat kulmiin. Ne on ohjeen mukaan ommeltu sisäpuolelta vuori ja päällinen yhdessä niin, että saumavarat jäävät sisäpuolella näkyviin. (Oikeasti ne pitää kaivaa sieltä esiin, jos haluaa nähdä ne) 

Kun ompelin ekaa pussukkaa, löysin keinon, millä saan kaikki saumavarat jäämään päällisen ja vuorin väliin ilman mitään isoa operaatiota. Muistan ihmetelleeni, ettei ohjeen tekijä ollut sitä hoksannut, kun se oli mielestäni niin ilmiselvää. Ja nyt olen kolme pussukkaa ommellut, eikä minulla ole aavistustakaan, miten sen silloin tein. Kolmannessa luulin jo kaivaneeni tekotavan aivosolujeni sopukoista, mutta ei - ei toiminut. Näitä on siis tehtävä lisää, että saan tuon ompelu- ja kääntämistempun palautettua mieleeni. Onneksi vetoketjuja riittää. :D

Kurssiompeluksia

 

Kesäkuun keskimmäinen viikko kului rattoisasti Päivölän opiston tilkkukurssilla, opettajana oli Hannele Wakkari. Helteestä huolimatta ompelutila pysyi onneksi viileänä koko viikon, mahdollinen hikoilu ei johtunut säästä. 

Oma tavoitteeni oli ommella, mutta tulla kotiin mahdollisimman vähän keskeneräisten kanssa. Tästä johtuen kävikin sitten niin, että minulla oli yksi täysin valmis pussukka ja tilkkupintavalmiudessa oleva peitto. 

(Kamukassista on kyllä päällikankaat leikattu, mutta valmistuneeko koskaan?)

Tämän nimi oli helppo pussukka, mutta kyllä se jonkun verran taisi kirvoittaa painokelvottomia ajatuksia. Omastani tuli vähän vänkyrä, ei taineet kulmat osua ihan niin kohdalleen kuin oli tarkoitus. Kuvassa pussukka on pakattu täyteen pyyhkeitä, että se näyttäisi edes vähän säälliselle.

Tilkkuvoileipä pussukkaa varten tikattiin ensimmäisenä, josta sitten leikattiin pussukan osat. Minulle tuli tuota tikattua pintaa kotiin viemisiksikin, kun meni tuumat ja sentit ihan vähän vaan sekaisin. Onneksi oikein päin sekaisin. 

 Tikkaamista vaille valmis tilkkupinta. Blokin nimi on Hullaanus (Simple Swoon) ja se on iso, 24 tuumaa kanttiinsa. Ajattelin, että kuudesta tulisi torkkupeitto, mutta tulikin vähän isompi.

Tähän olin varannut kaksi Kaffe Fassetin fat quarter -nippua. Ajatuksena oli hyödyntää kohtalaisen isoissa paloissa isokuvioinen kangas. 

 

Hannelen ohjeessa oli kankaiden asettelu oli niin, että keskitähden kankaasta tulisi myös suunnikkaat, jotka tilkkupinnassani ovat tummansiniset. Sattuipa sitten niin, että leikkasin ensimmäiseen blokkiin liikaa vääriä paloja, joten fat quarterista ei enää riittänytkään suunnikkaisiin.

 Mutta onni onnettomuudessa, näin kirjavat kankaat tykkäävät rauhoittavasta tummasta sinisestä, ja se myös yhdistää kaikenkirjavat blokit aika tehokkaasti.

Kankaat valitsin kahdesta nipusta kauneuskriteerillä. Reunukseen poimin sitten jäljelle jääneistä kankaista punasävyiset, kun en enää keltaista tai vihreää halunnut sotkea tähän. Leikkasin kankaat paloiksi, jotka sekoittelin sitten peräkkäin reunukseksi. Ompelin reunuksen neljännen kurssipäivän iltana suoraan kiinni yhteen ommeltuihin blokkeihin. Mietin yön yli ja ratkoin sen aamulla auki ja lisäsin väliin kaksi tuumaa valkoista. Vähän tuli ilmavamman oloinen näin.  

Tilkkupinta on nyt tikkausjonossa, pari kolme työtä on vielä sen edellä, mutta onhan minulla nyt kaikessa rauhassa aikaa suunnitella tikkausta. 

Kurssiohjelmaan kuului myös vierailu (lue:ostosmatka) kangastukku Tekstiilipalveluun. Enpä ole samaan aikaan kovin montaa kertaa nähnyt sellaisia määriä kankaita. Tilkkupintaan löysin sieltä taustakankaan, todella värikkään batiikin. Monenlaista vanua ja huopaa lähti myös matkaan. Varsinaisia tilkkupuuvilloja ei juurikaan ollut, mutta muuta katseltavaa yllin kyllin. Minimiostosmäärä kankaissa oli viisi metriä, se vähän jarrutti ostohaluja.

Täällä ei mittakepeillä pelattu, vaan koneet mittasivat ja rullasivat kankaat koneenkäyttäjän käskyjen mukaan. 

Koko alkukesän tilkkuilun jarruna on ollut EQA:n kuvanvaihtotyö. Vaikka se on pieni (20x40 cm), sen tekeminen on maistunut tervalle. Toisen työn tein melko nopeasti jo kevättalvella, mutta oma kuvavalintani, jonka käyttölupaan jouduin vielä näkemään vähän vaivaa, on tuntunut liian isolta palalta haukattavaksi. Jouduin laittamaan itselleni rajoituksen, ettei uusia töitä (kurssia lukuunottamatta) saa aloittaa ennen työ on valmis.  Nyt, kun deadline painaa päälle, se on vihdoin viimeistelty ja kuvattu, ja voin viimein alkaa tehdä jotain muuta tai ainakin tikata.

Laiska töitään luettelee

Talvilomaviikko olikin oikeaa lomaa! Korona piti meidät kotona ja hiihtokisat puoliskon TV:n ääressä. Kylätiet olivat joinakin päivinä peiliä ja jääladut tuiskuttaneet umpeen tai suojasään pehmittämät. Monta hyvää syytä sai istua ompelukoneen ääressä päivästä toiseen. 

FinnQuiltin haaste keskeneräiset valmiiksi sattui niin sopivaan saumaan, ja sainkin pienennettyä keskeneräisten vuorta ihan kohtuullisesti. (Mutta kyllä niitä vieläkin on!)

Mäntyharjun kurssilla vuonna x tehty tähtönen sai tikkaukset pintaansa. Yrritin ensin tehdä pieniä tähtiä taustakankaaseen, mutta purin sen, koska halusin tiiviimmäksi tikatun pinnan. Ja uskalsin jopa tikata mustalle pohjalle lilalla langalla.

Välissä on bambuvanu, ja  tikatessa aika äkkiä hoksasin, että olisi sittenkin pitänyt kaivaa musta vanu kaapin perukoilta. Olin kuitenkin tikannut jo niin paljon, etten lähtenyt purkamaan. Etenkin purkamassani kohdassa vanua tihkui pintaan, mutta sain sen teippiharjalla pois. Opikseen voi tästäkin ottaa.

Laiskuuttaani näpsin kuvia vain kännykällä, pahoittelen kummallisia valotuksia ja värityksiä. 

Claudia Pfeilin suunnittelema Poppy Field laajeni toisella suojatiellä ja lilalla reunuksella koko pöydän peittäväksi liinaksi. Voi olla, että tämä rullataan pois ruoka-aikaan ;D. Nyt tämä odottaa tikkausta.

Yhden illan vietin Sanna Parankon etäkurssilla ja tein lompakon. Päälliseen hyödynsin joitakin vuosia sitten Mäntyharjulla tehtyä hirsimökkiriviä, joista piti tulla reppu. Ei tullut reppua, mutta tuli sentään lompakko. 

Noloin keskeneräiseni. Luulin, että tämä oli jo valmis ja olen etsinyt tätä liinakaapistani moneen kertaan ja ihmetellyt, mihin se on joutunut. Se ei ollut koskaan valmistunut, mutta nyt on. English paper piecingillä käsin ommeltu, nyt onnellisesti käyttökunnossa. 

Kankaanpään Tilkkupäivillä Katri Eskelisen työpajassa syntyneet lomittaiset kolmiot tekniikalla tehty tilkkupinta päätyi keväiseksi liinaksi. Yhtään tilkkupinnan kankaista ei enää ollut jäljellä ja jouduin reunakantin leikkaamaan ihan eri kankaasta, mutta hyvin näyttää ainakin kuvassa sekaan mahtuvan. 

Tämä lienee vanhin keskeneräiseni. Olin pakannut nätisti minigrip-pussiin valmiit tilkkupinnat, kovikehuovat ja vuorikappaleet, jopa vetoketjun ja valmiiksi leikatut ripustuslenkit. Siihen se oli sitten jäänytkin. Nyt on pussi tyhjä ja pussukka valmis. Tämä on iso, korkeus 28, leveys vetoketjun kohdalta 30 cm ja pohjan leveys 10 cm. Tänne mahtuu korkeatkin putelit tai sitten tämän voisi ottaa jonkun pienehkön käsityön projektipussukaksi.

Äitini sanoisi, että laiska töitään luettelee. Voi olla niinkin, mutta oli kiva saada monta juttua valmiiksi!

Kultaa, violettia ja hyvää onnea

 

Vihdoin seinällä! Aloitin tämän vapun aikoihin viime vuonna, yhdeksän kuukautta siinä meni. Malli on Todays's Quilter -lehdestä, jossa se on nimellä Paved with Gold. Beige ja ruskeat eivät kilisytä mitään houkuttelevuuden kelloja minulle, mutta lilat, purppurat, violetit - johan soi sinfoniat!

Nopeampaankin tämä olisi voinut valmistua, mutta ranneongelmat hidastivat etenemistä. Alunperinkin tarkoitus oli laittaa tämä seinälle. Pari vuotta sitten maalattu seinä oli jäänyt keskeltä vähän kirjavaksi, helpompaahan on tehdä tilkkutyö peittämään amatöörin maalausvirheitä kuin maalata seinä uudelleen :D

Lempivärini ei jää kenellekään epäselväksi, nyt taitaa lila riittää tässä huoneessa, kun päiväpeitekin noudattaa samaa linjaa. Seinävaate on n. 160 x 160 cm. Alkuperäinen malli oli vähän isompi, mutta jouduin jättämään kaksi reunuskerrosta pois, tähän paikkaan ei olisi mahtunut suurempaa, kun en halunnut sen menevät sängyn taakse. Vanuna on topakka polyesterivanu, jonka ostin reilu vuosi sitten Birminghamin messuilta.Se on tiivistä ja pysyy hyvin kuosissaan, mutta esim. peittoihin on ehkä liian jäykkää. Tässä se toimii erinomaisesti. 

 Kun kulta ei mahtunut tilkkutyöhön, törsäsin sitä sitten ihan kunnolla Säde-pussukkaan. Se on ensimmäinen karkkipaperipussukkani. Saimme jouluna Pandan Säde-nimisiä konvehteja (ovat muuten hyviä) ja otin paperit talteen. Tilkkukaveri Sirpalta sain apua, miten paperit muuttuivat pussukaksi. Tämä oli tällainen "pitihän tämäkin kokeilla", suuresti en tästä innostunut. Mutta jos oikein herkullisia papereita tulee vastaan, voin kyllä tehdä toisenkin. Ja pitäähän ne paperit jonkun tyhjentää...

 FinnQuiltin keskeneräiset valmiiksi -haaste sai kaivelemaan UFO-varastoa. Ja löytyihän niitä. Poimin ensin tehtäväksi vuosia sitten tekemäni Good Luck Starin, joka odotti vain tyynyksi muotoutumista. Ei ollut todellakaan iso homma, vetoketju taustakankaaseen ja sivusaumat yhteen. Ei mennyt kuin puoli tuntia. Mutta sitä puolituntista piti odottaa useampi vuosi.

Vielä ehdin

Bluprint järjesti yllätyksen ilmoittamalla lopettamisesta kuukausi sen jälkeen, kun olin maksanut vuosimaksun, onneksi oli puolihintatarjous. Tuli kiire ommella ainakin jotain, mitä olin aikonut tehdä jäsenvuoteni aikana. Normaalihinnalla en nimittäin olisi jäsenyyttänu jatkanut. Siksi Paved with Purple -työni joutui jonoon. 

Valitsin ensimmäiseksi roikkuvan kosmetiikkalaukun, koska ajattelin, että tämän ompelemiseen tarvitsen videon tukea. Kirjalliset ohjeethan voi joko tallettaa tai tulostaa ennen kuin Bluprint katoaa. 

 

PeeKaalta tilaamani Kaffe Fassetin kangas oli tähän omiaan. Leikkasin päällisen ensin kuitenkin ihan toisesta kankaasta ja suunnittelin tätä vuoriksi. Onneksi oli helppo muuttaa mieltään, sillä vuoripala oli saman kokoinen päällisen kanssa.  Laukku kääntyy näppärästi isoimman taskun ympärille ja kiinnittyy karbiinihaalla.

Litteässä osassa on kolme taskua, yksi verkkotasku ja kaksi kristallimuovista. Vetoketjut kaivelin yhtä lukuuottamatta omista varastoistani, siksi ne kaikki ovat vähän erivärisiä. 

Ohjevideosta on sanottava, että se oli osittain vähän sekava. Samalla videokurssilla oli kaksi erilaista laukkua, ja tämä oli jälkimmäinen. Vaikka videoiden episodeissa oli selkeästi mainittu, mistä kohtaa jälkimmäisen laukun tekeminen alkaa, sen jaksoissa viitattiin jatkuvasti edellisen työn videoihin tyyliin "tämä tehdään samoin kuin edellisessä työssä". Siinä sitten kelasin niitä aikaisempia jaksoja ja yritin löytää ne kohdat, johon viitattiin. Kurssin kommenteissa tästä oli annettu aika tiukkaakin palautetta. 

Leveä "tasku" on noin 8 cm syvä, leveys vajaa 30 cm ja korkeus parisenkymmentä senttiä. Ohjeessa oli myös pitkä hihna laukun olkapäällä kantamista varten. Sen jätin laittamatta, epäilin, ettei sille olisi käyttöä.

Tämä oli kiva työ. Hiukan sekavista ohjeista huolimatta oli paljon helpompi tehdä kuin etukäteen kuvittelin. Esim. kaarevan vetoketjun ompeluun tuli ihan uusi niksi. Reunakantin päiden yhdistämisen osasin jo aikaisemmin paljon näppärämmin kuin videolla opetettiin. 

Jos nyt, tällä viisaudella, tätä tekisin, miettisin, miten poikittain kulkevat ompeleet ratkaistaisiin niin, etteivät ne näkyisi ulkopuolelle. Minun laukussani poikittaisia (=taskuja kiinnittäviä) ompeleita on vielä vähemmän kuin ohjeen mukaisesti tehdyssä. Kiinnitin taskuja ja niiden välissä olevia kankaita yhdellä ompeleella, Annie ompeli ensin taskun pohjan kiinni ja vasta sitten päälle välikankaan. Kun ensimmäinen ommel jäi kankaan alle, ei uusi sattunut samaan saumaan muuta kuin uskomattoman hyvllä tuurilla. Vähän silmää häiritsee ulkopuolelle näkyvät ompeleet, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Karhu ja kettu ne yhteen sopii...

Toukokuussa syntyvälle vauvalle valmistui peitto jo hyvissä ajoin. Vanhempien tarinaan liittyvät karhu ja kettu, siksi ne haluttiin molemmat peittoon, sen eri puolille. 

Koskaan aikaisemmin en ole toteuttanut peittoa tällä tavalla. Tein eläinblokit valmiiksi, ja sitten laskemista lukuunottamatta, ilman mitään sen  kummempaa suunnitelmaan lähdin rakentamaan niiden ympärille pintaa. Kahden kolmion nelliöitä ja lentäviä hanhia suunnittelin käyttäväni  lisämausteena, ja sinne ne myöskin sain. Tavoitteena oli, että saan blokit, joiden pituus ja leveys alkuperäisesti eivät olleet suhteessa toisiinsa, jollain keinolla sellaisiin mittoihin, että lopputuloksena on toisiaan vastaavat mitat. Kettublokin mitat olivat sellaiset, että sitä tasaisesti kasvattamalla pääsisin toivottuihin peiton mittoihin. Tein laskelmia hienosti verrannolla ja sainkin ihan käytökelpoiset luvut. 

En sitten millään konstilla saanut kettupuolen värejä kohdalleen, pinta ei ole oikeasti niin halju kuin kuvassa.

Mutta ei mennyt ihan niin kuin olin laskenut. Karhublokki lihoi leveyssuunnassa enemmän kuin laskelmien mukaan olisi pitänyt. Peiton toivottua pituutta ei saavutettu, koska silloin siitä olisi tullut kummallisen leveä. Mikä meni laskuissa tai ompelussa  pieleen, ei aavistustakaan.

 Jo etukäteen hirvitti, miten saan päällisen ja taustan kohdistettua niin, että ne ovat kumpikin suorassa toisiinsa nähden, etenkin kun kummassakaan pinnassa ei ollut käytännössä yhtään pelivaraa poisleikattavaksi.  Pelasin vähän varmaan päälle jo ompeluvaiheessa, ja tein kettuosaan leveän reunuksen ajatellen, ettei siinä vaikkapa sentin heitto näkyisi niin selvästi. Mutta näin pienen peiton kanssa kohdistaminen oli kuitenkin yllättävän helppoa, isommalla olisi ollut paljon haasteellisempaa. Merkkasin kumpaankin pintaan sekä vanuun kaikkien sivujen keskikohdat, kohdistin ne ja harsin pinnat toisiinsa kiinni. Meni kerralla. 

 

Jos tausta olisi ollut yhtä kangasta, olisin hyödyntänyt blokkien kuvioita tikkauksessa. Nyt se ei ollut mahdollista. Suunnittelin ensin tikkaavani koko peiton pystysuoralla tikillä, mutta tikkauslangan valinnan haasteellisuus muutti suunnitelman. Jos olisin valinnut langan karhun ruskean mukaan, tikkaus olisi pompannut muusta pinnasta näkyviin. Siksi valinta oli vaalea pellavan sävyinen lanka. Jos olisin tikannut suorilla linjoilla, karhu olisi ehkä näyttänyt häkkikarhulle. En nyt ole varma, ovatko nuo silmukat yhtään sen parempia, mutta tikattu on. 

Kovasti en ryhtynyt hempeilemään, vaikka vauvanpeitto onkin kyseessä, mutta yhden sydämen pyöräytin muuten tylsän tikkauksen mausteeksi. 

Peitossa on bambuvanu enkä halunnut sen myöhemmin rypistävän tilkkupintaa, niinpä kutistin vanun ennen tikkausta. Ei mennyt prosessin aikataulutus ihan kohdalleen, niinpä jouduin odottelemaan vanun kuivumista.

 

Odottelutyönä ompelin Takatalvi-pussukan. Tuo vihreä talokangas on mielenkiintoista, hyvin kesäiset värit, mutta siinä sataa lunta, se on kai oikeasti joulukangas. Pussukan ompelupäivänä oli juuri sellainen kevätpäivä, jolloin kuvittelee kevään nyt oikeasti tulevan, ja sitten ulkona sinkoilee kaikkea mahdollista ja kaikista mahdollisista suunnista.