Aslak-sukat ja messutuomisia

Olin varannut Aslak-viikolle ainakin kaksiin sukkiin langat mukaan, mutta reippaat ja tehokkaat päivät sammuttivat kuntoutujan iltaisin tehokkaasti unten maille. Yhdet Aslak-sukat sentään valmistuivat. Lankana on Novitan Nalle, josta en ole pitkään aikaan neulonutkaan mitään. Totutusta ohuemmista puikoista on nyt vasemman käden etusormessa kunnon kovettuma ja muutama kivulias reikä. Ei hätää, laastari sormessakin neulominen onnistuu.

Kuntoutusviikolta palattuani matkasin tyttären kanssa pääkaupunkiin messuille. Näppärästi bussikuljetuksella pääsimme suoraan Messukeskuksen ovelle. Tapasin messuilla ompelevan ompelukonekauppiaani Marjan, joka oli varannut mukaansa minua varten ympyräharpin ja edestä avoimen vapaatikkausjalan. Marjalta ostin Pfaffini melkein tasan vuosi sitten samoilta messuilta, ja yhteistyö, tai pitää varmaan sanoa palvelu, toimii edelleen erinomaisesti.

Tytär halusi Hämeen tekstiilituonnin pöydältä pari puuvillakangasta, ja kun niitä oli viiden kankaan pakettitarjous, niin minä valitsin omiin valikoimiini loput kolme.

Ennen paluumatkalle lähtöä poikkesimme vielä Jumbossa. Poikkeamasta tuli melkein hukkareissu,  samat puodit löytyvät kotikaupungista. Marimekon palakorista löytyi kuitenkin 50% alella reilun kokoisia pakanpäitä. Näitä voin hyödyntää taustakankaina, pöytäliinoina, tai mitä nyt satun keksimään. 

Loppukevennyksenä legoista tehty Imatrankoski Model Expo-messuilta. Yhden innokkaan (entisen) legoilijan äitinä hurmaannun aina näistä.

Kansallismaisemassa

 

Tällä viikolla Aslak-kuntoudun Suomen kansallismaisemassa Punkaharjun Kruunupuistossa. Ompelukone on kotona, sukkapuikot ovat sentään matkassa. Pihlajavettä peittää edelleen jää, vaikka eteläiset rannat näyttävätkin jo melkein kesäisiltä. Ulkoilumaastot ovat mitä parhaimmat!

Uusille lukijoille tervetuloa!

Hiiri kissalla räätälinä, osa 2

Otsikon kuvaamassa tilanteessa käy useimmiten niin, että alkuperäinen suunnitelman kutistuu työn edetessä. Minulle kävi päinvastoin. Kännykkäni kaipasi uutta suojaa ja päätin ronskisti tehdä oikein värikkään yksilön. Jotenkin sitten matkan varrella alkoi hirvittää.Tarkoitus oli tehdä kännykkäpussiin myös pitkä hihna, jotta sitä voisi roikuttaa mukana silloinkin kun käsiveskaa ei tarvita. Känny ei oikein mukavasti kulje taskussa kokonsa puolesta. (Puhelimen käyttöohjeista muistan lukeneeni, että sen taskuun tunkeminen olisi kiellettyäkin, koska se voi kantajan kaatuessa aiheuttaa  hänelle vaaratilanteen????) Mitä pitemmälle tilkkupinnan tekoa jatkoin, sitä selvemmin ymmärsin, että minullahan menee koko garderobi uusiksi, jos tosissani meinaan tuota pussukkaa kannella. Värironkeli kun olen. 

Suunnitelman muutos, ja tein tilkupintaa lisää. Kännykkäpussiin suunniteltu tilkkupinta siirtyi koristamaan suuremman pussukan pintaa. Reunoille ompelin tummasta violetista sivukappaleet. Päälle tikkasin kiemuroita vapaalla konetikkauksella. Tumman lilan päällä tikkauslankana on vaihtuvavärinen lila, jossa on häivähdys vihertävää. Kelta-oranssi pinta on tikattu oranssilla. En ole vähään aikaan vapaata tikkausta harrastunut ja olin unohtanut, miten hauskaa se on! Alan vähitellen löytää koneen nopeuden ja kankaan liikuttelun välille tasapainon, joka kyllä katoaa välittömästi, kun ajatus karkaa neulan alta kauemmas.  Ompelu tyssäsi sitten tähän, koska kotoa ei löytynyt yhtään sopivaa vetoketjua. 

Tilkkupinnan tasauksesta yli jääneet silput jalostin saman tien pieneksi pussukaksi. Kun kerran alkuun pääsin, jatkoin kiemuroiden ompelua. Sain myös vetskarivarastoani vajutettua tämän 18 cm vetoketjun verran. (Minulla on luvattoman paljon lyhyitä vetskareita, käyttöä olisi enemmän pitemmille.)

Olen tehnyt ystäväni kanssa toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen pitää hänen perheensä villasukissa. Sukat kiertävät yleensä tuleville omistajilleen Korvatunturin kautta, mutta kuka/mikä estää niiden tikuttamisen jo hyvissä ajoin. Ystävän tyttäret ja miniät ovat kulkeneet sukissani jo jonkun vuoden, nyt Pikku Prinssi ja seitsemän Prinsessaa saavat myös joulusukkansa. Ekat pienet valmistuivat eilen, olipa ihanaa tehdä pientä ja nopeasti valmistuvaa!! Telkkarikäsityönä olen urakoinut kolmasosan sukkaurakasta.

P.S. Pikkupussukkaa katsellessa mietin, pitäisikö kuitenkin huitaista se kännypussukka noista kankaista. Onhan noissa iloa.Jos unohtaisi ronkeliutensa...

Valmis kiemura ja puutarhauutisia

Kiemuraliina valmistui kaupan valmiilla vinokantilla. Löytyi jopa aika hyvä sävy, joka istuu liinan vihreisiin paremmin kuin hyvin. Ompelin kantin oikealle ja käänsin nurjalle, viimeisen kiinnityssauman ompelin käsin. Liinan pituus on noin puolitoista metriä.

 Päivän ilo on tässä:

Pieni ruusujuurivauva, lempiperennani alku, puskee esiin maan uumenista. Luulin jo menettäneeni sen, kun jouduin siirtämään sen syksyllä, ja se loukkaantuneena kuihdutti silloin kaikki maanpääliset osat. Mutta se ei ollutkaan kuollut, keräsi vain voimia uuteen kukoistukseen.

Viikon kiukku ja kirous: 

Tämä on nurmikkoamme, jossa jotkut penteleet ovat pitäneet juhlia ilmeisesti koko talven paksun hangen alla. Melkein itku pääsi kun karmeus paljastui. Nurmikkoa meillä on vain 200 neliön tilkku ja ympärillä on metsää vaikka kuinka, mutta bilettämään piti tulla ihan nurkalle! (tästä kohtaa on sensuroitu kaikki rumat sanat) Saisinko pöllöt paikalle, herkkupöytä on katettu!

Ratkojalla töitä

Ei mennyt kuin Strömsössä tämän viikonlopun ompelut. Ensiksikin se kiemuraliina. Viikonlopun tavoite oli saada se valmiiksi. Tikkasin sen ommelviivaan, tai ainakin melkein. Kaikki meni hyvin kanttiin asti. Liinan kankaista raitakangas oli ainoa vaihtoehto. Muita kankaita oli niin vähän, että vinoon leikatun kantin olisi joutunut tekemään todella pienistä pätkistä. Myönnetään, että pienipalloista kangastakin on, mutta mielestäni se on niin kaunista, että haluan säästää sitä muihin töihin. Hiukan vierastin raitakanttia, etenkin kun raidat vinoonleikattuna menisivät myös vinoon. Tein kuitenkin kantin ja ompelin kiinni. Liina vaikutti tivoliin sopivalle. Ratkojalle tuli töitä. Minulla on nyt kolme ja puoli metriä vinoon leikattua kanttia valmiina, pitänee kehitellä joku siihen sopiva työ.

 Huomenna menen ja ostan valmista vinokanttia. Toivottavasti löydän oikean väristä.

Kiemuraliinan tekemisestä jäi neljä kaitaletta. Ompelin ne parittain yhteen ja lisäsin molemmille sivuilla samoja kankaita ajatuksena tehdä niistä pussukka. Kaivoin vaihtuvavärisen tikkauslangan (lilaa ja vihreää) ja tikkasin ympyrää. Alalanka loppui ja jouduin ottamaan työn paininjalan alta pois. Tikkaus näytti kamalalle. Lanka oli aivan liian tummaa ja vei kokonaan huomion tilkkupinnalta. Ratkojalle tuli töitä.

Unohdin ympyrät ja palasin turvalliseen lainehtivaan tikkauksen. Siinä vaiheessa huomasin, että olin unohtanut lisätä yläreunaan suunnittelemani raitakaistaleen. Ompelin sen sinne tikkaamisen jälkeen, kaksinkertaiseen  kaitaleeseen silitin tukikankaan, että sain sen vähän napakammaksi. Sain kun sainkin pussukan valmiiksi. Mutta en ymmärrä, miten olen oikein tilkkupintaa tehdessäni sitä katsellut, tai siis etten ole katsellut. Lienen ommellut silmät kiinni. Pienet pallot on pienten pallojen vieressä ja isot pallot isojen, kun piti olla juuri päinvastoin. Ja että huomaan sen vasta pussukkaa kuvatessani. Ratkojalle ei tule töitä!

Jotain positiivista: Ensimmäistä kertaa kohdalle osui sellainen vetoketju, että sain kangasrenksun vetimen reiästä helposti läpi.

Toistaiseksi pussukka on nimetön. 

Tavoitteena oli tehdä tänä viikonloppuna muutama pikkutähti. Onneksi en enää jaksa, ne olisivat todennäköisesti sammuneet tai pudonneet taivaalta.

Se oli sitten Sellainen Viikonloppu.

Testitähti

Testasin uutta Flying Geese viivaintani - ja se vastasi täydellisesti odotuksiani. Hanhien teko oli helppoa kuin heinänteko (tai ehkä tällaisen timotei-allergisen ollessa kyseessä, helpompaa kuin heinänteko). Tein sisimmän tähden sakarat 2½ tuuman levyisistä kaistoista, ja sen valmistuttua sain mitat suoraan tähden reunasta ja valitsin viivaimesta oikeat viivat, jonka mukaan leikkasin uloimmat sakarat. Kulmat sattuivat kohdalleen ilman sen kummenpaa sovittelua ja laskemista. Kerrankin välineurheiluvälineen valinta osui kohdalleen.

Kiemuroita ja hanhia

Kaivelin sunnuntaina kaappeja yrittäen keksiä, mitä voisin seuraavaksi ommella. Pussukoita tuli kaksi putkeen, eikä ison projektin aloittaminen vielä houkutellut. Olin blogeissa nähnyt kiemuraliinoja ja päätin kokeilla. Kankaiden valinta oli haastavaa, kunnes löysin Tilkkupäiviltä Kankaisen putiikista ostamani kangasnipun. Ei tarvinnut enää arpoa kankaita, sain samasta nipusta kaikki liinaan tarvittavat. 

(Onpahan vihreä taas mennyt harmaaksi sävyltään)

Liinaa oli kiva tehdä, nyt puuttuu enää kerrosten rakentaminen, tikkaaminen ja kanttaaminen. Miten tämmöinen tikataan, ei vielä mitään hajua.

Tänään iteljooni oli jättänyt postilaatikkoon kolme viikkoa sitten tilaamani Flying Geese -viivaimen. Näin kyseisen pelin Mystery Quiltin videoissa ja löysinkin sen nettikaupasta.Viivain on kuvassa A4-paperiarkin päällä. Yläkulman lilalla asteikolla saadaan keskikappale ja turkoosilla asteikolla kapeasta kulmasta "siivet". Viivaimella saa, jos oikein laskin, kymmenen erikokoista hahnea.

Ihan Outo

Joskus talvella Eurokankaan kangaslaarista tarttui käteen kummallinen kangas. Minusta se ei ole kaunis eikä ruma, vaan ihan outo, mutta siinä oli Jotain, enkä edes tiedä, mitä. Mutta mukaan se oli otettava. 

Keltaisen ja lilan kanssa se vääntäytyi tänään pussukaksi.Kovasti olen yrittänyt nimeä sille keksiä, mutta muuta ei tule mieleen kuin Ihan Outo.

 Tarkoitus ei ollut tehdä samanlaisia tikkauksia kuin edelliseen pussukkaan, vaan seurailla kankaan kuvionnin linjoja tikaten reunasta reunaan. Aika samanlaisia tikkauksista tuli kuitenkin.  Lainetikkauksessa ommelviivat eivät kuitenkaan ylitä toisinaan, tässä ne menevät ristiin useamman kerran.

En ymmärrä vieläkään, mikä tuossa kankaassa minuun vetoaa? On se vaan niin outo.

Orvokkini tummasilmä

Orvokkini tummasilmä -pussukka valmistui. Vuoriksi se sai samaa vaaleaa kangasta, mitä on pliisun BOM-sydämen taustassa parin postausta sitten. Vuoriin ompelin molemmin puolin taskut, toinen matalampi ja toinen syvempi. Minä en koskaan onnistu pussukoiden sisäkuvissa; en tiedä, mihin kamera tarkentaa ja valo-olosuhteet vaihtelevat pussukan syvyydestä riippuen, en edes viitsi kummallisia otoksiani sisuksista täällä esitellä. 

Pussukan korkeus on 23 cm, leveys yläreunasta mitaten 26 cm ja pohjan leveys 8 cm.

Aurinkoista viikonloppua!

Kuntoutusharjoituksia 2

Selkä ei kestä enää makaamista, pää ei dekkareita eikä saippuasarjoja, joten oli ihan pakko ihan vähän ommella. Eilisen, pliisun ja tylsän BOMin jälkeen piti saada vahvoja värejä. Mysteeristä jäi yhteen ommeltuja tilkkuja ja kaitaleita, jotka enempiä miettimättä surruttelin vain yhteen tilkkupinnoiksi ja tikkasin lainehtivalla (kesää kaivaten, kotijärvessä puolimetrinen jää) tikkauksella.

En jaksanut lähteä kaivelemaan huopakoviketta, jota yleensä käytän pussukoissa, vaan nappasin Mysteeristä jäänyttä vanua, kun sitä oli sopivasti vieressä. Aika nopeasti tajusin, että tulee aika luiru pussukka, vanu ei riitä napakoittamaan pussukkaa. Muistelin Tilkunviilaajan käyttäneen (muistinkohan oikein?) froteeta pussukoissa tukimateriaalina. Ei muuta kuin pyyhekaapille. Harvoin käytettyjen pyyhkeiden joukosta löytyi neliönmuotoinen, äitiyspakkauksen pyyhe vm. 1986, matalanukkaista napakkaa froteeta. En usko pyyhkeen alkuperäisen omistajan sitä enää kaipaavan, joten sakset käteen ja pussukan täytteeksi. Muutamalla lisälaineella esikoisen ensipyyhe kiinnittyi tilkkupinnan ja vanun taakse.Tähän vaiheeseen tämä jäi tänään.

Heart and Soul - nautittu pieninä annoksina

Jo Tilkkupäivien aikaan hätyytellyt flunssa ei ollut minua ole kokonaan jättänyt ja teki sitten täyskaadon pääsiäispyhien aikaan. Tänään olen vähän harjoitellut pystyasentoa ja kuntoutusvälineeksi valitsin Aurifilin BOMin, Heart and Soul-blokin. 

Kyllä on kunto mennyt huteraksi, leikkaamisen aikana piti käydä kaksi kertaa lepäämässä ja ompeleminenkin eteni pikkuisin annoksin. Viimeinen silittäminenkin ennen kuvausta jäi vähän keskeneräiseksi.

Hiukan entrasin alkuperäistä mallia. Siinä ompelijan päätettäväksi jäi, lisätäänkö kokonainen rivi pohjakangastilkkuja sydämen ylä- vai alapuolelle. En suostunut ompelemaan kuutta samanlaista 2½ tuuman tilkkua yhteen, vaan ratkaisin asian ompelemalla sekä ylä- että alapuolelle vajaan kahden tuuman levyisen, yhtenäisen kaitaleen, joista sitten trimmasin ylimääräiset pois, että sain aikaan neliön. Samalla sain sydämen mielestäni kauniimmin keskelle blokkia. 

Hiukan alkavat BOMini mennä omaan makuuni nähden liian äiteliksi, pitänee alkaa ujuttaa seuraaviin vähemmän hempeitä kankata.