Matkakertomus

 Oli todellinen ilo osallistua Carrefour Europèen du Patchwork & Art Textiles -tapahtumaan Ranskan Val d'Argentissa reilu viikko sitten. Ystävä pyysi mukaan, ensin kieltäydyin ja totesin, että ehkä vuoden päästä. Mutta kuka tietää, mitä on vuoden päästä? Lähdin. 

Tiedän, että tästä postauksesta tulee pitkä. Olen tehnyt noin 650 valokuvan saaliistani rajua karsintaa ja poiminut tähän mukaan itseäni miellyttäneet työt, en ihan jokaisesta 17 näyttelystä, mutta aika monesta. Kuvia kerääntyi paljon mm. siitä syystä, ettei enää (onneksi 😂) tarvitse kuvata 12 tai 24 kuvan filmille, vaan voi räpsiä niin paljon kuin ehtii. Toinen syy suureen kuvamäärään on se, että kuvaan aina (tai melkein aina, joskus unohtuu) työn kuvan jälkeen tekijätiedot. 

 Esimakua tilkuista jo koneessa matkalla Pariisiin. Siellä tapasin sinne Ateenasta lentäneen ystäväni, jonka kanssa jatkoimme junalla yhdessä Sèlestatiin, jossa meillä oli todella kiva airbnb-majoitus.

Kuvat eivät tee oikeutta, ei maisemille eivätkä näyttelyssä olleille töille. Ihastuin Ranskan maaseutuun!

 

Sitten näyttelytöihin. Kuvat eivät ole missään paremmuus- tai muussakaan järjestyksessä, onpahan vain koonti mieleenpainuneista töistä. Valtava määrä piti jättää pois vain siksi, että halusin saada tämän postauksen valmiiksi tämän vuoden puolella. 😄 (Tungoksista johtuen en pystynyt kuvaamaan kaikkia töitä suoraan edestä, jos ne näyttävät vinoilta, ne eivät sitä oikeasti olleet)

Anne Bellas: Mer de Glace

Amishien työ

 

Nukenpeitto amishien näyttelystä.
Hirsimökkiblokin kapeat kaitaleet 3-4 mm.

 Yhdessä näyttelypaikoista oli amishien töitä. Kun ihmettelin tätä, tapahtuman sivuilta selvisi, että amishit ovat alunperin juuri täältä Argentin laaksosta lähtöisin. He ovat siirtyneet Yhdysvaltoihin, kun Ranskan vallankumouksen aikaa asevelvollisuus tuli pakolliseksi. Heillä on aivan oma tyylinsä ja työt ovat käsin tikattuja.

Afgaaninaisten työ

 

Yksityiskohta edellisestä

Maisemia väliin. Olin kuusi vuotta sitten Birminghamin Festival of Quilts'ssa, jossa kaikki näyttelyt ja ostospaikat olivat samassa hallissa. Se oli aika uuvuttavaa, kun silmillä ja aivoilla ei ollut juuri lepotaukoja. Tämä tapahtuma on jaettu neljään laaksossa olevaan kylään ja jokaisessa kylässä oli useita näyttelypaikkoja. Siirtyminen paikasta toiseen kauniissa ympäristössä antoi silmille ja aivoille hyvän lepotauon. Ja taas jaksoi. 

Irina Timofeeva: Thousand Stars

Martine Apaolaza: My textile landscapes
Urban and Country

Yksityiskohta edellisestä

Helma Huisman-Hildebrand:
Hip teens don't wear blue jeans

Jeanne Treleaven: One on one
koko n. 30 x30 cm

 

 

 Tämän vuoden kilpailuteema oli Ocean: Kilpailuun ilmoitetuista töistä raati valitsi 30 viimeiseen taistoon. Joukossa oli kaksi suomalaista työtä, joista kumpikin tuli palkituksi! 

 

Maria Viita: The waves of the ocean end in rocks 
smoothed by continental ice

 

Toinen palkittu suomalainen,
Irina Malyukova: Primal fear

 

Julie Reuben: My Pacific

Perinteisten tilkkutöiden ystävänä Julie Reubenin työ oli yksi suosikeistani kilpailussa. Valitettavasti se ei päässyt palkinnoille.

Yksityiskohta edellisestä

Montse Forcadel: The Fisherman
Live go to sea, die to return home

 

 Jos olet jaksanut tänne asti, mietit jo, enkö ostanut mitään. 😂 Aika vaikea olisi olla hankintoja tekemättä, tai sitten pitäisi mennä ilman kortteja ja tyhjän kukkaron kanssa. Olin aika maltillinen ostoksissani...

Afgaaninaisten tekemiä pieniä
kirjontatöitä

Panaman alkuperäiskansojen alikeompelutyö (mola)

Ja vähän tarvikkeita 😀

Mallineita, joilla voi piirtää paperiompelun kuvioita

Yhtä jo testasin 😀

Pari kangasta, nappeja, isoja heksagoneja,
postikortteja, uusi paininjalka ompelu-
koneeseen, "lääkärinlaukun" rautoja.

...kunnes törmäsin tähän karkkirasiaan. Käsin värjättyä ja -painettua pellavaa, yhteensä n. 4 neliötä. Palat on 24x24 cm. Tätä nyt varmaan vuoden katselen ja silittelen ennen kuin raaskin purkaa laatikon ja tehdä näistä mitään. 😂 (https://www.instagram.com/margarethas_leinen/)

Uusia tilkkuystäviäkin löytyi reissusta, oli kiva tavata tilkkuilijoita saman aatteen ympäriltä.
Nyt on taas ikkunat ja ovet auki moneen suuntaan, ideoita muhitellen. Jo tapahtumassa ollessamme meillä oli ystävän kanssa hinku ompelukoneelle. Uutta on tulossa...

 

Hartolaa ja vähän Tamperettakin

Aika menee sellaista haipakkaa, ettei meinaa perässä ehtiä. Ompelukset kotona ovat jääneet vähäisiksi, mutta viikonlopun kursseilu tuotti sentään jotain. 

Hartolassa Sanna Parankon kurssilla teemana oli mandalatikkaus, jota kokeilin yhden kuvion verran. Se on tosi kivaa ja alkuun kankaalle suunniteltu kuvio pyrkii leviämään niin kuin se kuuluisa leipätaikina. Ja sitten se katosi. Nimittäin se mandalani. Kotiin sen kyllä toin ja täällä olen sen nähnytkin, mutta tällä hetkellä sijainti on tuntematon. Talosta ulos en ole sitä vienyt, joten jostain kankaiden välistä se varmaan joku päivä suvaitsee ilmestyä esille. 

Laatikkopenaali ja suoraan kehykseen tehty pussukka ovat sentään säilyneet tallessa. Laatikkopenaalin kovikkeena on molemmin puolin silitettävä kovike, ja kun vähän hämärässä Hartolan opiston eteisessä silittelin kirjavaa kangasta siihen, sain aikaan pari kunnon vekkiä. Mutta kirjava kangas pelastaa, ei niitä sieltä juuri huomaa, ellei ihan sormella osoittele. 

Kehyskukkaroon tein hanhet taittelutekniikalla, kiva ja aika nopeakin tapa, mutta jos on kovin nuuka kankaistaan (en ole, kai?), niin kangastahan tuo syö yksinkertaisia hanhia enemmän. Eikä kai esim. peittoon ole kovin hyvä, ellei sitten tikkaa taskuja umpeen. 

Alkuvuodesta Hartolan kurssilla tein karkkiblokkeja ja ompelin ne siellä jo yhteenkin. Sitten työ jäi lepäämään, ja nappasin sen mukaan sillä ajatuksella, että tekisin siihen reunat, jotta se vähän lihoisi.

 Sannan ohjelmassa oli serpentiiniblokki. Ohjeella tulee samantien kahden suuntaisia serpentiinin osia, ja kun en tiennyt, mitä ylimääräisillä blokeilla tekisin, piti keksiä saada kummankin suuntaiset käyttöön. Niinpä pitkien sivujen keskelle tuli kulma, josta lähtien serpentiini kääntyy omaan suuntaansa. 

Kulmia en suunnitellut mitenkään etukäteen. Lähdin vain ompelemaan keskikolmiosta kohti kulmaa ja ajattelin, että mietin sitten, mitä teen, kun pääsen kulmaan. 

Olen todella laiska laskemaan, ja tässä ei ole siis yhtään laskettu, miten blokit osuvat kulmaan päästäessä. Päästelin vain kohti kulmaa, ja sen jälkeen eri värisiä kolmioita kokeilemalla päädyin kyseiseen ratkaisuun. Siinä mielessä kävi tuuri, että ennen kulman oranssia kolmiota olevien keltaisten, pitempien palasten pituus heittää kulman molemmin puolin vain vajaan sentin. Käytännössä tuota eroa ei edes kunnolla huomaa. Tuurilla menin ja tuuria oli. 

Tämä on vielä tikkaamaatta, mutta se homma jää joulun jälkeen.

Tampereen messuilla kävin perjantaina, ja aika niukoin ostoksin. Olin edellisellä viikolla pessyt sekä Birminghamista että Berliinistä ostamani kankaat, niinpä oli hyvässä muistissa (mikä on välillä tosi huono), ettei huutavaa pulaa ollut. 

Aurifilin lankoja ostin, toisen kuudennen sormen Cloverilta, vai onko se sitten jo seitsemäs sormi. Tuo valkoinen on vanha, ja siinä on aika terävä pää joihinkin hommiin. Näin Cloverilla sinisen pallopäisen, mutta kun kotona purin sen paketista, ei päiden välillä kovin isoa eroa ole. Kankaan saa varmaan puhki kummallakin. Mutta tuo sininen on paljon nätimpi... Niin ja ostinhan minä Finn Quiltin uuden t-paidan! Logouudistus oli todella tarpeen, ja voi, miten ilme ihanasti piristyi!

Finn quiltin tilkkuvaatekisa tietenkin kiinnosti,  ja roikkuihan siellä oma kylpytakkinikin, joka kirjaimellisesti kalpeni muiden töiden rinnalla. Voittajatyöt olivat aivan huikeita! Millaista luovuutta ja taitoa! Kännykkäkameralla ottamani kuvat ovat niin epätarkkoja, että jätän ne tässä julkaisematta. Eniten harmittaa voittajatyöstä räpsäisemäni kuva, josta ei tietämätön edes arvaa, mitä kuva esittää. 

Ja kavereiden tapaaminen, se on aina kiva juttu isoissa tapahtumissa! 

 Ainoa kotiompelus viimeisen kuukauden aikana on tämä kovaonninen hanhipussukka. Toisen puolen hanhet pulskistuivat ompeluprosessin aikana salaperäisesti ja jouduin tekemään poikkeusratkaisuja, kun kappaleiden pituus heitti yli 2 cm. 

Siis kaitale pohjaan ja käsitöitä ymmärtämätön ei edes tajua, että virhettä tässä on korjattu. Hanhien lihominen jäi mysteeriksi, mutta opetti taas sen, että niiden mittojen kanssa pitää olla tosi tarkka.

Kun perkasin varastojani ja kassejani etsien piileksivää mandalaa, niin osuin aika moneen ufoon. Osan olemassaoloa en ollut edes muistanut (nolottaa).

Näin jossain Instagramissa tämän tyyppisen ufotaulukon, jota en sitten enää löytänyt uudelleen, mutta värkkäsin omille ufoilleni tällaisen projektisuunnitelmapohjan. Otsikoihin meni nyt enkkua ja suomea sekaisin, kun nuo enkunkieleiset nimet mahtuivat paremmin noihin ruutuihin. Ja joillekin oli vaikea keksiä hyvää suomenkielistä vastinetta, ja jos keksin, se oli melkein metrin mittainen. Vaikka taulukon oli tarkoitus olla vain ufoille, innostuin näköjään kirjoittelemaan sinne jo aloittamattomiakin töitä. :D

Nyt lähden tikkaamaan joulukuusta, että pääsen värittämään joulukuusirivin kaksi viimeistäkin ruutua. Jouluun on enää vain....

(Tulipa taas kilometripäivitys)

Birminghamin terveisiä

Pisin koskaan pitämäni blogitauko päättyy nyt. Kesä on ollut niin täynnä tilkkuilua tärkeämpiä asioita, mutta onneksi blogi on malttanut kiltisti odottaa.

Reilu kolme vuotta sitten päätimme tilkkuystäväni kanssa, että 2019 lähdemme Birminghamin tilkkufestareille. Aloitimme matkakassan kerryttämisen laittamalla euron päivässä säästöön. Minulla oli kummallinen kukkamaljakko säästöpossuna, jonne kuukausittain pudottelin sen kuukauden säästösumman talteen. Oli aika kiva potti vaasissa, kun matkasta alkoi tulla oikeasti totta.

Yan Liu: Infinity. Mielestäni kaunein työ näkemistäni

 Matka oli monessakin suhteessa unohtumaton. Tapahtuma on valtava kooltaan ja siellä maalaistyttö silmät ymmyrkäisinä vaan ihmetteli. Näyttelytöitä oli 777, jos oikein laskin käsiohjelmasta. Kaikkia niitä emme ehtineet kahden päivän aikana nähdä. Jossain vaiheessa tuli vastaanottamisen haasteitakin, ei millään enää olisi pieneen nuppiini kaikkea mahtunut. 

Claudia Pfeillin työ, joka voitti Contemporary Quilts -sarjan. Valaistus häiritsi kuvaamista. Alla yksityiskohta työstä

Festareilla oli myös iloisia kohtaamisia. Instagramissa seuraamani Tilikkunoita teki ostoksia samalla tiskillä ja ehdimme vaihtaa kuulumisia.  Enpä häntä ennen tuntenut, mutta suomen kieli paljasti yhteisen kotimaan. Pariin muuhunkin suomalaiseen törmäsimme festaripäivien aikana, jälkeemme tulleen ystäväkaksikon kanssa kävimme jopa musikaalissa Birminghamin Hippodromessa.

Ruth Archer and The Quilt Room Dorking: The autumn Leaves. Kiva blokki!

 

Näyttelytöiden taso oli yllättävän kirjava. Oli aivan huipputyötä upeine sommitteluineen, huolellisine ompeluineen ja mahtavine tikkauksineen. Vieressä saattoi roikkua työ, joka näytti keskeneräiseltä tai siltä, että oli tullut hurja kiire ja viimeistely oli jäänyt tekemättä. Suurin osa näkemistäni töistä oli kuitenkin kaikin puolin hyvää jälkeä.

Nicholas Ball: Trianglr Colour Study

En kuljettanut isoa järjestelmäkameraa mukaan, joten kuvat ovat kännykkäkameralla otettuja, enemmän tai vähemmän tarkkoja. Kuvaamisessa haasteena oli ihmisjoukot, harvoin pääsi kuvaamaan suoraan edestä ja ihmisiä oli tai liikkui lähellä työtä.

Judith Lyons: Scraps from Scrapheap 2019

Kovin paljon en kuvannut muutenkaan, pääasiassa sellaisia töitä, jotka omaa silmää miellyttivät tai joissa oli joku kiinnostava juju. 

Natalie Taylor and Frances Meredith: Jody's Birthday Quilt

Liz Jones:Moving On

Beatrice Bueche: Tree in the Moonlight, yksityiskohta

Näyttelyalue oli kohtalaisen väljä. Kauppojen luona  ja väleissä olisi sen sijaan voinut olla tilaa vähän enemmän.

Joulupallomiehet Arne ja Carlos Norjasta ovat aloittaneet kankaidenkin suunnittelun

'

Pieniä kangaskääröjen myyntipaikalla kävi aika sutina

Meillä oli menomatkalla ystäväni kanssa yhteensä kaksi lentolaukkua ja yksi iso, tyhjä ruumaan menevä matkalaukku, jonka sisällä toinen lentolaukku matkusti. Paluumatkalle pakkaaminen ei tuottanut vaikeuksia, vaan ostokset mahtuivat helposti noihin pakaaseihin.

Ostin yhdeltä vanukauppiaalta vanunäytteitä. Kymmenen tuuman neliöitä erilaisista vanuista, jokaisessa näytteessä tarkka selostus, millaiseen käyttöön suositellaan, miten tikata jne. Ostin samasta paikasta polyesterivanua, jollaista en ole koskaan ennen nähnyt, ei mitään höttöä ja paljon meikäläistä vanua tiiviimpää, mutta silti pehmeää ja notkeaa. Kerron kokemuksia kun niitä saan. 

'

Punnan edullisuuden näki tuotteiden hinnassa. Matkabudjetissa pysyminen ei ollut ollenkaan vaikeaa. Kassi"kit", on vielä "kittinä" ehkä joskus muuttuu kassiksi.

Malleja oli paljon tarjolla, mutta mukaan ei kuitenkaan lähtenyt kuin tuo ympyrä. Lisänä saranalliset, alumiiniset (=kevyet) kassi/pussukkaraudat. Mietin koko ajan, tilaisinko muutamat lisää ennen kuin brexit mahdollisesti tekee hommasta vaikeamman. Laukkuun pakattiin myös pari "irto"kangasta, jotka eivät jättäneet rauhaan, vaan vaativat päästä pois maasta.

Nämä oli reissun herkut. Edelleen paketissa, ja niitä kohdellaan kuin koriste-esineitä.

Ja koko reissun fiksuin ostos: Fiskarsin leikkuri, jonka teräosan saa käännettyä kolmeen asentoon. Näin vinosti sivulle käännettynä rannevammainenkin pystyy leikkaamaan ranne ihan suorana. 

Ehkä vielä joku vuosi uudelleen. Kummallinen kukkamaljakko saa siis jatkaa hommiaan säästöpossuna.

P.S: Eka kuva + kolme valkoisella taustalla olevaa tuliaiskuvaa ovat poikani ottamia. Muut itse sähläämiäni.