Mukavuusalueelta poistuminen (= ruskea taustakangas, jonka jotkut näkivät/näkevät harmaana, todennäköisesti kuvausteknisistä syistä) tuotti torkkupeiton pikkuveljelle (siltä varalta, että miehen ikään ehtineellä sattuisi joskus luita kolottamaan). Ompeluprosessin alkua on kuvattu täällä.
Isoja (5 x 10 tuumaa) hanhia asettelin ensin samaan suntaan, mutta sitten pyöräytin joka toisen rivin toiseen suuntaan. Peiton nimi syntyi tuosta pyöräytyksestä: Meno-paluu.
Värejä hain Afrikka-teemasta, jotka liityvät peiton saajaan, itse en ihan koe tavoittaneeni teeman ideaa. Ne ovat nyt, mitkä ovat.
Tikkausten suhteen minulla oli villejä ideoita, jotka rauhoittuivat sitten suoriksi poikittaisiksi tikkauksiksi, väli noin tuuma. Kurssin käyneenä vapaatikkaajana olisinhan jotakin muutakin voinut tuohon kirjailla, mutta aikataulukin vaikutti tikkauksen valintaan. Idean lähtökohtana ollut In the Clouds - peitto oli tikattu jotenkin samantapaisesti, vaikkakin huomattavasti tiheämpään.
Viisi metriä ruskeaa kangasta riitti, kun täydensin taustaa väripalkilla. Pitkittäiset taitokset näkyvät sivuvalossa tosi pahasti :(
Peitto jäi mittaamatta ennen postiin nakkaamista. Muistelen, että n. 130 x 185 cm. Tyytyväinen olen tulokseen, toivottavasti saajakin. Välissä on puuvillavanu.
(Pakettiin lähti myös muutama rasiallinen Paxeja, näillä on ollut ratkaiseva merkitys suhteemme alussa. Kun veljeni vastasyntyneenä oli tuotu sairaalasta kotiin, äitini oli löytänyt vauvan suusta kolme Pax-pastillia. Tuore iso-sisko oli pitänyt huolen, että uusi tulokaskin saa osansa.)
Kuva Fazerin sivuilta |