Vähätilkkuinen loppuvuosi

 Tämä loppuvuosi on ollut hyvin niukka tilkkujen suhteen. Etätyö on valloittanut ompeluhuoneeni, ja kun koko päivän olen siellä istunut, illalla haluaa jo pois huolimatta tilkkujen houkutuksista. Jotain on kuitenkin tehty, joskaan ei kovin paljon valmistunut.

 English paper piecing, Millefiori-työni La Tarantella hyppääsi syysloman aikaan aimo harppauksen eteenpäin, vaikka puuhaa sen kanssa on vielä pitkään. Mutta tämähän onkin kymmenen vuoden projekti, joten tästä ei ole paineita, kova hinku vain tekemään. Suurin rosette valmistui, pienissä roseteissa oli niin paljon mallineita kiinni, että niiden vapauttamiseksi harppasin tässä vaiheessa suurimman ompeluun. Nyt pääsen liittämään tähän pienempiä ja saan mallineet uusiokäyttöön. Tämä työ seisoo nyt toistaiseksi, vasenta käpälääni operoitiin reilu viikko sitten parempaan kuntoon, ihan vielä ei kärsi käsin ommella. 

Tilkkukauppa Tilkkusen mukimattovaihtoon ehdin kuitenkin mukaan ennen operaatiota. Tein pienistä lentävistä hanhista lumisia kuusia ja tikkasin käsin kultaisella langalla vähän säihkettä. Sattuneesta syystä nurjaa puolta en esittele, on meinaan tikit siellä vähän vinksallaan. 

 Itse sain Annukalta todella ihanan mukimaton: Niin kaunis ja huolellista työtä. Tätä ei mukin alle päästetä suttaantumaan, vaan se sai paikan pienen sivupöydän liinana. Ikinä en ole nähnyt näin siististi kiinnitettyä reunakanttia!

Tilasin aiemmin syksyllä Cladia Pfeilin mallin Poppy Fields. Vaikka kaksi työtä odottaa tikkaamista, niin laitoin tämän alulle. Leikattu käsi ei vielä kestä ison peiton vääntämistä tikkauskoneella, mutta ompelu alkoi onnistua reilu viikko operaatiosta tervekäsipainotteisesti vasemman lähinnä huilatessa.

Leikkaamiseen sain apua aluksi mieheltä viivaimen pitelijänä. Kun en voinut etätyöläistä jatkuvasti juoksuttaa, palkkasin kaksi kahvakuulaa viivaimen painoksi Milja Samilan vinkistä.  Hyviä työntekijöitä olivat (yhteensä 16 kg), eivät leipää eivätkä palkkaa huudelleet ja pitivät viivainta paremmin paikallaan kuin minä itse . 

Unikot ja "suojatiet" ovat valmiit, niitty vielä puuttuu ympäriltä. Aion jatkaa työtä isommaksi, mitä se ohjeen mukaan on (n.71 x 180 cm). Tuo koko on vähän hankala, mutta reunuksia lisäämällä unikkopellosta saa vaikka....
Mutta ei kerrota kaikkea joulun alla :D

 

Joulu jo vähän mielessä

Uusi käsitöihin erikoistuva kauppa, Senttijatuuma, lähetti seitsemälle tilkkuilijalle punaisen, pienillä valkoisilla tähdillä somistetun fat quarterin. Tehtävänä oli valmistaa kankaasta jouluinen mukimatto. Sain kunnian aloittaa viikon kestävän mukimattokavalkadin.Kaikki mukimatot löytyvät Instagramista hashdagilla #SenttiJaTuumaChristmasMugRug, niitä julkaistaan yksi matto joka päivä viikon ajan tästä päivästä lähtien.

Kun ryhdyin miettimään mukimaton toteutusta, mielessäni kummitteli Snowflake Quilt, ja jopa hetken kuvittelin hyödyntäväni mallia paljon pienemmässä mittakaavassa. Aika pian tajusin kuitenkin, että jollen halua tehdä puolen sentin kahden kolmion neliöitä, on viisainta unohtaa ajatus.

Lumihiutale-teema ei kuitenkaan jåttänyt minua rauhaan. Aikani surffailtuani löysin Amy Friendin suunnitteleman paperiompelumallin. Mielestäni neliön muotoinen malli asettuisi jotenkin hölmösti suorakaiteen muotoiseen mukimattoon. Keksin sitten pilkkoa lumihiutaleen osiin, puolikkaan sijoitin toiseen reunaan, neljänneksen kulmaan. Valmiin mukimaton koko on 7,5 x 9 tuumaa. 

Tikkauksella en halunnut sotkea kuviota yhtään. Lumihiutaleen osaset on tikattu vain reunoistaan, muuten tikkaus on kiemuroita pienillä silmukoilla punaisella langalla. 

Itse olen lopputulokseen tyytyväinen (vaikka mies sanoikin lumihiutaleitani risukoiksi :D )

Kiva tähtikangas on Andover Fabricsin Star Bright, väri Dark Red. Kiitos Senttijatuumalle kivasta ideasta ja mukaan pääsemisestä!

Kuvat on poikani ottamia.

Creative Scissors ja muita muistoja

 

Tytär siivosi keväällä varastoaan ja löysi pari kassillista CISV-paitojaan ja huppareitaaan, (Children's International Summer Village) parinkymmenen vuoden mittaisen CISV-uran muistoja.  Kansainvälisillä leireillä on aina oma paitansa, samoin leiriin osallistuvat eri maiden delegaatiot lahjoittavat oman maansa CISV-paitoja toisilleen. Kun tytär pähkäili paitojen loppusijoitusta, kiirehdin ilmoittamaan, että t-paidoista voin tehdä peiton, roskiin tai kirppareille näitä muistoja ei viedä.

Leikkasin paitojen painatuskohdat suorakaiteiksi tai neliöiksi riippuen kuvan tai tekstin muodosta. Puolen tusinaa paitaa on vielä leikkelemättä, kunhan ratkaisen, miten saan painatuksista järkevän muotoisia. Osa teksteistä on sellaisia, että ne alkavat takakappaleelta ja jatkuvat etukappaleelle tai päinvastoin, niidenkin kanssa on vielä mietittävä, miten ne on järkevä yhdistää, jotta ajatus säilyy.

Seuraavaksi silitän palat ohuelle tukikankaalle. Palojen väliin teen kaitaleet yksivärisestä vihreästä puuvillasta. Paidoissa olleita pieniä kuvia ja STAFF-tekstejä laitan ehkä takakangasta somistamaan.

Tämä kasa on leikattujen paitojen rippeitä. Roskiin ne eivät mene vieläkään, vaan perheen pyöräilijöiden pyöränpuhdistusräteiksi.

PS. Tuo Creative Scissors on yhden leirin nimi ja se löytyy peräti kahdesta paitapalasta.

Never say never

Hämärästi muistan joskus sanoneeni, ettei käsinompelu ole minun juttuni (ja ehkä jopa pyytänyt kutsumaan valkotakkiset paikalle, jos siihen haksahdan). Olen haksahtanut, ihan totaalisesti, olen ihan koukussa. Loppukesä on ollut todella kiireinen ja ompelukoneen ääreen en ole ehtinyt ollenkaan. Seurasin Instagramissa Millefiori-peittojen edistymistä ja kun kaipasin pientä käsityötä, tilasin Millefiori 3 kirjan ja valmiiksi valikoidun paketin siinä tarvittavia mallineita.

 Peiton valmistumisen takaraja on laitettu kymmenen vuoden päähän ja ajatus todella oli, että teen sitä ihan pikkuhiljaa, ompelen silloin tällöin sauman tai pari.

Ensimmäisenä ompelin suurimman rinkulan, tai rosetin, kuten mallin suunnittelija Willyne Hammerstein niitä kutsuu.  Sitten tulin katsoneeksi kirjan kuvia (ja ohjettakin) tarkemmin ja huomasin, että useimman rosetin keskusta ja muitakin osia on leikattu ja ommeltu fussy cutting-tekniikalla.

Ei muuta kuin opettelemaan. Mustikkakankaasta tuli aika hauska keskusta, vai mitä?

Olisi ehkä kannattanut valita joku muu väri keskustan viereen? Taas opin.

Tämän keskusta tehtiin niin kapeista paloista, että keskikohtaa piti vähän pakottaa aloilleen silityraudalla. Opin, että ehkä on parempi ommella keskikohdasta ulospäin eikä päinvastoin? Joku pala ei ole ihan mennyt kohdalleen mallineen päälle, ja kuvio vähän ontuu.

Rinkularosetista tuli vähän musta lammas tai ruma ankanpoikanen, erottuu muista roseteista väriensä puolesta. Mutta saa luvan sulautua joukkoon, sillä teen sille kavereita.

Fussy cuttingin seurauksena minulla on nyt useampi kangas, jossa on reikiä keskellä kangasta. Vähän hirvitti aluksi ruveta sillä tavalla leikkelemään, mutta kangastahan se vain on. Ja tilkkutöissä voi hyvin käyttää ne reikien välit.

Mallineet eivät ole koolla pilattuja, etenkin B ja E ovat aika haastavia, kun nurjalla puolella tuntuu olevan kangasta paljon enemmäm kuin oikealla puolella.

Ompeluvälineille ja mallineille kasasin pienen kopan, jossa kaikki tarpeellinen pysyy samassa paikassa.

Niin, se pikkuhiljaa ompelu. Työ on edennyt nopeammin kuin etukäteen kuvittelin. Olemattomat vapaa-hetket menee koppa sylissä. Ja niin helposti käy - ompelen vielä yhden sauman - ja vielä yhden - ja vielä yhden - ja vielä...

Dead-line on kyllä vieläkin siellä kymmenen vuoden päässä.

Kurssiompeluksia

Juhannuksen jälkeisen viikon vietin Iitissä Perheniemen opiston tilkkutyökurssilla. Puitteet Vanhassa kartanossa olivat hulppeat eikä palellakaan tarvinnut missään vaiheessa. 

 Kurssin teemana olivat värisävyt ja ympyrät, mutta paljon muutakin oli mahdollista tehdä.

 Aloitin vinksahtaneista ympyröistä (wonky circles). Näistä tuli tyynynpäällinen. Tuo silmiinpistävä vaaleansininen kangas vaihtui toiseksi työskentelyn aikana. Samoin jouduin tekemään joihinkin blokkeihin lisäkaaria, että sain ne tarvittavaan mittaan.

Sitten siirryin reikiin, joka olikin tosi hauska juttu. En aloittaessani tiennyt, mihin reiät laittaisin, niistä tuli sitten kansion päällinen. Reiät ommeltiin hauskalla tekniikalla hyödyntäen kaavapaperia. Paperille piirrettiin ympyrä, se laitettiin kankaan päälle ja ommeltiin pitkin viivaan. Kangas leikattiin ympyrän sisältä pois ja saumavara hakitettiin. Paperi käännettiin toiselle puolelle, silitys  - ja siinä oli kaunis, tasareunainen reikä. Minä laitoin taustalle kirjavan kankaan, jonka tikkasin ympyrän reunoja pitkin kiinni. Opettajalla oli mm. pussukka, johon oli laitettu kristallimuovi-ikkuna ympyrään. Viimeisenä revittiin paperi välistä pois. Saumavaroihinhan jää pienet hakitetut paperikulmat, mutta ei ne siellä ketään haittaa. 

Viimeistelyssä tikkausmopo lähti käsistä. Innostuin tikkaamaan pientä piiperrystä, mallit nappasin kirjavan kankaan kuvioinnista.  

Takapuolella on vain yksi reikä. Tikkausta olisin voinut  jatkaa vielä lähemmäksi reunaa, se jäi mittavirheen takia  vähän autioiksi.

 Tekniikka on  hauska, ja sillä saa helposti kauniita ympyröitä soikioita tai mitä sitten haluaakaan tehdä. 

 Ympyrähulluttelun jälkeen vähän säntillisempiin töihin. Muunneltu hirsimökki paperiompelulla. Tämä oli varsinainen kuntojumppa. Kun jokaisen ommellun sauman jälkeen nousin seisomaan, silittämään  ja leikkaamaan, tuli noita ylösnousuja melkein sata. Kotona tämä olisi mennyt yhdellä istumalla, mutta kurssiolosuhteissa se ei onnistunut. Ei paha juttu ollenkaan! Ompelussa piti olla tarkkana, että kuvio lähtee kiertymään sinne, minne oli tarkoituskin. Tästä(kin) kummallisesta kuviosta tulee ehkä joskus tyyny. 

Värjäysjutut oli yksi asioista jotka halusin Perheniemessä oppia. Värjäsimme väriliukumia, ja opettajalla oli ohjeita töihin, joissa saattoi käyttää saman värin eli valoisuusasteita. 

Itse värjäsin kolmella sävyllä. Punainen ja sininen ovat suoraan purkista, lilan sekoitin itse noista kahdesta. Värjäys tehtiin pusseissa, ja oli kyllä vähän sotkuista puuhaa, vaikka tapaa sisäsiistiksi mainittiinkin. Vasemman puoleiset kankaat ovat ensimmäisestä väriliemestä, oikeanpuoleiset jälkivärejä. Ensin värjättyjä kävin möyhentämässä usein, ja sainkin kohtaisen tasaista, mutta eivät näytä kuitenkaan tehdasvärjätyiltä. Jälkivärjätyt olivat väriliemessä kahden yön yli, ja aika voimakasta tuli vieläkin. Näitä kävin vain kerran kääntelemässä, joten ovat kirjavampia. 

Jälkivärissä liotetut kankaat. Ei tarvinnut kauan ododtella kuivumista, kun lämpömittari näytti tukahduttavaa + 30.

 Olin varautunut värjäyksiin kumihanskoilla ja -esiliinalla, mutta silti sitä luulee osaavansa toimia sotkematta.

 Heti ensimmäiset värit tulivat (kai liian täyteen täytetystä) pullosta käsille. Vieläkin kynnenvierukset sinertää, vaikka värjäyssessiosta on jo kohta kaksi viikkoa. 

Tämä taisi olla japanilainen korinpohja, tai jotain sinnepäin.  Ehkä nämä sijoittuvat kassiin, tykkään niistä noin yhtenäkin rivinä (alla), aivan kuin boordina. 

 Torstai-iltana kuumuus alkoi tehdä tehtäväänsä ja tarvitsin aivotonta tekemistä. Aloin ommella silpputilkkuja yhteen pareittain, sitten leikkasin ne suurinpiirtein suorakulmaisiksi ja ompelin parit taas yhteen. Värien suhteen ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa, kuin että otin toisen tilkun esim. punaisten pussista ja toisen sinisten.

 Tämä oli niin hauskaa, että jatkoin sitä vielä kotonakin - ja nyt minulla on vanhan autoni takakontti riemunkirjava! Olen Sanna Parankon autossa nähnyt tällaisen alustan ja ajattelin, että tähän voisi upottaa silppuja. Blokkeja tuli aika monta ylimääräistä, ja todennäköisesti tämä aivoton työ jatkuu, koska se on niin kivaa.

Tilkkupinta on tikattu parketinalushuovan päälle Se on mielestäni  hyvin samankaltaista kuin askartelutarkoituksiin myytävä kierrätyshuopa, mutta iloisempaa (vähän kirjavampaa) ja paljon halvempaa. Ainoa haittapuoli oli, että rautakaupasta piti ostaa koko 15 rulla, mutta rakentaja-alennusten kanssa metrihinnaksi tuli reilu 2 €. Suunnitelmissa on kasseja ja koreja, joihin voisin tuota huopaa upottaa. 

Ja olipa kiva lastata tänään ostokassit takakonttiin!

Kiitokset Ulla Meskaselle ja kurssikavereille kivasta kurssista!

Vielä ehdin

Bluprint järjesti yllätyksen ilmoittamalla lopettamisesta kuukausi sen jälkeen, kun olin maksanut vuosimaksun, onneksi oli puolihintatarjous. Tuli kiire ommella ainakin jotain, mitä olin aikonut tehdä jäsenvuoteni aikana. Normaalihinnalla en nimittäin olisi jäsenyyttänu jatkanut. Siksi Paved with Purple -työni joutui jonoon. 

Valitsin ensimmäiseksi roikkuvan kosmetiikkalaukun, koska ajattelin, että tämän ompelemiseen tarvitsen videon tukea. Kirjalliset ohjeethan voi joko tallettaa tai tulostaa ennen kuin Bluprint katoaa. 

 

PeeKaalta tilaamani Kaffe Fassetin kangas oli tähän omiaan. Leikkasin päällisen ensin kuitenkin ihan toisesta kankaasta ja suunnittelin tätä vuoriksi. Onneksi oli helppo muuttaa mieltään, sillä vuoripala oli saman kokoinen päällisen kanssa.  Laukku kääntyy näppärästi isoimman taskun ympärille ja kiinnittyy karbiinihaalla.

Litteässä osassa on kolme taskua, yksi verkkotasku ja kaksi kristallimuovista. Vetoketjut kaivelin yhtä lukuuottamatta omista varastoistani, siksi ne kaikki ovat vähän erivärisiä. 

Ohjevideosta on sanottava, että se oli osittain vähän sekava. Samalla videokurssilla oli kaksi erilaista laukkua, ja tämä oli jälkimmäinen. Vaikka videoiden episodeissa oli selkeästi mainittu, mistä kohtaa jälkimmäisen laukun tekeminen alkaa, sen jaksoissa viitattiin jatkuvasti edellisen työn videoihin tyyliin "tämä tehdään samoin kuin edellisessä työssä". Siinä sitten kelasin niitä aikaisempia jaksoja ja yritin löytää ne kohdat, johon viitattiin. Kurssin kommenteissa tästä oli annettu aika tiukkaakin palautetta. 

Leveä "tasku" on noin 8 cm syvä, leveys vajaa 30 cm ja korkeus parisenkymmentä senttiä. Ohjeessa oli myös pitkä hihna laukun olkapäällä kantamista varten. Sen jätin laittamatta, epäilin, ettei sille olisi käyttöä.

Tämä oli kiva työ. Hiukan sekavista ohjeista huolimatta oli paljon helpompi tehdä kuin etukäteen kuvittelin. Esim. kaarevan vetoketjun ompeluun tuli ihan uusi niksi. Reunakantin päiden yhdistämisen osasin jo aikaisemmin paljon näppärämmin kuin videolla opetettiin. 

Jos nyt, tällä viisaudella, tätä tekisin, miettisin, miten poikittain kulkevat ompeleet ratkaistaisiin niin, etteivät ne näkyisi ulkopuolelle. Minun laukussani poikittaisia (=taskuja kiinnittäviä) ompeleita on vielä vähemmän kuin ohjeen mukaisesti tehdyssä. Kiinnitin taskuja ja niiden välissä olevia kankaita yhdellä ompeleella, Annie ompeli ensin taskun pohjan kiinni ja vasta sitten päälle välikankaan. Kun ensimmäinen ommel jäi kankaan alle, ei uusi sattunut samaan saumaan muuta kuin uskomattoman hyvllä tuurilla. Vähän silmää häiritsee ulkopuolelle näkyvät ompeleet, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Hitaasti etenee

Lila seinävaatteeni etenee nyt aika hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Keskiosa on valmiina, ja nyt teen reunuksia. Tähän vaiheeseen pääsin suht sukkelaan, mutta sitten alkoi edelleen jatkuva hidas vaihe. Koko on nyt n. 135 x 135 cm. Pinta on teipattu kuvaa varten komeron oviin, ovenkahvat nostavat kangasta laskoksille, ei se noin paljon aaltoile oikeasti ;)

Seuraava reunus tehdään 1 7/8 tuuman neliöistä. Ensisijainen ohje oli leikata pikkuneliöitä sellaiset viitisen sataa, mutta oikaisin ja ompelin ensin kaitaleita yhteen, jotka sitten leikkasin tarvittaviksi ruuturiveiksi. Vain kymmenisen ruuturiviä tein ohjeen mukaisella tavalla leikattujen kaitaleiden päistä jääneistä paloista.

Saadakseni erilaiset kankaat mahdollisimman hyvin sekoitettua, jaoin samasta kaitalerivistä leikatut palat neljään kasaan, työn jokaiselle sivulle oma kasansa. 

Kahdeksan ensimmäistä ruuturiviä ommeltu yhteen - ja vaikka kuinka yritin sekoitella, ihan ei mennyt kaikilta osin sekaisin. Keskellä kulkeva saman kankaan rivi on ohjeen mukainen. Eikä näitä rivejä tarvitse enää ommella yhteenkuin sata  :D.
Jännitystä lisää, miten saan tämän mosaikkikaitaleen osumaan oikein työn kulmiin. Luulen (ja pelkään), ettei 1/4 tuuman "scant seamini" ole  joka tilkussa ihan niin tarkka.

Uusi alku

Makuuhuoneen seinästä poistettiin tapetti, kun sain batiikeista ommellun tilkkupeiton valmiiksi.  Seinä maalattiin, tai oikeastaan pitää sanoa, maalasin seinän, koska pienet (kauneus)virheet maalipinnassa ovat yksin minun aikaansaannostani. Tarkoitus oli silloin, että sängyn taakse seinälle tulee tilkkuseinävaate, jos ei muusta syystä, niin peittämään muutamasta kohdasta epätasaista maalipintaa, mutta se on odottanut tuloaan jo melko kauan.

Minulla oli jo varma näkemys, mitä seinälle haluan, kun pari viikkoa sitten eteeni tupsahtikin ihan toisenlainen ajatus. Nappasin Prisman lehtihyllystä minulle ihan uuden lehden, Today's Quilter. Siinä oli medaljonkityylinen peitto, Kullalla silattu nimeltään. Kulta ei minuun kolahtanut, mutta mallissa oli joku kumma juttu, ja niinpä heitin ensimmäisen suunnitelmani romukoppaan. Tai oikeasti taisin muuttaa sen varasuunnitelmaksi, jos tästä ei tule mielikuvani mukaista. 

Peiton keskiblokkiin on kaavat saumavaroineen ja ohje ommella se käsin. Tein kuitenkin kaavoista mallineet ja toteutin blokin english paper piecingillä, se tuntui helpommalle vaihtoehdolle. Keskellä olevan oktagonin palasten piti olla fussy-cut -tapaan leikattu raidallisesta tms. kankaasta. Minulla ei sellaista ollut, ja niinpä tein raidallisen kankaan itse. 

Vähän näyttää siltä, kuin olisi maitoa kaatunut keskelle blokkia. Kankaassa on vähän vaaleampia kohtia, jotka yllättävästi pomppasivat näkyviksi, kun kangas oli leikattu pieniksi paloiksi. Blokin koko on 16,5 x16,5 tuumaa, ja tästä eteenpäin työtä jatketaan ompelukoneen avustuksella.

Kaivelin lilat kankaani esille, eiköhän niistä yksi tilkkupinta synny. Mallin etu lisäksi on se, että siihen voi käyttää aika pieniä paloja. Niitäkin on.