Lintupeitto lähti lentoon

Tämä lintupeitto on pyörinyt täällä jo enemmän ja vähemmän. Sehän sai alkunsa siitä, kun halusin kokeilla paper piecingiä ja jäin tekniikkaan koukkuun. Lintuja syntyi melkein kuin liukuhihnalta. Tekele lepäili pitkään lähes jokaisen vaiheen jälkeen. Pieni ajatus oli, että se lähtisi Mansetilkkuun, mutta kesäkuun alussa oli annettava periksi - aika loppui.

Mutta nyt, tikattu ja kantattu - valmiina lentoon!

Valkoinen tausta on tikattu valkoisella, myös alalanka on valkoinen.

Jokaiselle linnulle on valittu yksilöllinen väri tikkauslankaan. Kaikenkaikkiaan peitossa on yhdeksän eri väristä lankaa. Alalanka on koko ajan sama valkoinen.

 

Taustalla oranssiin taittava, kirjava kangas. 

Kuvia on nyt kovin tuhlaillen, koska voi olla, etten näe peittoa enää koskaan tai ainakin hyvin harvoin. Linnut lennähtivät Englantiin lintuharrastajaystäväni iloksi. Ai, Mansetilkku, kyllä sielläkin jotain on.

Tilkkukurssiterveisiä

Nyt taidan jo uskaltaa paljastaa, mitä puuhasin Mäntyharjun kansalaisopiston tilkkukurssi kakkosella. Kolmoskurssia on enää kaksi päivää jäljellä, ja mikäli siellä on ommeltu samaan tahtiin kuin kakkosella, ei siellä ole paljon ehtinyt netissä surffailla. Postaan kurssilla otettuja valokuvia myöhemmin, tässä nyt vain minun aikaansaannokseni jo kotona kuvattuina.

Minulle uusi tekniikka oli unkarilainen taittelu. Tein kaksi blokkia samalla mallilla (myöhemmässä kurssipostauksessa näette, että näitä on vaikka minkälaisia lisää).

 Irtoblokit jäävät minulla helposti kulkemaan, joten toisen blokin ompelin heti kassiksi. Kassin ohje on myös kurssilta, tuunasin ohjetta omiin tarpeisiini sopivammaksi vaihtamalla hihnan niin pitkäksi, että kassia pystyy kantamaan olkapäällä. Alkuperäisessä ohjeessa kahvat olivat lyhyet ja ne ommeltiin vinoon kassin keskikohtaa kohden.

Toisen blokin ompelin kansion kansiin, johon olen tallettanut kurssilta saamani ohjeet.

Kettublokki oli yksi kurssin ohjeista, osa ompeli myös pupun. Kettutyttöjä ja puputyttöjä! Jotkut rohkeat tekivät molemmat tai jopa monta eläintä.(Taustalla oleva kettu on Jari Muinosen kuvaama ja koristaa Etelä-Karjalan osuuskaupan kalenteria heinäkuun kohdalla)

Juoponpolkublokista opettelimme kikka-kolmosella tehdyn version. Pyöreä osa tehdään taittelemalla. Blokki tulee nopeasti ja helposti, mutta syö kovasti kangasta, eikä siksi ole ehkä parhain isoon työhön. Pyöreäreunaisen "piirakanpalan" kohdalla on kolme kerrosta kangasta. Solisevaksi puroksi asetellut blokit muokkautuivat kotona sohvatyyyn päälliseksi.

Sohvatyynyn päälliset lisääntyivät hyvää vauhtia, kun kassin päälliseksi aiotut hanhipinnat eivät joutuneetkaan kassiin. Ompelin hanhet batiikkien näytepaloista. Muutama hanhi muuttaisi paikkaa, jos pääsisin sen vielä tekemään, mutta ne ovat nyt siinä missä ovat. Tämä työ oli ohi kurssiohjelman, joku paikkahan kassista hyljätyille hanhille piti keksiä. Kaikki tyynyt ovat kovin pullukoita, koska olen survonyt sisätyynyt numeroa liian pieniin kolttuihin.

Hanhien piti tulla tähän tukirautakassiin, mutta eivät tulleet. Kassin kylkiin leikkasin hanhista jääneistä paloista suikaleita, jotka ompelin tilkkulasagnen tavoin pinnaksi.

Sivuissa on tummansinistä yksiväristä kangasta, johon tikkasin "kiviä". Tilkkuosuus on tikattu saumoihin.

Aika turkoosia, aika vaihtaa väriä.

Pikkupussukka syntyi 17 neliöstä. Näitä kurssilla valmistui eri kokoisia, omassani neliön koko on 2,5 tuumaa. Isoa pussukkaa Sanna-opemme (sorry, erityisasiantuntija)  kutsui Birmingham-pussukaksi, koska sen ohje on kotoisin viime vuotisesta Birminghamin tilkkutapahtumasta. Tätä en ehtinyt saada kurssilla valmiiksi, vain tilkkupinta ehti valmistua siellä, loput jäi kotiläksyksi.

Pussukassa on kiva rypytetty pääty. (Anteeksi, poimutettu, minua on eräs käsityönopettaja yrittänyt opettaa vuonna keppi ja keihäs, ettei kangasta rypytetä, vaan poimutetaan, ryppy kankaassa on virhe - entäs jos ne on naamassa, poimutettu naama kuulostaa aika hurjalle?)  Tätä oli kiva tehdä. Tytär tuomitsi värit heti kasarilaisiksi - hän joka on vain neljä kuukautta elänyt 1980-luvulla?

Laskin juuri, että olen tehnyt kahdeksan työtä kurssin ohjeilla (oikeastaan yhdeksän, mutta sitä yhtä blokkia ei näytetä, kun siitä tuli niin kamala ja sen on jo haudattu kangaskasoihin). Ohjeita oli kolmekymmentä, joten kotiläksyjä jäi ihan rutkasti. 

Kiitokset Sanna-erityisasiantuntijalle ja kaikille ihanille tilkkukavereille! Ensi kesän kurssille on jo ilmoittauduttu, se olikin tarkkaa peliä, kun piti sormet näppäimillä tänään odottaa, että kello tulee 12.30 ja ilmoittautuminen avatui. Ja sain paikan. Enää 11 ja puoli kuukautta!

Tikkausvalmisteluja

En ole pahemmin tutoriaaleja postaillut, kun en ole kokenut, että minulla olisi juurikaan jotain sellaista tietoa, jota joku muu ei jo tietäisi. Eikä tämäkään liene varsinainen tutoriaali, kerronpa vaan, miten minä sen teen, jollakin muulla voi olla monta muuta parempaa konstia. Tuuppauksen tähän postaukseen antoi se, että olen jo kaksi kertaa sähköpostilla ilman kuvia yrittänyt kertoa tästä työskentelytavastani.  Tämä ei ole mikään kehityksen huippu, onpahan vain kokemusten myötä muotoutunut toimivaksi kohdallani, systeemi saattaa vielä tästäkin kehittyä tai joku muu keksii tähän oikoteitä.

Kaksi asiaa vaikutti tämän systeemin kehittymiseen:

1. Hannele Wakkari  sanoi vapaan tikkaamisen kurssilla, että ennen tikkaamisen aloittamista kerrokset pitää stabiloida, eli kiinnittää sillä tavalla, että ne pysyvät paikallaan, vaikka työtä möyhentäisi miten. Tätä olin aikaisemmin yrittänyt toteuttaa sprayliimalla, hakaneuloilla, harsimalla, nuppineuloillakin. Ei aina ihan luotettavia keinoja. Tikkauskurssin jälkeen ryhdyin ompelemaan harvalla tikillä työn poikki tikkauksia, jotka sitten varsinaisen tikkauksen jälkeen purin. 

2. Kyllästyin konttaamaan lattialla kerroksia kiinnitäessäni. Yhdenkin peiton kerroksia rakentanut tietää, että vaikka olisi kuinka notkea ja ketterä, se ei suinkaan tarkoita sitä, että kerrokset osuvat kohdalleen ilman taustavekkejä tai kasaan mennyttä vanua.

Pitkästä pöydästä on tässä etua, pöydän pituus olisi hyvä olla suurempi kuin työn leveys.

Merkkaan ensin peiton pitkille sivuille keskikohdat kaikkiin kolmeen kerrokseen nuppineuloilla. Riittää siis vain peiton reunaan. Taustakankaan laitan pöydälle nurja puoli ylöspäin, niin että keskikohdat ovat kutakuinkin keskellä pöytää (tämä ei ole niin nuukaa). Teippaan muutamalla teipinpätkällä reunoista. Sitten laitan vanun taustakankaan päälle, keskikohtanuppineulat reunoissa kohdakkain. Silottelen vanun suoraksi. Vanun päälle tilkkupinta, taas keskikohdat samalle kohtaa kuin vanussa ja taustakankaassa. Silottelen pinnan.

Otan silmämääräisesti linjan molempien reunojen keskikohtamerkeistä kohti toisinaan ja laitan hakaneulat sen molemmin puolin. Tässä työssä orren alasauma oli tikkauspaikka.

Tässä kohtaa kurkkaan pöydän alle ja varmistan, että taustakangas ja vanu ulottuvat varmasti vähän pitemmälle kuin tilkkupinta. Tässä vaiheessa on myös helppo saksia ylimäärät pois tieltä. Ainoa kohta, jossa nöyrryn konttaamaan.

Jos kaikki on kunnossa, teipit irti ja peitto ompelukoneelle. Yläsyöttäjän kanssa ompelen tikkauksen reunasta reunaan. Kuvassa olevassa peitossa tikkaus tuli lintuorren alasaumaan ja jää siihen. Jos ei löydy kohtaa, mihin tikkaus luontevasti asettuisi, sen voi myös tikata pitkällä tikillä ja purkaa myöhemmin pois.

Peitto takaisin pöydälle. Tässä kohtaa en enää juuri teippaile, ellei taustakangas ole kovin liukasta. Ensin ommellusta saumasta lähden etenemään peiton päitä kohti. Silottelen kerrokset kohdalleen ja kiinnitän hakaneulat n. 10 cm tulevan tikkauksen paikasta peiton päätä kohti. Kun kaikki näyttää päällipuolelta hyvälle, käännän peiton.  

 Nurjalla puolella samoin silottelua  kohti peiton päätä. Silottelun jälkeen sinne joskus jää vekki ja kangas jää pussittamaan hakaneulan eteen.

 En irrota ensimmäistä hakaneulaa, vaan kiinnitän toisen sen viereen, niin että vekki jää neulojen väliin. Nyt ensimmäisen tikkauksen ja  tulevan tikkauksen paikan välillä kankaat ovat ojennuksessa, ja ompelen toisen poikkitikkauksen. Neulat pois ja peitto takaisin pöydälle. Ja sama toistuu niin kauan, että olen edennyt keskikohdasta molempiin päihin.

Summa summarum:

Etenen yksi poikkitikkaus kerrallaan, näin saan varmistettua sen, että taustakangas ja vanu seuraavat kiltisti mukana. Tässä peitossa tikkausten väli on 33 cm. Väli kannattaa ehkä miettiä sen mukaan, minkä kokoista  aluetta pystyt koneellasi näppärästi kerrallaan tikkaamaan. Aika moneen peittoon olen saanut tikkauksen tehtyä sillä tavalla, että se jäi paikalleen, muutamasta olen purkanut tämän stabiointitikkauksen pois kun lopullinen tikkaus on tehty. Helpointa tietysti on, jos sen saa sijoitettua osaksi tikkauskuviota, mutta aina se ei onnistu.

Sivuille voi tehdä tarvittaessa vielä aputikkaukset, mutta itse olen useimmiten pärjännyt näillä poikittaisilla tikkauksilla. Tämän jälkeen tikkausten välissä voi tikata ja peuhata mielin määrin, ja kerrokset pysyvät kiltisti paikoillaan.

Tulipa pitkästi ja ehkä monimutkaisestikin selitettyä, mutta toivottavasti tästä on iloa jollekin, joka on kyllästynyt kontaamiseen.Voi aluksi kuulostaa monimutkaiselle ja työläälle, mutta omalla kohdallani tämä toimii ja on loppujen lopuksi sukkelampi konttausversioon verrattuna.

~~~~~~~~

P:S. Tilkkukurssipostaus tulee vasta juhannuksen jälkeen. Kurssilla sovimme some-hiljaisuudesta siihen asti, että myös juhannuksen jälkeen oleva kolmas kurssi saa työrauhan, emmekä me jo kurssilla olleet levittele töitämme näkyville.

Eettisiä suikaleita

Ystävä puolustaa huomenna väitöskirjaansa eettisistä ruokavalinnoista. Teemaan liittyen ompelin hänelle eettisen ruokakassin. Ihan kaikkia eettisten ulottuvuuksien vaatimuksia kassi ei täytä, koska kankaat on rahdattu (kai?) lentokoneella  jostain kaukaa, ja hihnojen sisällä on maatumatonta materiaalia. Mutta kestää tämä muutaman kauppareissun kauemmin kuin muovikassi.

Kassin täytän  lähiruualla ja -juomalla, jonka hankkiminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi, koska mitään helposti pilaantuvaa en olosuhteiden pakosta voi kassiin pakata. Paikallisten viljelijöiden jauhoja olisi ollut viiden kilon pusseissa, mutta lastin olisi oltava myös kannettavissa (matkustan junalla). Mutta jotain kassin pohjalle sain, Kaskein Marjan hilloja ja mehua, Öljypuun valkosipulihyytelöä (valkosipulit Kiinasta- eli pieleen meni lähiruoka tässä kohtaa, sentään tehty paikkakunnalla),  peperonisalsaa  ja minttuhyytelöä, upouutta Norppa-olutta (tehty Jyväskylässä, mutta brändi on paikallinen) ja Norppasiideriä (Kaskein Marja) ja Tienhaaran Myllyn kaurahiutaleita. 

Kangassuikaleiden kulutusta on todella vaikea arvioida ja leikkasinkin niitä taas aika reilusti. Tähteeksihän niitä jäi, ja päätin, että ne eivät jää kuljeksimaan.  

Kaksi hirsimökkiblokkia meni samalla painolla kuin kassinkin blokit. Ai mitä valkosipulipuristin tekee kuvassa? No, ensinnäkin värin takia, ja toiseksi, näistä tulee pannulappuja. Sain Tejeltä (kiitos vielä!) kauniin lilan puristimen, ja kohta on pannulaput sävy sävyyn sen kanssa.

Suikaleita oli vielä pannulappujenkin jälkeen. Syntyi pussukkapinnat: Värikokeilu on enemmän kuin mielenkiintoinen, mutta ehkä siihen silmä tottuu. Suikaleita oli tämän jälkeen jäljellä vajaa metri. Niistä en ole vielä keksinyt mitään.

Tulevana maanantaina starttaan auto ääriään myöten pakattuna Mäntyharjulle tillkkuilemaan koko viikoksi. Seuraavassa postauksessa on varmasti kurssikuulumisia!

Vaihdettuja kankaita

Killassamme vaihdeltiin alkuvuodesta kankaita. Minä sain ruskeassa kirjekuoressa heikosti kuviollista mustaa sekä valkopohjaista, jolla on mustia nuotteja. Värien kannalta lähtökohta  oli erinomainen, mutta ne nuotit, ne nuotit. Ihan lämpimikseni en kuitenkaan viitsi ommella, joten kankaille piti löytää käyttökelpoinen tarkoitus. Kaikenlaista turhaketta on huusholli pullollaan muutenkin, en kai tuhlaisi kankaitani sen kasan korottamiseen.

Nuotit kuuluivat mielestäni johonkin, joka liittyisi musiikkiin. Kai joku laulaa suihkussakin, mutta shampoopussukkaa en kankaistani kuitenkaan tekisi, eikä itselläni ollut tarvetta musiikkiaiheisesta käsityöstä. 

Pitkällisen harkinnan jälkeen tuotteeksi valikoitui kansio, johon voi kätke vaikka nuotteja tai viisujen sanoja. Punainen lisäkangas tuntui sopivimmalta, kansiossa voisi olla sisällä vaikka joululaulujakin.

Mietin kaikenlaisia ruudutuksia, tähtösiä ja ties minkälaisia tilkkuhommeleita. Mikään ei tuntunut omalta. Ruokakaupassa käydessäni selailin tilkkulehtiä, ja sieltä se hyppäsi silmille. Sohvatyyny, johon oli tehty nuottiavain punaisen sydämen päälle. Kun kaikki liikenevä raha pitää säästää kankaisiin,en halunnut tuhlata kymmentä euroa lehteen, vaan napsaisin lehden kuvasta kuvan itselleni. Se piti tehdä nopeasti ja vähän salaa,  myyjä kun vaani tulppaanipuskien takana tekemisiäni. 

Siitä kuvasta ei sitten juuri hyötyä ollut, oli niin epäselvä ja pimeä, että ihan hukkaan meni huonon  omantunnon poteminen kuvallisesta varkaudestani. Tai sitten se kuvan huonous johtui juuri siitä, että se oli hankittu vilunkipelillä. 

Nuottiavaimen mallin löysin netistä, se oli jonkun hautaustoimiston sivu, malli hautakiveen. Nuottiavain ja sydän on kiinnitetty liimaharsolla ja aplikoitu koneella kiinni. Ensimmäinen liimaharsoaplikaationi, ja onnistui aika hyvin, mutta se ei suinkaan saanut minua kiljumaan riemusta, että tätä haluan loppuelämäni tehdä. Voihan tätä joskus kokeilla, mutta ei ole minun juttuni. Nuottikangas on tikattu tiheästi pienillä koukeroilla, sydän avaimineen on jätetty vähän pullukaksi. Musta reuna ja tausta on tikattu kokonaan, jos tuosta blogini synkimmästä kuvasta mitään selvää saa. 

Nythän sitä voi laittaa vaikka lauluksi. Syytäkin on, opiskelijat on potkittu tänään kesälomille ja ammattiin valmistuneet maailmalle. Ja pahin stressi hyppäsi samalla olkapäältäni.