Kopoti kopoti kopoti kop!

Nyt ei puutu muuta kuin hevonen ja satula, sillä satulalaukku (Uptown Saddleback) on valmis. 

Aikamoista nyhertämistä laukun tekeminen välillä oli. Kiusaus hypätä muihin töihin kesken laukun teon oli välillä suuri, mutta päätin, että tämä valmistuu ensin ja vasta sitten suuntaan muihin projekteihin.

Laukun takana on vetoketjutasku, mallissa se oli nimetty puhelintaskuksi. Se on sen verran iso kooltaan, että ainakin minun puhelimelleni todella reilu.

Etupuolelle taittuva läppä kiinnittyy kankaiden väliin ommeltavilla magneettinapeilla, ne kuultavat läppä-ylhäällä -kuvassa kankaiden läpi. Läpän alle sijoittuu kaksiosaisen laukun toinen osasto, jossa on kaksiosainen tasku.

Taskun saumaan on ommeltu karbiinihaka (tätä ei ollut mallissa) avaimien kiinnittämistä varten.

Läpän yläreunassa on vertoketju, jonka takaa avautuu laukun toinen osasto. Vuoritin sen vaaleammalla kankaalla, koska tila on aika syvä ja tummasta laukun pohjukasta voi olla vaikea löytää tavaroita. Mallissa ei ollut pikkutaskua tässä osastossa, hetken mietin sen tekemistä, mutta totesin tilaa olevan tarpeisiini ja jätin sen tekemättä.

Mallissa hihnaksi oli laitettu musta nailonremmi ihan sellaisenaan, mutta minusta se näytti keskeneräiselle, ja niinpä ompelin hihnan samoista kankaista kuin laukunkin. Olisin  halunnut keskikaitaleeksi tereissä olevaa lilaa, mutta sitä oli enää niin vähän, ettei se riittänyt.

Pohjan pyllistyksestä näkee, etten saanut etu- ja takapuolen poimutuksia samalla tavalla. Ensimmäistä reunaa (tässä ylhäällä) tehdessäni yritin saada aikaan sitä, mikä toisessa reunassa onnistui. Kehitys on siis ihan silmin nähtävissä.

Tekniset tiedot:

- malli on kotoisin Studio Kat Design'sta,

- laukun korkeus läppä suljettuna n. 26 cm, läppä ylhäällä n. 33 cm

- leveys n. 30 cm

- pohjan "istuma"leveys n. 16 cm

- kankaat tilkkupuuvillaa

- välissä huopakovike (mallissa oli käytetty Soft&Stable foam stabilizer TM - en tiedä, saako täältä, huopakovike toimi ihan hyvin)

Kaavat ja ohjeet ovat todella selvät, ja huomasin, että ne todella kannattaa lukea kunnolla. Sekaannusta ainakin minulle helposti aiheuttivat osien nimet, joiden kanssa jouduin olemaan tarkka (pouch segment, flap segment, back segment, snap pouch, flap back etc.). Ohjeissa on hyvät havainnekuvat, ja netistä löytyy vielä valokuvilla varustetut ohjeet, mm. miltä työn tuli näyttää kunkin työvaiheen jälkeen. Mukana on myös ohjeet, jos laukun halusi tehdä ilman eri värisiä segmenttejä yhtenäisestä kankaasta. Ohje päättyi sanoihin: You are done! Enjoy!

Jos olisin nyt tilaamassa ohjetta, tutkisin Studio Kat Design'n sivut ja ohje-esittelyt tarkemmin. Mallilaukussa olevan kirjavan vetoketjun olisi saanut samaan pakettiin, samoin kankaiden väliin ommmeltavat magneettinapit. Napit tilasin sitten erikseen muualta (tulivat kai jostain Aasiasta) ja paljon halvemmalla. En tiedä, onko niitä Suomessa saatavilla. 

Magneetin halkaisija on 18 mm ja se on kahden pehmeän muovin välissä. Nappi ommellaan kiinni  muovin läpi.

Vaikka välillä tuntui, että laukun kanssa menee ikä ja terveys, niin todennäköisesti teen samalla kaavalla joskus toisenkin. Tässä ensimmäisessä paljon aikaa meni kaavojen ja ohjeiden tutkimiseen. Luulen, että uutta kassia ommellessa tähän käytetty aika pienenee ainakin kahdella kolmasosalla, koska nyt osaan jo oikaista joissakin kohdin (vaikka ohjeissa tämä kiellettiin) , eikä pähkäilyyn kulu niin paljon aikaa.

Kesäkuun BOMit odottavat valmiiksi leikattuina, vielä on kesäkuuta vähän jäljellä.

Lohtukankaita ja ompelukoneostoksia

Kesäsuunnitelmamme menivät totaalisesti uusiksi D-insinöörin polkupyörällään tekemän kuperkeikan ja sitä seuranneen olkapääleikkauksen tuloksena. Reilun kahden viikon mökkihöperyys katkesi riemastuttavalla tavalla kyläilykutsuun Kanta-Hämeeseen. Ystävien tapaamisen lisäksi ilahdutti matkan varrella oleva  Wexlerin kangaskauppa tyhjennysmyynteineen. Nämä ovat kirjaimellisesti Lohtukankaita.

Näihin ei uponnut edes suunnittelemamme ja nyt toteutumattomaksi jääneen lomamatkan kassasta kuin reilun hotelliyön hinta. (= kuuden yön säästynyt hinta on edelleen "sijoittamatta"!). Lähdin ihan suunnitelmallisesti täydentämään lila-pinkki-puna-sini-turkoosivarastojani, koska käytäntö on osoittanut, että niitä minulla kuluu eniten. Hain melko yksivärisiä kankaita, mutta muutama vähän kirjavampikin herkku mahtui mukaan.

D-insinööri istui (miehille varatussa?) tuolissa Wexlerillä käsi ja olkapää paketissa ja katsoi kun kannoin pakkoja leikattavaksi. 

Ystäviemme yllytyksestä teimme paluumatkalla pienen poikkeaman Vanhaan Vääksyyn. Varsinainen nähtävyys on Lauran Kauppa! Oikea aarreaitta. Sitä ei voi kuvata edes valokuvilla, kännykkäkameran otokset eivät todellakaan kuvaa puodin luonnetta eikä sen runsautta. Lauran Kauppa täytyy kokea.

Metallilankainen mallinukke olisi lähtenyt mukaan, jos minulla
olisi kotona paikka sille.

Kannettavia lehmiä!

Ne ompelukoneostokset  ovat tässä. Pienemmän olin ostanut jo aikaisemmin nukkekotitavaroita myyvästä liikkeestä, isompi löytyi Lauran Kaupasta. Olisikohan tässä keräilyn alku?

 Ihan pelkillä sirkushuveilla ei tuliaiskassimme (=auton takakontti) täyttyneet, Vääksyn myllystä kävimme noutamassa myöskin ruumiin ravintoa, isoja kaurahiutaleita ja kokonaisia ohraryynejä. Uusi tuttavuus oli ruismannaryyni. Huomenna meillä hautuu ruispuolukkapuuro!

Nyt jaksaa taas olla mökkihöperö jonkun aikaa!

Esikaupungin satulalaukku

Internetin ihmeellisillä poluilla harhailtuani ja päädyttyäni Studio Kat Designs'n sivuille löysin kivan laukkumallin, Uptown Saddlebagin. Ja ihastuin kerrasta. Tilasin kaavat, mutta taas olisi pitänyt hetki miettiä. Vasta myöhemmin tajusin, että mallikassissa olevan kirjavan vetoketjun olisi voinut saada samasta paikasta samassa paketissa. Nyt siis joudun laittamaan ihan yksiväriset vetskarit.

Kaavan osia on 20, joista osa leikattiin sekä päälliskankaasta, vuorista että kovikemateriaalista. Onneksi kaavat ovat selvästi numeroitu, ohjeissa on myös selkeät kuvat siitä, mihin mikäkin kappale tulee. Ompeluohjeita on kahdeksan tiivistä sivua, netistä on ladattavissa myös valokuvat eri työvaiheista. Silti  -  huh-huh!

Tässä vaiheessa homma tuntui aika yksinkertaiselle. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus oli kohdistusmerkit, jotka leikattiin kolmioiksi kappaleiden reunoihin. Niiden leikkaaminen oli aikamoisen hidas urakka, mutta niiden avulla kappaleiden kohdistaminen oli todella helppoa. Jos teen tällä samalla kaavalla toisen (tai kolmannen tai neljännen laukun), oikaisen noiden härpäkkeiden kohdalla ja teen merkinnät jollain vanhanaikaisemmalla tavalla.

Laukun muodon hakeminen oli homma sinänsä, mutta härpäkkeiden avulla siitäkin selvisin.

 

Osa laukun pohjasta.

Olin ommellut tälle osalle jo vuorin, jossa oli kaksiosainen tasku, kun rupesin ihmettelemään, missä ihmeen välissä pohjaosan kovike ujutetaan paikalleen ja miten se kiinnitetään. Kahdeksansivuinen ohje uudelleen lukuun. Ohje 1: Vaikka pidät itseäsi kokeneena ompelijana, kannattaa ehdottomasti lukea koko ohje läpi ennenkuin aloitat ompelun. Ohje 2: Leikkaa kovikemateriaalista seuraavat kaavanosat, x, x, x ja x sekä kiinnitä päällikankaisiin. Tämä ompelija olikin siis hypännyt reippaasti näiden ohjeiden ohi. Selvisin mokani korjaamisesta vain kolmen pienen sauman ratkomisella ja uudelleen ompelulla yhdessä kovikkeen kanssa.

Laukun ompeleminen näyttää etenevän järjestelmällisesti toisesta seinämästä toiseen, päällikangas, kovike, vuori, taskut, vuori, toinen sisäosasto, vuori jne. Ehkä vielä tämän kesän aikana saavutan toisen seinämän...

Miljoonakelloraasu sai kylmää kyytiä tiistaina. Toivottavasti juhannuksena tunnelma on säätä lämpimämpi. 

Herttaista juhannusta kaikille!

Vanha rakkaus

Pfaffini huoltamo on n. 70 km päässä, ja koneelle järjestyi yllättäen kyyti sinne. 

Kolmiokassi oli vielä viimeisiä ompeleita vaille kun P lähti, joten kaivoin ainakin neljännesvuosisataisen Berninani kaapista takaisin käyttöön. Toimii se edelleenkin! Melkein tuli huono omatunto, että olin sen  unohtanut kaapin perälle, hyvän koneen. Kyllä se tuntui niin pienelle nökerölle isorunkoisen Pfaffin jälkeen. Kahdessa vuodessa olin tottunut Pfaffin automatiikkaan. Melkein jokaisessa lähdössä lähdin liikkeelle paininjalka ylhällä, P kun pudottaa sen automaattisesti alas poljinta painaessa. Lanka ei katkennut nappia painamalla, ja se piti omin sormin ja silmin pujottaa neulansilmään. Peruutusvaihdetappia piti pitää ylhäällä peruuttaamisen ajan, kone ei ilmoittanut alalangan loppumisesta eikä pysähtyessä paininjalka noussut kankaan pinnasta hiukan ylöspäin. Mutta kone teki täydellistä tikkiä ja kiipesi paksujenkin kohtien yli vaivattomasti.

Ompeleva ompelukonekauppiaani tarjosi vaihtokonetta P:n huollon ajaksi. En ottanut  tarjousta vastaan Berninan takia. Tänään sitten tajusin B:n isoimman  puutteen. Siinä ei ole tilkkutyöjalkaa. En halunnut ryhtyä tekemään omia teippi- tms. virityksiä saadakseni neljännestuuman saumavaran. Ompeleva ompelukonekauppiaani metsästää nyt tähän vanhaan kaunottareen tilkkutyöjalkaa, voisin ottaa koneen jatkossa aktiivisempaan käyttöön P:n rinnalle.

Minulla on kesäkuun BOMit edelleen ompelematta. Sateinen ilta sopi hyvin niiden leikkaamiseen, pääsenpä sitten heti ompelemaan kun P palaa tai B saa uuden jalan, kumpi nyt sitten sattuu tapahtumaan ensin.

 Aurifilin BOMin keskellä on aika iso neliö. ja halusin leikata sen fussy cut-tekniikalla. Muistin kesken epätoivoisten mittausyritysten, että minullahan on tähän olemassa apuväline. Ostin joskus talvella kahden kolmion neliöiden trimmaamista varten erityisen viivaimen. Keskittäminen onnistui kerralla ilman laskemisia.

BOMit ovat nyt ohjeineen valmiina paketissa odottamassa ompelua.

Keskimmäisen tilaaman mustavalkoisen peiton tilkut leikkasin myös. Peiton malli löytyy täältä

Ihastuin tähän Simply Woven -malliin ja suunnittelin tekeväni joskus sen itselleni riemunkirjavana. Kun esittelin mallia Keskimmäiselle, hän oli sitä mieltä, että hänen mustavalkoinen peittonsa tehdään tällä mallilla. 

Onneksi olen P:n paluun ja B:n uuden jalan odotusajalle keksinyt muuta ompelemista, josta selviän vanhalla ystävälläni, Berninalla.

Niin, se kolmiokassikin valmistui! Tulevana viikonloppuna juhlimme ystäväni synttäreitä täällä. Eikö ole huikea juhlapaikka!

Viittä vaille valmis

Ystävälle lahjaksi menossa oleva kassi on melkein valmis. 

Tänä iltana se on pakko jättää tähän jamaan. Yhdellä ompeleella saisin vuorin ja kädensijat kiinnitettyä, toisella päällitikattua yläreunan ja kolmannella suljettua vuorin kääntöaukon. Vien kassin kuitenkin huomenna työpaikalle jollekin lyhyemmälle työkaverille sovitettavaksi. Kassin saaja on aika lyhyt, meillä ollaan aika pitkiä, ja haluan testata kassin kädensijojen pituutta jollakin lyhyemmällä kantajalla. Ei ole kiva, jos kassin pohja laahaa maata.

Vuorin ompelin Marimekon Myllymäki-kankaasta. Olin ostanut sen joskus jostain palalaarista, ja vähän aikaa mietin, raaskinko käyttää sen vuoriksi. Kangasta oli 120 cm, ja sitä olisi voinut käyttää vaikka isona palana tilkkupeiton taustakankaaksi (sitä tilkkupeittoa ei kyllä vielä ole). Kangas oli kuitenkin omista varastoista löytyneistä ainoa, joka mielestäni sopi hyvin, koska halusin kassin olevan sisältäkin iloisen värikäs. Ja kankaitahan saa aina lisää!

Vuoriin ompelin kaksi taskua, toisen vetoketjulla ja toisen avainlenksulla. Vetskaritaskuun käytin aikaisemminkin käyttämääni taskumallia, jossa vetoketju ommellaan kahden kaksinkertaisen kankaan väliin ja sitten koko komeus reunoistaan vuoriin kiinni yhdellä ompeleella. Helppoa ja toimivaa. 

Kassin korkeus on 39 cm, leveys yläreunasta mitattuna 44 cm ja pohjan leveys 15cm. Tilkkupinta on tikattu suorilla tikkauksilla huopakovikkeeseen.

Mevrouw'n pakkomielle

Näin täällä Amy Butlerin viikonloppulaukun. Se alkoi sitkeästi kummitella mielessäni, eikä se jättänyt minua rauhaan. Vietin kaksi iltaa Amy Butlerin sivuilla selaten läpi jälleenmyyjiä. Pääsin tutustumaan mitä kummallisimpien kauppojen sivustoihin. Yritin löytää EU:n alueella toimivan kassimallikauppiaan turhien sivukulujen välttämiseksi. Sitkeä etsintä tuotti tulosta, löysin hollantilaisen Quiltboutiquen. Kaupan sivuissa ei ollut muuta vikaa kuin kieli, josta en ymmärtänyt käytännössä mitään. Kieli kun oli hollanti.

Rohkeasti aloitin tilauksen tekemisen, mutta homma tyssäsi jo siihen, ettei maatamme löytynyt osoitetietojen kohdalla olevasta pudotusvalikosta. Laitoin kauppaan sähköpostia englanniksi, kello oli silloin yli kymmenen illalla. Viidessä minuutissa minulla oli sähköpostissani tilaus- ja maksuohjeet  englanninkielellä, ja Finland oli lisätty valikkoon. Loistavasta palvelusta herkistyneenä tilasin kassimallin lisäksi kaksi charm pack'ia Amy Butlerin kankaita. 

 

On kyllä niin ripokirjava kokoelma! Toisaalta tykkään, toisaalta mietin, tykkäänkö sittenkään.  Kokoelman nimi on Hapi. Ehkä näistä jollakin yksivärisellä lisäkankaalla saa silmää vähemmän rasittavaa pintaa. Ja eihän näitä pakko ole samaan työhön kaikkia upottaa.

Tässä on se kassi, mistä kaikki sai alkunsa. Milloin ehdin projektin käynnistää, onkin sitten ihan toinen juttu. Ompelulistalle putkahtelee uusia juttuja nopeampaan tahtiin kuin pystyn tekemään.

Lähetyksen maksamisen hoidin sähköpostiin tulleella laskulla. Paketti luvattiin lähettää heti kun maksu näkyy liikkeen tilillä. Lähetys tuli niin nopeasti, että todennäköisesti se odotti valmiiksi pakattuna maksun näkymistä, ja postitettiin saman tien. 

Kaupasta löytyy myös mm. Kaffe Fassetin ja Tula Pinkin kankaita. Fassetin kankaiden metrihinta on 17 €. Minulla ei ole tarkkaa käsitystä, mitä ne täällä maksavat, mutta en pidä tuota kalliina. Toimituskulut olivat vain 5 €!
Tulen todennäköisesti käyttämään tätä paikkaa toistekin.

Niin, mevrouw on rouva hollanniksi, lähetyksen päällä oli ihan titteli mukana.

Edelleen kolmiodraamaa

Tasasivuiset kolmiot jäivät päälle työkaverin nesessäärin (vai mikä se nyt olikaan) ompelun jälkeen. Tai itse asiassa kolmioita jäi tähteeksi, joten leikkasin lisää ja tein niistä kaksi tilkkupintaa ystävän synttärikassia varten. Hän totesi kutsussa, että lahjat voi unohtaa, niinpä viemmekin hänelle tyhjän kassin ilman lahjoja.

Vasemmalla olevan pienen lärpäkkeen ompelin ylijääneistä kolmioista. Mitä siitä tulee, on vielä mietinnässä, joko kassin vuoriin osa tai erillinen pussukka. Katsotaan.

  Olen oikeasti ihastunut näihin kolmioihin. Niillä saa kivannäköistä pintaa aika helposti. Saumat silitin auki edellisestä kolmio-ompeluksesta viisastuneena, ja se toimikin paremmin kuin yhteen suuntaan silittäminen. Kolmioriviä ommellessani silitin sauman jokapätkän jälkeen, uusi sauma kun tulee edellisen päälle.

Kulmien kohdistamisessa käytin nuppineulaa, tökkäsin sen ensin ensimmäisestä kulmasta läpi ja sen jälkeen toisesta kulmasta, jolloin sain kulmat kohdalleen. Pelitti ihan hyvin ja kolmiorivi asettui nätisti paikoilleen. 

Pitää taas tunnustaa tyhmyyteni. Sain edelliseen kolmiopähkäilyyni kommentin Kangastuksia-blogista, jossa neuvottiin ompelemaan kolmiot vinosti pystysuoraan ennemmin kuin vaakasuoraan, jolloin kulmien kohdistaminen on helpompaa. Olen kolmiorivejäni pyöritellyt suuntaan jos toiseen, mutta kun ei mene perille, ei sitten millään. Geometria ei ole vahvuuteni, mutta minusta se on ihan sama, mihin suntaan rivejä ompelee, kohdistamisongelma ei häviä mitenkään. Minulta on ilmeisesti jäänyt jotain tärkeää ymmärtämättä. Olisikohan rautalangasta hyötyä? :D

Kolmiot on leikattu 3,5 tuuman kaitaleesta,kasiin tulevien tilkkupintojen koko on n. 40 x 40.