Hirsimökkiväkkärä

Hirsimökkikassi edistyy vähitellen. Kassin teko on paljastanut totaalisesti hirsimökkiblokkien haasteet. Vasta nyt päähäni pätkähti, että vaikka olen aikaisemmin hirsimökkejä tehnyt, niin ne ovat jääneet yksittäisiksi blokeiksi, eli patalapuiksi. Enpä arvannut kassia aloitellessani, millainen haaste hirsimökkien yhteensovittaminen on! Vaikka kaitaleet olivat tarkasti samanlevyisiä, vaikka ompelin ne (ainakin omasta mielestäni) justiinsa tasaisilla saumavaroilla, vaikka aluskankaassa oli ompelua ohjaavat viivat - niin silti osasta tuli kummallisen vinkuroita?! En ymmärrä, en sitten millään, miten sainkin niin vinoja blokkeja. Ja sitten kun ne olisi pitänyt saada kauniisti rinnakkain ja saumat kohdalleen, niin ei istu millään. Arghhh! Ja toinen arghh! Ja minä kun olin pitänyt hirsimökkejä helppoina blokkeina.

Kassiin meni 16 blokkia, tähteeksi jäi neljä blokin puolikasta.Onneksi, sillä kieroimmat palat päätyivät leikkuupöydälle, ja johan tokenivat!

Mieleni olisi kovasti tehnyt aloittaa väkkärän kääntely kassin muotoon, mutta maltoin kärsimättömän mieleni. Tämän hetkisen kokoonpanon avulla saan leikattua huopakovikkeen ja vuorin, muotoonsa ommellusta kassista mittojen ottaminen on jo haasteellisempaa.

Älkää kovin tarkkaan katsoko saumojen kohdistamisia, ne eivät ole priimaa (mutta minulle riittävän hyvät!) Ja tykkään noista väreistä niin, että kestän hyvin epätarkat kohdistukset.

Huomenna hurautamme Tampereelle todistamaan perheemme DI-määrän tuplaantumista. Otan mielihyvin vastaan vinkkejä hyödyllisistä tamperelaisista puodeista, joissa myytäisiin esimerkiksi kankaita... DIx2 menevät Verkkokauppaan lauantaina, mitäpä minä siellä, voisin tehdä sillä aikaa jotain Erittäin Järkevää. Hyvä ompelutarvikekauppakin voisi sattua matkan varrelle...

P.S.
Niin se inhokkikankaani, kai se pitää paljastaa.Se on edellisen postauksen kangaskaitalekuvassa toinen vasemmalta. Kolme raskautta aikanaan oksentaneena tuo kangas tuo mieleeni pinaattikeitto+keitetty kananmuna+mustikkasoppa - ylenannoksen. Ei siis mitenkään siisti juttu. Enkä ymmärrä, miksi olen joskus tuota ostanut, lienee ollut halpaa.

Elossa taas!

Siltä tuntuu, kun ihan tietoisesti otin tänään aikaa ompelulle. Ihan on ikävä ollut konetta ja kankaita, pitkään aikaan en ole kunnolla ehtinyt paneutua tilkkuiluun. Ai, miten tuntui mukavalla nostaa kone pöydälle ja kaivella kankaita. Todellista terapiaa se on, unohtui työpaineet ja lounassopastakin tuli sosekeitto, joka vielä meinasi kuivua kattilaan.

Italialaisesta tilkkulehdestä löysin kassiohjeen, jota olen ajatuksen tasolla haudutellut jo useamman viikon. Omasta kassistanikin piti tulle sininen, mutta sitten kun olin perannut kankaat valmiiksi, lopputulos ei ollutkaan niin sininen. Kuva taas huijaa vähän värejä, oikeasti enemmän lilaa kuin sinistä. Sain vielä upotettua joukkoon yhden inhokkikankaan, joka hyvässä seurassa ei olekaan niin kamala.

Onnistuin taas tekemään mittavirheen. Ohjeessa käskettiin leikkaamaan kaitaleet 2 cm + saumavarat leveäksi. Koska ompelen tilkkutyöjalalla, joka jättää neljännestuuman saumavaran, laskin sen levyisen saumavaran, mutta vain toiseen reunaan! Tyhmä minä! Kaitaleet ommellaan pohjakankaan päälle (20x20 cm), ja ihmettelin, miksi blokkeihin uppoaa enemmän kaitaleita, mitä ohjeessa on. No, tämä on nyt sitten sovellettu malli ja tehty kapeilla kaitaleilla.

Huomenna on DI-insinöörin mieliksi ja kaveriksi pyörähdettävä pihatöissäkin, mutta nyt kun kankaat on leikattu ja projekti käynnistetty, voin piipahtaa välillä pikaisesti ompelukoneella.

Ihan pikkasen oon kade...

... lukiessani muiden käsityöpostauksia. Niin paljon kaunista valmista, ja minä en edes pölyjä ehdi ompelukoneeni päältä pyyhkiä. 

Aika on mennyt siinä, että nämä ...

...on saatu siirrettyä tänne...

...jotta näihin...

voidaan viskellä uutta pilkottua puuta kuivumaan. 

Tunnustan siis täten julkisesti syyllistyvämme siihen mittavaan ympäristörikokseen, joksi puulämmittäminen on jo määritelty. Levitämme vahingollisia pienhiukkasia ensi talvenakin yli kymmenestä pinokuutiosta polttopuuta. Meillä ei tosin polteta märkää puuta, ja osaamme sytyttää puut päältä, mutta se ei taida riittää puolustukseksi.

Tämä postaus on köykäinen yritys selittää, ettei täällä ihan laiskana ole oltu. Etenkin kun on joka päivä pitänyt käydä kangasrahoja tienaamassa työpaikallakin. Kunhan saan vasemman käteni oikenemaan koukistuneesta halkojen kantoasennosta, niin alan päästä pikkuhiljaa ihan oikeisiinkin hommiin...

Kyllä se toivottavasti tästä vielä iloksi (= ompeluksi) muuttuu, kun isommat pihan syystyöt valmistuvat, ilmat viilenevät ja illat pimenevät. Sitten ei ehdi konekaan pölyttymään.

Take It Easy

Menneellä viikolla tuota otsikon ohjetta on pitänyt muistuttaa itselleen monta kertaa. Ranta-alueen kunnostuksen viimeiset ryöpyt (viisi autokuormaa kiviainesta ja yksi kuorma multaa) ovat pitäneet pihalla ja haravan varressa kaiken ylimääräisen ajan. Päivät ovat menneet työhön ja uudistuneeseen työorganisaatioon totutellessa. Vähän yli kymmenen vuotta minulle on palkkaa maksanut kuntayhtymä, ja nyt taitaa olla menossa ainakin kolmas iso uudistus ja vähintään yhtä mones uusi nimi. Puhelimeen vastatessa vanha nimi tulee automaatisesti, ja monta kertaa olen menneellä viikolla luuriin eikua änkyttänyt.

Kireää viikkoa on piristänyt kaksi Posti-Paten kiikuttamaa pakettia. Ensimmäinen lähetys sai minut ihan nauramaan ääneen!

Lähetin Vekille joskus kesällä kätköistäni löytyneen keskeneräisen pöytäliinan, ja hän muisti minua hauskoilla askarteluillaan. Suklaa-kaulakoru on juuri minulle sopiva; paitsi ettei sitä oikeaa minulta yleensä jää tähteeksi. Suklaan mukana olen saanut Vekin sormenjäljet! Virittelen sulamattoman ja kestävän suklaan työavaimieni peräksi. Hauskassa ötökässä on koruneula ja se kiinnittynee talven tullen piponi reunaan. Vekille kiitos, ajoitus oli loistava!

Toinen lähetys sai minut vihertämään kateudesta. Voitin HanneLisen blogissa olleissa arpajaisissa Studios -lehden. Kiitos! Ja voi hyvä ihme sentään, millaisia työhuoneita ihmisillä on! Heti alkoi kiharoiden alla raksuttaa, mitä voisin omalleni tehdä. Totuus on, etten paljon mitään. Koska en halua luopua pappani (jota en ole koskaan nähnyt) 1930-luvulla tekemästä sängystä, huutonetistä huutamastani kaapista (joka haettiin toinen käsi paketissa viiden sadan kilometrin päästä, ja jonka kuljetuskustannukset olivat moninkertaiset sen hintaan verrattuna), entiseltä työpaikaltani perimästäni painavasta vanhasta koivuisesta työpöydästä (jonka kannoin  DI-insinöörin kanssa kahden kolmannesta kerroksesta alas, koska se ei mahtunut hissiin, ja jonka laatikkoihin mahtuu ihan liikaa tavaraa). Jos näitä ei saa ulos, ei sinne mitään muuta mahdu. Siispä tyydyn kuolaamaan muiden studioille.

Kun viikolla iisisti ottaminen jäi vähän huonolle tolalle, käytin heti viikonloppuna tilaisuutta hyväkseni, etenkin kun D-insinööri seilaa Saimaalla, ja voin ommella vaikka yötä myöten. Ensimmäinen tavoite on saavutettu; elokuun BOM nimeltään Take it Easy!

Tykkään tästä blokista. Se oli helpo ommella, ja se on ulkonäöltään keveä. Blokin suunnittelija on Jill Finley. Voisin kuvitella käyttäväni tätä blokkia isommankin pinnan tekemiseen.

Nyt käyn hurauttamassa leipämoottorilla toimivalla leikkurilla pitkäksi hujahtaneen nurmikon lyhyemmäksi, ja palaan sitten Pfaffini vierelle. Sille on pakko korvata pitkä erossaolo suurella määrällä vierihoitoa!

Uusia kankaita

Kysäisin taannoin Marittalta Tilkkululla-blogista, mistä hän on on hankkinut pussukassaan olevaa karttakangasta. Mukava yllätys oli, että hän ehdotti vaihtokauppaa -  hän lähettäisi minulle fat quarterin karttakangasta ja minä jotain omistani hänelle. Eihän tuollaiseen kauppaan voi olla suostumatta! Sainkin häneltä sitten paketin, jossa oli kaupanpäällisiäkin, rekisterikilpikangasta sekä pari pikkuista vetoketjua. 

D-insinööri on karttafriikki, ja suunnittelin tekeväni hänelle jotain tuosta kankaasta. Vähän aikaa kangasta tutkittuaan hän totesi, ettei tämän kanssa ainakaan maantielle voi lähteä. Kartta on muka Yhdysvalloista, mutta kaupunkien sijainti lienee suunnittelijan omasta päästä tempaistu. Mutta eihän tuon kanssa ole tarkoituskaan suunnistaa, onko se nyt niin nuukaa, jos tiet ja paikat on vähän sinnepäin. Hyvä kangas joka tapauksessa! Kiitokset Marittalle, vastakankaat ovat tulossa.

Kun en ole kunnolla ompelukoneelle ehtinyt pitkään aikaan (mitä nyt tuon pienen Chained Star- blokin ohimennessäni surautin), niin lohdutukseksi (vrt. lohtusyöminen) säntäsin yhtenä tylsänä iltana Ompelun ihanuus -verkkokauppaan. Etenkin kun ihan vähän näytti siltä, että kangaskaapissa olisi vajausta. Toimitus oli todella nopeaa, tässä ostokseni näytillä.

Kalakangas on joku kumma päähänpisto, ehkä sekin osoitteensa löytää. Vaalea kangas on kopio kaavojen ohjearkista, hauska kangas mielestäni. Leivokset oli melkein yhtä omituinen päätös kuin kalatkin - voisikohan niitä sillä perusteella käyttää samaan työhön? Vaalea puuvillanauha, jossa on ompeluaiheisia kuvia, oli kolmas kummitus. Olen tähän asti ollut aika huono käyttämään nauhoja ompeluksissani, mutta  nythän tuon kanssa voi opetella.

Reunimmaiset ovat Amy Butlerin kankaita, kotoisin samasta paikasta. Keskimmäisen (Fiona's Fancy) pohjaväri on ruskea, omalla näytölläni se näyttää melkein mustalle. Herkkuja!

Ideoita on, kankaitakin on, mutta aikaa saisi olla paljon enemmän. Eikä tulevaisuuskaan kovin paljon ruusuisemmalle näytä: leipätyö haukkaa maanantaista alkaen ison osan mahdollisesta ompeluajasta.