Poppy Fieldin tarina

 Eräs ihailemani tilkkuilija, tilkkusuunnittelija ja tikkaaja on Claudia Pfeil. Olen ihaillut hänen värikylläisiä ja upeasti tikattuja töitään jo usean vuoden ajan. Birminghamin tilkkufestareilla 2019 näin ihan livenä hänen työnsä Fractal, joka tuli myös voittajaksi omassa sarjassaan. 

Alkuvuodesta löysin hänen mallinsa Poppy Field ja päätin tehdä se huolimatta siitä, ettei minulla olisi sille järkevää paikkaa. Tilasin mallin ja helmikuussa sain tehtyä mallin mukaisen osion. 

Koko oli erikoinen, vajaa 190 pitkä ja n 70 cm leveä. Kaapin täytteeksi en tätä halunnut, mutta en keksinyt, mihin sen voisin sijoittaa. Kaitaliinaksi 90 cm leveälle ruokapöydälle se ei sopinut, koska kantti olisi jäänyt juuri lautasen alle keikuttamaan sitä. Mutta se oli niin kaunis pöydällä, niinpä ompelin toisen "suojatien", mustavalkoisen reunuksen ja lisäsin reunaan tummaa lilaa niin paljon, että sain täysikokoisen pöytäliinan."Suojatietä" minulla oli jo valmiiksi, en ollut lukenut ohjetta tarkkaan ja olin ommellut mustia ja valkeita kaitaleita yhteen täysleveästä kankaasta, kun mallin mukaiseen raitaan olisi riittänyt fat quarterista leikatut.

 

Taustakankaana on valkoinen Ikean Ditte-puuvilla ja vanun virkaa toimittaa flanelli. Totuus valkeni, kun olin rakentanut kerrokset; vanu olisi ollut paksua flanellia kevyempää, mutta pysyypä liina hyvin pöydällä kun on painoa. 

Tikkauksessa käytin useamman väristä lankaa, koska en halunnut tikkauksen pomppaavan kovasti silmiin. 

 

 

Nurjan puolen kuvassa tikkaukset näkyvät vähän paremmin.

Voi olla, että mustikkasoppaa tai punaviiniä ei tämän liinan päällä tarjoilla, mutta kaappiin tämä ei hautaudu.

Tikkausjono

Helle lie pehmittänyt Berninankin aivot, ja se lähtee maahantuojalle päivitettäväksi. Muutama työ oli ompelujonossa, mutta ne jäävät nyt odottamaan. Jos aion tilkkuilla, on tartuttava tikkaamista odottaviin töihin. Lomaa on jäljellä enää x päivää (en halua edes laskea niitä päiviä!), ja urakoin eilen ja tänään  useamman työn tikkausvalmiuteen. Töiden alkaessa voi sitten istahtaa vaikka pieneksikin hetkeksi tikkaamaan.

Claudia Pfeilin Poppies-mallista pöytäliinaksi suurentamani työ on tikkausjonon kärjessä. Kärkipaikka ei suinkaan tule siitä, että se olisi roikkunut jonossa kauimmin, vaan siitä, että tiedän (tai luulen tietäväni), miten tämän tikkaan. Taustakangas on valkoista Ikean Ditteä, ja väliin laitoin flanellin.Tuli muuten aika painava, mutta pysyypä sitten pöydällä. 

Taustakankaaseen piti ommella sauma, ja vanha Berninani, vm. 1983, pääsi hommiin. Hyvä ja toimiva kone, mutta niitä pieniä automaattijuttuja kaipaan.

Tämä on tämän kesän Päivölän kurssin tuotos. Tikkausideat ovat vielä mietinnässä, siksi tämä joutuu ehkä jonon hännille. Pinnassa on mielenkiintoisia muotoja, valkoinen risti ja sakaroiden väliin jäävät neliöt. Näitä kuvioita vielä hauduttelen

Kesän 2020 Perheniemen kurssin hirsimökkimuunnelma. Tämä on odottanut tässä kuosissa nyt reilun vuoden. Ehkä on jo aika päästä neulan alle. Tyyny tästä varmaan tulee, muuta en ainakaan tähän hätään keksi. 

Parin viikon takainen työ, malli on Make Modern-digilehdestä. Oli pakko tehdä melkein heti, kun tämän näin. Suunnittelija on Anke B. Calzada (www.pasacana.com). Värit ovat samat kuin lehden mallissa. Yritin kyllä vääntää tähän muita värejä, mutta kun tämä kokonaisuus kolahti, ei mikään muu oikein tuntunut hyvältä. Tämä saattaa päätyä tikkauspöydälle aika nopeasti, tiedän, miten tämän tikkaan. Tyynyksi tämäkin.

Vaikka koneen rikkoutuminen vähän harmittaakin, voi olla, että minulla riittää puuhaa jonon purkamisessa. Ja jos todella tiukka paikka tulee, kaivan vanhan koneen esille.

(Laitoin kommentointiin hyväksynnän päälle ainakin joksikin aikaa, sillä joku lähettelee tiuhaan tahtiin arabiankielisiä hävyttömyyksiä kommentteihini)

Kultasydän pieni

"Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni,

katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni."

Mäntyharjun kurssilla aloitettu orvokkityö, joka viimein sai tikkauksen ja reunakantin. Koko 59 x 59 cm. Olisin mielelläni jatkanut samalla vaalealla pohjakankaalla  liinaa isommaksi, mutta sitä ei ollut enää yhtään, enkä halunnut sotkea siihen uusia kankaita.
Työ sai nimekseen Kultasydän pieni.