Perintökankaat?

Kuva: Island Batik

Kun jätin käsityöt lomareissulta kotiin, on vesihiihdon ja lukemisen välissä aikaa pyöriä netissä ja törmäillä kaikenlaisiin ilmiöihin!

Vesihiihtoa Tahkolla

Tällä viikolla harrastan (vesi)hiihtoa Tahkolla. Yhtään käsityötä ei ole mukana. Eilen kaupoilla käydessä hiplasin kyllä lankoja, levottomat sormet kun vaatisivat jotain puuhaa. Jätin langat kuitenkin sinne. Pahasti kipeytynyt päännyökääjälihakseni (liika kiltteyskö on saanut tuon aikaan?) tarvitsee nyt lepoa ja rauhaa, koska kotona on odottamassa monta loppuunsaatettavaa työtä. (Vesi)hiihdosta tuo nyökyttäjä ei kuitenkaan onneksi loukkaantunut, joten jatkan porskuttamista.

Ruusu - ruusumpi?

Kiitos kommenteistanne ja kannustavista sanoistanne edelliseen postaukseen. Laitoin korjaussuunnitelman täytäntöön, ja tässä siis kaksi seuraavaa ruususta (värit eivät vieläkään ole oikeat ainakaan omalla näytölläni, vaikka pääsinkin jo ulos kuvaamaan). Vaikka Tilkunviilaaja ehdotti, että ensimmäisen yritykseni voi piilottaa paremmin onnistuneiden joukkoon, niin se päätyy kyllä patalapuksi. Taisin saada ruusuisuudesta vähän kiinni, ja näiden  uusien rinnalla ensimmäinen versio näyttää todellakin  kohta kaatuvalle risumajalle.

Ompelin kaitaleet ikivanhasta keittiöpyyhkeestä leikatulle neliölle (pilkottaa vähän reunolta). Halusin pohjaksi melko ohuen kankaan, ettei blokista tulisi kovin paksua ja jäykkää, eikä koko huushollista löytynyt oikein muuta käyttökelpoista kangasta. Oiva hautausmaa ikääntyneille (=hiulaksi kuluneille) pyyhkeille. Saivat vielä ruusut haudalleen. 

 Quilttalesin Satu kertoi, että on olemassa oikeasti lilan sävyisiä ruusuja. Näiden minun ruusujeni lajike on Rosa Viuletti. (Viuletti-sana on poikani keksintöä, kun hän ei vielä osannut sanoa violettia)

 Ruusuista ystävänpäivää!

Joka ruusuun kurkottaa, se risumökkiin kapsahtaa

ity

Reilu vuosi sitten ostin Pietarista tilkkukirjan, houkuttimena oli kannessa oleva ruusublokki. Laitoin D-insinöörin käännöshommiin, ei ollut jostain syytä venäjänkielinen ompelusanasto tuttua hänelle, ja sanakirja jouduttiin ottamaan avuksi.

En ole ihan varma, muistuttaako ruusuni enemmän romahtamassa olevaa risumajaa kuin hehkeätä kukkien kuningatarta, mutta yritystä ihan aikuisten oikeasti oli. (Värit ovat taas mitä sattuu, oikeasti keskusta on lilaa ja reunat tummaa turkoosia) Kaitaleiden leveyksiä pitää vielä säätää, etenkin turkoosien reunapalojen. Muutenkin kappaleet ovat liian suoraviivaisia, enemmän epäsäännöllisiä kulmia tarvitaan. Samoin värien paikat pitää miettiä vielä uudelleen. Korjaussuunnitelma on siis olemassa. Ehkä päivä paistaa joskus risumajaankin ja ruusuni alkaa osoittaa kukkimisen merkkejä.

Tuplat

Vaihdoin pari viikkoa sitten leikkuriini uuden terän. Vaihdon jälkeen se tuntui leikatessa terävälle, mutta käyttäytyi muuten kummallisesti. Omituista nöyhtää irtosi aina leikatessa eikä leikkausjälki ollut terävä. Huomasin, että terän mittamerkinnät olivat menneet piiloon leikkurin puolelle, ja luulin sen vaikuttavan asiaan, vaikka mielestäni terän voi laittaa kummin päin vain. Irrotin terän ja käänsin sen toisin päin, mutta edelleen oli pientä mujua leikkuualustalla. Epäilin terän olleen jo alunperin viallinen.

Eilen sain tarpeeksekseni siivottomasta jäljestä ja päätin vaihtaa masiinaan uuden terän. Ja yllätys, yllätys!

Leikkuristani löytyi kaksi terää! Terät olivat ilmeisesti olleet niin tiukasti toisiinsa öljytty, etten huomannut sitä edes terää toisinpäin kääntäessäni. Nyt mennään yhdellä terällä, ja hyvin leikkaa!

Viikonlopun riitakaverit...

... ovat tässä! 

Toinen kerta metallilangoilla tikkaamisessa oli yhtä kiukuttelua puolin ja toisin. Kullanvärisellä langalla tikkasin yhden pikkuliinan ennen joulua, joten osasin aavistaa haasteita. Kultalanka tuntuikin nyt suorastaan helpolle, vihreä ja sininen olivat todella konstikkaita.

Opin, että

* Top Stitch -neula oli ainoa joka pelitti edes jollakin tavalla

* ylälangan kiristys pitää olla todella löysällä, kokeilematta jäi vain nolla-asento (en kyllä tiedä, onko nollaa edes mahdollista valita)

* parhaiten ompelu sujui piston pituuden ollessa 3 mm

* onnistumisposentti kasvoi, kun ompelin niin hitaasti kuin vain pystyin, vältin kaikkia äkkinäisiä liikkeitä, nopeudenvaihtoja tai muita ennalta määrittelemättömiä riskitekijöitä (viimeisessä en kovin hyvin onnistunut)

* langan katkeamista voi ennaltaehkäistä vahtimalla silmä tarkkana langan kierteelle menoa ennen kuin kierteet pujahtavat langankiristimeen

* kun lanka alkaa näyttää kierteiselle, kannattaa langoittaa koneen uudelleen (oioin kierteet sitä ennen)

* vapaa konetikkaus - päätin unohtaa metallilangalla!

* ei kannata hermostua, vaikka lanka katkeaa noin neljättä kymmenettä viidettä kertaa. (vaikein kohta)

Kun olin kantapään kautta oppinut em. asiat, kuukkeloin "sewing with metallic thread". Ja suurinpiirtein samat ohjeet löytyivät internetin ihmeellisestä maailmasta. Kokeilematta oli jäänyt oikeastaan vain ohje laittaa lankarulla pieneen juomalasiin muutaman metrin päähän koneesta. (Epäilin kyllä kovasti, olinko ymmärtänyt tämän kohdan oikein!?!)

No, sain tehtyä melkein sen, mitä olin suunnitellutkin. Eikä taloudellinen tappiokaan ollut mittava, vaikka roskiksesta löytyi ainakin sama määrä lankaa kuin tikattavasta työstä. Olin ostanut langat jostain poistosta  1 € /rulla. Tulipahan testattua ja kokemusta karttui!

Kinaamisen välityönä tein Aurifilin helmikuun BOMin. Sen jälkeen jaksoin taas harjoittaa kantapään kautta oppimisen jaloa taitoa.

Edes jotain esiteltävää

Onhan tässä tietysti vähän selittelyn makua, mutta laiskana en ole ollut. Ompelukone käy kuumana ja välillä ompelijakin. (Ompelijan kuumeneminen johtuu enemmänkin harrastuksia vakavasti häiritsevän leipätyön paineista kuin ompeluksista) Menossa olevat ompeluprojektit ovat nyt sellaisia, etteivät ne kestä vielä päivävaloa. Mutta palataan asiaan viimeistään huhtikuun alussa...

Glogetrotting-BOMeista uusimman Venetsia-blokin päätin kuitenkin ommella kaiken muun välissä ja  keskellä. Se näytti helpolle, ja sitä se olikin. Purin vain yhden sauman. Blokin koko on 10,5 x10,5 tuumaa, ja todennäköisesti se asettuu tammikuussa ommellun suuren Washington DC- blokin vierelle lopullisessa työssä.

Kuumentunut ompelija pääsee onneksi välillä jäähdyttelemään: lunta pukkaa siihen tahtiin, että kolaa on viisainta käydä puskemassa tasaisin väliajoin. Tuima tuuli pitää huolen jäähdytyksestä. Antaa tulla vain  taivaan täydeltä, sukset ovat olleet lähtövalmiudessa jos useamman viikon.