Edelleen tikkaamista - loppusuoralla kuitenkin

Viimeinen tikki lähestyy! Kertokaa ihmeessä konkaritilkkuilijat, onko käsintikkaaminen vanhanaikaista/ajan tuhlaamista/turhaa/jääräpäisyyttä,tekeekö sitä enää kukaan muu kuin minä? Aikaa on mennyt, mutta tykkään kovasti käsintikkauksen jäljestä. Pistot eivät ole tasakokoisia eikä linjatkaan aina viivasuoria, mutta olen silti tyytyväinen tikkausjälkeeni. Kovin runsasta käsintikkausta en edes minä isoihin pintoihin jaksaisi tehdä. Minulla on vain aika korkea kynnys koneella tikkaamiseen aikaisempien huonojen kokemusten perusteella. Luulen kyllä, että siihen pitäisi olla jotain apuvälineitä tai osata joitain sellaisia temppuja, mitä minä en (vielä) osaa.  Kertokaa viisaammat, per favore!

Toinen peitto odottaa tekemistä tämän ensimmäisen pariksi, mutta se saa odottaa hetken, välipalaksi teen jonkin huomattavasti pienemmän työn.

Materiaalipulaa ei ehkä tule olemaan. Pakkasin kirkasvalolamppua  KESÄteloilleen ja löysin varaston hyllylle unohtuneen laatikon. Olemme muuttaneet reilu kolme vuotta sitten, eikä kaikkia pakkauksia näköjään ole vieläkään purettu. En ryhtynyt vielä aukomaan laatikkoa. Palaan sen sisältöön, kun saan tekeillä olevan peittoni valmiiksi.

PS. Täällä vilisee kurkistelijoita ihan kiitettävää tahtia, käykää rohkeasti peremmälle ja asettukaa taloksi! Kommenteistanne ilahdun  :-)

Tikkaan, tikkaan, tikkaan

Joulun ja Gambian matkan aiheuttama tikkaustauko on päättynyt. Tikkaan ja tikkaan ja tikkaan. Ja samalla syntyi tikkauslaulukin, sävelen lauluun lainasin J.Karjalaisen Kehrääjästä.

Tikkaaja, tikkaaja, tikkaa se vaan,
peitto ei valmistu ollenkaan.
Siltä tässä tuntuu, kun tikkaan vaan,
toiset mulle nauraa, minä tikkaan vaan.
Koneeseen en koske,
turvaudu en,

omiin sormiin luotan, ja tikkaan vaan.

Tikkaaja, tikkaaja, tikkaa se vaan
peitto ei valmistu ollenkaan.

Jääräpääksi jälleen minut  todetaan,

ylös, alas, ylös, alas, neulaa kiikutan,

kun pitkän kaavan kautta, homma hoidetaan,
ja täkkini joskus valmiiksi saan.

Kankaita Gambiasta

Viikon loma Gambiassa on siirtynyt iloisiksi muistoiksi. Afrikkalaisia kankaita katselin tilkkusilmällä, kovin paljon en niitä kuitenkaan mukaan ostanut. Kirjavat kankaat olivat puuvillaa, mutta olivat aika ohutta ja ilmeisesti tärkättyä. Upeat värit ja pohjoismaiseen silmään levottomatkin kuviot olivat näyttäviä gambialaisten naisten yllä, etenkin kun he kantoivat vaatteensa ylväästi.
Oikealla oleva asut eivät kuitenkaan tyypillisimpiä paikallisia vaatteita. Näiden pukujen koristekuvioita miehet ompelivat koneella hurjalla vauhdilla Albertin markkinoilla Banjulissa.

 

Tämän taidon haluaisin vielä oppia, eipä tarvitsisi raahata kauppakasseja käsivarret venyneinä. Jos näette joskus jonkun iso saavi pään päällä Prisman pihalla, se voin olla jopa minä. ;-)