Around The World

Satu from Quilttales-blog invited me to participate in Around The World Blog Hop. Because I am sometimes quite easily led in this kind of projects, here I am, answering the questions:

1. What am I working on?
Just now I am working on the baby quilt for My First Grandson. He was born in 3th of Semtember and I am very enthusiastic about him. 

'

I love to make stars so I decided to make a star quilt for him. I chose different greens and turquoises for the quilt. I have EZ Flying Geese ruler what makes the work easy and fast, and I really love that ruler. 

Next part is to make a sandwich. I ordered a very nice fabric for the backing from Signorina’s. It has sweet fairies and bears, and I love it. I’ll use wool as a batting. I also have to decide how I am going to quilt it.

I have some knittings too on the go. Mostly I knit socks and I love to knit them while watching TV. I wanted to renew my sock yarn collection and so I decided to knit all my sock yarns before I will buy new ones. I now have knit 15 pairs of men’s socks and all of those are going to charity to homeless people. 

2. How does my work differ from others in its genre?

This is a difficult question; I really don’t know does my work differ from others. I have not quilted for many years and I want to learn more about it. I like traditional quilts but also modern ones. 

Now I am not interested about art quilting, I like to make things which I can use: quilts, bags, pouches, placemats etc.

 I admire beautiful art quilts but I think it’s not my genre. Maybe someday I will think differently, but now I have enough to learn about the basics. I love colors, but brown is a very difficult color for me. I have seen very beautiful quilts with lovely brown shades, but I have doubts that I will never learn to use browns. It just isn’t my color. So I have very little brown fabrics and I am very dubious to use those. Instead I love blues, turquoises, greens, violets, lilacs, pinks, reds and yellows. 

3. Why do I write/create what do ?
All crafts are like breathing for me. My hands need something to do and it’s important for me to do something what I can see and touch. I teach teenagers and it’s sometimes difficult to see the results of my work. But when I am quilting or knitting, I can see what I am doing as well as the results. I load my batteries with crafting, it gives me so much pleasure and joy that I think I couldn’t live without it. When my left hand was injured badly six years ago my first question to the surgeon after the long operation was: Can I ever knit? Because of his skillful work I can and I am very grateful for that.

4. How does my writing/creating process work?

Sometimes it starts from the fabric, sometimes from the colors, sometimes from the models or ideas in the books, magazines or internet. If I am planning to make something to my family or friends, I can think colors or themes which she/he likes. Mostly I have only one work on the go at a time. And I like to get the projects finished before I start a new one. I usually don’t have UFOs in quilting (but I don’t want to talk about UFOs in knitting.) I am quite fast and I don’t like to spend time for planning. That means that I need a seam ripper quite often. I would like to learn to plan and think the options carefully before starting, but maybe I am hopeless with that.

The idea of Around the World Blog Hop is that I should invite readers to visit three other bloggers on next Monday 6th of October. But I found only two bloggers to continue this Blog Hop chain.

So next Monday you meet Tilkunviilaaja and Saija in their blogs answering Blog Hop questions.

Happy Blog Hopping! 

Barcelona BOM ja Kiero BOM

Tähtipeiton taustakangasta odotellessa ehdin kursia kokoon syyskuun BOMit. Maailmanmatkaajan kohteena tässä kuussa on Barcelona. Melko helppo blokki, ratkojaa pääsin kuitenkin tässäkin käyttämään.

Aurifilin BOMista tuli kiero. En tiedä miksi. Mallihan on periaatteessa hirsimökkimuunnelma, ja kieroon meni tämä tupa. Todennäköisesti tulen sen purkaamaan ja tekemään uuden yrityksen.

 

Kun näin tämän blokin ohjeen (The Stars of My Life), en tykännyt siitä yhtään. Kankaiden valinta oli vaikeaa, ja vaalean turkoosi kangas piti mitata moneen kertaan, että sain sen riittämään. Mutta olenkin lopputulokseen tosi tyytyväinen, jos ei oteta kieroutta huomioon. 

Mitä tekisin sitten seuraavaksi?

Lähtöä vajaa

Blogit vakoiltuna, kankaat valittuina, leikattuina, silitettyinä, pujotettuina kirjekuoriin, osoitteet kirjoitettuina, postimerkit liimattuina, kännykkään laitettu hälyt postituspäiviksi. Vain lähtöä vajaa. Ensimmäinen lähtee lokakuussa, alimmaiset kirjeet joutuvat odottamaan aika kauan. Vähintään yhtä jännittävää kuin jouluna. Tämä nimpparikangasvaihto.

Tähdet ojennuksessa

Tähtipeitto on nyt valmiina tilkkupintana odottamassa taustakangasta. Tilasin Signorinan kangaskaupasta taustaksi vihreäsävyisen kankaan, joka on vasta sinne tulossa. Signorina  esitteli sitä blogissaan ja ihastuin kerrasta. Tilkkupinnan koko on 89x120 cm, ihan nuppupeitosta ei siis ole kyse. Parin tähden paikkaa vaihtaisin, mutta enpä vaihdakaan. 

Tähtien viereen, ennen tummemman vihreää reunusta halusin vaalean kaitaleen, etteivät tähdet ihan puristuisi ahtaudessa, kun ovat muuten ihan vierivieressä.

Jospa ehtisin tehdä syyskuun BOMit ennen taustakankaan saapumista, Aurifilin blokki on aika mielenkiintoinen...

PS: Pienempään kangasvaihtoeryhmään saimme täydennystä Tarjasta, molemmat ryhmät ovat nyt samankokoiset. Laitoin ko. ryhmälle päivitetyn osoitelistan sähköpostiin.

Tähdellistä

Vauvanpeiton tähtiblokit ovat valmiita ja odottelevat yhdistämistä. Kuvasin ne pihanurmikolla, epätasainen alusta tekee ompelemattomasta pinnasta vänkyrän. Asettelu ei ole lopullinen, kunhan vain ladoin blokit nurmikolle. Yhden blokin koko on 6,5 tuumaa kanttiinsa.

Kaksi kirkkaamman vihreää blokkia pistää hiukan liikaa silmääni. Mietin vielä, ompelisinko niille uudet keskustat. Olin yllättynyt, miten nopeita ommella tähdet lopulta olivat. Leikkasin osat valmiiksi, ja sen jälkeen homma sujui. Hanhiosuudet (=sakarat) leikkasin EZ Flying Geese-viivaimellani, joka on todellinen aarre. 

Leikkaaminen sujuu helposti, ja osat loksahtavat helposti kohdalleen. Koska en ole millintarkka tilkkuhommissa(kaan), niin iloitsen siitä, että saan huolettomalla tyylilläni kulmat kohdistumaan täydellisesti (tai ainakin melkein).Viivaimen punaisia viivoja hyödyntäen leikataan hanhen keskiosa ja vihreitä viivoja seuraten siivet. Yläreunan tasoitettu kulma auttaa osien kohdistamisessa. 

Olisihan tuota taustalla olevaa kangasta voinut vähän silittää...

Uutiset

Ensimmäiseksi tämän illan uutisissa kerron nimpparikangasvaihdosta. Vaihdon emäntänä olin yllättynyt vaihdon saamasta suosiosta. Vaihtoon ilmoittautui yhteensä 14 innokasta, minä täydensin joukon viiteentoista. Laitoin ilmoittautuneet nimipäiväjärjestyksessä listaan, ja listalla olijat ottivat luvun kahteen. Tämä oli ryhmäjaon perusta. Koska osallistujien määrä on pariton, arvoin pitkä-tikku -menetelmällä viimeiselle listassa olijalle ryhmän.

Mielenkiintoista oli nimipäivien painottuminen syksyyn, aika moni joutuu omia quartereitaan odottelemaan melkein vuoden. 

Olen juuri äsken laittanut osoitelistat sähköpostilla ryhmien jäsenille. Jos en ole osannut tulkita jonkun kommenttia kangasvaihtopostauksessa ilmoittautumiseksi, laita minulle sähköpostia, niin liitän sinut jompaan kumpaan ryhmään. Jos olet ilmoittautunut, mutta et ole saanut listaa, ilmoita siitäkin. 

Sen verran ovela kuvittelen olevani, etten laittanutkaan osoitelistaan blogien nimiä. Voi olla ihan hauska seurata, missä blogissa lahjaquarterisi putkahtaa esille. Hih!

Toivottavasti tästä tulee kaikille kivaa! 

Toinen uutinen liittyy edellisessä postauksessa esittelemääni tikkauskoneeseen. Aika monessa kommentissa kyseltiin koneen hintaa. Sain tänään ompelevalta ompelukonekauppiaaltani Marjalta koneen varmistetut hintatiedot. Kone ja pöytä maksavat yhteensä 4995 € ja tikintasaaja TruStitch 800 €. Maahantuojalta sain puolestaan tiedon, että kone on nähtävillä Seinäjoen Käsityömessuilla lokakuun alussa ja Tampereen Kädentaitomessuilla marraskuussa. 

Itse vielä veivasin uudelleen päätöstä, omistaako vai ei, mutta päädyin toistamiseen, etten omista - vielä. Ehkä joskus, mutta tähän elämän saumaan hankinta ei sovi. Kuvittelin konetta työhuoneeseeni, ja huomasin ajattelevani, että jos olen ostanut arvokkaan koneen, niin sillä on pakko ommellakin koko rahan edestä. Tekisikö se ihanasta ja voimaannuttavasta harrastuksesta velvollisuuden? En tiedä, mutta tässä elämäntilanteessa en sitä riskiä halua ottaa. Vaikka tuo masiina niin ihana onkin...

Haaveissa vainko oot mun?

 Ompeleva ompelukonekauppiaani Marja Kouvolan Konetikistä kiikutti työhuoneeseeni elokuun alkupuolella uuden uutukaisen Pfaff Powerquilter 16.0 tikkauskoneen. Käsittääkseni ensimmäisen laatuaan suloisessa Suomessamme.

Saattaa, tää unta olla saattaa...

Kone pöytineen hädintuskin mahtui pikkuruiseen työhuoneeseeni, koska se vie neliömetrin verran tilaa, ja nimenomaan neliönä. Ensimmäisenä iltana ompelin vanhoihin lakananriepuihin kaikenlaisia kiemuroita, mutta en vielä rohjennut testata konetta "oikeisiin töihin".

Loma loppui, ja aina kiireinen lukuvuoden aloitus vei kaiken ajan, marjat kirkuivat puskissa poimijaa ja pakastajaa, ja elämä täyttyi monesta arkisesta. En ehtinyt koskea koneeseen oikeastaan ollenkaan pariin viikkoon, eikä minulla ollut siinä vaiheessa oikein järkevää tikattavaakaan. Lakana alkoi olla jo täyteen kirjailtu.

Mustavalkoisen peiton tilkkupinnan sain onneksi valmiiksi ja pikapikaa ompelin myös viimevuotiset Aurifilin blokit tilkkupinnaksi. Ja sitten kone laulamaan! (Videolla se kuulostaa lähinnä traktorilta!)

Miten voi tikkaaminen ollakin näin ihanaa! Ihan vaan pikkasen karkasi tikkausmopo käsistä, ja BOM-peitto tulikin tikattua aika tiiviisti. Mutta tulipa treenattua.

Tästä kokeilusta rohkaistuneena uskalsin ottaa työn alle mustavalkoisen peiton.

Hätäpäissäni en keksinyt kuin kiemuraa silmukoilla, samalla mallilla, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa, olen tikannut pienempiä töitä. Tikkaus sujui melko vaivattomasti, tikkasin n. 30 cm leveää aluetta kerrallaan peiton reunasta reunaan.

Koneen paininjalka (tai ei kai se ole paininjalka, kun se ei paina) kulkee vajaan sentin tikattavan pinnan yläpuolella. Mihinkään kohtaan nurjalle puolelle ei tullut vekkejä, vaan kaikki kerrokset asettuivat nätisti kohdakkain.. 

Tikkasin kummankin peiton täysin vapaalla konetikkauksella liikuttamalla tikattavaa pintaa neulan alla. Konepakettiin kuuluu myös tikintasaaja. Langaton mötikkä välittää koneen johtoportaalle tiedon kankaan liikutteluvauhdista, ja se tasaa sitten tikin ennalta määriteltyyn pituuteen.

Mötikän valkoinen osa tulee tikattavan pinnan alle ja musta magneettinappi päälle. Mötikän voi kiinnittää myös nipsuilla tikattavaan pintaan kiinni. 

Testasin tikintasaajaa vain muutaman kerran, mutta en innostunut siitä. Mötikkä vaatii siirtämistä kesken tikkaamisen, ja silloin kun on hyvä draivi päällä, en halua keskeyttää. Enkä isossa työssä haluasi väistellä sitä. Mutta sen käyttö on varmaan myös tottumiskysymys.

Puolaaminen tapahtuu erillisellä laitteella, ja puolat ovat isoja! Mustavalkoista peittoa tikatessani puolasin kaksi kertaa lisää, ja viimeisestä puolasta tuli käytettyä vain vähän. Muovipuola kuvassa on tavallisesta ompelukoneestani. 

 Puolakotelo on pöydän reunan alla luukun takana. Jos sinne haluaa nähdä, pitää kumartaa konetta. Itse kurkin sinne vain pari kertaa, opin nopeasti laittamaan  puolan käsikopelolla paikalleen. 

Koneen näytöltä voi lukea mm. tikattujen tikkien määrän. Alempi luku on tällä hetkellä kymmenkertainen...

Koska todellakin on niin, että kone on vain haaveissain mun, ja se on minulla koekäytössä, tikkasin sitten kaikkea mahdollista ottaakseni siitä kaiken hyödyn irti.  Italiasta ostetut pellava-puuvillasekoite pöytäliinat muuttuivat pussukka-aihioiksi, tikkasin pitkin niiden kuvioita. 

Summa summarum:

 Vapaatikkauksen hurmio on mahdollista kokea tämän aparaatin kanssa. Neulan takana on 40 cm tyhjää tilaa. Mustavalkoinen peitto on n. 140 x 200, ja sen pyörittely oli vaivatonta kun sain taktiikasta kiinni. Pieniä lastentauteja on, esim. lyhyehkö jalkapainikkeen johto. Alalangan nostamiseen tarvitaan vauhtipyörän pyöräytys, pyörä jää koneen edessä istuttaessa koneen taakse. Minä yletyin juuri ja juuri tekemään sen istuallani, mutta alle 170 senttiset joutuvat pomppaamaan pystyyn. Kone teki hyvää jälkeä, lankojen kiristyksen säätäminen oli helppoa, mutta ylälangan säätönupista puuttui asteikko? Sormituntumalla mentiin kiristyshommissa. 

Haaveissa vainko oot mun?
Koneen hinta suhteessa käytössäni olevaan ompeluaikaan ratkaisi sen, ettei kone jää työhuoneeseeni.

Oi, Pfaff sua kaipaan, niin kauheesti kaipaan, ei kuole mun rakkautein...

Teen heti raha-anomuksen Veikkaus Oy AB:lle , odottelen palkankorotusta (turha toivo!) ja amerikanperintöjä (vielä turhempi toivo). Mutta ennenkaikkea toivon, että minulla olisi joskus enemmän aikaa, jolloin voisin tikata sydämeni kyllyydestä!

En koskaan saata tietää...

Tähtipoika

Näistä tähtösistä ompelen peiton, joka tulee pienelle pojalle, joka syntyi tänään, ja joka siirsi minut kertaheitolla isovanhempien kunnioitettuun lahkoon. Olkoon hänen elämänsä yhtä päivänpaisteinen kuin tämä päivä.