Ripsii vettä

 ...mutta luonto varmaan tykkää.

 

 Täällä blogissa on taas jotain häikkää, ei saa kuvia tuotua tänne. En jaksa ruveta suomentamaan kirjoitusta, joten toivon vaan, että se seuraavan kerran olisi normaali.

 Isännällä on taas kaverin kanssa ruuan haku Mäntsälästä seurakuntaan. Meille kylätalolle siitä ei kyllä ole iloa, ainakaan viimeksi ei kotiin tullut muuta kuin ne mitkä isäntä oli ottanut itselleen syötäväksi matka evääksi.

Mutta tykkää reissata.

Ulkona satoi vähän vettä, mutta nyt on vähän aurinkoisempaa ja tuulee. Tänään siis on Kylätalo tilaisuus taas.

 Mua on taas tänä aamuna väsyttänyt oikein kunnolla, en silti saanut nukuttuakaan. Lainasin kirjastosta eilen kirjan "Palveluksessanne, Duunariäidin selviytymis taistelu" , ihan mielen kiintoinen kirja.

Laittaisin kuvan tänne mutta ei se taida onnistua... jos ei ihmettä tapahdu..

Syvän vihreää..

 ...on nyt pilvisenä päivänä näkymä ikkunasta. Tosin oikeasti on kirkkaamman vihreää tuokin, en tiedä miksi värit eivät näytä kuvassa niin kirkkailta.

Nämä toiset kuvat ovat sentään kirkkaammat.

Nämä kuvat otettu eräänä päivänä Minin pissalenkillä :), kun halusin kuvata kukkia joen rannassa.

Nyt on tullut harmaampia pilviä taivaalle. Isännällä taas Vivamo harjoituksia. Toivottavasti siellä ei rupea kovasti satamaan. Asteita on kuitenkin mittarissa  noin 13 astetta.

Olen lukenut lahja kirjaani, suosittelen! On ihan mielenkiintoinen. 

Liekö tämä harmaa sää ja matalapaine kun väsyttää vieläkin. Tosin kun isäntä yleensä aiemmin herää, niin Mini on tottunut heräämään myös aiemmin, ja menee miehen kanssa alakertaan niin nyt herätti minutkin aiemmin, kun isäntä on ollut Vivamossa yötä. 

Mukavaa päivää silti!

Ihana kevät

 Tänään oltiin kirkossa ja jokainen kirkossa ollut sai narsissin oksan, eli me saatiin kaksi narsissia. Mulla kotona oli vain teko narsisseja, muovisia sellaisia, niin laitoin muovi narsisien maljakkoon vähän vettä, ja sinne elävät narsissin oksat, tuli ihan kiva.

 Kirkon jälkeen oltiin kaupassa ja ostin samalla itselleni yhden ruukku narsissin.

Päivällä käytiin vielä tutussa kahvilassa kahvilla, sen jälkeen kun oltiin kotona syöty. Muuten on aika paljon väsyttänyt tänään. Liekö kevät väsymystä.. Isäntä on pelaamassa sählyä. Minä lähden piakkoin viemään Minin ilta tarpeilleen. 

Pitkästä aikaa ostin kaupasta sellaisen tarjous jutun,eli kolme lehteä yhdessä pakettina. Ikuisuuksiin ei ole tullut lehtiä ostettua. Siinä oli sisustus lehti, askartelu lehti ja ruoka lehti.

Heippa! (Ps.Mikähän kirjoitus tuohon viesti osioon tuli ihan itekseen? Vai joko se poistui...)

Lunta tulvillaan..

 

Kuva on vanha.

 Tänään isäntä lähti taas Vivamoon, eräs toinen raamattukyläläinen haki hänet autollaan, ja onkin siellä nyt yötä, ainakin pari yötä..jos ei muutoksia tule.

Minä sain tyttäreltä imurin, ainoa vaan se, että siinä ei ole kuin tavallista pienempi  suulake. Ostin siihen sopivia pusseja. Muuten on hyvä ja vetää koiran karvat ym hyvin kitaansa. Selkä vaan väsyi, kun kumarassa imuroi. Vatsa oli kipeä, ja meninkin kesken imuroinnin sänkyyn lepäämään. Nukahdin sinne. Heräsin siihen, että näin olevinaan edesmenneen äitini, joka oli tullut mua tapaamaan.

Ulkona on hirveesti lunta, ja vieläkin hiljalleen sataa. Minin kanssa pitäis lähteä päiväpissalle/lenkille. Ei kyllä huvita tuolla ulkona lumessa kovin paljoa mennä.

 No niin, taidan mennä sinne ulos, heippa vaan!

Keskiviikkona

 Tänään olisi ollut soppakirkko ja leivänjakelu, jossa meidän piti olla mukana. Nyt vaan mulla aamulla oli vatsa ihan sekaisin, niin isäntä sai lähteä reissuun yksin. En tiedä mistä se vaiva oli taas tullut, tosin jo eilen olin valtavan väsynyt kaupungissa ja ajattelin, että tulenkohan kipeäksi...kun pääkin tuntui omituiselta, ei kuitenkaan sen kummempaa tullut eilen, vain nukuin kahden tunnin nokoset iltapäivällä, kun olimme tulleet kotiin.

Kirjastosta lainasin eilen kaksi kirjaa, toinen oli tämä kissan elämästä kertova kirja. Siinä Alfie-kissa menettää vanhan emäntänsä ja joutuu "tuuliajolle". Se ottaa kohtalonsa omiin tassuihinsa, ja lähtee etsimään uutta kotia. Se ajattelee, että parempi käydä useammassakin kodissa, että jos taas jotain sattuu, niin ei jää kodittomaksi... niinpä se saa ystäviä monesta perheestä.

Sain sentään vihdoin varattua itselleni ajan labraan. Kun on se verensokerin uusinta mittaus. Postissa tuli myös aika kohdunkaulan syövän seulontatutkimukseen. Hyvähän se on, että meistä pidetään huolta.

Hyvää keskiviikkoa!

On lumen vallassa maa..

 

 

Eilen olin siellä hieronnassa, sillä reissulla menikin pitkään, kun hieroja halusi vielä hieroa isännän ensin,vaikka mies oli luullut, että vain minut hierotaan. Minä sillä aikaa istuin viereisessä takkahuoneessa uunin lämmössä , seuranani kaksi kania :)

Aikanaan sitten osat vaihtuivat ja tuli minun vuoro. Niska , pää, selkä ja käsivarret  hierottiin. Kyllä oli paljon kipeitä paikkoja, jumeja.. Ensi viikolle on vielä uusi aika.

Kun aikanaan päästiin kotiin, niin jo tulomatkalla väsytti niin, että odotti vaan pääsyä päikkäreille, ja heti melkein nukahdinkin. Sama isännällä. Kai se hieronta väsytti.

Isäntä kävi vielä lenkilläkin ja sitten illemmalla mentiin saunaan. Sitten oli rentoutunut olo.

Lumisia kuvia vielä. Sähköjohto ja pyykkinaru melkein samanlaiset.

Eilen oli ensimmäisten laskujen maksupäiväkin, isäntä oli laittanut mun tilille oman osansa maksuista, ja maksoin tärkeimmät, niinkuin auton osamaksun. Itsellä ei vielä ole ollut rahapäivä.

"Kaikkihan on maksettava, eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu..." sanottiin jo vanhassa laulussakin.

Että tämmöistä täällä.

Väsymystä ilmassa

 

 Johtuneeko alkavasta syksystä, vai mistä, mutta olen ollut aamuisin tosi väsynyt, ja jotenkin haluton aloittamaan uutta päivää. Siitä kirjoitinkin tuonne Kotimatkalla blogiin.

No, aamu puuron ja parin kahvi mukillisen kanssa alkaa pikkuhiljaa herätä, ja jaksaa lukea sanaakin. Ja jos ei ole kiire mihinkään lähteä, voi vielä pikkuhuoneen laverilla vähän aikaa pötköttää, välillä kissa vatsan päällä. Tänä aamuna Hipsu oli kuitenkin mennyt ehkä yläkertaan ja Rasmus ei ole vielä tullut sisällekään.

Aamukin oli harmaa, mutta nyt näkyy jo sinistä taivasta, ja on luvattu vielä tänään kaunista säätä...huomenna sitten sateista, kun isännälle tulee savusauna-vieraita.

Mutta näillä mennään...

Kevätväsymystä(kö?)

 

Tällaiset jääputoukset olisi varmaan tuossa takametsän kallioilla nytkin, tämä kuva on vanha.

Eilen illalla olimme Kylätalolla pienimuotoisesti. Kuusi henkeä oli, eli mentiin ihan rajoitusten puitteissa. Oli sellainen vapaamuotoinen tilaisuus, ei mitään saarnaa, vaan keskustelua ja rukousta. Ja turvavälit/maskit

Lopussa kahvit/teet, ja ulkoa autosta saimme kotiin ruuanjakelusta ruokaa. Pääasiassa hedelmiä ja vihanneksia, jotain muutakin.

Minä olen ollut nyt pari päivää tavallista väsyneempi, liekö kevät väsymystä. Ja pää on sellainen pöpperöinen.Nytkin haukottaa..ja päätä särkee. Saattaa tietysti johtua siitäkin, kun tuon vatsan takia olen nykyisin juonut vain yhden mukillisen kahvia päivässä, että on vieroitusoireita... välillä juon teetä ja välillä kuumaa vettä+maitoa. Sen kahvimukillisen juon päiväkahvi aikaan.

Eilen kävi kylässä tuttavamies, hän toi minulle (sanoi niin) tekemänsä linnunpöntön, kiva! Mukava saada koti lisää linnuille. Hän toi myös ostamansa kakun, ja siitä loppu (suurinosa) vietiin sitten kylätalolle.

Onko teillä ollut kevätväsymystä?

Väsyneen muisteluja

 

 Kuva vanha

Aurinkoinen pakkas aamu tänään. En tiedä mikä väsytti niin kovasti, kun joskus puoli 10 aikaan illalla nukahdin ja aamulla heräsin puoli yhdeksältä, kun mies tuli yläkertaan sanomaan heipat, kun lähti kaupunkiin. Tosin olin yöllä käynyt vessassa ja silloin valvonut jonkun aikaa.

Nyt vaan on koko ajan särkenyt päätä, äsken hierotin niskaa hierontalaitteella, se vähän auttoi. Eilen luin vanhaa päiväkirjaani, noin 10 vuotta sitten kirjoitettua..kyllä oli ollut vilkasta elämää, kun kaupungissa asuimme. Vaikka olin työttömänä silloin, kaksi nuorinta lasta oli vielä kotona, lapsenlapset olivat välillä hoidossa, seurakunnassa olin (oltiin) monessa mukana, pidettiin kotikokouksia, ystäviä/kavereita oli kaupungissa lähellä, kirppistelyä (kun ne olivat lähellä), välillä käytiin mökillä, joka silloin vielä oli meillä. Ja silloin taisi olla viimeinen rintasyövän jälkeinen korjausleikkauskin, vai oliko sen jälkeen vielä yksi leikkaus...en ole varma.

Nyt ei kyllä enää jaksaisikaan sellaista "huisketta". Nyt on muutenkin jumittunut tänne olosuhteiden pakostakin. Koronan yms. takia. 

Isäntä vei vaahtosammuttimen "vuositarkastukseen",olikohan se kahden vuoden välein tarkistettava. Samalla muutenkin hengailee kaupungissa :) Kello näyttää siltä, että pitää ruveta katsomaan mitähän ruokaa sitä laittaisi.. heissan vaan!

 

 

Odotuksia

 

Odotan jo viikonloppua, kun miehellä on silloin näytelmä-harkat, ja saan (jos vaan jaksan) touhuta omiani :) Ajattelin vähän muuttaa sisustuksen värejä, kun vielä ollaan oltu kesä kuosissa. Limen vihreä saa väistyä, ehkä, vaikka onkin yksi lempiväreistäni. Toisaalta kaivelin yhtenä päivänä kangaslaatikkoani, niin siellä oli ihan mukavan värisiä kankaita, jos vaikka innostuisi ompelemaankin. Toivossa on hyvä elää.

Toisaalta tiedän itseni nykyisin, että yht äkkiä tuleekin sellainen olo, ettei oikein jaksa tehdä mitään. Kadehdin itseäni nuorempana,kun jaksoin innolla vaihtaa sisustusta ym. Nyt en ole jaksanut vielä edes aloittamiani kirjoja lukea loppuun,kun eivät ole niin kiinnostavia olleet. Tuon "Introversion voima" aion kyllä lukea...

Eilen taas tuli kylään eräs mies, johon isäntä oli tutustunut. Mua taas ahdisti etukäteen, kun en tuntenut koko miestä, mutta loppujen lopuksi oli ihan mukava nuorempi mies, puhui englantia ja suomea sekaisin. Hänellä on myös perhe, ja pyytävätkin meitä käymään joku päivä.

 

Huomenna on taas kuntouttava, ja sen jälkeen pitäisi käydä yhden ystävän luona samalla, kun ollaan kaupungissa. Kohta alkaa Kyläsairaala, jota alan katsomaan. Isäntä on lääkäri-reissulla. Tämmöistä tunteiden tuuletusta tänä aamuna.

 

Hyvää keskiviikkoa täältä pilviseltä Uudeltamaalta!

Talvi tulee...

 

( Lintulautakin on saatu uuteen paikkaan ja seuraavana päivänä linnut löysivät sen)

 Tänään meni monta joutsen parvea meidän pihan yli huutaen hyvästejä. Minä tietysti tapani mukaan huutelin niille takaisin: hyvää matkaa, tulkaa keväällä takaisin...aina tulee haikea olo joka syksy kun joutsenet lähtevät. Ensin meni iso parvi "ryhmämatkailijoita" toiseen suuntaan. Sen jälkeen lensi muutama "omatoimimatkailija" toiseen suuntaan ja vielä viimeiseksi yksinäinen joutsen pariskunta ryhmämatkailijoiden perään, liekö myöhästyneet lennolta :)

Pihalla oltiin sopivasti monta tuntia, kun vaihdettiin autoon talvirenkaita. Yksi pultti oli niin jumissa, ettei millään lähtenyt irti, kaikkea kokeiltiin ja naapurin mieskin oli pähkäilemässä.  Loppujen lopuksi isäntä soitti kaverilleen, joka oli äitinsä luona käymässä, mutta pyysi isäntää tulemaan sinne, kun hän itsekin aina laittaa autoa siellä. On pelit ja vehkeet siellä. Toivottavasti saavat renkaan irti ja vaihdettua.

Mulla oli nälkä ja päätä särkee, niin en lähtenyt mukaan. Nyt on perunat kiehumassa, ja niiden kanssa valmista kastiketta.

                          X             X           X          X         X        X

Tässä välissä kävin syömässä ja ottamassa hyvin pienet nokoset, kun isäntä herätti mut puhelinsoitollaan. Autoon oli nyt saatu se viimeinenkin rengas. Hyvä, talvi saa tulla, vaikkei olis niin väliksikään.

Pakko oli ottaa taas särkylääke, kun puoli päivää on pää särkenyt. Liekö niska taas niin jumisssa, kun on kipeäkin. Huomenna on taas Evästä päivään-ruokailu ja mun pitäisi etsiä sinne lausuttavaksi joku runoni. 

Mukavaa alkuviikkoa! Itsestä tuntuu ihan kuin olisi sunnuntai, kun eilen illalla oli miehen kaveri täällä saunassa ja yötä, ei meinaa muistaakkaan, että on jo maanantai...

Harmituksia

 

 

Kuva kuistilta.

Tässä odotellaan viime postauksessa mainittua ystävää, kun hän tulee pois päin Turusta, sukulaisvierailulta, niin poikkeaa vielä meillä vierailulla ohi mennessään. ("Puolimatkan majatalossa:)" Tein lihasopan valmiiksi ja syötiin jo itse, kun ei ollut tarkkaa tietoa, mihin aikaan tulee. Hän saa sitten heti syödä.

Siivottua sain, mutta muuten en mitenkään kovin pirteällä päällä ole. Kaikenlaisia harmituksen aiheitakin on ollut. Väsymyksen lisäksi. Olin siellä ferritiini näytteessä, se hoitaja halusi ottaa samalla verenkuvan ja suostuin siihen. Itselleni sattui moka siellä :( Kun piti maksaa maksupäätteeseen, niin laitoin ilmeisesti väärän tunnusluvun... se laite oli ollut vasta päivän siellä, ja hoitajakin luuli, että maksu meni perille...tutki kyllä niitä kuitteja pitkään, ja sanoi sitten, että jos se ei ole mennytkään, niin hän ilmoittaa mulle ja laittaa sitten paperilaskun. No, niinhän siinä kävi.

Eli paperilasku tulee joskus ensiviikolla, ja sen jälkeen kun se on maksettu, niin voi vasta katsoa netistä ne tulokset. No, eipä kai noilla niin kiire ole. Itseä vaan harmitti, tuo moka. Ja taas ajattelin, että voi tätä muistia... se on ikävää, kun pitää olla erilaisia tunnuslukuja eri tarkoitukseen, niin sitten voi sattua muistikatkos, että mikä oli oikea.

Mutta eteenpäin, sano mummo lumessa! Täällä ei kyllä lunta ole.

Ystävän tapaaminen

 

 

Heräsin juuri päivänokosilta ja laitoin ja join kahvia. Tosi synkkä ja syksyinen sää tänään. Oltiin kaupungissa, vettä ripsi taivaalta.. Eräs ystävämme oli tulossa meidän kanssa ruokailuun, mutta miten lie ajat menneet meillä sekaisin, että hän tuli vasta ruokailun lopussa. Kaiken lisäksi ruokakin oli siellä jo vähissä, mutta sai sentään jotain syötävää vielä.

Hän asuu muualla, niin poikkesi vaan Turkuun mennessä pariksi tunniksi tapaamaan meitä kaupunkiin. Käytiin sitten ruokailun päälle vielä kahvilassa. Ja kirkkoa katsomassa sisältä. Kirkossakin oli paikka missä oli kirjoja, saa ottaa-merkinnällä. Poimin yhden mukaani.

Kotiin tultua olikin sellainen väsymys päällä, että heti piti mennä levolle. En tiedä onko tuollainen väsymys edes normaalia... toinen ystäväni kehotti minua mennä mittauttamaan ferritiini- eli varastorauta arvot, kun mulla on monta oiretta, jotka voisi viitata ferritiinin puutteeseen. Esim. väsymys,hiustenlähtö, masennus, muisti-häiriöt ym. Olenkin menossa labraan torstaina.

 

Tuossa yläkuvassa on eilen väkertämäni valo-seppele, silkkikukka rimpsusta. Siinä on punaisia kukkia, niin ei ole liian jouluinen, mutta vähän piristää pimeyttä. Piristystä itse kullekkin <3

Heissan!

Kaikenlaista hyörinää tässä on taas ollut.

Eilen oli miehellä savusauna vieraita, sitä ennen oli osa heistä pelaamassa sählyä, ja sen jälkeen menivät saunaan. Yksi nuori nainen oli mukana, jonka kanssa me seurustelimme sillä aikaa kun miehet olivat saunassa. Jonka jälkeen neitonen kävi saunassa. (Minä en käynyt, vaan keitin sillä aikaa kahvit ym.)

Isäntä meni tänään lenkille ja oli laittanut kellari saunan lämpiämään, sillä aikaa kun olin nokosilla, joten tänään mennään alakerran saunaan.

Kaupungissa oltiin, srk:ssa, sekä tullessa käytiin Apsilla syömässä (ABC:llä), kun oltiin aiemmin saatu ystävältä lahjakortti. Sitten tosiaan mentiin molemmat päivä-torkuille. Siitä sitten heräsin ihan pöpperössä, kun mies pyysi, että lisäisin saunaan puita jossain välissä. Joten äkkiä kahvin keittoon piti nousta, että heräsi. En tiedä miksi olen ollut niin väsynyt nykyisin, lähes joka päivä olen päivälläkin lepäämässä ja aika usein torkahdan silloin myös.

Vitamiinejakin olen ostanut lisää, jos ne piristäisivät. Syksy ei ole vielä edes kunnolla alkanut ja minä olen jo ihan talviunille valmis. Pirteää syksyä teille kuitenkin :)

Tylsyyttä ja väsymystä

Mä en tiedä mikä minuun on iskenyt, kun tuntuu ettei mikään huvita. Ei osaa paneutua mihinkään, jos aloittaa jotain ei jaksa viedä sitä loppuun, kun tulee tunne, että mitä ihmettä varten minä tätä teen.
Mikään ei kiinnosta. Hetkeksi saattaa innostua jostakin ja samantien se menee ohi. Kaikki tuntuu vaan tylsältä.



Johtuuko se vaan noista korona-uutisista ja syksyn tulosta, siitä, että kaikki on jotenkin epävarmaa.
Ehkä se on "korona-väsymystä". Onko teillä muilla samanlaisia oireita?

Ja tänään on kuitenkin ollut aurinkoinen sää ja kävin kävelemässäkin syksyyn päin kallistuvassa luonnossa.



Hoitokoira lähti eilen kotiin ja samantien Rasmuskin ilmestyi kotiin. Hipsu oli ollutkin koko ajan kotona, mutta vain yläkerrassa tai ulkona. Hyvin ne jo vanhasta muistista palasivat normaaliin, kun huomasivat että vieras koira oli lähtenyt.



Katselin kangas palojanikin, mutta ei vaan mikään käsityö kiinnostanut. Tämän pikku pussukan kännykkää varten tein jo aiemmin, ettei tarvitse sitä ikivanhaa vyötärölaukkua pitää kännykän takia lenkillä.
Tähän mahtuu just sopivasti kännykkä ja avaimet. Minä kun en osaa pitää kännykkää takataskussa, niinkuin nuoriso...

...Ja  hihnan saa hyvin olkapään yli, niin pysyy itsestään paikallaan. Tää on siis ihan lenkkejä varten tehty.

Huomenna onkin lähes koko päivä täynnä kaikenlaista "ohjelmaa", osin kotona, osin muualla.
Näillä mennään.

Sadepäivänä

Tervehdys vaan täältä melko sateiselta Uudeltamaalta. Johtuneeko sadepäivästä mulla on tylsyys, ja kaikki luovuus on kadoksissa.


Jotain piti tehdä, niin otin käsittelyyn tämän "rimpulan" tulilatvan. Tässä näätte minkälaiseksi hujopiksi se oli ikkunalla kasvanut.

Se vielä vähän kukkikin,mutta muuten alkoi olla jo harva ja ylikasvanut.

Leikkasin pitkistä oksista vain latvat ja laitoin juurtumaan veteen.

Tuossa vieressä on aiemmin istuttamani tulilatva, se on hyvin lähtenyt kasvuun. Tuosta rimpulastakin jäi vielä ruukkuun kasvua, niin annan sen olla toistaiseksi.

Eilen oli parempi sää ja piti lähteä Elmon kanssa metsälenkille, annoin Elmon olla alkumatkasta irti, tässä sille vielä kelpaa mun seura...

...mutta kun käännyin pitemmälle metsälenkille päin, niin ei tullut vaikka sitä huutelin, niin käännyin itsekin takaisin, se siitä lenkistä. Omapäinen kaveri on aina ollut, vaikka vanhemmiten on kyllä monessa muussa asiassa oppinut tottelemaan, ehkä se ei vaan jaksa enää pitemmälle lenkille lähteä.

Kahdelta  miehellä alkaa viimeinen näytelmä tältä kesältä Vivamossa, toivottavasti sade lakkaa siihen mennessä. On siihen vielä reilu puolitoista tuntia aikaa. Eikähän siellä edes välttämättä sada, sen verran on kuitenkin välimatkaa.



"Mitähän tekis jotta mainittais" sanoi äiti joskus... ei vaan itselläkään ole mitään mainittavaa halua mihinkään, ei innostusta. Vois kai sitä kohta mennä ruokalevolle, kun kerkisin jo syödäkin. Haukotus-terveisin Sesse

Viikon loppua!

Kuva vanha



Hei vaan! Kahtena päivänä kun oli "vastuita", niin johan oli vatsa eilen jo huonossa kunnossa. Onneksi lääke auttoi sen verran (ja varmasti Herrakin :) , että eilis iltainen todistus-vuoro meni kuitenkin hyvin, kotoa lähtiessä vielä vatsa vaivasi, srk:ssa ei juurikaan koko aikana, mutta sitten kotona on taas vaivannut siitä lähtien. Harvinaisen paljon oli ihmisiä srk:ssa. Minun piti (pitäisi) siivota tänään, mutta ainakin nyt tuntuu, että olen ihan "rättiväsy".


Muutenkin olen vähän huonommin nukkunut, pari-kolme kertaa yössä herännyt ja sit kun herää yöllä, tuntuu että pitää käydä vessassa...no, isännällä on vähän sama vaiva...me tullaan vanhaksi ilmeisesti.
Isännällä vielä tämä viikonloppu näytelmät, ja sähly tietysti, onneksi hän ei juurikaan jännitä mitään.



Tosiaan, itse istun poikkeuksellisesti vielä yöpaita ja villatakki päällä ja villasukat  jalassa koneella, ja odotan, jos tässä piristyisi. Sisällä alkaa olla jo aika viileää yön jälkeen. Ulkona "taivas on sininen, huimaa sen kauneus", niinkuin eräs laulaja lauloi aikanaan. En nyt muista nimeä.



Eilen raijattiin  tiilikuorma kotiin, peräkärryllinen vanhoja tiiliä, 40-luvulta kuulemma, oli naapuri tiennyt kertoa. Jos nyt pukisi päälle ja ottaisi itseään niskasta kiinni, jos saisi jotain aikaankin. Hei vaan taas.

Väsymystä ilmassa

Vaikka eilen sainkin keitettyä noita mehuja, niin itse asiassa olin eilenkin aika väsynyt. Mehujen laiton jälkeen join kahvia, sekään ei auttanut, vaan varmaan tunnin makasin "horroksessa" sohvalla, väsytti ihan mahdottomasti, mutta ei vaan uneen kokonaan osannut vaipua...se olisi helpottanut.



Muutenkin,vaikka joskus innostun jotakin tekemään,olen yleensä aika väsynyt,pätkittäin jaksaa jotain tehdä, mutta ei kauaa. Tänä aamuna, niinkuin melkein joka aamu, aamupuuron ja kahvin sekä Päivän Sanan jälkeen kallistuin taas pikkuhuoneen laverisohvalle, päässä humisi ja korvat soi. Aamuisin ei jaksa juuri mitään, jos ei ole pakko. Sitten kun siinä jonkun aikaa peiton alla lepäilee.niin pääkin alkaa tuntua omalta. Onneksi, ettei koko päiväksi jää sellaiseksi "unteloksi".



Tänä aamuna tuli taas mieleen, joskus silloiseen Raamattuuni kirjoittamani laulun säe, jonka olin silloin kuullut Radio Deiltä.


" Herra, ota minun evääni,
viisi leipää ja kaksi kalaa.
Minä olen niin väsynyt,
vaikka tultasi tahtoisin palaa."



Sekä:


"Riittääko kun saat olla Jumalan vainiolla"...



Iltaisin on jalat/selkä vaivanneet, päivisin ne on suht hyvässä kunnossa, vaikka uutena vaivana polven "piiputtamisen" lisäksi on tullut kantapää-kipu samaan jalkaan. Siksi(kin) on lenkit nyt jääneet vähemmälle. Mutta tosiaan illalla, kun pitäisi nukkua, niin rupeaa kuuntelemaan niitä särkyjä ja kipuja...vanhuus ei tule yksin...Välillä otankin joko särkylääkkeen tai melatoniinin tai molemmat, harvemmin kyllä,mutta jos ei uni tule.


Tällainen vuodatus tänään, ehkä se taas tästä piristyy elämä :)  Varmaan tuo matalapainekin vaikuttaa, aamulla satoikin kovasti. Pirteämpää päivää teille!<3 br="">

Inkivääriä ja raparperia...

...niistä on tämä päivä tehty.


Eli kummastakin tein juomaa, miehelle inkiväristä, itselle raparperista. Samalla syssyllä puuhellalla  keitin itselleni kaurapuuron ja kuumensin vettä.

Melko viileää oli ilma ulkona,niin tulikin paloi hyvin. Hieman kuuma tuli sisälle silti, ja piti pitää keittiön ikkunaa auki. Inkiväärijuoma kun tarvitsee sen pari tuntia keittämistä.

Tässä raparperi-juomat vasemmalla, ja inkivääri-juomat oikealla. Eteisessä jäähtymässä.




Yhden kangas-maskinkin lisää kävin varalta ompelemassa yläkerrassa...jos se toinen aalto vielä Suomeenkin änkeää. Ja jos tulee maski pakko. Samalla huomasin, että vielä oli jäänyt nippu kortteja, joista minun piti leikata pojalle postimerkit, ennen kuin heitin ne roskiin.




Isännällä tänään vielä näytelmäpäivä, huominen esitys onkin peruttu. Ulkona harmaata ja tuulista, sisällä väsyttää ja päätä vähän jomottaa.
Aamulla sattumalta huomasin, että minussa oli punkki, ihan pieni, sain sen irti, vaikka oli takapuolella. Jotenkin se nipisti minua, muuten en olisi huomannutkaan.




Kissassa varmaan tullut sänkyyn. Meillä on punkkirokotukset ja kissoilla punkkilääkkeet, näköjään niitä voi silti tulla.



Eipä tässä muuta, väsyttää...

Kaikenlaista mietettä

Kuva vanha.



Luin tänä aamuna päivän sanasta Hilja Aaltosen runon:



"Mitä varten Jumala luonut on,
kesän maisemaan sudenkorennon?
Mikä tehtävä sillä? Näin kyselen,
kun katselen haurautta siipien.

Samoin minäkin - heikot siipeni on -
monen mielestä outo ja tarpeeton.
Olen reittilennolla päivän vaan,
sudenkorennon lailla sen lentää saan."



Jotenkin minua kosketti tuo runo, koska jonkinlainen alakuloisuus on iskenyt sydämeen, kun ikäviä uutisia kuulimme eräästä rakkaasta "siskosta", hänen sairautensa on uusinut...



Itsellekin tuli mieleen taas, että ei tosiaankaan kukaan tiedä päiviensä märää, muuta kuin Isä yksin, Onneksi kuitenkin saamme olla Hänen kädessään. Ja Hän voi antaa niitä elonpäiviäkin jokaiselle
tarpeen mukaan.


Itselle tuli vaan entistä enemmän vimma yrittää vähentää tavaraa vintistä ja muualta, koska emmehän mekään tiedä päiviemme määrää. Miehelläkin on taas tulossa kontrollikäynti Helsingissä. Toivotaan että kaikki on hyvin.


Sää on muuttunut epävakaiseksi ja kylmä tuuli on. Harmaat pilvet ajavat toisiaan takaa taivaalla. Illalla katselin ennen nukahtamista, kuinka naapurin puolella (meidän rajalla) oleva koivu huojui ja heilui joka suuntaan. Makuuhuoneen ikkuna oli auki ja tuuli puhalteli sieltä. Lopulta sitten nukahdin, yöllä heräsin ja piti rukoilla ystävän ja omien lapsien puolesta. Aamulla oli jotenkin raskas olo. Mutta tässähän päivä on mennyt, romppeitten kanssa painiessa, hiki päässä :)