Vaihtelevaa..säät ja tunteet

 Kyllä on säät..vaihtelevaa, vaihtelevaa..

Ja vaihtelevaa on ollut tämä elämäkin, nousuja ja laskuja.

Tänään ei vaihteeksi sada, ainakaan vielä. Tuulee vain. Isäntä meni käymään kaupungissa. Minulla oli eilen pitkästä aikaa vatsa kipeä, muuten on pysynyt hyvin kuosissa, liekö tullut herneistä , joita savusauna vieraat toivat, pitihän minunkin jonkin verran herneitä maistella..

Niitä herneen palkoja oli niin paljon, että isäntäkään ei niin paljoa halunnut syödä. Annettiin naapurille loput :) Hän mielellään otti.

Savusauna vieraiden lisäksi muita vieraitakin poikennut, joten vilkasta on ollut.

Kesä on sellaista aikaa. Ystävää oli purrut koira, niin hän entistä enemmän aristeli meidän "Jättiä"/Miniä. Mini olikin päasiassa sillä aikaa meidän autossa, kun oli ruvennut ulkona satamaan, tykkää olla autossa. Lopussa isäntä halusi tuoda Minin tervehtimään vierasta kuitenkin. Yritin vähän toppuutella häntä, mutta hyvin se meni, ystävä kyllä istui ihan paikallaan liikahtamatta...

 

Minin kuva vanha.

Hyviä/kauniita ja muisto rikkaita päiviä kaikille.

Pilvisempää..

 ..mutta onneksi ei ole lunta satanut. Sitä ei paljoa ole kuin muutamissa paikoissa.

Tänään mulle tulee kaksi tyttöäni käymään. Kiva.Ja toisen tytön koiran pitäisi myös tulla ensi vierailulle, katsotaan miten ne Minin kanssa pärjää...

 Ja illalla sitten  myöhemmin on Kylätalon ilosanoman ilta.

                  - - - -

Tuon yllä olevan kirjoitin jo eilen, vaan se jäi kesken.

Tosiaan kaksi vanhempaa tyttöäni oli käymässä ja vanhimman tytön uusi koira oli mukana. Hyvin tulivat Minin kanssa  juttuun, vaikka Mini on hyvin paljon isompi kuin Manu.

Käytiin aluksi pieni lenkki tekemässä, että saivat ulkona tutustua. Kiva kun pärjäsivät keskenään.

                - - - - -

Kylätalo tilaisuus meni sitten illalla myös hyvin.

Tänään paistaa taas aurinko,kiva!

Mikään ei innosta..

 

 Tänään koiralenkillä kohtasimme Minin kanssa hyvin pienen koiran ja emäntänsä. Oli huvittavaa kun nuuskivat toisiaan Mini jätti ja pikkuriikkinen, melkein taskuun mahtuva koira. Hyvin ystävällisesti suhtautuivat toisiinsa, ei mitään ongelmaa :)

Lenkillä katselin myös, että mustikat alkavat punertua, muutaman mustikan maistoin, mutta olivat vielä väkeviä. En ole kyllä oikein mitään saanut aikaan, mutta kai sitä pitää yrittää ainakin vadelmia kerätä, sitten kun kypsyvät, niinkuin viime vuonnakin. Nyt taitaa olla menossa viimeinen  vadelmahillo purkki. Ja mehuja tehdä sitten kun on niiden aika.

En tiedä miksi olen entiseen verrattuna niin saamaton ollut tänä kesänä. Jotenkin väsynyt kaikkeen. Eikä oikein mikään huvita.

Mutta toivotaan parempaa. Ensi viikolla alkaa jo kylätalo-tilaisuudetkin. Kohtahan se kesäkin on ohitse. Muistan kun tein niitä päiväkoti-sijaisuuksia, niin eräänäkin syksynä kun elokuu alkoi, niin heti melkein alkoi kylmät säätkin.

Saa nähdä miten nyt. Toivottavasti en masentanut teitä.

Koiran kanssa kahvilla

 

 Kuva vanha.

Tänään mentiin käymään Kasvihuoneilmiössä, isäntä ehdotti sitä. Ajattelin, että otan vain pelkän kahvin. Vaan kuinka ollakkaan siellä oli töissä eräs naapuri, ja sanoi tarjoavansa meille munkkikahvit. No, minä sain gluteenittoman leivoksen ja isäntä valtavan munkkirinkelin, josta loppu riitti vielä kotiinkin hänelle päiväkahville.

Myös Mini sai olla kahvilassa mukana, kun tuokin on sellainen  kahvila, johon koiratkin voivat tulla. Se tekeekin Minille hyvää, kun se on muuten aika arka. On kyllä reipastunut jo jonkun verran.

Siellä oli myös naapurin talvilomalais-poika ja sopivat isännän kanssa, että menevät ulkoiluttamaan koiria keskiviikkona, samalla lenkille. Katson nyt menenkö itse vai en.

Huomenna onkin taas Evästä Päivään-ruokailu ja keskiviikkona alkaa pitkästä aikaa soppakirkko.Sinnekin meitä pyydettiin. Katsotaan miten aika ja varallisuus sallii...niinkuin sanotaan..

Ystäväkin oli perustanut sellaisen tukiryhmän, josta voidaan saada toisilta tukea vaikeuksisssa ja ahdistuksissa. Niitähän riittää.

Olkaa siunattuja blogiystävät <3

Suuri kaveri

 Meille tuli eilen iso kaveri. Palautus oikeudella, jos ei sopeudu. Eli kiltti mutta toisaalta arka  berninpaimenkoiran ja saksanpaimenkoiran risteytys. Se on jo jotain 7-vuotias, ja ollut viime ajat ulkotarhassa. Oli arka kun mentiin sitä katsomaan, mutta kun mentiin siihen tutustumaan, annoin haistella ja se antoi minun varovasti rapsutella, niin tuli mieleen, että ehkä siitä voisikin tulla meille koira. Vaikka tosiaan pienempää oltiin ajateltu.

 Ja kun johdatusta oltiin tuon koiran hankkimisen tai hankkimatta jättämisen suhteen pyydetty, niin kun meihin otettiin yhteyttä (isännän laittaman koira ilmoituksen takia) ja tarjottiin tosiaan tuota koiraa, kun omistajilla oli kaksi muutakin koiraa. Kaiken lisäksi saatiin koira ilmaiseksi.

 

 

Se on siis koeajalla, mutta kyllä meistä tuntuu, että se jää. Isäntää se vielä vähän vierastaa ja muriseekin hälle välillä, mutta minuun se on nyt jo ihastunut ja aina mun perässä.

Niin se kävi kuin ennen vanhaan sanottiin, että " ei sitä sanaa jonka päässä ei käy", kun minä olen aina sanonut, ettei me voida isoa koiraa ottaa, kun on pieni asunto...

 Että tämmöistä meille nyt kuuluu. Toissapäivänä vasta tuli meille.On tyttökoira. Rasmus on visusti pysynyt yläkerrassa, mutta kai se aikanaan tottuu, tottuihan se  Elmoonkin, ja olivat hyvät kaverit nekin,vaikkakin Hipsu ja Elmo olivat vielä paremmat kaverit.

Tämä koira on pienenä ollut pieni, koska sen nimi on Mini :)

Tämmöisiä uutisia.

Väsymystä

 

 Hipsu ihanainen makasi vatsallani.

Yritin tuossa nukahtaa hetkeksi, en ole varma kävinkö "unen rajamailla", mutta jäi vain pöpperöinen olo. Kahviakaan  ei enää viitsi juoda, kun olimme sitä ennen kylässä ja siellä tarjottiin kahvia.  Veimme sitten kyläpaikan emännän hiusten leikkuuseen, kun hällä ei ole autoa. Takaisin hän pääsi toisella kyydillä.

 

 Rasmus

 

Koiran etsintäkään ei ole onnistunut, kun ollaan pientä koiraa hakemassa Elmon tilalle. Koiran etsijiä on ihan tavattomasti, ja lisäksi ne koirat ovat yleensä kalliita. Mutta odotetaan, jos se meille sopiva koira löytyisi. Parista koirasta olen keskustelua käynyt netin kautta, mutta ei ne ollutkaan sopivia. Vaikka luulisi, että sekarotuisia koiria olisi pilvin pimein...

Ehkä se vielä jostain tulla tupsahtaa :) Entiset koiratkin ovat vaan "tulleet" eli tarjottu meille ja jopa ihan ilmaiseksi. Joten eletään toivossa. Onneksi on sentään kisut.

Hyvää viikonlopun alkua!

Ompelua ja siivousta

 Eilen kerkisin siivota osan alakerrasta, tänään sitten siirryin yläkertaan. Makuuhuone olikin jo siivouksen tarpeessa. Siis lakanat  ja tyynyliinat ensin koneeseen.

Siinä huomasin, että yhden peiton reuna oli pahasti rispaantunut. Päätin samalla korjata sen, ettei hajoa enempää. Ompelin siihen tällaisen kaitaleen.

Vaikka siihen tulikin pussilakana päälle, niin parempi, ettei enää enempää rispaannu.

Suurikukkaiset pussilakanat ovat vanhat, miehen vanhempien kuolinpesästä joskus saatu.

Tyynyliinat minun ompelemat tytön entisestä rikkinäisestä Ikean pussilakanasta. "Kierrätys kunniaan" :) Nyt on kiva illalla mennä puhtaaseen sänkyyn saunan jälkeen.

Lattian imurointi ja vähän pölyjen pyyhintää, se  sai riittää.

Isännällä olikin tänään taas menoa, auttamaan eräässä kuvauksessa tv:tä varten, tavaroiden kantamisessa auttaa. Ja huomenna menee järjestyksen valvojaksi erääseen tilaisuuteen, joten mulla on tässä "omaa aikaa". Sopivasti ystävä soitteli ja puhuttiin varmaan lähes tunti, niinkuin joskus yksinhuoltaja aikoina, nyt ollaan molemmat "miehellisiä".

Olin jo huokaissut helpotuksesta, kun olin saanut kaikki ylimääräiset omenat lahjoitettua eteenpäin Facebook-ryhmän kautta, niin eikös tänään naapuri laittoi meidän postilaatikkoon päivän lehden lisäksi pienemmän pussillisen omenoita! Satuin näkemään sen ikkunasta.

 

 

No, ehkä viipaloin niitä pakkaseen omenapiirakkaa varten, olivat vähän väkevämpiäkin kuin meidän omenat, niin voisivat jonkun makean kanssa sopia.

Kun kävin kasvihuoneella, niin  metsän reunassa oli multakasa, niin äkkiä katsoen siinä näytti makaavan Elmo, tuli taas haikea olo. Aamulla oli vielä nähty Elmon koirakaveri, jonka omistaja sanoi, että heidän koira kaipaa Elmoa ja ihmettelee kun ei näy.

Laitetaan tähän loppuun piristykseksi meidän entisen kolmijalkaisen Bussen kuva, kun se tuli tuolla kuvissa eteen. Busse ja Sesse :)

Hei vaan!

Hyvää ystävän päivää...jokaiselle

 ..kerkiin vielä toivottelemaan <3

Oltiin ensin ajelulla, kahvilla ja kaupassa. Sen jälkeen lähdettiin kotiin vaihtamaan kengät ja hakemaan koira ja lähdettiin lenkille. Tosin ensin ajoimme autolla taajamaan ja siellä käveltiin. Elmo oli into piukeena , kun joka puolella oli koirien terveisiä haisteltavana. Täällä kotipuolessa kun ei kovin montaa koiraa ole.

Enimmäkseen vain Elmon paras kaveri...

Tuossa heistä vanha huono kuva.

Lisäksi on joitain vierailevia tähtiä. Satunnaisia ohikulkijoita sekä meillä hoidossa olleita. Niinkuin tämä neiti :)

Ja tämä ystävän koira...vähän vanhempi leidi

Tästä tulikin enemmän koirien ystävänpäivä sivu, mutta niinhän sitä sanotaan että koira on ihmisen paras ystävä. (Vaikka minä olen enemmän kissa-ihminen).

Pieniä vahinkoja

Alunperin hoitokoiran piti kai tulla pariksi päiväksi, mutta on nyt tänään ollut vielä kolmannen päivän. Perheen pojat (nuoret miehet) hakevat sen illalla sählyn jälkeen. Huomaa, että tuo koira alkaa olla myös vanha, kun tarvii tosi usein käydä tarpeillaan. Pari vahinkoakin sillä sattui, kun kakkasi sisälle ja kummallakin kerralla matolle... , kun emme olleet toisella kerralla kotona, ja toisella kerralla olimme yläkerrassa nukkumassa, yöllä. (Ja yöllä oli Hipsu nukkumassa yläkerrassa, niin ei voinut koiraa ottaa sinne). Onneksi molemmat matot olivat sellaisia, että mahtuivat pesukoneeseen.

 

Kiva koira se muuten on, mutta ihan kiva sekin kun lähtee kotiin :) Ei tarvii jatkuvasti ravata sen kanssa ulkona.

 

 

Itselläni niksahti nilkka taas vaihteeksi, olin vielä alakerran kellarissa, niin piti yksi rappunen kerrallaan ja kaiteesta kovasti pitäen nilkuttaa, että pääsi sisälle. Nyt siinä on kaksi tukisidettä ja särkylääkkeen otin, niin alkaa pikkuhiljaa olla parempi. Kai ne nivelsiteet on löystyneet nilkassa, kun aina välillä "napsahtavat".

 

Pitkästä aikaa laitoin kirjoituksen myös Vaatteita pikkurahalla blogiin, sekä aiemmin pari kirjotusta Kotimatkalla- blogiini.

 Että semmoista. Voimia alkavalle viikolle!

 

 

Viilenevää

 

 

Viime yönä oli jo ollut pakkasta. Meille tuli taas tuttavien pikku koira hoitoon pariksi päiväksi, kävin pikkuisen kävelemässä koirien kanssa, niin kun ei ollut kunnolla päällä, niin tuli kylmä, kun oli sellainen viima.

Kuvat tässä  on jo muutamia päiviä aikaisemmin otettuja.

Kissoilla on paikkansa :)

Tuossa Hipsun paikat ja alla Rasmuksen :)

Saatiin vietyä siitä vaatekasasta tarvitsemattomat kirppikselle (tai mies vei sillä aikaa, kun olin kuntouttavassa) ja tänään sain imuroituakin, kun ne vaatekassit oli pois tieltä.

Myös verenpaine mittarin sain eilen. Ihan hyvä oli verenpaine.

 

 

 

 

Isäntä oli kaupungissa, siellä oli markkinat ja oli käynyt siellä, eipä tietenkään ollut käyttänyt maskia, kun en ollut mukana. Hmm...toivottavasti siellä ei ollut kovin ruuhkaa... 

Itse olen uskollisesti nyt käyttänyt, paikoissa joissa on enemmän ihmisiä ja paikoissa, joissa on suositeltu maskia. Päivä kerrallaan tässä mennään ja katsotaan miksi tilanne muuttuu. Hyvää alkavaa viikonloppua!

Kaupungissa

 

 

Tänään oltiin kaupungissa, ja tunsin välillä kuinka sydän pompotteli vähän epätasaisesti. Kotiin tultua huomasin syyn: aamulääkkeni olivat vielä keittiön pöydällä, eli sydämen nopealyöntisyyttä vähentävä lääke sekä vitamiinit... ilmankos!

Käytiin ruokailussa, sekä kirjastossa lukemassa lehtiä. Nakkikeittoa oli ruokailussa. Kirjastosta sain samalla taas vähän uusia maskeja. Onneksi niitä jaetaan  ilmaiseksi. (Vähävaraisille). Ruokailussa oli aiheena erilaiset palvelut, joita on saatavilla. Ruokailun jälkeen oli ulkona odottamassa kaksi koiraa emäntineen, jotka tekevät koirien kanssa jotain ...oliko se nyt mielenterveystyötä tai jotain vastaavaa, se toinen koira oli valtavan iso ja niin suloinen <3 Niiden kanssa sai seurustella :)

Kotiin tullessa käytiin uudessa Rustassa, olihan siellä kaikkea kaunista, mutta ostimme vaan tärkeitä juttuja, kuten eläimille ruokaa, shampoota ja sukkia ja hanskoja. No joo, olikohan suklaa nyt niin tärkeätä :) Siellä oli tosi upeita joulu-juttuja, mutta tyydyimme vain niiden katseluun :)

Kaktuksessa on kaksi kukkaa, tässä näkyy vaan toinen. Pienetkin pirteät kukat piristävät.

Vein linnuille lisää ruokaa kaupungista tultua, siinä lähellä jo odottivat ja menivät samantien lintulaudalle syömään, vaikka olin vielä lähellä ulkona.

Semmoista tänään.Toivottavasti teillä on ollut hyvä päivä, ja olette pysyneet terveinä!

Ps. terveydestä puheen ollen, eilen illalla oli jotenkin huono olo, väsytti ihan "sikana", paleli ja pää oli kipeä..ajattelin jo, että iskeekö flunssa, mutta aamulla se oli poissa. Kai se oli vaan väsymystä.

Kenellä "koirakuume", kenellä ei...

Hyvää tiistai päivää! Eilen iltapäivällä käytiin ystävien luona kylässä. Näin siellä mukavan idean, lyhtyyn, joka oli olohuoneen hyllyllä, oli laitettu lasien taakse kaksi mustavalkoista valokuvaa, lapsenlapsen rippikuvat. Ei ole itsellä tullut tuollainen pieneen mieleenkään. Ehkä kokeilen sitä joskus joidenkin kuvien kanssa :)





Tänään käytiin kaupungissa, ruokailussa ja asioilla. Huomenna on meille tulossa vieraita ja sitten illalla vielä on Laulusiskojen harkat, pitkästä aikaa, kun vetäjällä on ollut flunssaa ja väsymystä.
Ylhäällä olen ommellut pikkuhiljaa yhtä kassia/laukkua sekä yhtä tilkkupäällistä tuoliin taas. Tilkkujen mukana tuli taas ompelu-buumikin, niinkuin arvasinkin :) Tässä tämä laukku, laukussa on beessi toppavuori (vanhasta saadusta päiväpeiton palasta), päällisen laivakangas ja hihnojen kankaat on sieltä kolmen euron säkistä. Ja lankoja myöten kaikki kierrätettyä. Samoin ompelukonekin aikoinaan saatu :) Laivakangas sopii hyvin näin merimiehen tyttärelle :)
Kuva taas kerran huono...












Sanaristikoita olen myös täyttänyt pitkästä aikaa. Eikös ne ole muistillekin hyväksi :) Tänään kaupungista tullessa poikettiin samalla "koiratalolla" moikkaamassa koiria, kun nähtiin ne pihalla. "Koiratalo" on sellainen, missä eräs nainen hoitaa ulkomailta tuotuja, pelastettuja koiria. Me aika usein käydään aidan takana moikkaamassa niitä koiria, ja ne jo tuntee meidät. Tällä hetkellä siellä on 15 koiraa hoidossa. Siellä olisi nyt yksi koira kiireesti tarvitsemassa hyvää kotia, meillekin sitä tarjottiin, mutta emme nyt siihen langenneet :)




Tytärkin oli jakanut Face bookissa ihanan näköisen kotia etsivän koiran kuvan, sanoinkin miehelle että vieläköhän tulee kolmas samanlainen "tarjous", että kolmas kerta toden sanoo, niinkuin äiti aikoinaan sanoi. Miehellä kun on vähän "koirakuume" taas, vaikka minä sanoin, että katsotaan sitten kun Elmosta aika jättää, jos otetaan joku pikku-koira. On meillä ollut välillä kaksikin koiraa samaan aikaan, mutta en nyt kuitenkaan ole kauhean innostunut ajatuksesta ... vielä ainakaan.




Sauvalenkilläkin kävin. Hyvää päivän ja viikon jatkoa!

Syys saapuu

Olin vakaasti päättänyt, että tänä aamuna menen lenkille...no sitten heräsin jo viideltä ja nousin ylös vihdoin 7:ltä, kun en ollut saanut enää unta. Ulkona satoi vetta! Siinä meni lenkki-halut. Myöhemmin kuitenkin huomasin sateen loppuneen ja lähdettiin Elmon kanssa kävelemään. Minä olisin kävellyt pitemmällekin, mutta Elmo ei halunnut :( En viitsinyt kuitenkaan päästää sitä irti,kun mies on liikakin totuttanut sen siihen, että lenkilläkin saa olla irti, kun tuolla pikkutiellä kulkee suht vähän autoja. Tällä kertaakaan ei yhtään autoa nähty. Päästin kuitenkin vasta lähempänä kotia vapaaksi.






Hipsu odotti meitä tien varressa....















...ja kaverukset tapasivat jälleen toisensa.















Huomasin, että syksyiseltä alkaa näyttää...






















Vesisade oli jättänyt pisaransa kasvien päälle.






















Tammenterhoja...














Mulla on ollut alaselkä vähän kipeä ja jalat särki taas viime yönä, siksikin ajattelin, että täytyy lähteä lenkille. Aamulla olin ottanut särkytabletin, se auttoi hyvin. Ja sää oli ihanan raikas sateen jälkeen.





Raikasta syksyn alkua teillekkin!

Kolmejalkaisia ystäviä ja Bussen tarina

Olen lukenut nyt uudestaan kirjaa Kolmejalkaisia ystäviä. Hauska kirja eläinlääkärin perheestä. Tekstiä takakannesta:




"Katen ja hänen tyttäriensä Lizin ja Louisen perheeseen kuuluu ennestän viisi koiraa, muutama kissa ja erinäinen määrä pienempiä karvaotuksia kun Ceilidh liittyy joukkoon. Eihän sateeseen hylättyä nälkiintynyttä koiranpentua voi jättää koditta. Sekarotuisesta Ceilidhistä tulee sittemmin koko koirajoukon johtaja, jonka elinvoimaa ei yhden jalan menetyskään vähennä.


Kate ja tyttäret ovat myös innokkaita ratsastajia, joten ydinperhe käsittää myös aina pari luonteikasta kavioeläintä. Oman lisänsä yhteiseen iloon tuovat tiheämpään vaihtuvat otukset kuten tilapäishoidossa olevat papukaijat ja poikaystävät. Tällaisessa joukossa eivät rahahuolet ja sisuksiaan valuttavat nojatuolit paljon paina."




Myöhemmin perheessä on toinenkin kolmijalkainen koira.Kate tuossa kirjassa sanoo: "Yksi kolmijalkainen koira sai ihmiset huomauttelemaan. Kaksi kolmijalkaista koiraa on pistämättömän varma tapa vetää huomiopuoleensa."










Bussen tulon jälkeen lainasin Mäntyharjun kirjastosta "Kolmijalkaisia ystäviä"-kirjan,, olin ilmeiseti nähnyt sen siellä. Se oli nuoriso-luokituksessa, mutta ihan kiva kirja lukea aikuisenkin. Tämä nykyinen kirja on kirjaston poistomyynnistä ostettu melko tahrainen kappale.





- - -



Siitä siirrymmekin Bussen tarinaan. Olimme muuttaneet Mäntyharjulle omakotitaloon. Meillä oli sekarotuinen labradorin noutaja Diana sekä kolme kissaa: Otto, Lilli ja Mymmeli. Olimme käymässä entisellä kotiseudulla ja poikkesimme entiseen naapuriin. Siellä oli väliaikaisessa hoidossa Buster (jonka myöhemmin lyhensimme Busseksi). Se oli sekarotuinen pystykorva, jolla oli kolme normaalia jalkaa ja yksi pieni vääntynyt ja surkastunut jalka ja ihana sydämellinen luonne. Bussea tarjottiin meille ja otimme sen "kokeeksi", ja sille tiellehän se jäi. Busse oli silloin 10 kk vanha. (Se on nuorin ollut meille tulleista koirista,ensimmäinen Diana oli jo viisi vuotias meille tullessaan ja Elmohan oli noin 4 vuotias). Tuijotuksia saimme runsaasti jos otimme sen mukaan Hirvensalmen kirkonkylään, joka oli lähempänä kuin Mäntyharju, vaikka Mäntyharjuun kuuluimmekin. Ei juuri kukaan uskaltanut kyllä sanoa tai kysyä mitään Bussesta, tuijottivat vaan.






Busse oli luonteeltaan ehkä ihanin meidän koirista (niitä on ollut kolme kpl). Busse tuli kaikkien eläinten kanssa hyvin toimeen. Pian muutimmekin takaisin entiselle kotiseudulle ja Busse sai monia ihmis-ystäviäkin. Sisukkaan ja lempeän luonteensa vuoksi.






Tässä Rasmuksen kanssa jo täällä asuessa.














Ja Elmon kanssa talvipuuhissa :)
















Elmon (ja mun) kanssa kävelyllä...














Busse oli enemmän "mun koira" niinkuin Elmokin (johtuu varmaan siitä kun ne on poikakoiria) kun taas tyttökoira Diana oli enemmään mieheen tykästynyt.














Bussesta jouduimme luopumaan kun se oli 9-vuotias, nivelet jo vaivasivat sitä ja muutakin sairautta tuli. Sehän toisen etujalan "puuttumisen" vuoksi joutui kolmella jalalla pompahtelemalla kulkemaan, niin nivelet siinä oli varmaan kovilla. Loppuaikana ei enää lenkille halunnutkaan vaan enimmäkseen makaili ulkona tai sisällä. Busse sai kuitenkin onnellisen elämän meillä ja tuotti meillekin iloa :)

Lämmintä päivää!

On nyt oikein kesäisiä, lämpimiä päiviä riittänyt. Eilen oltiin jakamassa parisataa lehteä laatikkoihin. Suurin osa naapurikylän taajamassa kävellen, mutta osa myös autolla. Parikin jätskiä piti poiketa välillä syömässä ja tietysti juoda energiajuomaa ja vettä.



Sillä reissulla löysin metallinkeräyslaatikon päältä tällaisen kuparisen (?) amppelin. Korjasin sen ketjut ja laitoin siihen ulkona olevan kaktukseni.














Kukista puheen ollen tämä se jaksaa aina vaan kukkia edelleen.












Tuo kuva otettu 7.6. ja nyt on 9 kukkaa ja kaksi nuppua vielä! Kyllä on ihmeellinen kukkija!







Tänään olimme kaupungissa ja samalla sain vihdoin passini ja kävin parissa kaupassa. Ostin esim. pensastukia, jotka olivat euron kappale.





Sitten pitikin kitkeä kotona marjapensaan alusia... valtavan suuren punaherukka pensaan alusen sain kitkettyä sekä yhden pikkupensaan alusen, laitoin tarvittaviin paikkoihin myös pensastuet, nyt eivät marjat roiku maassa heinien seassa. En mitenkään tarkkaan kitkenyt, mutta kiskoin kaikki pitkät heinät, nokkoset ja vuohenputket pois.













Vielä jäi kaksi pensasta työn alle, kun ajattelin että saan muuten auringon pistoksen. Tuo ensimmäinen pensas oli tosiaan valtava vanha pensas, muut onkin pienempiä.





Nuotiolla jokirannassa paistettiin miehen kanssa makkaraa ja juotiin pannukahvia ja pullaa. Pullastako lie johtunut, että maha on taas ollut vähän sekaisin... voihan vehnä!




Hoitokoira käytiin aamulla viemässä kotiinsa ohimennessämme. Ja Hipsukin uskalsi jo käydä keittiössä syömässä. Rasmusta ei vain ole näkynyt... :(




Huomenna miehellä alkaa vielä kolmen päivän työrupeama ja mun pitäisi pitää siivouspäivä, pikkukoirasta lähti niin paljon pientä ohutta karvaa, että nyt kannattaisi imuroida ne pois Juhannukseksi. Kun torstaina onkin sitten viimeinen työpäivä ennen kesätaukoa ja myös viimeinen kylätalo-tilaisuus ennen lomaa, ja seuraava päivä on jo juhannusaatto. Ja joka päivälle on ohjelmaa... Joten toivon että jaksan huomenna innostuneesti siivota :)










Hieman lyhyempi karvainen (kynitty) Elmo viihtyy auton varjossa :)

Vähän kaikenlaista :)

Tänään kaupungissa olimme. Mies lähti aikaisemmin käymään lääkärissä kumman ihottuman takia, jota hänelle on tullut... sillä aikaa minulla oli terapia, joten jouduin menemään sinne kävellen. En tiedä montako kilometriä sinne on, mutta arviolta varasin tunnin aikaa matkaan, ja se oli ihan sopivasti. Alkumatkan kävelin reipasta vauhtia, mutta loppua kohti vauhti alkoi hiipumaan kun jalkapohjat alkoivat kipeytyä...kengät eivät nimittäin olleet parhaat mahdolliset reippailuun. Onneksi kuitenkin matala kantaiset. Aika reipas tuuli oli taas..onneksi enimmäkseen myötätuuli :)





Terapian jälkeen jatkoin matkaa kävellen kotiin päin, kun tiesin että mies ottaa mut matkalta kyytiin. Ja niin kävikin.






Kotipihalla kukkivat iirikset...













... ja juhannuruusut...













Kotona odotti vähemmän mukava yllätys, tämä hoitokoiramme oli ripuloinut kahdelle pikku matolle :( Onneksi ne mahtuivat molemmat pesukoneeseen kerralla.
Tässä söpö syyllinen...













Eräänä päivänä olin tehnyt raparperi-inkiväärimehua. Hyvää janojuomaa, pullollinen vielä jäljellä. Täytyy jättää saunajuomaksi, kun menenmme saunaan.


















Vanhat juomalasit on kauniita :)





Tässä vielä kuva eiliseltä venereissulta tuulentuivertamassa kampauksessa :D

Uusi kone ja vanhoja kuvia

Eilen ostimme uuden pesukoneen, päältä täytettävän taas vaihteeksi. Siitä onkin aikaa, kun mulla oli edellinen päältä täytettävä.
Muistelin eilen juuri miehelle, että kun joskus 90-luvun loppupuolella mulla oli pieneen tilaan mahtuva päältä täytettävä, niin kun se linkosi pyykkejä, nuorimmaiseni, silloin pikkuinen, meni joskus istumaan sen päälle. Linkouksen kyytiin :)





Meillä on myös valokuva jossa tyttö istui pesukoneessa, johon mies oli hänet nostanut. "Ai näin teillä lapsia pestään" kommentoi silloin eräs tuttava kuvaa.




Laitoin juuri pesukoneen päälle. Tunnin pesun sekapyykille. Ja varalle pesuvadin poistoletkun alle, jos sattuu että sieltä vettä vielä vähän valuu...se tietäisi isännälle kiristys hommia. Oli muuten vaikea saada pesukone kellarikerrokseen, kun sinne on jyrkät ja kaartuvat raput. Naapuri oli miehen kanssa sitä siirtämässä...ja kun siinä ei ollut oikein yläpuolella paikkaa mistä saisi pideltyä kiinni, kun toisen piti olla yläpuolella pitämässä kiinni ja toisen alempana rapuissa. Ei kyllä miehen kanssa kahdestaan olisi sitä saatukaan. Joten kiitos avuliaalle naapurille!





Öljyautokin kävi tuomassa öljyä tänä aamuna. Sellainen "nuori poika" sitä ajoi. Mitä vanhemmaksi itse tulee, niin sitä nuoremmilta näyttävät nuoret lääärit, autokuskit ynnä muut. Ihan poikasilta.




Ulkona on harmaa sää, niin vähän kevään uskoa tarvitaan. Joten vanhoja keväisempiä kuvia.


















Kyllähän se tämä aika tulee ennen kuin huomataankaan.












Sitä odotellessa :)



ps. tuossa alakuvassa Elmon kaverina meidän entinen Bussekin vielä.

Yöksi kotiin :)

Vielä tänään koiravahtina. Ja mies näytelmä-harkoissa. Illalla pääsen kotiin, jee! Koti on maailman paras paikka <3 Olen tosin hyödyntänyt tämän paikan etuja...eli katsellut ISOSTA tv:stä ohjelmia. Eilen tuli varsinkin hyvä kierrätys-ohjelma. Mieskin poikkesi tänään aamulla täällä, ennenkuin meni harkkoihin. Mua harmittaa, kun en ottanut mitään käsitöitä mukaan, olisi aika mennyt vähän rattoisammin. Nyt aamulla jo raivasin lakanat pois vieras-sängystä ja pakkasin osan tavaroistani kassiin. Toinen koira katseli vierestä, että aikooko se nyt lähteä... Toinen viihtyy ulkona aidatulla pihalla.




(Arkistosta nappasin tuon kuvan).




Ensi viikolle on jo valmiina kaikenlaista menoa ( Evästä päivään, terapia, soppis, miehellä taas harkat, Kylätalo-tilaisuus ja mun työkkäri-tapaaminen... saa nähdä mitä siitäkin seuraa. Ahdistaa pelkkä ajatuskin). Eilen oli taas vatsavaivaa ja oli vähän hankalaa sen kanssa, kun täällä oli isäntäväen poika tekemässä remontti/rakennus hommia. Enimmäkseen ulkona, mutta kävi välillä aina sisälläkin. Jos mies (ja auto) olisi ollut täällä niin olisi voitu mennä kotiin välillä.




Koirat on tosi mukavia ja niiden kanssa tulen hyvin toimeen :) Huomenna on vapaa päivä, ei mitään erikoista menoa. Mitähän keksisi tämän päivän harrasteeksi täällä... Yksin en voi lähteä isojen koirien kanssa edes kävelylle, kun ne ovat niin vahvoja. Onneksi niillä on iso piha touhuta keskenään. Lintulaudat pitää käydä tarkistamassa ja täyttämässä, täällä käy paljon lintuja kolmella eri laudalla. Toivottavasti kotona on vielä lintulaudalla ruokaa, on siellä ainakin sellainen "ruokapötkö" roikkumassa.



Aikani kuluksi tässä höpöttelin :) Mukavaa pyhäpäivää teille!

Koiria ja ihmisiä

Ollaan taas tuttavilla koiravahtina. Täällä paistettiin nakkeja grillikodassa ja juotiin pillimehua. Illaksi mennään seurakuntaan. Minä tulen sitten yöksi tänne. Mies menee kotiin yöksi. Hänellä alkaa taas huomenna näytelmäharkat eli on koko päivän siellä, naapuri käyttää Elmon ulkona päivällä.




Sellaista sovittelemista tämä on välillä menojen kanssa. Kotona kerkesin aamupäivällä taas ommella.Läppärin ja kirjallisuutta otin mukaan tänne. Vatsa on taas ollut vähän huonompana muutaman päivän, vaikka olen yrittänyt Fod Map-dieettiä pitää.
Eilenkin kaupasta ostin gluteenitonta leipää, gluteenitonta näkkäriä, suklaariisikakkuja, tavallisia riisikakkuja, kauramaitoa...eli nyt on taas varastot täydennetty. Harmi vaan, että nuo gluteenittomat tuotteet on tavallisia kalliimpia...ja leipää ja pullaa saadaan aina soppakirkolta, minä vaan en voi niitä mielellään syödä.












Tosin olen miettinyt onko tuo vatsavaiva edes ruuasta johtuvaa, kun välillä tuntuu, että vaikka söisi gluteenitonta, niin vatsa vaivaa kuitenkin...en tiedä, huokaus! Vai johtuuko se vaan hermoista...vatsahermoista... Ensi viikon työkkäri-tapaaminen kun alkaa jo vaivata mieltä. Onneksi mulla on, ainakin pitäisi olla, ensiviikolla myös terapia, johon vihdoin pääsen keskustelemaan. Kun kaikki vanhat asiatkin vaivaavat mieltä, vanhat sekä tulevat. (Sen piti olla jo tällä viikolla, mutta siirtyi).





Täällä koiratalolla on ollut vilkasta, ensin tuli eräs mies joka tekee puuhommia tänne...ei tiennyt että isäntäväki oli lomalla. Samantien tuli postiljooni tuomaan isäntäväelle pakettia, jonka minä sitten kuittasin saaduksi. Viimeiseksi tuli vielä isäntäväen poika hakemaan toista autoa... huomattavasti vilkkaampaa kuin meillä kotona :)












Eipä tässä muuta. Otin digikameran tänne mukaan, mutta en muistanut ottaa kuvansiirto-johtoa... eli en saa kuvia tänne.Jotain vanhaa kuvaa laitan tänne.Eli pitsiliinoja :)