Kuva vanha, ei nyt kuki amaryllikset...
Tänään isäntä ehdotti, että mentäisiin itsenäisyyspäivän kunniaksi syömään jotain uuteen kahvilaan/ruokalaan. Ja koska hän halusi tarjota, niin en suinkaan vastaan pistänyt. Läksimme siis joskus ennen puolta päivää ajelemaan sinne päin. Kahvilassa oli vain yksi henkilö asiakkaana odottamassa kotiin vietävää ruokakassia. Siellä ei ollutkaan vielä varsinainen ruoka-aika, joten se ja mun gluteeniton ruokavalio tuotti hankaluuksia. Loppujen lopuksi otimme vain kahvit ja mies pullan ja minä kakkupalan, jossa oli ihan ohut pohja ja sen päällä raikkaita kerroksia jotain hyytelön tapaista. Oli tosi hyvä ja raikas kakku.
No, poikkesimme sitten takaisin tullessa lähikaupassa hakemassa isännälle pakatut kolmioleivät ja mulle maksalaatikon. Isännän ideana kun oli ollut, että mun ei tarvii laittaa ruokaa. Joten kiitos ajatuksesta :) Sellaista se välillä on tämä elämä, ei ihan aina mene niinkuin on suunniteltu :)
Kotona on katseltu osan aikaa tyypillistä itsenäisyyspäivän ohjelmaa. Sääkin on ollut sen verran ankea, ettei juuri huvittanut ulos lähteä esim. kävelemään. Mutta huomenna on ilmeisesti luvattu parempaa säätä, niin on jo suunniteltu kävelylenkkiä. Katsotaan sitä huomenna toteutuuko. Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!
