Kesän vihreää tuutin täydeltä :)

 

Tulipa ostettua uusi vahakangas...ja vähän enemmänkin. 

Piti ostaa vaan keittiön pöydälle, mutta kuinka ollakkaan,myyjä sanoi, että tässä olisi valmiiksi leikattu pala...sen enempää miettimättä sanoin että otan sen.

 

Vasta kotona huomasin, että sehän oli valtavan suuri pala...niinpä siitä riitti ruokapöydälle, tietokone pöydälle ja vielä kukka pöydälle. Ja väri on ainakin ihana kesäinen. Ja pallo kuvio myös mun mieleen.

Ja tässä vielä kukkapöydällä :)

Tuo limen vihreä on yksi mun suosikki väreistä :) Turkoosin lisäksi.

Mitäs muuta... samalla tuli ostettua parit sukat sekä shampoota. Ja kahvilassakin käytiin aiemmin.

Tänään isäntä menikin käymään kaupungissa, ja myöhemmin hälle tulee vieras, jolle mies lupasi laittaa savusaunan, tämä oli sanonutkin, että sehän on luksusta.

Aurinko paistaa ja on lämmennyt. Meillä on kyllä ollut ikkuna auki yöllä sekä olkkarissa, että yläkerrassa, hyvin nukuttaa viileässä.

Itselläni on myös ollut kirja projekti, kun minulta ja muiltakin kyseltiin omia runoja.. vuoden sisällä sen runokokoelman  pitäisi valmistua, jos Luoja suo. Siihen tulee siis useampien kirjoittajien runoja.

Heippa!

Pientä talven tuntua ja lukemista

Aamulla huomasin, että pieni,ohut kerros lunta oli ja pikkuisen satoi lisääkin, hyvin vaatimattomasti kylläkin. Kävimme naapuri paikkakunnalla kahvilassa. Siellä päin olikin paljon porukkaa liikkeellä,mistä lie johtunut... Ensimmäinen kahvila oli niin täynnä, että käännyimme ovelta takaisin, kun ei sinne olisi mahtunut istumaan. Menimme katsomaan seuraavaa kahvilaa, se oli suljettu. Onneksi siellä oli vielä kolmas kahvila, ja saatiin kahvit ja pullat :) (Otin gluteenittoman). Kävimme siellä myös kaupassa. Kävimme myös kotimatkalla katsomassa joko Kasvihuoneilmiö on auki remontin jälkeen... ei ollut, mutta kuulemma pitäisi aueta helmikuun alussa. Remontti-mieheltä sen tiedon saimme.



Tänään olen ommellut vähän tilkku-päällistä tyynyyn. Huomenna onkin sitten taas työpäivä. Ja minulta pyydettiin runoa ruokailun hartauteen. Nyt olen lukenut kahta kirjaa, ylhäällä sängyssä ennen nukkumaan menoa tätä eräältä "siskolta" lainaksi saamaani kirjaa, uskonsa tähden vainotuista naisista.









Aika rankkoja kohtaloita, mutta sitä lukee välillä kuin jännityskertomusta ja kuulee myös Jumalan ihmeellisestä avusta kärsimysten keskellä.




Toista kirjaa olen lukenut alhaalla, kun olen päivällä hetken levähtänyt.











Tätä kirjaa onkin monta osaa, joten voisin sitä kirjastosta lainata lisääkin. Ainakin tämä ensimmäinen tuntuu kiinostavalta.Tämäkin on minulle ihan uusi tuttavuus. Tällaista hiljais eloa tänään.

Sanoja ja runoja

Täällä taas. Kummasti aina helpottaa tämä kirjoittaminen. Jos äiti eläisi,olisi varmaan sitä mieltä, että pitääkö sitä maailmalle levittää omia asioitaan, henkilökohtaisiakin. Vanhan kansan ihmiset kun piilottivat tuskansa ja häpeänsä. "Hymy pintaan vaikka sydän märkänis" oli yksi vanhan kansan sanonnoista.







"Likapyykki pestään kotona.
neuvot minua.
Kuinka vanhanaikaista ja raskasta!
Olisi edes kone,
käteni ovat aivan rikki
se on niin likaista.
Kaikkien pitäisi käyttää pesulaa
ja lakata häpeämästä -
se vasta rakkautta olisikin!"

Aune Mäkinen













Mutta muuten on taas herätty uuteen päivään. Kiitos kommenteista eiliseen postaukseen, olette ihania! Muutenkin olen sitä mieltä, että mulla on niin parhaat lukijat :) ilmankos sitä tekee mieli kirjoitellakin ja keventää omaa reppuaan.







"Vain menettäneelle
rohkenee olla rehellinen
vain epäonnistuneelle
uskaltaa puhua totta."

Anja Porio







Aurinko tuolla paistaa puiden latvoihin. Taitaa tulla aurinkoinen päivä. Isäntä menee taas leipäkeikalle ja sen jälkeen hierontaan. Johan hällä onkin monia vuosia kun viimeksi on ollut hieronnassa. Mulla on vielä yksi kerta hierontaa, jonka ihana hierojani tarjosi minulle ilmaiseksi...hyviä ihmisiä on vielä olemassa :)





Jotenkin on tänään iloinen odotus sydämessä, että aivan kuin tänään tapahtuisi jotakin hyvää...nyt pidän kiinni siitä tunteesta enkä anna heti periksi vaikka järki (vai sielunvihollinen) sanoo että pahempaan suuntaan se vaan kääntyy. Katsotaan mitä tapahtuu. Kuitenkin Herra on luvannut olla kanssamme joka päivä, tuli mitä tuli, hyvää taikka pahaa...ja Hän voi pahankin kääntää hyväksi :) Siunattua päivää teillekin <3

Lukemista

Oletteko lukeneet Enni Mustosen uutta sarjaa "Syrjästäkatsojan tarinoita"?


Sarja alkaa kirjalla Paimentyttö, joka on ilmestynyt vuonna 2013. Sen jälkeen niitä onkin tullut vuosi ja kirja tahtia: Lapsenpiika, Emännöitsijä, Ruokarouva ja tämä viime vuonna ilmestynyt Ruokarouvan tytär, jonka sain jo kirjastosta ilman varaamattakin.












Kirja kertoo nimensä mukaisesti pikkupiiasta täysihoitolan omistajaksi kohonneen Ida Erikssonin tyttärestä Kirstistä, joka lähtee Pariisiin ja sen 20-luvun pyörteisiin. Mukavaa luettavaa, niinkuin koko sarja, vaikka vähän surullinenkin oli tämä kirja.





Nyt olenkin jo iltakirjana lukemassa Kirsti Ellilän kirjaa Kaivatut, joka myös on ainakin tähän asti ollut hyvä kirja.





- - -



Voi että, ikkunat on edelleen pesemättä, enkä koskaan muista ostaa ikkunapesuainetta. Tosin voisihan ne pestä tiskiaine-vedelläkin. No, kunhan ennen syksyä...





Tuosta tuli mieleeni, oletteko lukeneet tämän laiskuuden-ylistys runon? Olen joskus poiminut sen lehdestä ja liimannut runovihkooni talteen. Hauska, vaikka ei ehkä elämänohjeeksi sovi :D





Runon on kirjoittanut Hillevi Kolehmainen:




"Kesän makaan heinikossa,
annan ajan juosta.
Lapset kastaa housujansa,
- väliäpä tuosta.

Sade se on pyykkärini,
pesee koska joutaa.
Sadepäivät tuvassamme
odottelen poutaa.

Lapset sanoo: "Syödään joskus,
anna, äiti ruokaa!"
- "Syödään sitten syksymmällä.
Kukat maljaan tuokaa!"

Mies kun tulee toimestansa,
sanon hälle että:
"Heinikossa hyvät heinät,
purossa on vettä."

Mies tuo joskus markan, kaksi.
Ostan kirjokankaan.
Helmet kauniit kaulalleni
pujottelen lankaan.

Mies se sitten silittelee,
antaa suukon suulle.
Käki kukkuu, kaikki linnut
istuu laulupuulle.

Kohta ovat pullollansa
ahot, metsät marjaa.
Siellä syötän, paimentelen
pientä lapsikarjaa.

Talven tullen päivä hukkuu
taakse iltapilven.
Pakkasta ja tuulta vastaan
mistä löydän kilven?

Panen tuvan uuniin tulen,
kynttilöitä ostan.
Sitten pienet palleroni
uunin päälle nostan.

Itse miehen kainalossa
nukun pitkät puhteet.
- Torutko sä muurahainen?
Hukkaan menee nuhteet.



Hyvää viikon puoliväliä, ja nyt olisi muuten hyvä ikkunanpesu-keli, kun on pilvistä :)

Perheväkivalta - vaiettu salaisuus

Heti alkuun sanon, että tämä kirjoitus liittyy ensimmäiseen avioliittooni, nykyisessä ei ole mitään väkivaltaa :)




Rankkoja ajatuksia olen ajatellut illalla ja heti aamusta. Aiemmin kuulin, että eräs nainen, noin minun ikäinen, oli surmattu ja ajattelin silloin jo: "Tuo olisin voinut olla minä... jos ei olisi ollut varjelusta elämässä. Eilen kuulin asiasta tarkemmin ja selvisi, että heillä oli jo virallinen ero, mutta surma oli ex-miehen tekemä. Lisäksi tunsin naista jonkunverran ja kun itsellä on ensimmäinen avioliitto kärsinyt perheväkivallasta, ja sen jälkeenkin oli vainoamista ja uhkailuja, niin se olisin voinut olla minä... se tuli niin lähelle, jotenkin kohtikäyväksi, että aamullakin oli ensimmäinen ajatus herätessäni: "Miksi, voi miksi?"




Kunpa ei kenenkään tarvitsi kärsiä väkivallasta rakkaimpiensa taholta, se särkee sydämen.





"Alkuun tuntuu hyvältä
ihan käsittämättömän, huimaavan hyvältä
kun kaikesta huolimatta on niitäkin
jotka näkevät
julkisivun taakse
jotka tietävät
ja ymmärtävät

Mutta sitten on kaikki
vain entistä vaikeampaa


Sitten tulee kysymys:
Miksi et lähde?

Lukemattomia kertoja
olen ollut lähdössä.

Jos tämä juomakausi ei ole viimeinen
minä lähden

Jos ilkeydet kohdistuvat lapsiin
minä lähden

Jos hän vielä alkaa valehdella
minä lähden

Ja jos hän ikinä käy käsiksi minuun
minä lähden

Kun lapset eivät enää jaksa
silloin minun on kertakaikkiaan pakko

Ja kaikki tämä tapahtui
enkä minä kuitenkaan lähtenyt

Miksi?"

Märta Tikkanen










Illalla ajattelin tuota asiaa niin kovasti, kun olimme ystävän kanssa viestitelleet, että oli pakotettava itsensä lopuksi ajattelemaan jotain muuta, että olisi saanut nukuttuakin. Silti heti herättyä tuo kysymys: "Miksi, voi miksi?"






"Sinä tulet pelko
ja sidot ranteeni.
Istut suuni päällä
ja puristat silmäluomia.
Katsot minuun, naurat
ja minä vapisen.

Tahtoisin piiloutua, sulkea ovet
ja aina joku ovi on auki.
Sinä tulet pelko,
ja minä olen pieni jälleen."


Maria Vaara





En halunnut pilata teidän päiväänne näillä rankoilla asioilla, mutta perheväkivalta on totta, vaikka se monesti on piilossa julkisivun takana, koska sitä hävetään ja väkivallan uhri monesti syyllistää itsensä turhaan.





"Hidastettu filmi
sinä kohotat kättäsi
joka tulee lyömään minua
Aivojeni läpi
ennättää kulkea paljon
ennenkuin kätesi
on perillä ja osuu.

. . .

tunne
että on hylätty
että paluuta ei ole
että mikään ei hyödytä mitään
että ei pysty
ei jaksa
ei onnistu
ei voi tehdä mitään."

Märta Tikkanen









Minun oli pakko kirjoittaa tämä itsestäni pois, etten masentuisi itse tästä asiasta, kun otan sen niin raskaasti. Runot ovat vanhasta vihkostani, johon olen kirjoittanut niitä lehdistä ja kirjoista.



Loppuun oma runoni niiltä loppu ajoilta:



Näen suljetun kivisen oven
sitä taon ja taon
verisin nyrkein,
viimeisin voimin,
avaatko ollenkaan?
Herra, kuuletko lapsesi ääntä,
kuuletko tuskaa tätä?
Itkien vaivun ovesi eteen,
valmis olen luopumaan.

Kuitenkin jostain nousee toive
ehkä Herra avaa sittenkin,
nostaa lapsensa väsyneen,
sitoo sydämen särkyneen,
hoitaa rakkaudella
ja näyttää uuden tien.




Ja Hän teki sen :)











Hyvää viikonlopun alkua!