Parempaa säätä huomiseksi ,kiitos!

 Huomenna pitäisi kolme lapsistani tulla käymään ja ehkä myös nuorin lapsenlapsi. Siitä tulikin mieleen siivota lipaston alalaatikko, jossa on kaikkia lasten juttuja: piirustuspaperia, värejä, muovailuvahaa, muistipelejä  ym. (Tosin nuorin lapsenlapsikin alkaa jo olla aika iso, niin se aika menee...mutta kyllä silloin tällöin käy lapsivieraitakin).

Ja kaikenlaisia kirjoja, vaikka ei niitä monikaan taida lukea, sieltä täältä kirpparilta ja ilmais jutuista niitä on aikoinaan tullut otettua.

 

 Metsäntytöltä tullut kirjakin pääsi sinne nyt.

Nuorimman tyttöni aapinen.

Lasten hengellistä.

Lasteni vanha Aku Ankka peli

Palapeli, nuorimman tytön joskus tekemiä ompelukuvia, olen säästänyt jos joku lapsi haluaa värittää värityskuvana. Kirjekuoressa jotain paperinukke-juttuja. Ja vielä olisi kaksi ihanaa kissakirjaa, joita kuvia kone ei suostunut kääntämään oikein päin.

Toivottavasti tuo vesisade loppuisi. Imuroin äsken, siinä mun siivoukseni viikonlopuksi. Vähän on ollut pitkästä aikaa masennusta ilmassa, mutta eiköhän tämä siitä... Huomenna ajattelin leipoa aamupäivällä kaksi gluteenitonta omenapiirakkaa, että saan itsekin syödä sitä kahvipöydässä. Kun lapset tulee huomenna. Ja sunnuntaina tulee miehen kutsumat vieraat.

Miehen näytelmä harkatkin peruuntuivat melkein kokonaan, tänä iltana vain pieni harjoitus. Huominen  peruuntui kokonaan.

Voi kun toivon, että tuo sääkin kirkastuisi, jos mielialakin kirkastuisi samalla. Jalkakin on ollut kipeä, noista puun kantamisista, nyt voi pitää siitä vähän taukoa.

"Minkä kirjoitin, sen kirjoitin"

 

Kyllä huomaan, että tuo korona-tilanne on vaikuttanut minuun, eli jotenkin kaikki tuntuu niin ikävältä. Varmaan olen vähän masentunut, hermot on helposti kireällä eikä meinaa vastoin käymisiä kestää. Päätä särkee usein. Mutta näillähän sitä on mentävä mitä on annettu.

En edelleenkään ole muistanut ostaa niitä ompelukoneen neulojakaan kaupungista, eli ei voi ommellakaan mitään. Lehtiä ollaan jaettu isännän kanssa postilaatikkoihin, huomenna hän menee varmaan kaverin kanssa jakamaan loput. TV7-lehdet on kysymyksessä.

Vivamon joulunäytelmäkin peruuntui, eli sitäkään ei ole, eikä tietysti miehellä näytelmä-harjoituksiakaan. Mulla on ensiviikolla ainakin silmälääkäri/ optikon tarkastus ja tarkoitus olisi saada uudet lasit. Ystävä on halunnut avustaa mua siinä rahallisesti. <3  "Joululahjaksi". Sydämellinen ystävä. Myös kuntouttavan työtoiminnan jatkosta tehtävä aktivointi suunnitelma on ensi viikolla. Kuntouttavan leipäkirkkokin jäi nyt tauolle, ja vähän jännittää mitä ne mun pään menoksi keksivät. Voi, kun odotan kevättä, että pääsisin eläkkeelle! Kun jaksaisi sinne asti.

 

Tää meni nyt ihan valitukseksi, sorry! Pitäisi kirjoittaa näitä valituksia vaan päiväkirjaan, eikä teille luettavaksi tällaista masentavaa. Mutta : "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin".  Pitäisi varmaan lähteä lenkille, että piristyisi, kun ei sadakaan. Hei vaan!

Elääkö ilo?

 

 Ei aina elä ilo.

En nyt ole päässyt oikein eroon tästä masentavasta olosta, vaikka vähän helpotti kun seurakunnan tilaisuudessa puolestani rukoiltiin ja itkuunhan sekin purkautui. Tänään on ystävän muutto,ja isäntä meni sinne. Hyvä kun saa olla yksin. Minunkin piti ensin lähteä, mutta kun on ollut tällainen olo, ja nyt tuleekin toinen ystävä mun kanssa rukoilemaan, piti valita rukous tai muutto..niin valitsin rukouksen. Toisaalta, eihän mun paikatkaan, välttämättä, olisi mitään painavia kestänyt kantaa. Ja sinne on menossa useampia miehiä ja joku nainenkin. Henkilökohtaisista syistä tuo masennus johtuu, joten ei siitä sen enempää.

 

Päätin nyt kuitenkin tännekin jotain kirjoittaa, että  tiedätte, että muuten eteenpäin mennään. Palataan taas toivottavasti iloisemmalla mielellä, blogin nimen mukaan :) Ehkä se ilo taas palaa.

 Ja tumman pilven takana on valoisaa .

 

 

 

Syys-masennustako..

 

 

 Kuva vanha.

Pitemmän aikaa olen ollut jo jotenkin alakuloinen, tänään se repesi kunnon masennukseksi ja itkuksi. Masennuslääke vaikuttaa sen, että se tasapäistää sekä hyvät että ikävät tunteet, niin ettei oikein mikään tunnu miltään. Kun nyt sain sentään itkuun purettua (harvinaista) surun ja vihan tunteitani , se helpotti vähän... päänsärky vain jäi jäljelle. Hyvää teki varmaan myös kun sai miehelle  purettua sanoiksi sen mikä painaa...olen ollut liian kiltti vaimo taas liian pitkään.

Tänään on tulossa vieras käymään, kerroin hälle kyllä viestillä, että olen ollut tänään masentunut, mutta että kyllä se ohi menee ja toivotin tervetulleeksi, hän ymmärsi asian (omakohtaisesti ilmeisesti) ja olisi peruuttanutkin tulonsa, kun sanoi, että silloin kun on masentunut, ei halua nähdä ketään. Mutta tosiaan sanoin, että kyllä se helpottaa siihen mennessä. Että tervetuloa vaan :) Ei tässä nyt voi muutenkaan masennukseen vaipua, kun huomenna on sitten kuntouttava ja kylätalo-tilaisuus.

Ulkona on harmaata ja sataa vettä. Vieras ottaa koiransa mukaan, että saavat Elmon kanssa tavata, toivottavasti sade loppuisi, että voisivat koirat pihassa leikkiä.

Toivottavasti olette itse jaksaneet hyvin koronan ja syksyn alakulossa!

Älkää lukeko, jos ette halua kuulla valitusta!

Kyllä taas tuntuu, että tuo blogini nimi "Ilo elää" ei pidä ollenkaan paikkansa. Kun masennuksen, väsymyksen ja huolten aallot yrittävät syöksyä ylleni. Siitä huolimatta on taas selvittävä tämänkin viikon velvoitteista. Eilen iltapuolella tuli miehen kanssa sanomista ja herkkä kun olen, niin menin yläkertaan saadakseni olla rauhassa, no itkemiseksihän se meni, ja jopa nukahdin itkuuni. Varmaan tunnin nukuin ja kävin alakerrassa vaan syömässä puuroa ja pesemässä hampaat, kiskoin yöpaidan päälle (kahdeksan aikaan illalla), ja menin sänkyyn hetkeksi lukemaan..en oikein jaksanut siihenkään keskittyä niin otin vaan melatoniinin ja jatkoin nukkumista. Kiitos Herralle, että tuo melatoniini auttaa minulle, että saan sen kanssa hyvin nukuttua...eikä tarvii ahdistuneena pyöriä sängyssä. Aamulla kun heräsin mies oli jo lähtenyt kaupunkiin.






Tosin aamullakin vielä ahdisti ja itkettikin ja rukouspyyntöjä lähettelin ystäville. Vasta 10 jälkeen sain pistettyä päivävaatteet päälle. Onneksi kuitenkin on saanut olla yksin kotona rauhoittumassa.






Tänään meillä on toinen pistos punkkibussilla iltapäivällä naapuri-paikkakunnalla. Huomenna työpäivä soppiksella ja vähän sanottavaa siellä hartaudessakin. Huomen illalla sitten Kylätalo-kokous. Luultavasti sen päivän jälkeen olen ihan "naatti", mutta perjantaina sitten taas miehen kanssa Hesan reissu ja illalla srk.
Toivon vaan, että tällä kertaa mies ei kutsuisi vieraita viikonlopuksi :)...






Tää blogi on mulle sellainen päiväkirjamainen henkireikä...joten valitan kun joudutte kuulemaan valitusta. Mutta ehkäpä se ilo elää taas joskus! "Eletään Toivossa" sanoi lapamato.


Ps. Kuva on vanha.

Parantavia kyyneleitä?

Kiitos ihanaiset naiset sähköpostista! Minä olen edelleen ollut masennuksen syövereissä, mutta onneksi tänään oli terapia :) Ulkona valo ja kevät lisääntyy ja tuntuu ikävältä olla välillä näin toivoton. Mutta asioiden käsittely terapiassa on varmaan vaikuttanut siihen, että olen itkenyt enemmän kuin pitkään aikaan... joten uskon, että ne on vaan itkemättömiä itkuja ja jossain vaiheessa ne taas loppuvat.





Ulkona on jo melkein sulaa ja sisällä kukat piristyvät. Kaktuksessakin on taas nuppu ja orkidean silmut pullistuvat.





















....ja hedelmäverkkokukat :D












Tällaisen Ihana-askartelulehden ostin viime viikonlopuksi.











Meinasin tehdä jonkun tuollaisen kannen kanasen...mutta jotenkin en saanut onnistumaan.






Tällaisen kannustavan "kortin" sain terapeutiltani tänään, laitoin sen ilmoitustaululleni.











Toivon, että vielä joskus ilo elää muutenkin kuin blogin nimessä. Ja uskon siihen, että aikanaan on entistä valoisampaa, kun kipeitä asioita on käsitelty.Kirjoittamista en aio lopettaa, tämä(kin) on minulle terapiaa :)





Kevään valoa ja iloa meidän jokaisen sydämeen, edes pieninä pisaroina <3

"Minulla on oikeus minun omiin tunteisiin..".

Tänä aamuna putosin sellaiseen masennus-montuun, etten pitkään aikaan. Se alkoi jo eilen, kun huomasin, että taas mun yli käveltiin ja vielä syyllistettiin siitä, kun asiasta valitin. Eilen vaan ei ollut aikaa sitä surra, kun oli seurakunnan tilaisuus tulossa. Se meni ihan hyvin, olin painanut tunteet taka-alalle, mutta illalla kotona jo sängyssä ne vaivasivat, mutta onneksi nukahdin pian. Aamulla sitten ylösnöusu tuntui tahmealta, ja ne asiat vaivasivat mieltä, ei tehnyt mieli aamupalaakaan, vaan menin vuorostaan toiseen sänkyyn kahden viltin alle...väsytti ja masensi.




Muistin kun joskus Putous-ohjelmassa se joku henkilö sanoi, että "minulla on oikeus minun omiin tunteisiin"...ja itsestä tuntui, että minulla vain ei ole oikeutta omiin tunteisiin...että jos sanon omat tunteeni ne mitätöidään ja vaan syyllistetään, että en saisi olla sellainen. Onneksi tuo nykyinen mieliala-lääke on miedompi kuin entinen ja pystyi itkemään sitä pahaa, puristavaa oloa pois. (Entisen lääkkeen kanssa kuin ei pystynyt itkemään, vaikka kuinka paha olo olisi ollut, se oli hirveätä).

















Terapiassa sanottiinkin kyllä, että voi tulla sanomista, jos/kun tuon julki omia tunteitani ja mielipiteitäni, kun on totuttu siihen että tyydyn siihen mitä toinen (toiset) sanoo. (Että olen kiltti tyttö, miksi minut on jo lapsena opetettu, että olen aina työntänyt omat tunteet syrjään). Viime viikolla ei ollut terapiaa, kun terapeutti oli lomalla, onneksi ensi viikolla taas pääsee sinne. Ja ihanaa kun mulla on uskova terapeutti!






Vasta puoli 11-11 nousin ylös aamupalalle, kun ahdistus helpotti, eikä enää itketyttänyt. Onneksi mies ei ollut kotona, että sain rauhassa olla omien tunteideni kanssa :) Puhelimenkin olin laittanut äänettömälle. Herra antoi mieleeni nousta laulun:




"Tyhjänä heikkona vielä odotan henkeäsi, yksin en kestä mä tiellä, sytytä sydämeni.
Silloin mun sieluni kiittää sinua Jumalani, taivaiseen kuorohon liittää.
sävelet sydämeni."













Ehkä se tästä taas lähtee menemään. Eilen ostin tooosi pitkästä aikaa askartelulehden (uutena), sitäkin voisi jossain välissä katsoa, mutta ehkä pitäisi ensin panostaa imurointiin...vaikkei kiinnostaisikaan...
Mittari näyttää +12 ulkona ja nurmikko on sulanut paljon lisää eilisestä. Eilen huomasin jo kukkapenkissä tulppaanin alkuja ja yhden narsissin alun, samalla kun katkoin sieltä "talven törröttäjiä" eli kuivia kukan varsia.




Parempaa päivää meille kaikille!

Huonoa oloa ja jaksamisongelmia

Tänä aamuna taas "tökki" kaikki ja samoin isännälläkin, ja semmoinen alakulo taas laskeutui mieleen. Lähdettiin sitten myöhemmin kahvila- ja kauppareissulle, se vähän lauhdutti mielialoja. Ostin samalla taas ison kangaspalan, joka oli euron tarjouskorissa.






Sitten olikin vuorossa ruoka-aika. "Hyvä ruoka, parempi mieli."
Minä olen näköjään ruvennut noudattamaan tällaista "lautasmallia"....suurin osa kasvista ja yhteen kulmaan muuta ruokaa. Tänään oli hapankaalia, punajuurta, eilistä salaattia ja pakastimesta eilen sulatettua muussilaatikkoa. Juomaksi omaa punaherukkamehua.Jälkkäriksi muutama pähkinä.
Tuo muussilaatikko ei kauhean hyvin sovi mun vatsalle, siksikin sitä otin vähemmän. Huomaan sen nytkin,kun vatsassa kuplii...













Eilen kävivät "Muruset" eli kaksi tyttöäni ja tytöntyttö. Kiva oli heitä nähdä ja jutella <3





Ulkona sataa räntää, vettä ja mitä milloinkin. Harmaata ollut taas monta päivää. Tosin mua ahdistaa kevään tulokin, kun mies suunnittelee mitä kaikkea pitäisi kasvattaa....kun mun hommaksihan se kuitenkin jää ...enkä varsinaisesti ole mikään viherpeukalo...mies sitäkin vähemmän.




Heitin entiset siementen loput roskiin, kun ne olivat niin vanhoja...eivät viime keväänäkään enää kunnolla kasvaneet. Kasvi"kaapistakin" eli pikkuruisesta "kasvihuoneesta" on särkynyt talvella yksi lasi...onneksi niitä on laittaa tilalle. Kyllä se luultavasti jonkinlainen kasvatuskaipuu tulee yhdessä kevään kanssa, jos entiset merkit paikkansa pitävät, mutta mulle aiheuttaa paineita etukäteen puhuminen (miehen) kun tulee tunne niinkuin olisi PAKKO kaivella, istuttaa ja kasvattaa.... ja oma jaksaminen on vähissä...



Toivotaan, että mielialakin paranee kesään mennessä, että taas jaksaa :)

Ahdistusta ja aurinkoa

Tänä aamuna heräsin joskus kuuden jälkeen, jo ennen kellon soittoa. Kello oli soimassa, kun mulla oli naapurikylällä fysioterapia-aika 8,15. Lähdettiin kotoa puoli 8n jälkeen ajelemaan ja kirkolla mentiin odottelemaan fysioterapian oven taakse. Kun kello oli 8,15 tuli hoitaja sanomaan, että fyssari on sairaana, että oli yrittänyt saada mua aamulla kiinni. Kaivoin puhelimen kassista ja niinpä näkyikin olevan vastaamaton puhelu. Meillä oli autossa cd-levy soimassa ja kun kännykkä oli laukun sivutaskussa, niin yhtään ei oltu kuultu sen soivan. Hmp!




No mikäs siinä sitten, kuin lähdettiin kotiin päin ja käytiin kahvilassa kaakaolla. Meille on kummallekin tullut flunssan myötä sellainen "vaiva" ettei oikein kahvi maistu, mutta iso kupillinen kaakaota oli niin hyvää :) Olin myös napannut tk:n eteisestä "saa ottaa" lapun alta pari sisustuslehteä mukaan.
Kotona tosin huomasin, että olen ne joskus lukenutkin, kun olivat vanhoja. Käytiin myös tullessa jakamassa TV7-lehtiä pienelle alueelle.












Kotiin tultua mies raastoi inkivääriä ja toi kopallisen puita, sanoinkin että "Ai oletat, että minä rupean keittelemään sulle inkiväärijuomaa..." Mies totesi vaan: "Joo!" No oikein oletettu, eihän siinä muu auttanut kuin laittaa tuli puuhellaan ja kattila liedelle. Samalla lämmöllä lämmitin meille myös perunamuusia ja jauhelihakastiketta. Isäntä itse meni nokosille. Mä olen ollut masentunut tuon sairastamisen ja muiden huolien vuoksi, nyt se purkautui itkuun pitkästä aikaa .. nyyhkin siellä yksinäni... Ehkä oli kuitenkin hyvä, että purkautui.

Myöhemmin päivällä kävin vielä Elmon kanssa pienellä lenkillä, aurinko paistoi ja ilma oli lämmennyt aamun kymmenestä asteesta paljon. Tuuli oli tosin viileä.












Eilen olin pitkästä aikaa ystävän kyydillä seurakunnassa, onneksi yskä on vähän helpottanut ,ettei koko ajan yskittänyt. Suht hyvin meni tilaisuus. Ja oli jo tarpeen tuo seurakunnassa käynti, kun nyt on niin huonosti voinut mennä. Edelleen olen ollut väsynyt ja päätä särkenyt ja yskittänyt. Seurakunnassa kuulin, että toisillakin on kestänyt kolme-neljä viikkoa, ennen kuin on normaali olo...joten sitä odotellessa...

Harvinainen vieras

Kuusi ja puoli vuotta ollaan tässä asuttu enkä ole koskaan nähnyt pihalla tätä eläintä. Johtuen varmaan siitä kun meillä on noita koiria ja kissoja ollut... Vaan kuinka ollakkaan...puolilta päivin ilahduin, kun menin keittiöön ja ikkunasta näin oravan istuvan meidän lintulaudan alla syömässä. Olen aina tykännyt oravista ja hieman on harmittanutkin, kun täällä niitä ei ole juurikaan näkynyt. Kaupungissa näki paljon enemmän. Siellä se pisteli pienillä käpälillä siemeniä ja leivän muruja suuhun. :)














Kuvia en kyllä kummoisia saanut...















Ja vielä pari kuvaa lenkiltä. Poronjäkälä näyttää melkein lumelta.





















Tuossakin oli tarkoitus sinivuokkoja kuvata, vaan en tiedä näkyykö niitä edes...




Muutenkin on taas ollut mieli jotenkin alamaissa, mikään ei tunnu miltään... toivottavasti kevät tuo elämän iloa! Kukkapenkkiä jo siivoilin eilen kun oli lämmin aurinkoinen sää. Toisen ruusupensaan leikkasin matalaksi ja huomasin, että isojen oksa-leikkureidenkin käyttö otti kipeisiin olkapäihin :(
Muuten oli kiva olla ulkona auringossa :)






Kohta tulee taas tv:stä Vanhasta uudeksi- kierrätysohjelma, siitä minä tykkään :) Jotain piristävää edes.



(Ja kun eilen huomattiin, että wc:n käsienpesualtaan putki oli tukossa ja jouduttiin se avaamaan, kun ei tokeentunut ekalla puolikas pullolla tukosten liuottajaa, niin laitoin toisen annoksen yöksi suoraan alaputken suusta sisään ja aamulla se veti! Ja sain putken osat takaisin kiinni ja eivätkä edes vuoda mistään, jee! Samalla siivosinkin vessan. Hyvä minä, Sesse putkimies!)

Kevättä ja ahdistuksia

Toissapäivänä ostin kevättä kotiin, euron kappale :)













Vielä ne odottavat pussissa kuistilla, ihanat pikku auringot.






Ulkonakin oli tänään aurinkoista, vaikka tuuli olikin vähän viileä. Käytiin Elmon kanssa lenkillä ja Elmo tapasi myös parhaan kaverinsa :)














Eilen tuli taas kauheet ahdistukset sen jälkeen kun työ-ja elinkeinotoimistosta soitettiin ja haastateltiin. Neuvoja ja käskyjä sain taas työllistymiseen, ja pelko omasta jaksamisesta ja pärjäämisestä hyökkäsi taas kimppuuni. Päivä meinasi mennä itkemiseksi, mutta sitten tuli vieraita ja oli pakko ryhdistyä. Onneksi vieraalle itselleenkin on masennus tuttua, joten ei se niin haitannut...
Sen verran kuitenkin piristyin vieraiden aikaan, että jaksoin sitten illalla lähteä lauluharkkoihin . Meillä on siellä laulujen välissä kahvi/rukoushetki, ja taas muistettiin monien asioita rukouksin. Myös minun asiaani, itku tuli kyllä sielläkin, mutta "siskot" on niin ymmärtäväisiä. Tuo on niin hoitava ryhmä!





Tänään sain yhden työkkärin määräämän asian tehtyä, eli netti CV:n. Kaksi viikkoa sain siihen aikaa, mutta päätin yrittää heti tehdä, ettei tarvii sitä miettiä, tai kenties unohtaa koko asiaa...
Onneksi sain nettiin ohjeet siihen ja tulostin ne itselleni.





Kohta lähdemme kylään tuttaville, jossa ei olla koskaan vielä oltu vieraisilla. Pitää vielä vaihtaa vaatteet. Kirjoittelemisiin!

Jatkoa edelliseen...

Edellisestä postauksesta jäivät pois vielä nämä kissan lelut. Pallo, jonka sisällä on lasten vanha kulahtanut superpallo, sekä hiiri , jonka sisällä on sellainen pääsiäismuna-yllätysten keltainen muovijutska. Ja sen sisällä muutama makarooni aiheuttamassa rapinaa.

















Tuo hiiri paksukainen kyllä näyttää possulta kihartuneen häntänsä kanssa :)






Tänään tuli poikettua kirpullekin kaupungissa käydessä. Menin katsomaan olisiko siellä villalankoja,kun entiset on uhkaavasti vähentyneet. Siellä ei ole juurikaan ollut edellisillä kerroilla lankoja, tai jos oli, niin kalliita, etten halunnut ostaa... Nyt huomasin heti sisän astuttuani pari villalanka kerää, oli vajaita keriä ja 2 e kpl. Jätin asian hautumaan ja kiersin kirpparia pitemmälle ja eikös sieltä löytynytkin pussillinen lankoja :) Ja vielä minulle mieluisempia värejä. Hinta oli 3,50/pussi. Joten kaksi ensin näkemäni kerää saivat jäädä sinne.











Nyt on taas lankakorini täynnä :)












Kirjaston ilmaishyllystä löysin nuorille tarkoitetun ruoka-ohje kirjan, jonka vein nuorimmalle tytölleni siellä poiketessani. Diakonia-ruokailussa olimme taas syömässä: lihasoppaa, tuoretta leipää ja jälkkäriksi omenapaistosta ja vaniljakastiketta kera kahvin. Nam!
Silmälääkärissä olin jo aamulla. Alkavaa kaihia on kuulemma silmissä :( Vaan ei se ole kuulemma erityisen erikoista minun iässänikään ja lisääntyy yleensä hitaasti...mutta jossain välissä, esim. kymmenen vuoden päästä saattaa olla kaihi-leikkaus edessä! Tuo alkava kaihi oli kyllä minulle yllätys ja sanoinkin silmälääkärille, että "täytyy sitten uskoa, että alkaa tulla vanhaksi" :)





Muuten ihan hyvä päivä oli tänään, vaikka eilen illalla olin niin ahdistunut, etten meinannut saada unta. No, rukous auttoi siihen taas.





Hyvää yötä, tavataan taas :)

Kolahti!

Tämän olisin voinut kirjoittaa Kotimatkalla-blogiin, mutta yhtä hyvin tänne. Mulla on ollut sen "masennusvaiheen" jälkeen olo, että syytän itseäni kaikesta...miten olen niin toivoton tapaus, ei kukaan voi olla näin huono ym vastaavaa... Olen miettinyt onko se vaan joku mun "yliminä" kun syyttää koko ajan vai onko Jumalakin minulle vihainen...
Tänä aamuna luin Raamatusta kohdan joka "kolahti" minuun hyvällä tavalla. Siksi halusin jakaa sen tännekin. Se on Hebrealaiskirjeen kohta, neljäs luku ja jakeet 15-16: "Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan." Raamattu kansalle-käännös.







Sitten asiasta toiseen. Kun sain ompelupöytäni järjestettyä, niin tänään piti sitten jatkaa olohuoneen puolella. Olohuoneessa on nimittäin yksi lipaston laatikko, jossa myös on ompeluun liittyviä tavaroita, niinpä raivasin sieltäkin kuminauhat, kangasnauhat, tarranauhan ym jotka vein ylös ompelunurkkaukseen. Laatikkoon jätin vain vaatteiden pika korjauksissa, napin ompeluissa jne tarvittavat tavarat.




Olohuoneessa on myös askartelutavara-kaappi, josta löytyi myös jonkun verran ompeluun liittyvää tavaraa, nekin vein ylös nappirasiaa lukuunottamatta. Samalla sain senkin kaapin siivottua. Yritän nyt pitää ompelutavarat erikseen, samoin neulonta- ja virkkausjutut ja langat (niille on pikkuhuoneessa kaappi) ja askartelutavarat edes jonkinlaisessa järjestyksessä, vaikka niitä on kyllä kaapin lisäksi myös pikkuhuoneen hyllyissä. Helpointa (ja toisaalta taas vaikeinta) olisi luopua suurimmasta osasta... vaan kun niitä voi tarvita :) Tiedättehän mikä on romun määritelmä: "Romua on se, jonka vihdoin hävität pois ja kahden viikon kuluttua sitä tarvitsisit."






Tänään tein ruuaksi pizzaa ja salaattia, olipa hyvää :) Sen jälkeen lähdettiin ostamaan moottorisahaan uutta laikkaa ja ketjua, samalla reissulla käytiin halpis-kahviossa pullakahvilla. Eipä muuta.




Ps. Tämän päivän kuva ei ole suinkaan meiltä päin, vaan syyskuun kuva pikkuhuoneen kalenterista :D

Ei mitään uutta sadepilven alla

Kappas vaan, taas sateinen päivä... Eilen olikin vaihteeksi aurinkoista. Seurakunnassa oli kaksiosainen raamattu-tunti sarja, väliaikana oli kahvitauko. Siellä siis olimme. Illemmalla kerkesin kyllä ulkona kierrellä pihassa, kesäkurpitsoja on tulossa ainakin kolme kappaletta ja pieniä tomaatteja aika paljon, jos vaan ehtivät kypsyä. Avomaan kurkut eivät taida keritä... niin sateista on ollut, että paviljongissa jonkunlaisessa sateen suojassa olleet kaksi tyynyä ja ohuet istuinpäällysteet olivat homehtuneet :( Toin ne sisälle ja pistin puolet tänään koneeseen, saa nyt nähdä tuleeko niistä kalua...tyyny meni ainakin niin muhkuraiseksi.







Tänään kävimme laittamassa torstain Kylätalo-tilaisuus ilmoitukset tauluille. Kävimme myös Kasvihuoneilmiössä kahvilla. Päikkäreiden jälkeen. Tää sateinen sää väsytti niin, että itsekin nukahdin.
Ompelukonetta kävin moikkamassa ylhäällä ja tein yhden nopean korjauksen...vaan muuten ei pätkääkään kiinnosta ompelu eikä mikään muukaan nyt.
Tällainen papukaija tapetti oli lastenlasten huoneessa. Silloin kun he ennen myyntiä repivät sen pois ja laittoivat tilalle neutraalimman tapetin, niin pyysin pätkän sitä tapettia itselleni askarteluun. Minusta se on kivan näköistä. Ja värikästä.











Värikkäästä puheen ollen, kun tyttö tilasi mulle ET-lehden äitienpäivä lahjaksi, niin siinä on nyt kesäaikaan ollut paljon kaikenlaisia ristikoita, väritystehtäviä ym. Esim. tällainenkin kiva kuva, jonka väritin.













Toivottavasti tämä elämäkin vaihtuis vähän värikkäämmäksi, kun nyt on tuntunut niin väsyttävän harmaalta kaikki, kun ei mikään innosta.

Sinitaivas

Kerrankin paistaa aurinko! Itsellä on kyllä ihan "pöpperöinen" olo, yöllä taas heräsin ja meni aikaa valvoessa, onneksi kuitenkin nukahdin vielä uudestaan. Vatsa oli edelleen kipeä ja otinkin yöllä särkylääkkeen, jos se auttaisi siihen. No aamulla sitten oli pääkin kipeä ja ripuli. Ja väsyttää, kun en uskaltanut kahvia juoda.
Eilen illalla meillä oli eräs ystävämies käymässä ja miestä auttamassa, olin niin vatsakipuinen ja väsynyt, etten viitsinyt edes näyttäytyä. Lueskelin ylhäällä ja sen jälkeen torkuin puoliunessa, kissa vatsan päällä.







Joo, kyllä se nyt tänään varmistui se, että ei TE-keskus hyväksy sitä lyhyempää päivää, velvoitetyössä pitää olla ihan täysipäivä. Eli hylkään sen velvoite-työ ajatuksen (onneksi se ei ollutkaan pakollinen) ja yritän kysellä olisiko niillä osa-aika töitä just jollain palkkatuella esimerkiksi. Mieluummin tekisinkin vaikka kuuden tunnin päivää, tai esim. 3 pv viikossa täysiaikaista...kun ei vaan yksinkertaisesti ole tarpeeksi voimavaroja eikä stressin sieto kykyä. Pitää jäädä aikaa palautumiseen... Kyllä tääkin koko rupeama oli niin stressaava, että koko elimistö meni sekaisin.
















Mittari näyttää ikkunan ulkopuolella 20 astetta, saadaan nyt siis lämpimämpi päivä. Pesukone pitäisi mennä panemaan pyörimään, sais pyykit ulos kuivumaan. Ja paviljongissa on sateella kastuneita istuintyynyjä ym. ne vois laittaa nyt heti narulle.








Aloitin tuon aamulla,nyt on jo iltapäivä. Tosi väsynyt olen ollut koko päivän ja päätä särkenyt. Sitten vielä selkä jotenkin "niksahti" kun nostin pyykkikoria... kyllä nyt vaivaa riittää...särkylääkekin loppui. Kahvia uskalsin sentään äsken juoda, pakko piristää itseään...ei voi olla näin väsynyt...
Aamulla kerkisin istua vähän aikaa ulkona auringossa, suojaisessa nurkkauksessa.Siinä oli jopa lämmin. Nyt on jo tullut taas pilviä.
Vihannestarhassa yksi kesäkurpitsa oli mädäntynyt,kun on ollut niin sateista...ei oikein ole kasvit saanut aurinkoa. Kaksi minitomaattia oli punaisena, paljon raakoja tomaatteja, joista toivon vielä tulevan kypsiä. Herneitä oli muutama palko.






Työasioissa olemme siis palanneet entiseen. Se velvoite-työllistäminen on peruttu, kun aikataulut ei käyneet. Palkkatuki paikkoja muuten en paljonkaan ole. Tänään siis sain soiton siltä työkkäri-virkailijalta . Katsotaan nyt mitä jatkossa. Ensin täytyy tästä toipua. Hyvää perjantaita kuitenkin!

Koukussa ja puikossa, konettakin käytetty...

Paljon on tullut leikattua matonkuteita vanhoista käyttökelvottomista vaatteista. Niistä on valmistunut viimeksi pikku matto, jonka aloitin joskus ikuisuuksia sitten...välillä ei vaan ollut sopivan väristä kudetta. Mutta nyt sai riittää, ei se iso tartte ollakkaan.
















Matonkuteesta on, kuten tiedätte, valmistunut myös erilaisia, erikokoisia koreja. Niistä meni viimeksi pari pientä seurakunnan lähetyspöytään. Tämä laukkukin on matonkuteesta kudottu paksuilla puikoilla jo aikaa sitten. Tuo kude on saatu joskus kierrätyksen ilmaisista.














Tällä hetkellä kudon pinkistä (tyttöjeni entisistä paidoista saadusta) kuteesta neliöitä...en vielä edes tiedä mitä niistä tulee, mutta jotain on pakko tehdä käsillä, ettei tarvii koko ajan ajatella kaikkea ahdistavaa...
Tämä laukku sensijaan on tehty koneella vanhoista farkuista ja vuori värjääntyneestä pussilakanasta.













Näissä känny-pussukoissa on käytetty lapsenlapsen vanhojen farkkujen vetoketjulliset takataskut, ja tuo oranssi pussukka on virkattu mun entiselle digikameralle...kai tuo uusikin siihen mahtuisi.












Osa ainakin on näistä ennenkin ollut esillä, vaan kun olivat tuossa pikkuhuoneessa näkyvissä ajattelin laittaa näitä kierrätys-käsitöitä.







Tämä kori on uusia, tein sen samanlaiseta nailonkuteesta, kuin tuon sinisen laukun, sekin on kierrätyksen ilmaisista. Nuo kuteet oli jo vuosia sitten saatuja. Ajattelin, että kun tuo on niin "reikäinen" siihen voisi laitta vaikka led-valot talvella.. ehkä..












Tänään olin siellä sairaanhoitajalla käymässä (tunnin keskustelu käytiin tuosta mun mielialasta) ja sen jälkeen oltiin miehen kanssa kirjastossa. Mies tarjosi donitsi-kahvit kirjaston kahviossa. Lainasin kolme kirjaa sieltä.
Aloitin myös uudestaan sen masennusläkkeen, onneksi ei pahempaa huonoa oloa tullut siitä, vaikka alkupäivinä saattaa tulla. Maha on särkenyt ja väsyttänyt kyllä, mikä johtuu siitä, että heräsin jo viiden jälkeen. Työ jutusta ei ole tänään kuulunut mitään, itse soitin kyllä TE-keskukseen, mutta siellä se nainen sanoi, ettei voi muuta kuin jättää soittopyynnön sille "mun virkailijalle", jota en muuten koskaan ole edes nähnyt tietääkseni...se on se nuorelta kuulostava mies. Sanoi, että ehtii varmaan soittaa vasta ensiviikolla.






Mutta näillä mennään!

Mitä minä enää sanoisin...

Terveiset täältä puoli-masentuneisuuden ja turhautumisen keskeltä. Tällaisia koreja olen virkannut, jotain tehdäkseni...












Kukkakirjasta yritin selvittää kukkieni nimiä...suurimman osan löysinkin. Mutta en tätä....tunnistaako joku, mikä hänen nimensä on ? :)














Vähän kärsineen näköiseksi mennyt tuo kukka entiseen verrattuna...eiköhän tykkää kuistilla olla...





Eilen oli oikein tuulinen päivä, yritin ottaa kuvia tuulesta...vaan eihän se oikein onnistunut...tuulta ei voi nähdä. En edes puiden taipumista onnistunut tallentamaan kännykkään.

















Istuin tuulensuoja-nurkkauksessa ja katselin kun puut taipuivat ja pavijonki nitisi liitoksissaan.....onneksi ei kokonaan hajonnut. Tänään onkin tyynempi päivä.





Hyvää keskiviikkoa, itsellä onkin pyhäkoulu-palaveri tänään. Kohtahan nekin alkavat.

Satoa ja kukkia

Tänään kävin keräämässä ruokatarpeita "vihannestarhastani". Ensimmäinen kesäkurpitsa, ensimmäinen minitomaatti, herneitä, aika rapistuneet salaatinlehdet ja uusia perunoita, saavissa kasvavista varsista otin ylös muutaman.















Perunat kiehumaan, salaatista, tomaatista, herneistä ja puolesta kesäkurpitsasta salaatti ja suolaiseksi lisäksi grillimakkaraa + juustoraasteen loput niiden päälle sulamaan.
Ruuan jälkeen tein vielä raparperi-piirakan, kun huomenna on ystävä-pariskunta tulossa kylään. Tosin pitihän sitä koe-maistaa jo äskeisellä päiväkahvilla.












Kukat on aina kauniita silloin kun niissä on elämää...













....ihan vihreinäkin kuin myös kukkivina...














....maljakossa, kuin myös ruukussakin.














Itsellä on sellainen masentunut perusvire taas tullut päälle.... pitäis ajatella niinkuin kukistakin, että vaikka elämä ei kukkisikkaan, niin kun siinä vaan on vihreää (elämää) se on kaunis ja elämisen arvoinen. Onneksi on kahtena aamuna soinut päässä laulu: "Anna elämäniloa Herra, anna lamppuni palaa myös..."
Tänä aamuna kyllä herätessäni oli mielessä ennen herämistä näkemäni uni, jossa kaikki "murentui" : uusi lattia oli rikki, kaappi homeessa ym... ikävä uni!
Onneksi ei tarvii uniin uskoa.





Nuo työ- ja raha-asiat on painaneet mieltä ja se vaikuttaa sitten koko henkiseen tilaan ja olemukseen. Eilen katsoin Mollin sivuja ja tulin vaan NIIN ärsyyntyneeksi...ei niin mitään, mitä voisi ajatella edes hakevansa kouluttamattomana, vanhana (vajaa kuusikymppisenä) ja täällä maalla asuvana ajokortittomana luuserina... Pitäisi olla nuori, reipas, sosiaalinen, itsevarma, koulutettu, auto käytössä .... Hoh-hoijaa! Kun itse on kaikien noiden vastakohta vanha, väsynyt, ujo, epävarma jne.





Vaan ehkä huomenna on päivä parempi :)