Sumua ja elokuvia

 

Sumua on nyt riittänyt, varsinkin toissa iltana kun mentiin seurakuntaan, oli pimeää ja sumuista. Nämä kuvat ovat pihasta joltakin päivältä.

Syksyisen näköistä tosiaan. Eilen käytiin pitkästä aikaa elokuvissa, Nummelassa tällä kertaa. Siellä tuli maahanmuuttaja perheestä elokuva Ensilumi. Ei ollut tungosta. Olikohan meitä kuusi ihmistä katsomassa.( Ja edellisessä elokuvassakaan ,lasten, ei tainnut montaakaan enempää olla, kun tulivat ulos).

Maskit ja turvavälit olivat hyvin hallussa itse kullakin aikuisella. 

 

Tänään lyhennettiin Elmon turkkia ja pestiin se saunassa, sellaista tahtojen taistoa tänään. Elmo oli ihan erimieltä kuin me, mikä olisi tarpeen . Taidan mennä hetkeksi levähtämään ennen päiväkahvia, joten heipat tällä kertaa, ja hyvää pyhää.

 

 

Avainta etsimässä ja muuta hössötystä

Voi harmautta! Sumu on laskeutunut maiseman ylle ja kaikki lumet on sulaneet. Nurmikko on sentään yhtä vihreää kuin kesällä.
Mies lähti aamulla menoihinsa, ja minä toteutin lupaukseni katsoa hänen tietokonetta, joka ei ole hänen yrityksistään huolimatta suostunut toimimaan. Joku aika siinä meni, mutta kyllä sain sen kuntoon, jess! Nyt pystytään varmaan taas katsomaan yle-areenaa sen kautta tv:stä.











Laitoin kaktukselle piristysvalon :)




Tänään on jo ollut vähän reippaampi olokin ja pää ja kurkku tuntuvat paremmilta, kiva! Eilen illalla miehen piti lähteä srk:n, hakea porukkaa ja viedä mun tytölle pyykit ja patja, niin, voi kauhistus, auton avaimia ei löytynyt mistään. Joka paikasta sisältä etsittiin, ja mies myös ulkoa autotallista ja puuvajan puolelta... sitten jo soitti niille, jotka piti hakea, ettei nyt pääsekkään hakemaan. Tuossa nykyisessä autossa kun on vain yhdet avaimet.
Sitten lähti vielä melkein pimeällä lampun kanssa etsimään avaimia tieltä ja metsästä, jossa oli käynyt... ja niin siinä kävi, että lampun valo kävi avaimenperänä toimivaan pikkuheijastimeen!! Mies tuli kiirellä sisään ja sanoi vaan, että avaimet löytyi ja nyt hän lähtee....vähän myöhässä. Aika huono juttu tuo, ettei ole vara-avaimia.




Minä olin jo kerinnyt tytöllekin soittaa, ettei mies voi tuodakkaan niitä pyykkejä ym. Ja ei mies halunnutkaan enää kiireessä niitä viedä.














Toinen tyttö oli laittanut mulle kuvaviestin virkatuista afrikankukista tehdyistä pöllöistä, ja kun mulla oli niitä kukkia aikaisemmin tehtynä (tosi värikkäitä), niin päätin kokeilla saisinko niistä pöllön, aika outo siitä tuli väristä johtuen ja muutenkin, verrattuna alkuperäiseen kuvaan nähden... Kyllä täytyisi harjoitella jos meinaisi onnistua, hmmm...mutta ihanan lämmin siitä tuli villalangasta tehtynä.












Tällaista kuuluu tänään tänne. Onneks alkaa olla jo parempi olo niin piristyykin :) Piristystä päivään teillekin!

Talvi-aikaa

Terveiset taas sumun keskeltä! Mies lähti käymään luteriaisessa lähikirkossa. Minä en innostunut mukaan. Vähän väsynyt olokin on kellojen siirtelyn lisätunnista huolimatta. Pyykkikoneen laitoin pyörimään ja puita uuniin. Kaivataan lämpöä.





Eilen yläkerrassa käydessäni ihailin Rasmusta, joka oli mennyt ylä-aulan sohvalle ison nallen "syliin" nukkumaan. Hain kameran ja ajattelin ottaa siitä kuvan, mutta Rasmus oli toista mieltä... rupesi vaihtamaan asentoa, nuolemaan peppuaan ym. :) Otin useamman kuvan, vain tämä oli edes jonkinlainen. Ei hän halunnut olla kuvattavana.












Eilen illalla katsottiin tv7:lta hengellinen elokuva ekaa kertaa, niitä ilmeisesti tulee joka lauantai. Oliko se nyt ilta 9:stä eteenpäin. Siinä kerrottiin pojasta/nuoresta miehestä jonka koulussa tapahtui kouluammuskelu ja hänen veljensä sai surmansa. Perhe muutti uuteen paikkaan, uuteen kouluun, jossa kaikki hengellinen oli kiellettyä, mutta loppu hyvin,kaikki hyvin.





Leppoisaa sunnuntaita ja talvi(normaali)aikaa teille!

Sumun keskellä

Sumuinen perjantai aamu. Eilinen kiireinen päivä (soppakirkon työpäivä ja illan Kylätalo-tilaisuus) ohi ja kaikki meni hyvin. Siitä huolimatta, että mulla on ollut parina päivänä kummallista huimausta, varsinkin jos kumartuu alaspäin, niin pitää ottaa jostain kiinni, kun tuntuu että kaatuu. Ja välillä huimaa ylös katsoessakin. Ei päivää, ettei jotain vaivaa ...hmm.. Hieno siunaus oli kyllä, että esim. kylätalolla pystyin poimimaan lattialta kuihtuneita lehtiä, joita oli tullut kenkien mukana sisälle,ilman että rupesi huimaamaan.











Olen miettinyt onko tuo niskajumista johtuvaa vai asentohuimausta. Niska on ollut kyllä kipeä. Laitoinkin viestiä tutulle hierojalle,olisin päässytkin maanantaina tai tiistaina, mutta kumpikaan aika ei sopinut mulle/isännälle. Katsotaan, näen hänet kyllä viimeistään sunnuntaina, niin voidaan katsoa aikaa. Katsoin netistä tuosta asentohuimauksesta, niin siihen ei taida hieronta auttaa, mutta niskajumiin se auttaisi.












Tänä aamuna on kyllä väsyttänyt, vaikka suht "ihmisten aikaan" heräsinkin, eli puoli kahdeksalta. Varmaan eilinen "touhupäivä" vaatii veronsa. Illalla toivottavasti pääsee seurakuntaan piristymään :) Hyvää alkavaa viikonloppua ystävät!

Harmaata ...

Kuva vanha





Tänään taas vatsa huonossa kunnossa aamulla, piti lähteä miehen kanssa kaupunkiin, vaan annoin suosiolla periksi kun vatsassa möyrysi. On ikävää kun joutuu olemaan vatsan orja :(
Tuon vatsan kanssa pitää varmaan ruveta pitämään vielä tiukempaa ruokavaliota :(





Mutta yksi iloinenkin asia! Sain vihdoinkin aikaiseksi sen, että tilasin ajan sairaanhoitajalle (muistitestistä) ja muistilääkärille, sekä labrat kuuluu siihen myös vielä. Olen tyytyväinen tuosta. Ja se oli kiva myös, että eräs ystävä soitti ja puhuttiin pitkään puhelimessa. Muutenhan tässä onkin ollut kaikenlaisia huolia ja rukousaiheita, kiitos Herralle, Hän vastaa aikanaan.





Ulkona sumuinen päivä, linnut nauttivat lintulaudan antimista. Itse söin aamun toisen kaurapuuron, ja "vihanneshöystöä",(en kuitenkaan yhdessä:),kun en uskaltanut oikein muuta syödä, ja toisaalta ei olla käyty vielä kaupassa. Mennään myöhemmin kun mies tulee kotiin.




Yöllä tuli mieleen sängyssä vanhoja runoja,joita kirjoittelin nuorena vihkooni kirjoista ja lehdistä, muistin yöllä jotain ulkoakin...nyt en muista niin katson vihkosta:
En tiedä kuka on runon kirjoittaja, mutta sopii hyvin tähän harmaan sumuiseen päivään:



" Päivä on taas laskenut merien taa
niin harmaana ja itkeneenä.
Monien päivien hidas virta
on ollut pitkä tuokio
alkua ja loppua vailla.

Sydämeni on surullisena
kääntynyt pois
ja valmistunut odottamaan hetkeä,
jolloin aurinko jälleen palaa,
jolloin sen puna virtaa
kevätmullan ylle.
Olen valmis odottamaan
hetkeä, joka on tuleva,
jolloin kaikki tuulet puhaltavat villisti."




Mutta tämä alempi on Risto Rasalta:



"Katson ikkunasta
kun varpusen poika kylpee.
En ajattele ikäviä,
älä sinäkään."




Ei ajatella ikäviä, tunteet on tunteita, mutta huomenna voi olla hyvä päivä :)

Takaa usvaharsojen , takaa maitten merien...

Tuo laulu alkoi soimaan päässäni eilen, kun vilkaisin alkuillasta ulos. Usvaharsot alkoivat nousta pellon päälle...







































Ja niin alkoi "ilta nousta", niinkuin nuorin tyttöni joskus ekaluokkalaisena sanoi :)