Eiliseksi meidät oli pyydetty vierailulle erääseen paikkaan, jossa ei oltu koskaan käyty. No, laitoin osoitteen puhelimen navigaattoriin, ja lähdettiin matkaan. Kohde sijaitsi kaupungista vielä eteenpäin naapuri kuntaan. Navigaattori neuvoi hienosti, ilman sitä olisi ollut vaikea löytääkkään. Tulimme paikalle, jossa navikka sanoi: Määränpää on oikealla.
Kävelimme läheisen talon pihaan ja mies meni ovelle. Ihan vieras ulkomaalainen mies tuli avaamaan. Ei osannut paljon suomea, englantia enemmän. Isäntä yritti kysellä tätä perhettä jonne oltiin menossa, mutta ulkomaalainen mies ei tuntenut ketään sen nimistä...
Ei muuta kuin lähdettiin pois pihasta ja isäntä soitteli heille jonne oltiin menossa ja sai ohjeita. Ajoimme sitten pitkän matkaa toiseen suuntaan ja sitten taas takaisin päin, yritin laittaa navigaattorin uudestaan päälle, mutta se sanoi ettei saada yhteyttä...
Saimme neuvot puhelimessa ja perheen miesväki oli tullut autolla tienhaaraan odottamaan. Ja loppujen lopuksi se oli se paikka jossa olimme ensimmäiseksi käyneet, mutta toisen haarautuvan tien pätkän päässä. Hah! Meidän tavanomaista tuuria..
Mutta hyvä vierailu oli uskovan perheen luona. Kyllä sen takia kannatti vähän seikkaillakin :)
Ja lähtiessä vielä perheen emäntä tarjosi minulle lämmintä mustaa toppatakkia, jonka oli saanut tyttäreltään, mutta oli hänelle vähän iso. Minulle se oli sopiva. Musta ei ole mun suosikki väri, mutta lämpö on aina tarpeen näinä kylminä aikoina.
Pysytään lämpiminä :)
