Soppiksella ja asioilla

Kuva on vanha, ulko-saunan kulmalta.






Tänään oli kaikenlaista hässäkkää. Aamulla jo 8:n jälkeen lähdettiin kaupunkiin, bensa-aseman ja kaupan kautta.(Miehen piti saada energia-juomansa). Ensiksi talletusautomaatille ja postilaatikolle,sitten jo aikaisessa Soppikselle. Ovet olivat vielä lukossa, mutta sitten eräs seurakuntalainen tuli paikalle ja hänellä oli avain. Ja kohta tulivat myös soppiksen isäntä-pari. Ja siitä se työpäivä alkoi menemään.




Paljon oli porukkaa soppakirkossa, hartaudessa ja ruokailussa, taisi olla kaikki tuolit täynnä. Eräät ystävämme, vähän kauempaa, olivat siellä puhumassa. Iltapäivällä alkoi olla työpäivä täynnä,ja taas piti jatkaa asioiden hoitoa kotimatkalla. Ja niiden jälkeen vielä terapiaan. Tuo olikin nyt viimeinen terapia näillä näkymin. Ihana terapeuttini antoi mulle vielä verhoja/kankaita ja askartelutavaroita,kun tietää että ompelen ja askartelen :) Kun kuulemma olivat hänellä joutavia.




Kotona tein vähän omena-tuoremehua koneella. Rasmusta ei ollut aamulla näkynyt, mutta kotiin tultuamme sekin tuli syömään. Pari päivää sitten aloitin neulomaan pantaa talveksi,kun teki mieli jotain käsityötä tehdä. (Niinkuin ei niitä jo olisi ennestäänkin). Sitä olen nyt välillä neulonut. Kun kädet kaipaavat jotain käsityötä.




Eipä tässä tämän kummempaa...huomenna onkin jo perjantai.

Kaikenlaista höpötystä

Vaatekaappia raivasin. Olin aiemmin ajatellut, että kesän aikana taas tyhjennän ja putsaan sen ja laitan sopimattomat vaatteet kiertoon ja muut tuuletan ulkona...no, kesä kerkesi melkein mennä...oli joko liian kuuma tai sitten sateista, tai muuten vaan menoja tai väsymystä tai vatsavaivaa... seli..seli..
Enkä tänäänkään vienyt niitä ulos, kun on pilviä taivaalla. Mutta muuten sain kasan vaatteita sieltä kiertoon. Vapaaseurakunta ja Latvian ystävät keräävät vaatetta ja muuta tavaraa Latviaan meneväksi. Eli puhtaat menivät jo kierrätyspussiin ja vähän käytetyt menevät pyykkiin. Samalla saan sitten eteiskomerossa "hillotut" vaatteet (kiertoon menoa odottaneet)ja muut vietyä sieltä pois. Varsinainen keräyspäivä on 17.8., mutta kun olen siellä torstaina töissä voin viedä jo silloin.







Sellaisen huomion tein vaatekaapistani, että hameitä siellä on vaikka kuinka paljon, mutta housuja on mennyt pieneksi tuon vatsavaivan takia, kun ei voi pitää mitään kiristävää painamassa mahaa. Mutta muuten on ollut nyt kiva kun vatsa on ollut hyvällä mallilla, eikä ole juurikaan vaivannut. Blogi-ystävä Eijan hapankaali-vinkkiä olen nyt toteuttanut ja luulen sen auttaneen :)
Eli luonnon maitohappoa vatsalle, eikä tabletteja. Laitan tähän tuon Eijan vinkin:
Rasiallinen hapankaalia kahden viikon välein jaoteltuna kahdelle peräkkäiselle päivälle, eli esim. tiistaille puoli rasiallista ja ke toinen puolikas rasiallinen. Ja taas noin kahden viikon päästä sama satsi jne. Onneksi itse tykkään hapankaalista. Silloin,kahtena päivänä aiemmin, ennen hapankaali-kuuria, kun vatsa oli tosi kipeä, kupliva ja särkevä, niin olin ottanut juuri niinä päivinä ystävän antamaa uutta maitohappo-tablettia. Siinä luki, että voi tulla mietoja suolisto-oireita, (minulla oli kyllä kaukana miedoista). Tosin senkin luin vasta seuraavana päivänä, kun ystäväkään ei ollut muistanut sanoa, että alussa voi tulla vatsavaivoja siitä.
En siis ole käyttänyt sitä vaan hapankaalia, aito luonnontuote :)










Muistiin se ei valitettavasti vaikuta :) Unohdin nimittäin, että tänään minulla olisi ollut terapia kesätauon jälkeen. Muistin sen olevan huomenna, pitäisi aina kalenteri tarkistaa. Terapeutti soitti ja sovimme uuden ajan, vasta miehen Viron reissun jälkeen, koska tarvitsen kyydin sinne. (Mieshän lähtee reilun viikon päästä srk:n miesporukan kanssa Viroon talkoo-hommiin). Voi olla että tuo onkin mulla viimeinen terapia kerta..katsotaan nyt.











Hipsu rentoutuu.




Huomaa, että aletaan palata syksyyn kaikessa, sählykin alkaa taas ensi sunnuntaina miehellä kesätauon jälkeen. Viime yönä Elmolla oli joku vaiva, kun useamman kerran haukkui yöllä. Mies oli sen käyttänyt ulkona loppu-illasta, kun minä jo yrittelin nukkumista yläkerrassa. Kuitenkin noin 1-2 tunnin nukkumisen jälkeen se taas haukkui ja minä vuorostaan menin käyttämän sen ulkona. Söi ruohoa ja ilmeisesti kävi tarpeillaan, en ollut tajunnut ottaa lamppua mukaan, niin en juuri mitään nähnyt... Kolmannen kerran kun haukkui yöllä niin mies päästi sen ulos kokonaan ja saatiin loppuyö nukuttua.
Joskus tuon Elmon kanssa tulee vauva-arki mieleen. Paitsi vauvaa ei voisi pistää yöksi ulos.





Tällaista höpötystä taas tänään. Mukavaa päivää!

Vähän kaikenlaista :)

Tänään kaupungissa olimme. Mies lähti aikaisemmin käymään lääkärissä kumman ihottuman takia, jota hänelle on tullut... sillä aikaa minulla oli terapia, joten jouduin menemään sinne kävellen. En tiedä montako kilometriä sinne on, mutta arviolta varasin tunnin aikaa matkaan, ja se oli ihan sopivasti. Alkumatkan kävelin reipasta vauhtia, mutta loppua kohti vauhti alkoi hiipumaan kun jalkapohjat alkoivat kipeytyä...kengät eivät nimittäin olleet parhaat mahdolliset reippailuun. Onneksi kuitenkin matala kantaiset. Aika reipas tuuli oli taas..onneksi enimmäkseen myötätuuli :)





Terapian jälkeen jatkoin matkaa kävellen kotiin päin, kun tiesin että mies ottaa mut matkalta kyytiin. Ja niin kävikin.






Kotipihalla kukkivat iirikset...













... ja juhannuruusut...













Kotona odotti vähemmän mukava yllätys, tämä hoitokoiramme oli ripuloinut kahdelle pikku matolle :( Onneksi ne mahtuivat molemmat pesukoneeseen kerralla.
Tässä söpö syyllinen...













Eräänä päivänä olin tehnyt raparperi-inkiväärimehua. Hyvää janojuomaa, pullollinen vielä jäljellä. Täytyy jättää saunajuomaksi, kun menenmme saunaan.


















Vanhat juomalasit on kauniita :)





Tässä vielä kuva eiliseltä venereissulta tuulentuivertamassa kampauksessa :D

Parantavia kyyneleitä?

Kiitos ihanaiset naiset sähköpostista! Minä olen edelleen ollut masennuksen syövereissä, mutta onneksi tänään oli terapia :) Ulkona valo ja kevät lisääntyy ja tuntuu ikävältä olla välillä näin toivoton. Mutta asioiden käsittely terapiassa on varmaan vaikuttanut siihen, että olen itkenyt enemmän kuin pitkään aikaan... joten uskon, että ne on vaan itkemättömiä itkuja ja jossain vaiheessa ne taas loppuvat.





Ulkona on jo melkein sulaa ja sisällä kukat piristyvät. Kaktuksessakin on taas nuppu ja orkidean silmut pullistuvat.





















....ja hedelmäverkkokukat :D












Tällaisen Ihana-askartelulehden ostin viime viikonlopuksi.











Meinasin tehdä jonkun tuollaisen kannen kanasen...mutta jotenkin en saanut onnistumaan.






Tällaisen kannustavan "kortin" sain terapeutiltani tänään, laitoin sen ilmoitustaululleni.











Toivon, että vielä joskus ilo elää muutenkin kuin blogin nimessä. Ja uskon siihen, että aikanaan on entistä valoisampaa, kun kipeitä asioita on käsitelty.Kirjoittamista en aio lopettaa, tämä(kin) on minulle terapiaa :)





Kevään valoa ja iloa meidän jokaisen sydämeen, edes pieninä pisaroina <3

Mitta

Tänään luin juuri sopivan runon Fasebookista:






Mitta


Lähdin lapsuuden kodistani,
selässäni reppu
ja repussa mitta.
Sillä mittaan itseäni.
Ja aina oli tulos:
Ei riitä, ei riitä.
Kauan uskoin mittaani.
Sitten löysin uuden.
Se sanoi:
Riittää, riittää hyvinkin.
Silloin tajusin,
mittani oli virheellinen.
Sen ainoa lukema oli:
Ei riitä.
Vein sen takaisin
ja äitini hämmästyi:
Ei se ole virheellinen.
Se on perintömitta
ja kulkenut suvussa kauan.



Arja Laurila











Tuota uutta mittaa etsitään terapiassakin, siksi tuo runo niin sykähdytti sydäntäni. Monessa suvussa on usein kulkenut se sama mitta aina vanhemmilta lapsille ja taas eteenpäin. Mutta se on väärä mitta! Rikkimennyt ja vanhan aikainen. Siihen ei kannata uskoa. Uskotaan mieluummin Jumalan mittaan, että jokainen ihminen on arvokas...olipa terve tai sairas, nuori tai vanha, työssä käyvä tai työtön, masentunut tai iloinen... meistä jokainen riittää, ihmiselämä on itsessään arvokas. Tätä yritän itsekin opetella.




Muista että Sinä olet arvokas! Ja minäkin olen :)

Hoidetaan mieltä ja sielua

Minä olen parina päivänä hyödyntänyt langan loppuja virkkaamalla niistä pannulappuja.













Nämä on kaksinkertaisia ja yhteen solmitut langanpäät on siellä sisällä.






Kauniimpia vastaavia löydätte Suden blogista: "Suden silmukat". Omat olen tehnyt sillä ajatuksella, että kelpaavat ainakin grillikodalle jos ei muuanne.






Muistatte varmaan, että viimeksi Evästä päivään-ruokailussa voitin arpajaisista villasukat... Tänään sitten eräs ihana vanhempi täti antoi minulle siellä tällaiset:











Onko nämä nyt sitten kynsikkäät vai kämmekkäät...vai mikä on virallinen nimi?





Sanoinkin hänelle, että kyllä minua nyt hemmotellaan :)





Eräänlaista "hemmottelua" koin myös tänään siinä kun aloitin terapian...vaikka pääsimme vasta alkuun, niin oli hoitavaa purkaa elämän kipeitä tapahtumia. Terapeutti sanoikin, että oli hyvä kun tulin. Sen verran kova elämä on ollut. Ensi viikolla, jos Luoja suo, jatkamme. Mietimme tänään myös sitä, että johtuuko nuo fyysiset oireetkin jotenkin käsittelemättömistä asioista.





Ehkä huomaamme sen jossain välissä.