Tyypillistä. Juuri kun minä innostun pitkästä aikaa meikkailusta ja näen siinä jotain pointtia, blogimaailman valtaakin juuri päinvastainen ilmiö. (Viisi eri linkkiä.) Minä en sitten ikinä onnistu olemaan in enkä muodin aallon harjalla.
Ei sillä. Ihan oikealla asialla tuossa Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran alulle pistämässä tempauksessa ollaan. Samaa asiaa olen pohtinut miljoonia kertoja.
Siispä jos joku haluaa nähdä kuvia minun täysin meikittömistä kasvoistani, voi katsoa luultavasti mitä tahansa tästä blogista tähän mennessä löytyvää kuvaa minusta - lukuunottamatta viimeisintä postausta. Harvassa kuvassa tosin naamani on mitenkään keskiössä, mutta jossain valmistuneet neuleet -kategorian kuvissa se kuitenkin vilahtelee.
Tai no esitellään nyt sitten vaikka tämä. (Täältä.) Voinpahan sanoa osallistuneeni, kun kerran samasta asiasta olen muutenkin aika ajoin kiihkoillut.
Jotkut ovat jo ihailleet rohkeita naamansa näyttäneitä ja päivitelleet, että eivät kyllä itse uskaltaisi. Minusta on melko huolestuttavaa, jos kasvot ilman meikkiä vaativat hirveästi rohkeutta. Näyttivätpä kasvot miltä tahansa, ne ovat sellaiset kuin ovat, eikä niiden perusteella ole mitään järkeä ketään tuomita. Mitä kertoo tästä maailmasta ja kulttuurista se, että osa naisista kokee meikittömät kasvonsa hävettäväksi asiaksi?
Täytyy muuten sivuhuomiona todeta, miten ihana on kirjoittaa tällaista blogia, johon kukaan ei ole tullut huomauttelemaan kirjoittajan naamasta tai kehon koosta ja muodoista. En tiedä, satuttaisivatko semmoiset kommentit vai suhtautuisinko niihin niiden ansaitsemalla tavalla tippaakaan kiinnostumatta. Mutta missään tapauksessa en pitäisi semmoisesta ilmapiiristä enkä tosiaankaan yhtään ymmärrä syitä sellaisen levittämiseen. Kiitokset siis kaikille tähän mennessä kommentoineille ja kommentoimatta jättäneille!
Niin ja kiitokset edelliseen postaukseen kommentoineelle! Vähänkö olen ollut onnessani, kun kommentit on olleet pitkiä. Minusta on kiva, kun saan kommenttiboksiin luettavaa. Vähän niin kuin saisi kirjeitä.
Minä en meikkaa käytännössä koskaan, en vaan jaksa enkä viitsi. Olisi oikeastaan hauska ottaa osaa tähän naked truth -haasteeseen, mutta kun noin periaatteesta en omaa naamaani blogissa näytä. Syynä ei ole se, ettenkö kestäisi oman (meikittömän) naamani katselua, vaan haluan pitää tietyn anonymiteettiharhan.
VastaaPoistaKäsityöblogeissa on minusta harvinaisen hyvin hoksattu kohtelias käytös: kehutaan ja kannustetaan ääneen, kritiikki ja loan heitto jätetään omaan tietoon. Sen takia käsityöbloggailu onkin ollut niin hauskaa ja antoisaa, voi innolla odotella kommentteja ilman ylimääräisiä suodattimia.
Sinä olet kyllä erinomainen esimerkki siitä, miten meikitön ja runsasmuotoinen nainen voi olla todella, todella viehättävä.
Kiitos kommentistasi!
PoistaYmmärrän, että tuohon haasteeseen ei viitsi ottaa osaa, jos ei ole ennenkään kasvojaan blogissa näyttänyt. Minusta se on ihan loogista.
Käsityöbloggailu on tosiaan kivaa kohteliaan blogikulttuurin takia. Ja ehkä aihekin on semmoinen, että ei nyt niin hirveästi vedä puoleensa kateutta ja ilkeyksiä. Ei ole tosiaan tarvinnut pelätä kommentteja, nimenomaan päinvastoin niitä odottelee innolla.
Minä en halua olla julkisesti ilman meikkiä. Meikkaan aina kaupungille lähtiessäni. Lähikaupassa, apteekissa tai postissa uskallan käydä ilman meikkiä. Tämä johtuu ihan vain siitä, että minulla on TODELLA huono iho. Olen yli 20 -vuotias ja naamaan ilmestyy edelleen useinkin finnejä. Äitini on lähemmäs 50 ja hänen finnituotantonsa on edelleen yhtä kiivasta kuin teinitytöillä. Tähän ei auta muut kuin lääkärin määräämät aknekuurit, ja nekin tuovat vain hetkellisen avun. Itse olen mielummin syömättä lääkkeitä, joten meikkaan.Kasvoni myös punottavat herkästi, joten pieni määrä meikkivoidetta tasoittaa värin mukavasti.
VastaaPoistaOlen aina ollut syvästi kateellinen niille, joilla ei ole teinivuosien jälkeen kuin silloin tällöin tullut yksi yksinäinen finni kasvoissaan. Minä en tiedä, millaista olisi sellainen elämä. Todennäköisesti minäkään en silloin käyttäisi meikkiä.
Huono iho, olipa aknea tai jotain muuta, on kyllä tosi ikävä juttu ja tuntuu varmasti ihan älyttömän epäreilulta. Minullakin on lähipiirissä ihmisiä, joilla ei ole tässä suhteessa kovin helppoa. Ja kun kyse ei ole pelkästään ulkonäöstä, vaan akne tai haavainen iho voi olla tosi kivuliaskin.
PoistaEn tosiaan ole sitä mieltä, etteikö hankalan ihon takia saisi meikata. (Muutenkin vaan saa.) Minua vaan surettaa se, että tämä maailma on ilmeisesti niin ulkonäkökeskeinen ja silottelua vaativa, että jotkut meistä kokevat, että kasvoja ei saisi ja voisi näyttää sellaisena kuin ne ovat - ja ehkä joissain tapauksissa ei edes voikaan. Kamala ajatus tosin, että se miltä naama näyttää, vaikuttaisi olennaisesti vaikkapa työnhakuun! (No, ymmärrän että esim. mallin töissä...) Jotenkin on ihan käsittömätöntä, että on jotenkin väärä näyttää siltä, millaiseksi on syntynyt.
Minä en meikkaa koskaan. En ole koskaan opetellut enkä oppinut siihen, vissiin vähän sellasta tiettyä erilainen nuori sarjaa ollut sillon teininä kun ehkä valtaosa on sen homman opetellut... Enkä kyllä ees jaksais. Mun iho ei oo kyllä parhaimmasta päästä, aknea ollut pahastikin ja edelleen epätasaisuuksia ja finnejäkin joskus on (nyt kun mietin niin en kyllä muista onko lapsen saannin jälkeen ollut yhtään finniä? muistelen äitini joskus sanoneen että kyllä se sitten rauhottuu kun lapsia saa :P), sellaselle iholle varmaan meikitkin ois syytä valita tarkkaan. Joskus erehdyksessä on jotain tullut ostettua mutta eipä oo tullut käytettyä. Ainoastaan jos joku hienompi juhla on niin saatan vähän siistiä näppylöitä piiloon ja toki sitten esim. omiin häihin oon ihan ammattilaisen meikkaamana käynyt. Mutta suurin syy meikkaamattomuuteen on varmaan laiskuus ja täydellinen kiinnostuksen puute ko. toimintaan. Ainoa missä pitäis kunnostautua oikeasti, olisi kosteuttavien ja hoitavien tuotteiden käyttö, siis että hoitais naamaa (ja ylipäänsä muuta ihoa) muutenkin kuin päivittäisen pesun verran. Oon vaan niin hitsin laiska kaikessa tällasessa naisellisuudessa ;D Lapsen ihoa kun rasvailee aamuin illoin niin mietin aina että miksi sitä ei itseään hoida samalla tavalla.
VastaaPoistaLaiskuus ja kiinnostuksen puute on olleet mullakin syitä meikkaamattomuuteen. Nyt sitten viime aikoina olen aivan yllättävästi saanutkin siitä touhusta iloa, vaikken läheskään joka päivä sitä teekään. Ehkä jopa siksi se tuntuu niin kivalta, kun siitä ei ole tullut rutiininomainen osa arkea.
PoistaMinun mielestäni tässä asiassa kannattaa mennä oman fiiliksensä mukaan. Miksi meikata, jos ei jaksa tai ei huvita? Miksi meikata varsinkaan siksi, että kokee, että jonkun muun mielestä olisi pakko? Ja miksi toisaalta jättää meikkaamatta, vaikka tuntuisi, että se olisi kivaa?
Tuo kosteuttavien ja hoitavien tuotteiden käyttö on minulla kans se, mistä välillä mietin, että voisi panostaa oikeasti. Talvella iho on kuitenkin tosi kuiva ja välillä kutisee. Olen viime aikoina vähän jaksanutkin nähdä vaivaa tässä asiassa, mutta en ihan tarpeeksi...
Kerrankin mä olen aallonharjalla :) tosin ollut siellä jo reilut kymmenen vuotta tässä asiassa. Ja näköjään ensimmäisiä aiheita jotka avaa mun sanaisen arkun täällä blogissasi, vaikka käyn aina neuleitasi ihailemassa. Ja kerrohan ihmeessä lisää tuosta luonnonkosmetiikasta, kiinnostaa kyllä.
VastaaPoistaHeh, olet nyt sitten tosi in! Kiva kun kommentoit, on aina tosi mukava saaa tietää edes vähän siitä, minkälaisia tyyppejä täällä käy. En nyt sentään ihan odota saavani lukea elämäntarinoita jokaikiseltä, mutta kiva kuitenkin, että halutaan jotakin sanoa. :)
PoistaPitää kirjoitella siitä luonnonkosmetiikasta pian, vaikkä huomasinkin nyt, että minulla on yllättävän iso kynnys alkaa siihen hommaan.
Mulla on varmaan silmissä vikaa… tai sitten ”näen” sen pakkelikerroksen alle muutenkin, mut mä en näe mitään eroa näiden bloggaajien kuvissa oli niillä sitten meikkiä tai ei!
VastaaPoistaEn muuten tykkää ollenkaan, kun omassa blogissa kommentoidaan mun kroppaa: en ole esittelemässä itseäni, vaan töitäni ja rakasta harrastusta. - Kuvat valitsen sen perusteella, missä työ näyttää parhaimmalta.
Mulla on ollut vähän sama "ongelmaa". Eräs ystäväni oli kauan sitten sellainen, että häpesi aivan mielettömästi omia meikittömiä kasvojaan ja kesti muistaakseni aika pitkään, ennen kuin sain niitä nähdä. Kun näin ne, en huomannut niissä muuta eroa kuin että ripset olivat hitusen vaaleammat.
PoistaTuosta syystä en oikein ikinä ymmärrä sitä, että meikittömät kasvot ovat jollekin edes suht normaali-ihoiselle itseluottamusta karistava asia. Kun ei se ero ole niin suuri, ja varsinkin toisten silmiin se on yleensä ihan mitätön. Tosi huono iho on asia erikseen, silloin sen epävarmuuden ymmärrän, vaikkakin on se silloinkin minusta väärin - on epäreilua, että kulttuurimme on saanut ihmisten päät niin sekaisin, että näiden pitäisi hävetä omaa naamaansa.
Minäkään en ole erityisen ihastunut siihen, että kommentoitaisiin toisten vartaloa (tai naamaa) missään blogeissa. Tai no silloin jos joku nimenomaisesti kirjoittaa postauksen aiheesta tässä on minun naama, mitäs tykkäätte. Silloin se on varmaan ihan ok.
Jos joku nyt joskus haluaa kommentoida ulkonäköäni ja sanoo jotain ystävällistä, niin eipä siitä nyt oikein voi loukkaantuakaan. Mutta postausteni pointti on kyllä vähän muu, yleensä tähän asti ollut ne neuleet.
Minulla ei ole ollut koskaan mikään ongelma lähteä ulos talosta ilman meikkiä. Parikymppisenä meikkasin päivittäin, nyt vain juhliin. Osa syynsä on neljä vilkasta lasta ja kotiäitiys, osaksi se, etten näe mitään pointtia meikata yhtä kauppareissua varten. Ihoni ei ole paras mahdollinen, mutten silti näe syytä peitellä sitä. Olen mitä olen. :)
VastaaPoistaNeuleblogeissa on olen nähnyt vain positiivista kommentteja. Itse en kasvojani blogissa näytä, ainakaan tähän mennessä en ole näyttänyt. Haluan säilyttää jonkinlaisen yksityisyyden ja edes kuvitella hallitsevani osittaista anonyymiteettiä.
Meikkaaminen on tosiaan prioriteettikysymyskin. Ne neljä lasta saattaa hyvinkin mennä naaman puunaamisen edelle - jännä juttu. ;) Ja "olen mitä olen" on ihan oikea asenne! Niin minäkin (suurimman osan ajasta) ajattelen, ja aina pidän sitä sinä terveimpänä asenteena tässä asiassa.
PoistaAika moni neulebloggaaja on pitänyt kasvonsa poissa blogista. Niin minäkin alussa pidin, ja miksipä ei, kun naama ei oikeastaan liity blogin aiheeseen. Se saattaa tuoda joihinkin neulekuviin jotain lisää, jos lukijoita kiinnostaa vaikka se, minkänäköiselle ihmiselle joku väriyhdistelmä passaa tms, mutta ei se kyllä kovin olennaista ole. Itse hoksasin jossain vaiheessa, että pidän enemmän sellaisista kuvista, joita ei ole rajattu pään kohdalta, ja siksi siirryin sitten niihin.
Taidan olla harvinaisuus sikäli, että olen lukiossa enkä koskaan meikkaa (yleensä tämän ikäisenä meikkaa lähes kaikki). En halua, ja sitäpaitsi en osaa (ja sellaisten meikki on järkyttävää, jotka eivät oikeasti ole taitavia). Minua ei kiinnosta meikata, koska olisin paljonpaljon rumempi silloin, vaikkei ihoni todellakaan ole virheetön. Lisäksi olen laiska, ja mieluummin nukun tunnin pidempään kuin nukun vähemmän ja herään huonotuulisena tunkemaan naamaani tavaraa, joka ei ole hyväksi ja joka saa minut näyttämään naurettavalta pelleltä.
VastaaPoistaOn outoa, että jotkut tekevät meikkaamattomuudesta niin suuren jutun, vaikka taatusti jokainen näkee arkipäiväisessä elämässään ihmisiä ilman meikkiä. Kuitenkin hyvä juttu on, että tuo Veera teki tuon jutun, koska onhan se törkeää, että anonyymit tulevat blogeissa haukkumaan ja valittamaan, että vain hoikat saavat pukeutua niinkuin haluavat. Mielenkiintoista olisi nähdä, että jotkut julkkisbloggaajat, joilla on tuhansia lukijoita, ottaisivat haastee vastaan :)
Huh, ku tuli pitkä kommentti. Varmaan kukaan ei jaksa tätä lukea:D
Blogisi on kuitenkin todella kiva, täällä on aina sellaisia päivän piristyksiä, että tulee hyvälle tuulelle, kiitos siitä! :)
Pitkät kommentit juuri on kivoja! Minusta on tosi mukava, että kun kirjoitan itse postauksen, saan lukea sitten muidenkin ajatuksia. Mitä enemmän, sen parempi, muutenhan tämä on vaan yksinpuhelua. Oma monologi ei välttämättä kehitä ajatteluani mihinkään suuntaa, mutta muiden vastaukset voivat avata ihan uusia näkökulmia.
PoistaKuulostat vähän siltä mitä minä olin lukiossa. Tosin en kyllä yhtään muista, meikkasiko muutenkaan läheskään kaikki tytöistä - aika moni varmasti, mutta tuskin olin ihan älytön harvinaisuus. Mutta minäkin tosiaan mieluummin käytin aina aamusta kaiken mahdollisen ajan nukkumiseen.
Kieltämättä outoa, että meikkaamattomuus olisi muka jotenkin erikoinen valinta ja suuri juttu. Minustakin se on normaalia. Mutta jokin aika sitten muistan lukeneeni jostain, että osa naisista yhdistää meikittömyyden johonkin sunnuntaiasuun. Että jos lähtee liikenteeseen ilman meikkiä, niin on varmaan muutenkin jossain lökäpöksyissä ja homssuisena menossa. Aivan käsittämätön ajattelutapa minusta. Ikään kuin nainen voisi olla vain joko pyjamassa tai sitten täydessä tällingissä. Tuollainen kuvitelma osoittaa minusta surkeaa ympäristön havainnointikykyä ja aika yksioikoista ja suoraviivaista ajattelua.
Mutta kiitos paljon sinulle ystävällisistä sanoistasi! Minulle tuli kommentistasi tosi hyvä mieli. :)