Maailma vaaleanpunaisten lasien läpi

Näin juhannuksen jälkeisenä maanantaina erottaa pessimistit ja optimistit helposti toisistaan. Toisten kesä on puolitäysi, toisten puolityhjä.

Kuulin jonkun todenneen jo reilu kuukausi sitten, että kohta se päivä alkaa taas lyhenemään. Ja sehän oli tietysti fakta, joskin sen murehtiminen etukäteen voi kertoa jotain ihmisestä. (Tässä tapauksessa oikeasti sen, että kyseessä on huumori-ihminen - negatiivisuuttakaan ei aina tarvitse kavahtaa, rennosti toteutettuna se on hauskaa. Anteeksi.)

Kesän pituus ja juhannuksen jälkeiset kelit ovat vielä täysi mysteeri. Jopa jännittävä mysteeri kenties. Sen murehtiminen, että kaikki on jo kohta ohi, on vähän höpsöä. Eihän sitä edes tiedä, onko, ja jos onkin, murehtiminen tuskin lisää kykyä nauttia tästä hetkestä.

Itsestäänselvyyksiä. Tulevaisuuden murehtiminen on aina vähän hullua ja turhaa, mutta tuskinpa siltä kukaan välttyy. Minä teen sitä varmaan joka päivä pienimuotoisesti ja joskus isomminkin. Se on ihan aisoissa, mutta voisi siitä varmaan vähentääkin.

Päätin aloittaa tämän juhannuksen jälkeisen arkiviikon keskittymällä kaikkeen hattaraiseen, pinkkiin, kukkaiseen, syvänpunaiseen ja sydämelliseen. Kaikkeen sellaiseen, mitä löytyy ympäriltä, minun arjestani. Ja haastan itseni murehtimaan tänään vielä tavallista vähemmän.

Elämä koostuu eri vaiheissa olevista projekteista. Jos niistä ottaa aina stressiä, eihän tässä ole mitään järkeä. Jos niistä osaa nauttia suurimman osan ajasta, sitten asiat on ihan raiteillaan.

Ihan vähän vielä niistä nutturoista

Noniin, menin ja ostin sitten sen nutturavalkin. Tai oikeastaan kolme.

Kolme siksi, että minä pidän myös kahden nutturan kampauksista. Ja kahden nutturan kampaukseen tarvitsee vähän pienemmät nutturat. Ostin siis yhden ison ja kaksi keskikokoista.

Glitterin myyjä oli varsin tehokas. Minun asenteeni pieniä, ahtaita ja suosittuja kauppoja kohtaan on aika yksinkertainen: minä en pidä niistä. Alan ahdistua, jos minua koko ajan tönitään, jos tönin koko ajan muita, jos en saa katsoa mitään rauhassa ja jos meinaan aina kääntyessäni vetäistä hyllyllisen tavaraa alas. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä nopeammin sisään astumisesta saan haluamani asiat ostettua ja itseni ulos kaupasta, sen tyytyväisempi olen. 

Tämänpäiväinen myyjä, joko aisti välittömästi minun asennoitumiseni tai toimi muuten vain aivan täydellisesti. Hän tarjosi heti apua ja opasti minut valkkien luo. Hän katsoi hiuksiani ja osasi neuvoa, minkäkokoisia valkkeja tarvitsen ja ohjasi minut nopeasti kassalle, missä möi vielä pompulat ja pisti jonkin leimakortin mukaan. Mukavaa ja tehokasta. Olin parissa minuutissa ostoksineni ulkona ovesta. En voi kuin toivoa itse olevani yhtä hyvä työssäni arvioimaan asiakkaiden mielentilaa ja tarpeita.

Kotona pistin heti kampausta pystyyn ja kuvasin minuutin kestäneen ankaran työskentelyn tuloksen, jotta voisin esitellä sen täällä. Nämä valkit tosiaan olivat helppoja käyttää. Ensimmäinen kampaukseni niillä onnistui loistavasti. Toki nuo irtohiukset sun muut olisi varmaan jonkun mielestä tarkoitus laittaa pinneillä vähän siistimmin, mutta minä tiedän, että minun tukkani näyttää joka tapauksessa puolen tunnin päästä homssuiselta, koska sellainen minä vain olen. Sisäinen homssuus puskee aina ennen pitkää läpi.

Vika voi olla siinä, että minä en mielelläni käytä arkikampauksissani hiuslakkaa enkä mitään muitakaan aineita. Olen liian laiska sellaiseen, minkä lisäksi en ole ihastunut leikkimään jatkuvasti kaikenmaailman töhnien kanssa. Vähentääpähän ainakin vähän minun kemikaalikuormaani, kun jätän muotoilutuotteet vähemmälle.

Löysin yhden kaapin perukoilta pari joskus muinoin virkkaamaani kukkaa. En muista, teinkö ne ohjeesta vai omasta päästäni, mutta aika peruskukkaset ne on. Lankana on muistaakseni Novitan 7 veljestä ja Sandnes Garnin Kitten mohair.

Kukkasista tuli niin kivat hiuskorut, että jotain vastaavia voisi virkkailla lisääkin. Niiden avulla voisin ehkä piristää tylsähköä pukeutumistyyliäni.

Miltäs näyttää? Itse pidän niin nutturoista kuin kukkasistakin.

Niistä nutturoista

Kun tämä nuttura-asia nyt tuntuu kiinnostavan muitakin kuin minua, ajattelin vinkata pitkähiuksisille vielä parista hyödyllisestä sukkanutturavideosta. Itselläni on tällaiseen hitusen liian lyhyet hiukset, mutta sitten joskus jos pituutta taas on enemmän, voisin minäkin kokeilla. Käykääpä kuitenkin Neulistit sun muut tsekkaamassa esim. tämä Pupulandiassa ollut ohjeistus tai sitten tämä englanninkielinen mutta selkeä video youtubesta. Samaa asiaa molemmissa, mutta jälkimmäisessä oli aloitus minusta helpompi.

Ei mulla muuta.