Vuodenvaihteen kuulumisia ja joululahjaneule (osa 3?)

Hyvää alkanutta vuotta!

En voi väittää, että omani olisi kylläkään alkanut erityisen mukavasti. Eikä vanhakaan päättynyt hilpeissä merkeissä. Vietin vuodenvaihteen omalta osaltani kohtalaisen korkeassa kuumeessa ja järkyttävissä vatsakivuissa enkä säästynyt oksentamiseltakaan. Nyt on onneksi jo vähän parempi olo.

Olen kenties vähän myöhässä joululahjaneuleiden esittelyn kanssa, nyt kun kaiteti pitäisi suunnata katse jo tulevaisuuteen ja uuteen vuoteen, mutta vetoan oksennustautiin ja sitä edeltäneeseen väsymykseen. Tosin eihän se vielä ole edes loppiainen, joten lienee sallittua pysyä vielä joulutunnelmissa ainakin lahjojen esittelyn verran.

Vaikka alunperin muistaakseni meinasin, että tänä vuonna (tai siis viime) en juurikaan neulo joululahjoja, tuli niitä jokunen tehtyä. Yksi niistä oli pipo.

En ole ollut paikalla näkemässä saajan reaktiota, mutta epäilen, että siitä on voinut puuttua ainakin yllättyneisyys. Ellei tietysti saajan muisti ole huono. Hän nimittäin tuossa aiemmin talvella puhui siitä, miten hän ehkä haluaisi uuden pipon, ja minä sanoin, että ehkä teen sellaisen joululahjaksi. Ja mittasin varulta vielä hänen päänsä.

malli: Irish Moss Toque (Ravelry),Alexandra Charlotte Dafoe
lanka: Debbie Bliss Cashmerino, n. 80 g
puikot: 4 mm

Niin, yllättävyys ei ollut keskeisessä osassa tämän lahjan suunnittelussa. Olennaisempaa oli ulkonäkö. Sopivan pipo-ohjeen metsästämiseen meni hetki aikaa, enkä vieläkään ole tietysti varma sen nappiin osumisesta. Toisten makua on aika hankala arvioida. Koetin joka tapauksessa löytää mallin, jossa on jotakin juttua, mutta joka ei kuitenkaan ole aivan yliampuvan huomiota herättävä. Luulen, että ainakin siinä onnistuin.

Lankaa valitessani koitin löytää värin, joka sopisi ruskean kanssa yhteen, sillä muistelen olleen puhetta ruskeasta talvitakista. Ja jälleen kerran en ole aivan varma makuasioista, mutta luulen, että saajasta viininpunainen tai jokin sinne päin on ihan käypä väri.

Niin, ainahan nämä ovat vähän arpapeliä. Pahin oli kuitenkin hatun koon kanssa. Tuollainen neulepipohan toki passaa moneen päähän, ei siinä mitään, mutta tulin kuitenkin lankojen päättelyn jälkeen siihen tulokseen, että ainakaan talvella ei ole mitään iloa hatusta, joka ei pidä tuulta. Senpä takia kävin ostamassa vähän fleeceä ja vuoritin pipon.

Vuorittaminen ilman kaavaa ei ollut ihan helppo nakki. Ainakaan minulle. Tein muutamia laskelmia, mutta kenties liian vähän ennen kuin aloin malttamattomana hommiin ja leikkasin jo ensimmäisen palasen. Siitä tuli liian lyhyt. Olin kyllä ajatellut kääntövaran jättämistä, mutta se jäi sitten siihen. Ajatteluun.

No, onneksi kangasta oli reilusti. Loppujen lopuksi vuoritus kyllä sinänsä onnistui - ei tosin ole kauneinta jälkeä, mitä saattaa kuvitella, mutta onneksi se ei näy. Eniten vain huolestutti, tuliko piposta sittenkään oikean kokoinen.

Minun päässäni pipo oli himpun verran nafti. Muuten hyvä, mutta korvat eivät ihan peittyneet. Toisaalta se tuntui hyvältä merkiltä, sillä pipon nykyisen omistajan pää on omaani jonkin verran pienempi. Ei auttanut sitten kuin odotella ja toivoa parasta. Tosin lahjaa antaessani sanoin, että siinä on sitten joitakin säätömahdollisuuksia.

Jouluaaton jälkeen kuulin onneksi huhua, että pipo olisi sopinut saajansa päähän. Hyvä niin. Vaikka voinkin tehdä vuorituksen uusiksi, on aika paljon kivempaa, kun ei tarvitse.