keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Patoutuneita tunteita

Minä vihaan sukkapuikkoja. Vihaan ja halveksin. Ne ovat... ne ovat... en löydä edes sanoja. Ne ovat käsittämättömät.

Hyvä on. En ehkä vihaa. Enkä välttämättä halveksikaan. Mutta kun nyt pitkästä aikaa tartuin sukkapuikkoihin, muistin vain taas kaikki ne lukemattomat pienet asiat, jotka jossain vaiheessa saivat nostatettua suorastaan kaunan kyseisiä välineitä kohtaan.

Ensinnäkin: miksi niiden puikkojen pitää tökkiä joka paikkaan? Miksi niistä yksi menee jatkuvasti hihaan ja siten haittaa neulomista? Toisekseen: miksi aina puikonvaihdoskohtaan jää inhottava löysien silmukoiden muonostama jono? Inhottava, ruma ruma jälki? Vihaan sitä. (Olen kuullut, että pitäisi unohtaa koko puikonvaihtamiskohta eikä yrittääkään kiristää silmukoita siinä, mutta ei se auta.) Kolmanneksi: eihän siinä samperin neulomisessa ehdi päästä vauhtiin! Vähän aikaa neuloo, ja jo pitää vaihtaa puikkoa! Raivostuttavaa.

Onneksi on magic loop. Mutta se ei nyt auta. Jostain mystisestä syystä olen aloittanut erään kauan laatikossa muhineen pikkuneuleen sukkapuikoilla. En viitsi kesken vaihtaa. Näyttäisi hassulta. Mutta miksiköhän olen tehnyt niin? Mitä minun päässäni on mahtanut liikkua? Sekö, että nämä sukkapuikot ovat puiset ja siksi potentiaalisesti ihanat? (Joo, ne olisivat ihanat, jos ne vain eivät tökkisi joka paikkaan, eivät aiheuttaisi rumaa neulejälkeä eivätkä olisi paholaisen keksintö. I hate youuuu!)

Hmm. Ehkä minä vain puran ja alan alusta magic loopilla? Turhaa vaivaa, mutta ehkä se säästää hermojani.

7 kommenttia:

  1. Otan osaa. Syvästi. Ja ihan totta: yksi menee aina hihaan.

    VastaaPoista
  2. Puiset sukkapuikot on ihania. <3 Ennen en tykännyt sukkapuikoista ja ensin vierastin noita puisia, mutta nyt ku oon tottunu niin ne on parhaat. Ne ei töki, silmukat ei tipu, neulominen on sujuvaa ja niitä löysiä silmukoita ei tule väleihin.

    Sen sijaan ne Prymin muovi/metallipuikot on aika kauheet.

    Lähetän sulle virtuaalihalin. Tiedän tunteen.

    VastaaPoista
  3. Outi: jaat ilmeisesti joitakin tuntemuksistani? :D

    Emmanuelle: Puiset sukkapuikot on joo ihania! Jos niillä ei tarvitse neuloa nimittäin. :D Noo... olen minä yhden sukat nuilla bambuillani neulonut, ja se oli ihan kivaa. Mutta ei sukkapuikot siltikään kyllä magic loopia vain voita. Muovi- ja metallipuikoista ei kannata puhuakaan. Niillä minä en tee mitään.

    Kiitos virtuaalihalista. Se lohduttui. :)

    VastaaPoista
  4. Puiset 15 cm sukkikset on iiiihanat! Ja magic loop on sieltä ja syvältä. Just kun pääsee vauhtiin, pitää taas kiskoa sitä hemmetin kaapelia. Onneksi on tekniikoita kaikille meille ;)

    VastaaPoista
  5. Mitä mitä, ihan ihmeellisen häiriintyneitä käsityksiä, että magic loop muka syvältä! Väärässä olet! :D

    Mutta nuissa 15 cm pitkissä sukkapuikoissa voisi olla ideaa. Ne ei ehkä tökkäisi mun hihaan? Niitä voisin kokeilla. Ja puiset ovat edelleenkin mielestäni potentiaalisesti ihanat. Myös ne neliskanttiset sukkapuikot (lyhyet) kiehtovat. Mutta jaksaako kokeilla, kun magic loop on niin toimiva...

    Minun mielestä muuten sukkapuikoilla menee niin, että just kun pääsee vauhtiin, pitää vaihtaa puikkoja. Ja magic loopilla mitään huomaakaan, oon kait niin tottunut, rytmi on just hyvä.

    Onneksi on tosiaan tekniikoita kaikille. :)

    VastaaPoista
  6. Voimia koitokseen, ota puikot irti, vedä langanpäästä ja ajattele miten ihanan terapeuttista on, kun saat purkaa sen poloisen tekeleen! Kyllä se lanka on ansainnut tulla kauniiksi neulomuksesksi, sitten vaan pyöröpuikko käteen, ja uusi alku!

    Henkilökohtaisesti mulle kelpaa kyllä kaikki, sekä sukkapuikot (jotka on niitä nimenomaan metallisia=)...) että magic loop, mutta olen kyllä magic loopin opeteltuani päätynyt useimmiten siihen tekniikkaan... Sukkapuikoissa ehkä ehiten häiritsee se kilinä... mistä tietenkin pääsisi eroon vaihtamalla puisiin puikkoihin...

    VastaaPoista
  7. Niinpäs vain purinkin! Tuo terapeuttisuus on kyllä mulle aivan uusi näkökanta. :D Yleensä olen tosi kärsimätön ja ärtynyt siinä vaiheessa. Mutta joo, ehkä se oli tavallaan vähän terapeuttista.

    Ja kyllä se uuden alun jälkeen tuntui paremmalta. Niin se vain on tehtävä. Kun takkuaa, niin sitten uusiksi ja itseä kuunnellen. Tekee sillä tavalla, millä tietää, että sujuu.

    Jotenkin on viime aikoina tuntunut, että juuri kukaan ei välitä metallisista sukkapuikoista. Mutta kaipa se on käsialastakin kiinni. Jos on vähänkään tiukempi käsiala, ei puiset puikot varmaan oikein maistu. (Tosin harva niitä kai syö... :D) Minulla on jotenkin kait tosi standardi käsiala. Ja osaan muutenkin muutella sitä vähän tuntuman mukaan. Eli sen puolesta kaikki puikot käy. Mutta puiset tuntuu mukavemmilta ja on kevyemmät.

    Miksihän minua puolestaan ei ikinä häiritse kilinä? Ehkä jossain luennolla tai muussa vastaavassa paikassa häiritsisi.

    VastaaPoista