pientä askartelua

Vaikka ompelukone houkuttelee nykyisin kovasti tarttumaan kankaisiin ja kaavoihin, niin en ole siihen houkutukseen vielä tarttunut. 

Vaan olen tarttunut esim. vanhoihin Kotiliesi-lehtiin ja liimannut tulitikkuaskeihin ihastuttavia, nostalgisia kuvia ihan vaan ilokseen. 

Ja väänsin minä myös muutaman risukirjaimen lisää näiden risukirjainten jälkeen.  

vallan vanhat diat ja kaikenmaailman postimerkit

Ensin oli laatikollinen kirjeitä. 

Ajalta kansainvälisen kirjeenvaihdon aktiivivuodet.

Sitten tuli aika tuhota kirjeet. 

Postimerkit tietenkin leikkasin irti.

Ja liotin taustapaperistaan irti.

Sitten käydessäni Kuopion kansalaisopiston kevätnäyttelyssä, varastin idean "jääkaappimagneetista", jossa liittoutuvat diat ja postimerkit.

Sillä myös dioja minulta löytyy. Muutama vuosi sitten hamstrasin niitä nippukaupalla erään koulun kirpparipäivästä, kun ilmaiseksi sai. Dioja on tarkalleen 130 kpl. 

Biologiaa. Tunturia. Metsänhoitoa. Suomalaista kangasmetsää. Sieniä ja tatteja. 

En tietenkään tarvitse 130 jääkaappimagneettia, mutta tätä tekemisen iloa voisi jakaa muille.  Esim. jonkin tapahtuman workshopissa. Sillä tällaisen jääkaappimagneetin tekeminen onnistuu keneltä vain. Vain sen puhuttelevimman postimerkin valinta vie puoli päivää.

ajatus ikkunassa

(Tommy Hellsten, Elä ihmeessä, kirja kiitollisuuden lahjasta, 2017)

Lasilevy oli lohjennut oikeasta yläkulmastaan. Se pääsi silti keittiön ikkunan väliin somisteeksi. 

Illalla ei malttaisi laskea sälekaihtimia eteen. Päivänvalossa joutuu terästämään katsetta.

Nyt Tommy Hellstenin mietelmä, ehkä ensi viikolla Tove Janssonin. 

tänään keittiössä

Olen tänään vähän fiksaillut ja päivittänyt keittiötä.

Viimeisenä hommana etsin kynttilänjalkaa isolle vastahankitulle munanmuotoiselle kynttilälle. Siihen tehtävään sopii tänään täydellisesti yksi niistä kymmenistä, tähän huusholliin vuosien varrella voitetuista palkintopokaaleista.

Kuminauhaan sujautetut pinkit ja valkoiset puuhelmet raikastavat pokaalin kultaista ilmettä kummasti.

etenee

Projekti etenee.

Voi että se etenee hienosti!

Ja tämä prokkis tulee olemaan näytteillä sekä Lähikäsityömessuilla 20.-21.10.2017 Iisalmessa

että Tampereen kädentaitomessuilla 17.-19.11.2017 (osasto T7). 

Kerron silloin mielelläni lisää. 😀

korviksille

Nyt on korvikset uudessa järjestyksessä uudessa pitsireunuksisessa taulussaan.

Joku kumma näissä leveissä puukehyksissä vetää nyt meikämaijaa puoleensa. 

Tekeminen ruokkii tekemistä. Näitä roinatauluja oli hauska askarrella myös. 

Puukehyksiä on myynnissä edulliseen hintaan meidän kässäreissä.

uusi projekti

Solmuja.

Verkkopohjaan.

Nytkö tämä haave alkoi toteutua?

Neljän vuoden jälkeen.

No ei sentään. Ihan kohtuullisen kokoisella aloitin.

ulkoilmaelämää

Eikös oma piha olekin paikka, joka saa olla talon asukkaittensa näköinen ja oloinen?

Kun kesä on jo näin pitkällä ja loma nyt jatkunut muutaman päivän rennosti kotoillen, niin kädet janoavat jatkuvasti jotain puuhaa. Nyt tuntuu siltä, että pihaan on mukava tehdä hauskoja pieniä yllätyksiä.

Halkovajan seinälle tehdyn makrameekoristeen ja uusien kalustetyynyjen ompelun jatkoksi.

Ja viime kesänä viritetyn pikkulaukkuseinän lisäksi.

Niinpä - tiistaina ommella hurautin pikaisesti iloisen keltaisen viirinauhan verannalle.

Eilen keskiviikkona vasaroin kierrätysmosaiikkia ja päällystin vanhat korkkarit. Asetelmaksi vaikka kukkapenkin reunuskivelle.

Tänään oli tarkoitus täyttää kivillä kaikki lieriöt, jotka tein katiskaverkosta "pikkuaidaksi" pitsipuiden väliin, mutta aamulla suuntasimmekin turistiksi Kuopioon. Kävin katsomassa mm. korttelimuseon aittoihin ja pihamaalle levittäytyneen Henkien Mylly -näyttelyn, joka on rakennettu kivasti ITE-taiteen hengessä (kuva).

yksi kranssi

Aina on kodissa tilaa yhdelle kranssille. 

Sillä kranssi voi syntyä solmupuulla, vaikkei yhtään edes syttyisi koko kranssi-idealle. 

Hyvä opastus löytyy tästä videosta. 

Kranssi on pehmeää Raffia-paperilankaa. 

Ja sinne tänne valkoisia paperinarun pätkiä sekä muutama helmi.

Mutta kranssi on kaunis.

Nyt paikalleen keittiöön ripustettuna se on erityisen kaunis.

pitsit ruukuissa

Pitsit on pop!

Ja nyt pitsikuviota löytyy myös kukkaruukuissa.

Samat oli sabloonat kuin tässä pöydässä.

Lähdenpä tästä Anjan pihaputiikkiin hankkimaan pari kesäkukkaa lisää, heippa!

inspiroivaa

Kuva vastapoimituista ruusupavun siemenistä - ajan patinoimalla lankkupenkillä.

Väriyhdistelmä, jonka voisi poimia vaikka seuraavaan käsityöhön!

kumpi ja kampi

Kumpi ja kampi sisältävät tietoa. Kumpi on työhön ja kampi on oma.

Piti tehdä jotain niiden erottamiseksi.

Kumpaan liitin virkatun pallon ja kampeen liitin mittanauhan näköisen pätkän koristenauhaa.

Ööö, siis kumpi on työhön ja kumpi on oma? Siis kampi on oma... Äh, pitääpä tarkistaa vielä.

rikkakihveli soikoon

Penteleen pikkulinnut ihastuivat tähän ovikoristeeseen niin, että kävivät naputtelemassa sen kahvaa jo riesaksi asti. Tämä ovikoriste on kuitenkin sen verran originaali esine, etten salli mokomien nokankoputtelijoiden jatkavan ilklikurisia puuhiaan.

Se on nimittäin alkuperäisessä merkityksessään 1940-luvun pula-ajan kovapahvinen rikkalapio. Sen sijaan, että pitäisin ovikoristeena aina jonkinlaista kranssia, pidän ovessa välillä tätä erikoista rikkakihveliä, jonka joskus hankin jonkun käsityöläisen puodista Tampereelta. 

Se tuo aina mieleeni myös moskovalaisen Elenan. Kiinnitin joskus kihvelin pohjaan pienen meripihkataulun, jonka sain muistoksi häneltä eräällä vapaaehtoistyön leirillä. Mitähän mahtaakaan tälle nykyään kolmikymppiselle naiselle kuulua? 

Pikkulintujen tuhotyölle oli yksinkertaisesti tehtävä jotain ja varsin yksinkertaiseen ratkaisuun päädyin; kieputin ensiavuksi kahvan ympärille vanhaa pitsinauhaa. Ehkä tässä taistelussa pikkutiaisia vastaan vein voiton minä, haa!

Vai olisiko oveen vaihdettava jo joulukranssi tai havusydän?

valkoiset kynttiläruukut

 Nämä pienet valkeat saviruukut kasvattavat kesäisin suikeroalpia tai muuta kukkaa amppeliruukkuina.

Otin äskettäin siivouspäivänä samat ruukut uudelleen käyttöön. Tyhjennettyinä ja putsattuina tietty. Nyt istutin niihin kynttilät. Merisuolaa pohjalle kuin lumeksi.



Ruukut kuitenkin näyttivät kaipaavan jotain kuvioita, joten imuroinnin aikan raksutti, että kaapista löytyy vielä sitä ruusukuvioista kontaktimuovia. Siis kesken huushollin putsauksen oli pidettävä pieni askarteluhetki.






Se oli sitä samaa kontaktimuovia, josta joskus leikkelin kukkia myös keittiön yhteen lasikuitutapettiin. Siihen kun ei tavallista kukkatapettia voinut rempan yhteydessä laittaa.

      

Nämä kynttilät voisivat toimia myös adventtikynttilöinä, mutta niitä nyt sattuu olemaan viisi. Yksi liikaa, joten kaikki polttoon vain samalla kertaa.

logon peittämiseksi

Monet. Claude Monet se on! Hieman googletusta piti tehdä, että löysin tekijän nimen kaikkien Cezannien, van Goghien ja Gauguinien joukosta. Taidehistorian mestariteos se on. Tosin nyt hieman oikeasta reunastaan pienennettynä.

Siis asiahan on niin, että löysin omasta kaapistani ko. valkoisen mainoskansion. Olen siinä kiikuttanut nyt jonkin aikaa tuhdimpiakin paperinippuja sellaisiin pikkukokouksiin, joissa vapaaehtoistyön puitteissa juoksentelen. 

Mutta yrityksen logo ärsytti jo alusta alkaen. 

Tänään sitten korjasin tilanteen. Ja myönnän, että menin tällä kertaa sujuvasti siitä, missä aita on matalin. Helposti. Tarralla. 

Muistin, että olin joskus valinnut kirjakaupasta eurolla mukaani ison läppärin tuunaustarran. Etsin sen yhdestä sekalaisten romppeitten pinosta omasta pikku puuhasteluhuoneestani, leikkasin sen sopivaan kokoon tuohon ja pläjäytin paikalleen. Alkuperäiset kuminauha ja sanka saivat jäädä. 

Se siitä sitten. Käyttö jatkuu ja papereita riittää...

töherrysten välissä

Aina näin syksyisin mietin pääni puhki, miten maasta poimittujen puunlehtien värihehkun saisi säilöttyä myöhempää askartelukäyttöä varten.

Äskettäin poimin yhden haavanlehden kirjainmerkiksi ja taisin nyt keksiä huikean ratkaisun! Muistikirjan välissä sillä on tarpeeksi virikkeellinen ympäristö kaikkien töherrysten, lehtileikkeiden ja sanasepustusten seurassa, ettei se ikävysty vaan pystyy pitämään yllä mehevät värinsä nyt hyvin, hyvin pitkälle talveen.
Ainakin alku näyttää varsin lupaavalta! J