ruusukimpun paikka

Ruusukimpun paikka löytyi takin selkämyksestä. 

Ihan niin kuin se olisi ollut tarkoitettu ommeltavaksi siihen. 

Sama (lähes sama) taustaväri kuin takin. 

Ompelin käsin pikkupistoin, ettei se kiinnittyisi takin vuoriin.

Tämän liivihameen helmassa on sama ruusu, mutta aplikoitu koneella siksakaten. 

Jos olet kiinnostunut vaatteiden muokkaamisesta ja uudistamisesta, ilmoittaudu 

VAATTEIDEN UUSI ELÄMÄ -OMPELULANEIHIN 6.-7.10.2018. 

Muutama paikka vielä vapaana.

auringonkukat ja yksi kesäpäivänhattu

Hyvää elokuun viimeistä viikkoa, hyvät ihmiset!

iloinen tavara (13)

Ripustin kaksi esipestyä isoa kangaspalaa kuivumaan. Hätkähdin niiden samanlaisesta värimaailmasta. Enkö olekaan kaikkiruokainen värien suhteen? 

Marimekko ostettu viime kesänä. Design Kaisa Turtiainen pari viikkoa sitten.

poppanalaukku

Käytännöllistä sievistelyä täydelliseen kesäpäivään!

pyrstöhame

Ommella surautin hameen, jota kutsun pyrstöhameeksi. 

Sen esikuvana on harmaa hamonen (kuva), jonka ostin vuosi sitten Budapestin käsityöläismarkkinoilta ja joka on tehty kierrätystekstiileistä. Pienen nettietsinnän tuloksena löysin hameen lipukkeen mukaisen unkarilaisen tekijän Domonkos Bernadett.

Omaan ompeluprokkikseen piirsin ensin kaavat ja sitten kappasin hyllystä palan sähäkän sinistä kangasta. Helma levenee maltillisesti ja siinä on hieman A-linjan makua. 

Takakappaleelle kuosittelin kaarrokkeen, jonka saumaan rakensin liehukkeet. Peuhasin kangasvarastostani liehukkeisiin kankaat, joiden kuviointi, tuntu ja laskeutuvuus näyttivät yhdessä hyvältä. Kolmen eripituisen liehukkeen kerroksellisuus sekä pitkä rusetti tuovat painopisteen taakse pyrstölleni. 

Tämä alaosa ei mielestäni kaipaa seurakseen muuta kuin yksivärisen t-paidan, joka sekin on tietysti itse tehty.

Mitenhän tässä hameessa sujuisi foksit ja humpat? Täytynee testata tämän kesän lavoilla. 

jotakin minä osaan

Olisinpa fiksumpi. En osaa tavata englanninkielisiä neuleohjeita. Kankaankudonnan sidokset ovat hepreaa. En tajua koruketjujen tekemisestä tuon taivaallista.

Mutta ommella minä osaan. Osaan luoda tasona olevasta materiaalista kolmiulotteisen - sellaisen, jonka sisään mahtuu ihminen pujottautumaan sisään. Ja sellaisen, että sen saumat ovat haluamassani paikassa ja väljyydet ovat sopivat ja yksityiskohdat juuri mielikuvani mukaiset. Se tekee minusta onnellisen, sillä sitä taitoa ei kaikilla olekaan. Ei ehkä englanninkielistä neuleohjetta lukevalla, kankaan kudonnan taitajalla, eikä koruketjujen osaajalle.

Minä olen minä. Ja jotakin minä sentään osaan. Tällä kertaa rennot ruutuhousut yhdistettäväksi miehen paidasta muodistamaani hihattomaan puseroon.

P.S. Tämä teksti on tsemppausteksti. Luettavaksi sellaisina hetkinä, kun tuntuu, ettei taida osata oikein mitään. 😔

hihaton petrifun

Voi, olen pitänyt vaatteiden ompelussa ihan liian pitkän tauon. Olen jo oikeastaan kaivannut sitä ihanaa tunnetta, kun onnistuu ompelemaan jonkin kivan jutun itselleen. 

Päätin aloittaa kevyesti ja tartuin miehen hylkäämään paitaan. Hyvin vähällä sain aikaan siitä hihattoman kesäpaidan itselleni. Melkein viisi ommelta vain: pääntien ja kädenteiden huolittelu vinokaitaleella sekä sivusaumat (eikä niitäkään ihan helmaan asti).

Yksinkertainen siitä tuli, muttei mitäänsanomaton. Siitä pitävät huolen kaksi hihaa, jotka upotin sivusaumoihin. Ne vain kietaistaan hauskasti rusettiin joko taakse tai eteen. 

ohje vohvelikirjottuun avainnauhaan

Oma blogi on hyvä päiväkirja. Mutta koska olen blogannut jo yli kymmenen vuotta ja tämä on toinen blogini, niin en silti löytänyt tietoa siitä, milloin olen ensimmäistä kertaa keksinyt ommella ja kirjoa vohvelikankaisia avainnauhoja. Niitä on ollut joka tapauksessa jo monta omassa käytössäni, sillä ne mielestäni rökittävät mainosavainnauhat ihan kymppi nolla. Yhden kuvan aiemmista löysin pyykkipäivä-postauksesta vuodelta 2012. 

Sen vuoksi minulle oli ihan selvää, minkä kirjontaohjeen teen ja annan Taito Ylä-Savon puolesta tämän vuoden Tee-se-itse kirjontaohjeisiin, joita me Taito-yhdistykset yhdessä laadimme teidän kaikkien käsityöharrastajien iloksi koko vuoden ajan. Uusi ohje julkaistaan aina keskiviikkoisin.

Halusin siis ommella uusia avainnauhoja (kuvausta varten) ja tehdä ohjeen. Tammikuussa sen jo tein. Viime viikolla se sitten putkahti muiden kirjontaohjeiden joukkoon nettiin...

pitääkö olla huolissaan

Pitääkö olla huolissaan, kun tykkää edelleen talvitakista, jonka on muokannut 1980-luvun kotimaisesta Master Coat -takista ja jota on käyttänyt jo lähes 10 vuotta?

koko vuoden pieni ilo

Isoäidin aikaan asiat olivat pieniä mutta ilo suurta. 

Meidän aikanamme asiat ovat suuria mutta ilot pieniä.

Ilo ei kätkeydy suuriin asioihin tulevaisuudessa,

vaan se on läsnä pienissä asioissa nyt.

Tommy Hellsten

Koko vuoden aion iloita vuosikalenterini kansista, jossa näkyy tämän vuoden käsityötekniikka - kirjonta. Käytin kansiin viimeisen jämätilkun, joka oli jäänyt turkkilaisesta tunikasta tekemäni hameen ompelusta. Hame näkyy myös tässä ja tässä postauksessa. 

Ai niin, ja onhan minulla myös samasta kankaasta tämä yksinkertainen ja litteä.

merinovillaneuloksesta

Pressanvaalit! Tänään oli äänestyspäivä. 

Minun kannanottoni (äänestämisen lisäksi) oli tänään ompelukone ja merinovillaneulos. 

Ja innoituksen lähde tämä pinkki trikoopusero, jonka tein muutama vuosi sitten. 

Ompelukone hurisi rauhallisesti. Materiaali käyttäytyi sopuisasti. 

Mitä muuta voisi toivoakaan, kun ompelee itselleen vaatetta.

kukkatrikoomekko

Tämä mekko päällä taidan muistuttaa yhtä rasavillillä Muumi-hahmoa.

Paitsi että nuttura puuttuu. Ja rusetti kaulasta.

Ja ompelukin sujui ilman suurempia kepposia.

pingviinejä mäenlaskuun

Päivä on harmaa, eikä valo riitä sisällä kuvaamiseen, mutta uhmakkaasti kuvasin kuitenkin.

Kuvasin uuden kylpytakkini, jonka ompelin ihanan pehmeästä flanellikankaasta. Kangasta sulostuttavat pingviinit, jääkarhut, iglut ja eskimot. Kaikki se, mitä näissä talvimaisemissa ei onneksi koe eikä näe, kun lähtee läheiselle hiihtoladulle sivakoimaan. Tosin saattaisihan se olla hauskaa, jos edes kerran voisi seurata ilosta kiljahtelevan pingviinipesueen liukumista ja taapertamista läheisessä pulkkamäessä. 😀

minkä voimalla

Näitä tyynyliinoja tarttis tehdä joskus lisää....

... vaikka ruohosipulin voimalla, hih!

tarinakassi

Olipa kerran pieni, siellä täällä harhaileva poppanakudonnainen. Eräänä päivänä se kohtasi pääsiästipunkeltaisen turkiskassin, jonka vuori oli pahasti rispaantunut ja vetoketju rikki. 

Ne alkoivat elää yhteistä elämää ja sulautua toisiinsa. Poppanakudonnaisesta kasvoi vähitellen pikkukassi, jolle turkiskassi luovutti ystävän eleenä ehjät sankansa. 

Matkan varrella ne ystävystyivät vielä keltaisiin neliöihin.

Tänään ne ovat hyviä ystäviä keskenään ja voivat hyvin.

ulkoilmaelämää

Eikös oma piha olekin paikka, joka saa olla talon asukkaittensa näköinen ja oloinen?

Kun kesä on jo näin pitkällä ja loma nyt jatkunut muutaman päivän rennosti kotoillen, niin kädet janoavat jatkuvasti jotain puuhaa. Nyt tuntuu siltä, että pihaan on mukava tehdä hauskoja pieniä yllätyksiä.

Halkovajan seinälle tehdyn makrameekoristeen ja uusien kalustetyynyjen ompelun jatkoksi.

Ja viime kesänä viritetyn pikkulaukkuseinän lisäksi.

Niinpä - tiistaina ommella hurautin pikaisesti iloisen keltaisen viirinauhan verannalle.

Eilen keskiviikkona vasaroin kierrätysmosaiikkia ja päällystin vanhat korkkarit. Asetelmaksi vaikka kukkapenkin reunuskivelle.

Tänään oli tarkoitus täyttää kivillä kaikki lieriöt, jotka tein katiskaverkosta "pikkuaidaksi" pitsipuiden väliin, mutta aamulla suuntasimmekin turistiksi Kuopioon. Kävin katsomassa mm. korttelimuseon aittoihin ja pihamaalle levittäytyneen Henkien Mylly -näyttelyn, joka on rakennettu kivasti ITE-taiteen hengessä (kuva).

auringon syleilyssä

Aurinko on kiva kaveri, mutta sillä on tapana ottaa ulkona olevat tekstiilit liian tiukasti syleilyynsä. Ei yhdessä, mutta useammassa kesässä, se oli taas haalistanut istuintyynyjen värejä ikävästi.

Aiempi kukallinen oranssi mikrokuitukangas kesti sen kyllä hyvin. Joten onnekseni löysin vielä samaa kangasta uusiin päällisiin - sinisävyisenä.

Kun olin saanut ommeltua koneella tyynykappaleet pussiin, siirryin ulos, kohotin katseeni taivaalle ja iskin auringolle silmää. Tyynyjen viimeistelytyö tehtiin yhdessä auringon kanssa - pihakeinussa ja verannalla ahkeroiden.

Voi taivas miten kaunis päivä!

ompelu + virkkaus = uusi mekko

Huomaatko miten lämpimästi aurinko paistaa? 

Kesäkukkien istuttamisen ja muiden pihapuuhien lomassa ompelin itselleni jälleen uuden mekon.

Piirsin mekkoon ihan uuden kaavan. Uusi kaava tietää aina hieman enemmän jännitystä ompeluun. Tässä kaavassa (kotelomekko, Suuri Käsityö 4/2016) epäilytti se, ettei takakappaleessa ollut mekon niukasta linjasta huolimatta minkäänlaisia muotolaskoksia, vaan selän ja pepun muotoilu saatiin aikaiseksi vain sivu- ja takasaumojen kaarevilla muodoilla. Materiaaliohjeistus oli kuitenkin puuvillakangas eikä trikoo.

Mutta kaava yllätti. Kaavaa piti muttaa vain sen verran, että suoristin lantionkaarta oman kroppani mukaisesti.

Perusmallinen kaava sai lisäksi käsittelyssäni lisäenergiaa puistovirkkaajan neliöistä.

neljän tilkun mekko

Uudessa mekossa, pääroolissa neljä isoa tilkkua!

Olipa kiva ommella mekko pitkästä aikaa.

vappupalloja

Hexagon tilkkupallot ovat ihanan pehmeitä ja ne pehmentävät myös pääni. Ne vievät ajatukseni vuosiin, jolloin muksut olivat pieniä. Ompelin käsin jokaiselle oman vanutäytteisen tilkkupallon. Ne pyörivät leikeissä monta vuotta. Niillä pelattiin jalkapalloa. Niillä opeteltiin pallon kiinniottoa. Niillä opeteltiin jopa mailan käyttöä. Ja saatettiin niillä heittää hirmustuksissaan myös velikultaa, kun tämä ärsytti liikaa. 

Ja muistan, että varhaismurkkuikäisinä pojat ompelivat myös pienet footbag-pallot ihan itse. Nahkatilkkuja kaivettiin esiin äipän matskuvarastoista. Riisit sen täytteeksi ruokakaapista.

Nyt hairahduin ompelemaan hexagonpalloja jälleen. Vuosia on välissä lähes parikymmentä. 

Ensimmäinen on värikäs ja kirjava - kuin tähänastisen elämän kirjo.

Sitten niitä syntyi muutama lisää. On hauska vertailla kankaiden sävyeroja, voimakkuusasteita, puhtautta, kirkkautta. Ja sitten kuitenkin päättää, ettei tuo väri nyt sopisikaan tuon viereen, mutta ei sillä niin väliä.

Vappu ei tänä vuonna ole tässä huushollissa tämän jännittävämpää. Tämä on ihan sopiva versio "hauskasta vapusta".