jäältä neulomaan

Jäällä tarpominen virkistää, rauhoittaa ja voimaannuttaa.

Sitten voikin istua paikallaan ja neuloa lopun päivää.

GC kissatyyny

Olen sitten välillä niin saamaton, blaah! Ainakin, jos tähän kattipistelyyn tulee. 

Vanhan blogini puolelta katsoin, että olin pistellyt tämän katin valmiiksi viisi vuotta sitten. 

Nyt vihdoinkin se pääsee esille ja elämään tyynynä. 

Edellytyksenä oli ihastuminen Green Craft huopaan. 

hei missä minä bloggaan (2)

Istun taas koneella ja vähän emmin kertoa, mutta kerronpa kuitenkin.

Että "bloggaamiskeskukseni" on nyt saanut uuden stailauksen. Vaihdoin seinälle 1940- ja 1950-luvun muotilehtien sivuja.

Ne ovat nyt silmänilona. Ne lähettävät ajatukset lentoon.

Ja ne muistuttavat siitä, että osassa lehtiä on myös kaava-arkit, joiden kaavoilla voisi ommella jakkupuvun tai mekon 60-70 vuoden takaisilla mittasuhteilla.

Miten ihmeessä vyötäröni mahtuisi tuollaiseen tiimalasiin?

Näitä lehtiä on edelleen myynnissä käsityökeskus Alliinassa.

GC palttinatyyny

Yritän tumpata kuvio-ompeleita nyt vähän kaikkialle, 

koska uudessa koneessani niitä on aika valtava valikoima.

Myös Green Craft kierrätyshuovan 3 cm leveään huopanauhaan 

valitsin yhden koristeompeleen... 

... ennen kuin punoin siitä pinnan, 

josta tuli yksityiskohta seuraavaan huopatyynyyn.

GC ryijytyyny

Aloitin tekemään Green Craft tyynysarjaa meidän keltaiseen vierashuoneeseen. Ensimmäisenä valmistin ryijytyynyn. 

Malli ja ohjeet ovat Merjan käsialaa Lapinlahden käsityökeskuksesta ja se kuuluu valtakunnalliseen Green Craft mallistoon, jota voi valmistaa Taitoyhdistysten GCkursseilla kautta maan. Tyynyn keskellä oleva miniryijy on tehty ommellen ryijynpohjakankaalle ja sen voi jokainen ommella omien värimieltymystensä mukaisesti. 

Tieto siitä, että huopa on vanhoista ja kuluneista tekstiileistä työstettyä, kotimaista kierrätysmateriaalia, saa aikaan hurraahuudot tekstiilikierrätykselle! 

 

samalla vanhalla silmukkamäärällä

Vanhat säärystimet ovat olleet mitoiltaan ja kirjomuksiltaan mun suosikkini jo vuosia.  Olen vihdoinkin neulomassa uusia samalla silmukkamäärällä. Kirjoneulekuviot varastan tällä kertaa sukkakirjoista.

Lankana on hirveän monta vuotta laatikossa muhinut luonnonruskea pässinpökkimä ja Roosa nauha sukkalankojen loistava pinkki. 

No niin, lähden jatkamaan lystinpitoa kirjoneuleen kanssa... 

Kauniista auringonlaskusta kelpaa nauttia myös.

omat nessukkaat

Uteliaisuus ruokkii käsityöharrastusta, eikö vain?

Kun näin ohjeen Nessukkaat-tossuihin Tuiren Lumioosi -blogissa,

sanoin spontaanisti "tahdon". 

Ja koska mm. edelliset ihanat lahjatossuni olivat menneet jo puhki, 

sanoin myös "tarvitsen". 

Uudet tossut totta kai.

Kun toinen tossuista oli valmis, sanoin "yllätän".

Ja vaihdoin toiseen tossuun erivärisen Seiskaveikka-langan. 

Kaksi eriväristä tossua kun on paljon kiinnostavampi

kuin kaksi samanväristä. 

Tällä tammikuisella pakkasviikolla tahdoin ja tarvitsin Nessukkaat jo käyttöön. 

Tallinna-Rakvere-Vihula matkalla yllättäen.

mustavalkoinen herkku

Äskettäin tuli ilmi, etten ollut KOSKAAN tehnyt tästä mustavalkoruudullisesta kankaasta itselleni vaatetta. Tietenkin maailmassa on ziljoonia kankaita, joista en ole tehnyt vaatteita. Mutta että minun kangasvarastossani, joka on melkein jo 20 vuoden takaisen kangaskauppani ylijäämävarastoa, oli laadukas kangas, jota en ollut KOSKAAN saksinut housuiksi, hameeksi tai mekoksi. 

Niinpä asialle oli tehtävä jotain! - Ompelin mekon!

Käytän usein omia luottokaavojani, mutta tällä kertaa innostuin käyttämään kaavaa, jota en ollut myöskään KOSKAAN aiemmin käyttänyt; kietaisumekko Kotiliesi Käsityö 4/2015 (ent. MODA-lehti). 

Kietaisuasut ovat aina vähän arveluttavia. Tämäkin malli pujotetaan pään yli ja kiinnitetään edestä ja takaa. Kietaisuasujen pitämisessä on aina omat haasteensa. Testailin mekon edistyessä sen väljyyttä (myös istuen) ja erilaisia kiinnitysvaihtoehtoja. Päädyin tekemään eteen nappikiinnityksen ja taakse neppari + nauhat.

Väriä päivän asuun saan värikkäällä (itse tehdyllä) teepparilla. 

Pieniruutuinen kangas lähtee helposti vipisemään silmissä, joten halusin mekkoon jotakin mikä vetää katseen puoleensa. Ratkaisu löytyi melko helposti mustasta tilkusta ja sen päälle käsin tikatusta pienestä pitsiliinasta. 

Tämän mekon laitan kategoriaan "mustavalkoinen herkku".

uudesta huopanauhasta

Onni on olla lomalla kotona 

ja pyöritellä pikkupalleroita yhden sentin levyisestä huopakaitaleesta. 

Lähes kolmekymmentä astetta pakkasta - ei houkuttele ulos ollenkaan.

Uuninlämmityspuuhien lomassa napsasin kuvan myös kaulanauhasta, jollaisen pujottelin.

Mutta jonka sitten kuitenkin purin purkkiin takaisin, 

koska materiaali on liian karheaa kaulassa kiikuttamiseen. 

Sen sijaan pannunalusessa ei karheus haittaa. Siihen tarvittiin hieman isompia pyörylöitä.

Tämä on tätä samaa uutta Green Craft kierrätyshuopaa kuin tässä joulusukassa ja irtotaskussa.  Myynnissä Taito yhdistyksissä. 

uudesta käsityömateriaalista

Tämä toimari on innostunut nyt uudesta kotimaisesta käsityömateriaalista. Se on kierrätetyistä tekstiileistä teollisesti valmistettua huopaa, joka on rantautunut vain Taito-yhdistysten hyllyille myyntiin. 

Kaikki mitä voi tehdä huovasta, vetää nyt minua puoleensa. Netissä googletan, ja pinterestin kautta löytyviä miljoonia huopakori, -koriste ja -tyynykuvia kuolaan.

Ja siitä kaikesta sitten inspiroituneena ideoin ensimmäisen jutun omaan käyttööni. Huopa on sopiva materiaali tällaisena aikana, jolloin kaikenlainen lämmin ja villainen on suotavaa. Ensimmäisenä ilahdutin itseäni asusteella, nimeltä irtotasku.

Arvioin taskun koon sellaiseksi, että älykäs puhelimeni pääsee sujahtamaan sinne hyvin. Pistelin taskuun kiinni pikkuisen virkatun liinan. Vyötärönauhaksi valikoitui vanha mustavalkoinen lautanauha omilta opiskeluajoilta. Lopuksi taittelin huopaneliöstä tietyin aukileikkauksin lisäkoristeen, jonka viimeistelin kauniilla helminapeilla. 

Aion laittaa irtotaskun keikkumaan vyötärölleni ainakin tämän flanellimekon kanssa. Ja ehkäpä se käy asusteeksi myös tähän viittaan, en tiedä vielä.

oma kukkapyöryläpusero

Uusi blogivuosi on kiva aloittaa jollakin erityisellä. Olen tarkoituksella pantannut tämän kuvan julkaisemista pari kolme viikkoa.

Tällä puserolla on oma esikuvansa; se on siskoni kukkaympyräpusero. Kun näin sen ensimmäistä kertaa, tunsin silmissäni mahtavan visuaalisen pläjäyksen  ja korvissani virkkuukoukun vimmatun viuhkeen.

Muistin omat kasvivärjätyt langat. Etsin ko. kukkapyörylän virkkausohjeen om@koppa-blogista, josta pyörylöistä koottu vaateidea oli kaapattu. 

Virkkasin pyörylöitä monta... paljon... ja vielä enemmän. Lopulta ihan liikaa. 

Pyörylöiden kokoaminen puseroksi laittoi aivosolut monelle mutkalle ja sitä kesti niin kauan, että alkoi jo tuskastuttaa, mutta niin minä tyttö sen vain tein.  

Tervetuloa oikea talvi ja paukkupakkaset. Minä olen nyt valmis siihen. 

1. tammikuuta 2016

Kuva otettu jouluaattona.