Nyt käynnistyi uusi suunta elämässä; ostin kirjan
kehräyksestä. Aiemmin kesällä olin hankkinut jo erään käsityöläisen
myyntipöydästä värttinän, vaikka tiedetään, tiedetään, että se on itsekin
helppo valmistaa.
Joka tapauksessa, nämä tavarat ovat nyt muistuttamassa
tavoitteesta ja luomassa turvallisuuden tunnetta siitä, että valittu suunta on
käsin kosketeltava ja muille näytettävissä. Olen kohta (?) kehrääjä… värttinän
tai rukin pyörittäjä!
Kun olen jostakin saanut hankittua vanhan rukin, niin sen
jälkeen julistan koko maailmalle, että uusi elämä on alkanut!
Enää ei sitten puutu muuta kuin taito kehrätä!
Mutta sehän ei ole niin tärkeää. Tärkeintä on tieto siitä,
että ko. tavarat ovat hallussani siltä varalta, että jonakin päivänä joku
opastaa miten sitä tehdään! Huomaan, että opastukseksi ei ole riittänyt vain
se, että olen seurannut vast`ikään silmät selällään työnäytöksiä niin Suomen
maatalousmuseossa Sarka-Sunnuntaina (kuvat yllä) Loimaalla kuin eilen Oulun
kädentaitomessuilla.
Ja huom: vielä pitää muistuttaa itselleni, että sitä rukkia
ei siis vielä minulla ole. Niinpä julistettakoon, että vanhan rukin etsintä
alkaa NYT! Tietäisikö joku? Jätä halutessasi vinkki nattiratti@wippies. Voisin tarjota siitä hyvästä vaikka omassa pihapuussa kasvaneen omenan!
