vaatteen uusi elämä

Täällä on heitetty puikot lepotilaan ja selattu juuri ilmestynyttä VAATTEEN UUSI ELÄMÄ -kirjaa niin, että sivut ovat kohta tötteröllä. 

Kirjan takakansi kertoo kirjan idean:

"Katso vaatekaappiasi. Siellä on kulunut, mutta rakas vaate, jota et henno heittää pois. Siellä on liki käyttämätön vaate, joka ei jostain syystä houkuta. Siellä on pikkuisen epämukava vaate, jota ei tule pidettyä. Siellä on virheostos, josta tulee huono omatunto. 

Anna näille vaatteille uusi elämä!

Käsityön taitajat näyttävät, miten ongelmavaatteesta tulee uusi lempivaate, katseiden kerääjä tai päälle puettava taide-esine. Vaatteen uusi elämä  on kirja siitä, miten kaapin perälle unohtuneet asut voidaan nähdä uusi silmin. Tartu lankaan ja neulaan rohkeasti, "osaat" tai et."

Ooo - että tulin iloiseksi nähtyäni kaiken! Olen nimittäin tiennyt tästä kirjasta jo sen alkutaipaleesta lähtien, sillä minua pyydettiin tähän mukaan, enkä juuri epäröinyt hetkeäkään mitä vastaan. Olen 12 käsintekijäporukan joukossa. Kiitos Tiina A., kun teit tiimisi kanssa kirjasta niin valtavan inspiroivan!

Puikot eivät pysyneet hyppysissäni moneen moneen tuntiin, kun pääsin ahmimaan kustantamon lähettämän ykköskappaleen. Päässä paukkuivat ilotulitteet, kun näin omia vaatteitani kirjan rouheen ja päheen oloisissa kuvissa. Ja niitä minun vaatteitani on siinä muuten aika monta. Ja missä seurassa - vau!

Jos olet yläsavolaisena immeisenä kiinostunut hankkimaan tämän kirjan ilman postituskuluja, niin sehän onnistuu. Tilasin kirjoja niin, että sen hankkiminen täällä Iisalmen tienoolla onnistuu heti uutukaisena ilman postikuluja. Ellet muuten törmää minuun lähiaikoina, niin tule moikkaamaan käsityökeskus Alliinaan, niin kirja lähtee mukaasi 29 eur hintaan.

koko vuoden pieni ilo

Isoäidin aikaan asiat olivat pieniä mutta ilo suurta. 

Meidän aikanamme asiat ovat suuria mutta ilot pieniä.

Ilo ei kätkeydy suuriin asioihin tulevaisuudessa,

vaan se on läsnä pienissä asioissa nyt.

Tommy Hellsten

Koko vuoden aion iloita vuosikalenterini kansista, jossa näkyy tämän vuoden käsityötekniikka - kirjonta. Käytin kansiin viimeisen jämätilkun, joka oli jäänyt turkkilaisesta tunikasta tekemäni hameen ompelusta. Hame näkyy myös tässä ja tässä postauksessa. 

Ai niin, ja onhan minulla myös samasta kankaasta tämä yksinkertainen ja litteä.

kiva käsityökirja

Rakastan käsityökirjoja. Poimin niistä inspiraatiota. Harvoin noudatan niiden reseptejä kirjaimellisesti, mutta inspiraation lähteenä ne ovat niin, niin herkkua. 

Ja joitakin kirjoja lukee melkein kuin novelleja tai pienoisromaania. Mainio esimerkki tästä on kirja Perinteiset villasukat (Anna-Karoliina Tetri, Moreeni 2016). 

Tetri on tehnyt kirjaa varten paljon pohjatyötä museoissa sekä vanhojen käsityölehtien arkistoissa. Hän nostaa vanhat mallit esille mielenkiintoisten tarinoiden sekä sukkien historian kautta. Paitsi ohjeita, kirja tarjoaa myös mukavasti tietoa, jonka lukee ahmien. 

Vaikka vanhat sukkamallit on sovitettu kirjassa nykyaikaan ja nykylangoille, yhtäkään sukkaparia en tuosta kirjasta ole (vielä) neulonut. Siinä kerrottu sukkahistoria ja naisen historia kuitenkin kiinnostavat. 

"Somerniemeläinen nainen kertoo, että hän opetteli jo 7-vuotiaana sukkien neulomisen ja parsimisen. Äidillä oli suuret askareet yksin hoidettavana, eikä hän ennättänyt pitää lapsiaan sukissa ja kintaissa. Koulussa opetettiin kaikki neulomaan, ja vuonna 1915 osasivat niin pojat kuin tytötkin neuloa itselleen sukat. Sukat olivat tarpeen, joten niitä neulottiin aina kuin aikaa oli. Iisalmessa vanhat ihmiset neuloivat sukkia liikkuessaan ja kyläillessäänkin."

vasta luettu Big Magic

Herkuttelin Elizabeth Gilbertin uusimmalla kirjalla Big Magic - Uskalla elää luovasti (2017).

(Olkkarin kirjekuoriseinä)

Kirja antoi ajateltavaa luovan elämän prosesseista - kuinka kiehtovaa on elää luovaa elämää ja kuinka rakastaa luovuutta sillä tavoin, ettei piittaa vaikeuksista ja uhrauksista. Luova elämä ei Gilbertin mukaan ole helppoa, mutta miksi elämän tulee olla helppoa.

(Maalattu takki)

Elämän tulee olla mielenkiintoista. Elämän tulee olla sellaista, että teet asioita, joista nautit ja jotka herättävät sinut eloon.

(Mattoraitaa)

Luovaan elämään kuuluu pettymystä ja turhautumista, mutta ahkera työnteko, ottamalla selvää asioista ja opettelemalla uutta, tulee paremmaksi.

Täydellisyyteen ja virheettömyyteen ei pidä kuitenkaan pyrkiä. Kirjassa kehoitetaan ryhtymään huithapeliksi. Sillä täydellisyyden tavoittelu vie inspiraation, aiheuttaa epävarmuutta ja saattaa evätä vaikka koko työn aloittamisen.

(Pontso)

"Me yritämme kaikki niin kovasti olla täydellisiä kaksi- ja kolmikymmpisinä, koska olemme huolissamme siitä, mitä muut ajattelevat. Sitten tulemme neli- ja viisikymppisiksi ja alamme lopulta vapautua, koska päätämme vähät välittää siitä, mitä joku meistä ajattelee. Mutta täysin vapaita olemme vasta kuusi- ja seitsemänkymppisinä, jolloin vihdoin tajuamme vapauttavan todellisuuden - kukaan ei ole ikinä ajatellutkaan meitä. (...) Ole siis kuka olet. Tee mitä haluat. Harrasta asioita, jotka kiehtovat sinua ja herättävät sinut eloon."

kirjan viemää

Nimeltä mainitsematon kirjakauppaketju on viime viikkoina hemmotellut asiakkaitaan alennuksella, jossa ennestään tarjoushintaisista kirjoista saa vielä -40% alennuksen. Senpä vuoksi on pitänyt avata kirjakaupan ovi useammalla paikkakunnalla ja hankkia uusia käsityökirjoja tolkuton määrä. Ihan kirpparihintaan.

Uudesta käsityökirjapinosta huolimatta elän tällä hetkellä mielikuvisssani ihan toisenlaisissa sfääreissä: Raikas Oy:n pukutehtaalla 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Tätä kirjaa en ostanut, vaan se ponnahti silmilleni erään karavaanarialueen kirjanvaihtohyllystä. 

Kirja heijastelee kuvaa menneiden vuosikymmenten yhteiskunnasta, tehtailijasuvun rohkeasta yrittäjyydestä, riskinotosta, politikoinnista ja näyttävästä elämästä. 

Kirjan viimeisiltä sivuilta selviää, että Raija Oranen kirjoitti tämän lähes 700 sivuisen kirjan sen jälkeen, kun se esitettiin tv-draamana 1993-1994. En katsonut sitä silloin, mutta muistan sen kyllä tulleen. Sarja on (tai oli) hankittavissa dvd:nä. Ehkä yritän hankkia ne jostakin vielä. Ja vietän tulevan syksyn sateisimmat viikonloput jakso jaksolta maratonin lailla Puhtaita valkeita lakanoita seuraten. Samalla tietenkin syntyy myös kuin itsestään monta villasukkaa tai virkattua palaa.

Muistatko tämän sarjan? Katsoitko?

päivä kirjojen parissa

Nyt on jäänyt työelämä jäähylle muutamaksi päiväksi ja vietän verkkaista kotielämää. Eilen annoin aikaa kirjahyllyille ja erityisesti kässäkirjoille. 

Itseni korkuisen kirjapinon järjesteleminen uudelleen vei useamman tunnin. Ja unohduin lattialla rönöttäen useasti selaamaan jotakin hurjan mielenkiintoista  - kunnes heräsin lopulta jalkojeni puutumiseen ja puuttumiseen. 

Hyllyiltä löytyi myös ikivanhoja aarteita. Myös ne olivat jo kaivanneet, että joku niitä selaisi ja lukisi. 

Ja etenkin sitä, että joku vihdoinkin häätäisi niiden takana piileskelevät villakoirat!

Jaana Venkula, Carl Larsson ja vanha kuvataiteen opetuskirja siirtyivät pinoon, johon kajotaan, kun sanotaan "hoh-hoijaa" ja rojahdetaan kirja kainalossa helteisen verannan sohvalle pötköttelemään.

viimeistelyyn

Arvaa minkä vuoden Suuri Käsityölehdestä löysin virkatun reunapitsin ohjeen? Sellaisen reunapitsin, joka sopii matkakäsityönä neulotun puuvillahuivin reunaan.

1993.

iloinen tavara (9)

Voi hyvänen aika, miten tässä elämässä on joskus hauskoja sattumuksia. Olen hitaasti ja nautiskellen lukenut ensimmäisenä kesäkirjana Juhani Ahon Rautatietä (1884) ja sen 31. painosta vuodelta 1955. Sain sen lahjaksi.

Lukenut siitä, miten syrjäisessä mökissä "Iisalmen tienoilla" asuvat Matti ja Liisa eivät olleet koskaan nähneet rautatietä, mutta olivat kuulleet siitä puhuttavan pappilassa. He tallustavat metsätietä pitkin pitkän matkaa peräkkäin Lapinlahden kirkolle katsomaan tuota suurta ihmetystä.

Minä valtatien kupeessa, mutta junaradan läheisyydessä Lapinlahdella asuvana en ollut koskaan nähnyt höyryjunan kulkevan. Ja sitten yllättäen viime lauantaina satuin näkemään höyryveturin vetämän junan! Sen näkeminen oli ihmeellinen sattuma. Se tapahtui Lappeenrannassa.

Kirjan henkilöhahmot alkoivat elää ja kirjan seikkailu sai lisää tehoa.

- Tämmöinen se nyt on tässä tämä rautatie, sanoi Liisa. - Ja sinä kun luulit, Matti, että se on rautapellistä pitkin matkaa. 

- Lienenkö tuota luullut?

- Luulit , luulit ihan varmaan... etkö muista, kun istuit vielä pirtin penkillä ja hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, että-

Mutta Matti ei ollut Liisaa kuulevinaan. 

- Ja sitä on tuota suoraa tietä... kuinka pitkältä liekään? kyseli hän.

- Onhan sitä siinä.... yhtä tasaista taivalta.

- Vai yhtä tasaista?

- Yhtä suoraa ja tasaista... välistä mutkan tekee, mutta mäkeä ei tee milloinkaan. 

                                                         (Juhani Aho, Rautatie, 1884)

leikin viemää

LEIKKI VIEKÖÖN! kirja on luovaan ja leikkisään elämään kannustava. Kun näin tämän värikkään kirjan joulun alla Joensuun Taito Shopin hyllyssä, tajusin heti, että kirjan sisältö sopii minun neurologisille kytköksille oikein hyvin. Aikuiselle kirjassa on oma huumorinsa!

Kirjaa selatessa alan aina toivoa, että olisin vieläkin se pieni mielikuvitteleva tyttö, joka näkee sammaleisen metsikön upeana linnana ja sammakonkudun samettimaisena suklaakiisselinä. Alkaa haaveilla Pelle Pelottoman tai Peppi Pitkätossun urasta. Tai ainakin päiväkotitädin. 

Kirja on pullollaan veikeitä vinkkejä ja hulvattomia ideoita siihen, miten maailmaa voi hämmästellä ja elämään heittäytyä mielikuvituksen voimin. Selailen, inspiroidun kirjan väreistä, nautin sen visuaalisuudesta ja hassuista tehtävistä.  

Entä jos HeiHeiHei -tehtävän opastamana yllättäisi tänään kaikki kylänraitilla kohtaamani ihmiset tervehtimällä reippaasti mitä hassuimmalla tavalla, ja laskisin kuinka monta hymyä saisin aikaan!.... No, en sittenkään... En taida kuitenkaan ottaa sitä riskiä, että joudun johonkin syytteeseen tai valtakunnanoikeuteen. Niin ajattelee tylsä täti-ihminen. 

Mutta yhden tehtävän nyt teen; otan kuvan ja laitan siinä kuvatun esineen (kukkaispeilin) puhumaan... 

Ok, jatkan kirjan selaamista, mutta yritän olla riehaantumatta tästä kirjasta liikaa!

ideoita villavaatteiden uusiokäyttöön

Ostin äskettäin kirjan, jota ei kirjakauppojen hyllyiltä kuulemma löydy. Kirja on nimeltään Vanhat vanuneet – ideoita villavaatteiden uusiokäyttöön. (Bookwell 2013)

Kirja esittelee RaJuPuSu-opistossa parin kolmen vuoden aikana valmistuneita Vanhat vanuneet –kurssitöitä. Kurssin opettajamestarina ja kirjan äitinä on ollut Kaija Huhtinen. 

Kirjan ideana on yksinkertaisesti näyttää mitä kaikkea kaunista, hienoja oivalluksia, uusia työstötapoja ja erilaisia käytännön ratkaisuja vanuneiden ja kuluneiden villatekstiilien työstämisestä syntyi. Kirja ei puhuttele mitenkään erityisesti visuaalisuudellaan, mutta se houkuttelee kyllä kaivamaan vanhat villatekstiilit kaapin uumenista esiin ja työstämään niistä luovalla otteella uudenlaisia tarve- tai taidetekstiilejä. Ohjeita ei kirjasta löydy.

Valitettavan usein nykyisin julkaistut suomalaiset käsityökirjat eivät yllä sille tasolle, että niistä oikeasti löytäisi kovin innovatiivisia ideoita ja että niitä selaillessa tulisi mitään kovin suurta ahaa-elämystä. Visuaalisesti ne ovat kyllä inspiroivia. Mutta totuus on, että niin monet asiat tälläkin alalla on nähty ja koettu. Vanhat vanuneet –kirjaan tämä ei päde, sillä niin monissa kurssitöissä on ollut kokeilun otetta. Työt ja tekniikat ovat vieneet tekijäänsä. Myös pienimmät villatilkut on saatu kivasti hyötykäyttöön osaksi suurta työtä.

On oikeastaan alkanut harmittaa, ettei vanhoja villatekstiilejä nyt juuri parhaillaan löydy omista nurkista. Niinpä rupean niitä metsästämään, että pääsisin pian askeltamaan Vanhojen Vanuneiden viitoittamalle luovuuden polulle! Aiemmin olen vain yhden vaatimattoman autotyynyn vanutetusta villapaidasta askarrellut.

Tuhatpajun Annukalle terveiset vielä, että se antamasi vanha kirjoneuletakki pääsee käsittelyyn varmasti ensimmäisten joukossa. 

hauska tallentaa ja töhertää

Napsin kuvia omien muistikirjojeni joistakin sivuista, rajailin kuvia niin, ettei tekstejä juuri näy ja tein kuvista kuvakollaasin. Kollaasin pohjana on kuva nykyisen muistikirjan seuraavasta tyhjästä aukeasta, jonka reunoihin vedin viivaa ja väriä ilman mitään kontrollia. 

Tällaiset kirjat ovat eräänlaisia visuaalisia päiväkirjoja... muistiinpanoja, piirroksia, lehtileikkeitä, suunnitelmia... tutkimista, ideointia ja tallentamista... Inspiraatio voi tulla mistä tahansa. Joskus jopa sellaisista asioista, joilla ei ole näennäisesti mitään tekemistä asian kanssa. 

Inspiraatiokirjoihin on hauska tallentaa ja töhertää!

Leppoisaa Loppiaista!

-------------

Myös sinulle uusi lukija, Leila P.

käsin sidottua

Kirjansidontaa. Että sellaistakin voisi tehdä itse. Miksi en koskaan ilmoittautunut kansalaisopiston tunneille, kun kirjansidonnan kurssia täällä vielä aikaisempina vuosina tarjottiin. Sitä sitten piti mennä sen alan aakkosia opettelemaan ihan Viroon asti. Pari kuukautta sitten kävin, mutta nyt vasta innostuin viimeistelemään kannen itse ompelemallani tilkkukukalla ja käsintehdyllä osto-puunapilla. 

Olisin mielelläni tehnyt kirjan kierrätyspapereista, kuten vaaleista aikakausilehtissivuista, hukkatulosteista ynnä muusta, muttei kurssilla ollut sellaisia tarjolla, enkä ollut älynnyt niputtaa sellaisia matkalaukun pohjalle mukaan. Kannetkin voisivat olla leikatut vaikka jonkin hiutale- tai teepaketin pahvipakkauksesta tai vanhat kirjankannet. Vieläköhän muistaisin miten tuo tehtiin, jos tekisin omanlaiseni kierrätysversion.

Kirjassa ei ole varsinaisesti selkäosaa, vaan sidontalangat ovat näkyvissä selkämyksessä.

Tämän kappaleen ohjasin tyhjien muistikirjojen jonossa sen etupäähän. Päästäkseen käyttöön seuraavana. 

Kuvassa vasemmalla olevat värikkäät taidekirjansidontatyöt ovat ammattilaisten tekemiä, ihania pikkukirjoja.

balajöösi hameessa

Koska en tulehduksen takia voi rasittaa oikeaa enkä väärääkään kättäni käsitöillä, on illat täytettävä vaihtoehtoisella tekemisellä. Viikonlopun mökkiterapia tuli tarpeeseen, mutta muutakin vaihtoehtoista tekemistä on ollut. Minna Lindgrenin kirja Sivistyksen Turha Painolasti on ollut sopivan viihdyttävää luettavaa, sillä se on hulvattoman hauska kirja, vaikka kirjan nimi ei sitä kerrokaan. (Eikä kyllä nämä seuraavat poimimani esimerkitkään, pöh.)

Luen sitä jo toista kertaa, koska muistan, että siinä poimittiin Väinö Hämeen-Anttilan Uuden Tietosanakirjan (1920-luvulta) sanalistasta hauskaan käsittelyyn myös sellaisia pukeutumiseen ja käsitöihin liittyviä sanoja, joita en ollut aikaisemmin tiennyt suomenkielessä olevankaan, kuten…

bahytti (eräänlainen leuan alta kiinnitettävä väljäsuinen hilkka) tai
balajöösi (hameenhelmuksen liehureunus).

Minulla taitaa roikkua kaapissani joku hamonen, jossa on balajöösi, oletan.
Ompelin tuon hameen epämuodikkaista valkoisista ukkohousuista, jotka kuuluivat parikymmentä vuotta sitten sille miehelle, joka asuu vieläkin kanssani. :) 

Värjäysliemessä hame sai punaisen epätasaisen värin, johon tykästyin heti. Aivan kuten aikanaan housunomistajamieheenkin. :)

uusia ohjeita pyörylöihin ja neliöihin

Taito Uusimaan julkaisemaa uutta kirjaa nostalgisista patalapuista ohjeineen saa nyt mm. kaikista Taito Ylä-Savon käsityökeskuksista. Kun tämän kirjan saa hyppysiinsä, alkaa mielessä itää mihin kaikkeen muuhun noita pyörylöitä ja lappusia voisi käyttää. 

Entä vaikka aplikoiden johonkin vaatteeseen? Niin kuin minä tein muutama vuosi sitten. Kiinnitin pieniä kukkapyörylöitä kiinni harmaaseen kirppisjakkuun. 

p.s. Palaan villashortsien ohjeeseen lähiaikoina. :)

kirjapoistosta talteen

Juu. Tätä kirjaa minä olinkin vailla.

Kiitos, Sonkajärven kirjaston poistomyynti!