valmis - ensimmäinen

Tämän himmelin olemus ei ole hennon kevyt, eikä se taida oikein ilmavirrassakaan liikkua.

Eikä se ole joulukoriste, vaan se tulee olemaan esillä joulusta juhannukseen ja juhannuksesta jouluun.

Ihmettely jatkuu ja hiljakseni myhäilen - ihan oikeasti osasin tehdä himmelin, elämäni ensimmäisen!

keskeneräinen - ensimmäinen

Taitokorttelissa Joensuussa tuijotin lumoutuneena himmelinäyttelyn töitä. (Linkki vie näyttelyjulisteeseen, jota klikkaamalla pääset katsomaan muutaman kuvan.) 

Näytillä on toinen toistaan upeampia himmeliherkkuja. Minäkin kuvasin ne lähes kaikki. 

Kotona tuijottelin ja tuijottelin kuvia ja vaivuin uneksimaan. Jospa minäkin osaisin. En koskaan aiemmin ole tehnyt himmeliä, mutta jo vuosia olen pitänyt sitä KOKKEILE JOSKUS -listallani. 

Eilisaamuna rohkastuin sitten kokkeilemaan. Kaivoin esiin pussillisen mustia pillejä, puuvillalankaa ja pitkän silmäneulan. Ja löysin jonkin vanhan ohjeen perinteisen himmelin pujotteluun. 

Siitä se sitten lähti. 

Aluksi aivoissa sauhusi, mutta vähitellen idea alkoi avautua. 

Näissä kuvissa se ei ole suinkaan vielä valmis. Ja vähän myöhemmin pillit loppuivat kesken. Asia on kuitenkin hallinnassa; ostan materiaalia lisää huomenna Alliinasta. 

Lopputulos ei tule olemaan huipputaidetta, mutta pelkästään itseäni varten sen teen. Mustista kiiltävistä pilleistä siitä tulee hauska ja moderni. Ja ison aion siitä tehdä. Hirveän ison. Kun kerran rohkenin sitä kokkeilemaan.

adventtia kohti

Näissä kuvissa on läsnä tämän päivän ulkoinen aherrus. 

Havujen tuoksua ja verannan järjestelyä adventin aikaa ajatellen. 

Köynnöksen kiinnitin entiseen tapaan ja entiselle paikalleen.

Joulukenkiin laitoin jälleen valkoiseksi maalattuja koivunoksia.

Tilkkukranssit kiinnitin jo oveen myös. 

Saisinkohan vielä joku päivä aikaiseksi muutaman havupallon?

3 mustaa ja 1 turkoosi

Itse tehden vai ostamaan? Siinäpä kysymys, jota en kovin pitkään miettinyt, kun huomasin tarvitsevani tulevalle viikonlopulle kolme mustaa t-paitaa. Itsehän ne sitten ompelin.

Sekä yksi turkoosi, jossa pidemmät hihat.

Sydäntunikan ompelin pari viikkoa sitten.

herkuttelua

Täällä on tänään herkuteltu ihanan terveellisellä ja maukkaalla kakulla, 

jonka nuoriso taikoi päivänsankarille. 

Hyvää Isänpäivää!

hieman etnisyyttä

Heipä  hei, täällä poseerataan etnisissä merkeissä. Lieneekö afrikkalaista printtiä, en tiedä.

Ompelin tunikan pari kolme viikkoa sitten. A-linjainen helma on leikattu suuresta kirpparihameesta, johon olisi mahtunut kaksi minää. 

Sinilipun sininen hartialinja lyö kättä etu- ja takakappaleiden suurten kuvioiden kanssa. 

Ja kaulassa paperimassahelmet, joiden tekijästä tiedän vain sen verran, etten se ollut minä.

pirteämmät

Nyt on ommeltu tilkkuja yhteen riittävästi ja tarpeeksi. 

Kaksi tummempaa tyynyliinaa ensin, ja sitten nämä vaaleammat ja pirteämmät.

Seuraavaksi teen jotain ihan muuta. 

nyt oli viimein aika

... siirtää auringonkukat talvehtimaan sisätiloihin.

aina on tarvetta parille tyynyliinalle

Kippasin suuren läjän erilaisia puuvillatilkkuja lattialle ja aloin ommella roisilla otteella tilkkupintaa.

Kun tuntee tilkkuilun säännöt, niin niitä voi myös rikkoa. Jätin taka-alalle ajatukset hirsimökeistä, pikakolmioista, juopon poluista ym tekniikoista - ja annoin saumojen syntyä siihen mihin ne sattuivat syntymään. Ripaus hulluttelua on sopinut viikonlopun mielialaan hyvin.

Myös monta vajaata lankarullaa tyhjeni. 

Onneksi lankarullien joukosta löytyi myös pari rullaa valkoista tikkauslankaa, 

että saatoin tikata tyynyliinoihin hieman vahvemmat tikkaukset. 

Taustakankaan ja tilkkupinnan väliin laitoin hyvin ohuen vanulevyn.

Monta, monta hukkapalaa ovat nyt hyötykäytössä tyynyliinoina. 

Ja kolmas on tuolla kesken, joten lähdenpä tästä jatkamaan. 

Hyvää virettä  on turha pitemmäksi aikaa katkaista - heippa!

1. marraskuuta