vattuja vai käsitöitä

Viime illat ovat vierähtäneet vattupuskissa, joten koukkua tai puikkoja ei ole juuri ehtinyt kädessään pitää.






Paitsi vähäsen...

vain vähän viitseliäisyyttä

Kun kierrätys valtaa ekologisesti ajattelevan pään, niin on vaikea välttää houkutusta. Houkutusta kokeilla idean toimivuutta. Varsinkin, kun sen testaamiseen ei tarvita kuin vähän viitseliäisyyttä. Tämä idea on hulvaton ja ehkä typerän naiivi, eikä sillä pelasteta maapalloa, mutta jonkinlaista löytämisen riemua sen keksiminen toi.

Nimittäin rikki, puhki kuluneiden ostosukkien varret. Reiästä kurkistelee jo varvas tai kantapää, mutta varret ovat ehjät ja hyvää materiaalia pieneen puuhahetkeen. Ja tämän pienen puuhahetken aikana etsitään sakset ja saksitaan sukista rennot ranteenlämmittimet. Naks varret poikki nilkan kohdalta, eikä mitään muuta.

Varsinkin raitapolvisukkien varsista saa hauskoja asusteita yhdisteltäväksi erilaisiin puseroihin. Kahden sukan varret taas voi yhdistää koneen kolmipistosuoraompeleella yhteen ja silloin on käytössäsi kaksiväriset rannekkeet.

Heitän tämän helpoista helpoimman Tee Se Itse-idean myös Tekstiilikierrättäjät ry:n uusiin tiloihin Varpaisjärvelle, jonne varmasti joistakin, ihmisten sinne kippaamista vaatesäkeistä mahtaa löytyä myös rikkinäisiä nilkkasukkia. Joten heipä heit Työllistävä tekstiilikierrätys- hankkeen tytöt; nyt hylättyjen sukkien varret saksittakoon uuteen tarkoitukseen!

iloinen tavara (4)

Kännykän akkulaturi kieriskeli ärsyttävyyteen asti aina kassin pohjalla ja johto tietenkin itsepäisesti aukesi kiepiltään. Suunnittelin jo ompelevani pienen persoonallisen pussin sille, mutta ongelma ratkesikin nopeammin ennen kuin ehdin kangastilkut esiin kaivaa. Löysin nimittäin pian sellaisen oikein sievän ja tarkoitukseen sopivan Mervi Textildesignin myyntipöydältä. 

Taidekäsityöläinen Mervi Windels oli tullut Saksasta kotiseudulleen Sonkajärvelle ja oli myymässä sekä maalaamassa omia tuotteitaan Eukonkannon MM-kisojen Pitäjämarkkinoilla. Hän maalaa uniikkeja tekstiilejä ja poimii aiheet pääasiassa Suomen luonnosta. 

Valkoinen kangaspussi on saanut koristeekseen käsinmaalatun ruiskaunokin. Herkässä ja tasaisessa siveltimen jäljessä on keskittymisen ja viihtymisen tuntu. Pussi sulkeutuu sievästi sinisellä satiinianuhalla.

Kuvien muut tekstiilit ovat nätti rätti "textildesignia". :)

jämälangoista ja langanpätkistä

Innostuin virkkaamaan meillä kässäreissä myynnissä olevan ohjepaketin mukaisesti helminauhaa ja annoin itselleni luvan hullutella väreillä oman pääni mukaan.

Edellisistä virkkausjutuista yli jääneiden pikkukerien lisäksi valittavana oli myös sievän värisiä pitkiä langanpätkiä, jotka olin hillonnut yhteen lasipurkkiin. Langanpätkistä sain hauskoja kapeita raitoja sinne tänne helminauhaa.

Jokaisen pampulan sisään on tuikattu puinen kierrätyshelmi. Kyllä, juuri niitä ruskeita, jotka on purettu auton istuinsuojista. Satuin löytämään niitä pienen pussillisen joltakin kirpparilta Joensuussa. (Kun taas Marge Simpsonin isoihin helmiin laitoin silloin aikanaan pumpulia.)

Ei langoilla ilmaisun tarvitse olla niin ryppyotsaista. Kun tekniikka on hallussa, voi luottaa omaan vaistoonsa ja suosia niitä värisävyjä ja -yhdistelmiä, mikä milloinkin inspiroi. Jokainen ymmärtäköön värit ja niiden yhdistelyn omalla tavallaan.

jahkailu loppunut

Tähän aurinkoiseen samettikassiin liittyy jotain sellaista, mitä teollisesti valmistettuun, normikaupasta hankittuun kassiin ei liity. Voit lukea täältä miten olen jahkaillut sen kanssa...

Pujotin vyölenkkeihin vanhan hippihenkisen vyön korostamaan  sen alkuperäistä seitkytlukulaisuutta. James-merkki sai jäädä  alkuperäiselle paikalleen nurjalle puolelle, joten sen vuoksi en vuorittanut kassia.

Nyt vanhat 70-luvun sammarit ovat vihdoinkin sellaisessa muodossa, että voin kiikuttaa sillä vaikka kasan kirjoja kirjastoon. Ja sen jälkeen piipahtaa jäätelöllä 4H-kesäkioskilla torilla.

Siinäpä hyvä suunnitelma tälle vapaa päivälle.

epäsymmetriaa

"Taidan haluta tällaisen", viestitti Iisa tyttönen eräänä päivänä, kun oli miettimässä miten pukeutua ystävänsä häihin.

"Ooo, ihana!" vastasi äiti tyttärelleen. Ja tarjosi auttavan käden tämän epäsymmetrisen mallin kaavoittamiseen ja  ompelemiseen. (Ja myhäilin samalla, että samalla kaavalla sitten myöhemmin itsellenikin.)

Kankaan tuli sopia uusiin vaaleisiin housuihin, joten päädyttiin yhteistuumin (WhatsAppin välityksellä) poltettuun oranssiin ja kivasti valuvaan viskoosiin. Kankaan tuli olla myös sellaista, ettei nurja puoli erotu oikeasta.

Sitten yhdessä (ilman WhatsAppia ;-) malli kaavoitettiin melkoisella leikkaa ja teippaa -menetelmällä ihan tavallisesta perustopin kaavasta. Nettikuvaa tutkimalla ja mittasuhteita puntaroimalla saatiin mieleisemme kaava ja ryhdyttiin leikkaamaan ja ompelemaan. Siitä olisikin ollut kiva ottaa myös kuva, mutta kun niin touhukkaana oltiin, niin hupsista se unohtui.

Mutta lopputulos on sellainen, niin kuin pitikin - epäsymmetrinen, hienostutunut ja liehuvainen- ja siitä otettin tyytyväisyyttä hykerrellen monta kuvaa.

Valkoisen ruusun kera onnea hääparille toivotan!

hamepäivä

Olin tänä lauantai-aamuna silittämässä tätä valkoista hametta, kun päähän putkahti idea tehdä siitä kaavat ja ommella uusi hame. 

Ja tilkkuhameen halusin.

Kankaiden valitseminen ja ompeleminen veivät ihan mennessään. Niinpä iltapäivällä hame oli valmis. 

Sellaista ompeleminen on parhaimmillaan. Kiireetöntä ja sujuvaa.

trikoomatonkuteista

Miten tuota oikein nimittäisi? 

Mistä ajatus sen virkkaamiseen tuli?

Pyörylöitä alkoi syntyä kuin vahingossa, sattumanvaraisesti... Trikoomatonkuteista virkkaaminen on aina kivaa ja nopeaa!

Omassa pihassa halkovajan oven yläpuolelle sitä kokeilin. Aamulla otin kuitenkin mukaan töihin ja ripustin Alliinaan ulos kadun puolelle somisteeksi.

virkattu peitto ja tilkkutyyny

Minä ja kuvan iso virkattu sängynpeite törmättiin eilen yhteen Eukonkannon MM-kisojen yhteydessä järjestettävillä Pitäjämarkkinoilla Sonkajärvellä. Olin jo pitkään haaveillut tällaisesta löydöstä - maksoi mitä maksoi periaatteella. Niinpä tein kaupat!

Tällä isolla virkatulla peitolla on vahva henkilökohtaisuuden juonne. Ei, ei tietenkään minuun, vaan peiton tekijään. Yhteensä 240 virkattua palaa. Ovatko ne syntyneet vimmalla ja voimalla? - vai arasti ja hitaasti vuosien myötä? Myyjä ei osannut sitä kertoa.

Peite on joka tapauksessa ollut aiemmin käytössä, vaikka se näyttää kuin vastavalmistuneelta; ei tahroja, ei hajua, ei haurastumista…. Yksinkertaisesti upean upea!

Luonnonvalkoinen kalalanka valkaistuu pesussa ja auringossa. En vielä kippaa peitettä pesuveteen, mutta aurinkokylpyjä sille lupaan.

Peiton lisäksi myyntipöydästä irtosi tämä herkullinen tilkkutyynynpäällinen mukaani, vaikka tilkkutyynyt ompelen yleensä aina itse. Sen kuuluu nyt inspiroida tämän talon ompelija niin villiin lentoon tilkkujensa ja pitsinauhojensa kanssa, että syntyisi muutama tilkkutyyny lisää!

visuaalisuutta ja virikkeitä

Turun Keskiaikaiset Markkinat 

Käsityö elämässä -näyttely Suomen Käsityön museossa Jyväskylässä

Suvi Vintage -tapahtuma Tallipihassa Tampereella.

Olipa siis virikkeitä ja visuaalisuutta viime viikonlopulle kerrakseen! 

Ja tällainen reissu järjestyi Taito Ylä-Savon Lähikäsityö-hankkeen puitteissa.